Vapaa Sana

Kuvaus

Tämä korvaa aiemman Vapaa sana foorumin, joka herkesi toimimasta https-protokollan käyttöönoton jälkeen.
Tänne voi kirjoittaa ilman käyttäjätunnusta ja nimettömänä ja aiempia kirjoituksia voi vapaasti kommentoida.
Vanhan Vapaa sana vieraskirjan tekstit on luettavissa: Vanha Vapaa Sana

Radiosähköttäjä Risto Poutanen

Lähettänyt TimoSylvänne

Helsingissä Lauttasaaressa Särkiniementie 5 sai 18 opiskelijaa radiosähköttäjän II luokan pätevyystodistuksen 17.12.1971. Heihin kuuluivat Eero Hankkio, Risto Poutanen ja Timo Sylvänne. Eero Hankkio tapasi Ristoa erilaisten jatkokoulutusten merkeissä. Ohessa Eeron muisteluita.

Jotakin Risto Poutasesta.

Helsingin Lauttasaaressa pidetyn radiosähköttäjäkoulutuksen ( --71) jälkeen tapasin Risto Poutasen v. 1981 Rauman merenkulkuoppilaitoksen sähköttäjille järjestämässä koulutuksessa ja sen jälkeen monilla lyhyillä kurseilla Muistan Riston erittäinen huumorintajuisena, leppoisana ja hyväntuulisena. En muista, että hän olisi koskaan sanonut pahasti kenellekkään. 

Risto oli Raumalla Matti Karin kämppäkaverina. Näytti siltä, että kaverukset olivat usein kierroksella Raumalaisissa anniskelupaikoissa, mutta aina olivat aamulla koulussa. Mikäli Karin Matti vielä talloo tällä pallolla, hänellä saattaa olla muisteloita paljonkin. Rauman koulutus kesti 9 kuukauttaa. Muutama muistelu:

Rauman koulutuksessa seisoskelin välitunnilla pihalla parin kaverin kanssa. Risto tuli paikalle ja alkoi puhua ruotsia. Puhui pitkän tovin ja sitten muka havahtui: "Jaa mutta tehän puhettekin suomea" Kun tähän vielä lisätään, että hän osasi esiintyä ja puhua kuin englantilainen lordi, kohteliaasti ja hienoin sanakääntein, niin ainakin minua huvitti.

Muutamaan laivaan menin töihin sen jälkeen, kun hän oli ollut sähköttäjänä. Igloo Norse-laivassa muisteltiin hyväntatoisestii nauraen seuraavaa: Risto oli kerran tuonnut pokeri-peliin laivan koko kassan. Makaili päivähuoneen lattialla ja lisäsi välillä panoksia ( Neste Oyn rahoja ) En tiedä ,miten hän lopuksi selvitti tilanteen, mutta rahat hän tietenkin palautti kassaan. 

Igloo Norsessa oli miehistönvaihto. Uusien miesten oli mentävä antaamaan henkilötietonsa kipinälle. Radiohytin ovelle alkoi muodostua jonoa. Risto pyysi ensimmäiseltä passin, lääkärintodistuksen ym. paperit. Kirjoitti tiedot ylös. Laittoi sitten paperit passin väliin ja paiskasi koko nivaskan roskakoriin: Seuraava! 

Lunni- laivassa muisteltiin: Lunnin seuraava satama oli Helsinki. Risto oli sopinut keittiöhenkilökuntaan kuuluvan tytön kanssa, että Helsingissä mentäisiin yhdessä sinne ja sinne. Oltiin tulossa perille kun Risto ilmestyi keittiöön ja lordimaisesti ilmoitti: " Hovimestarini soitti juuri". Kohteliaasti hän perui treffit. 

80-luvun loppupuolella hän oli Neste Oyn henkilöstöosatolla. Jouduin usein soittamaan hänelle miehitysasioissa. Puhuimme joskus pitkäänkin Nesteen laskuun. Eräässä puhelussa hän kysyi, olisiko kiinnostunut lähtemään Igloo Norseen. Hän oli ollut Norsessa vähän aiemmin. Lupasin lähteä. Muutama viikko meni. Risto soitti ja kertoi Norsessa olevan nyt paikka auki. Hän sanoi tulevansa Helsingin rautatieasemalle vastaan ja voisi viedä minut lentokentälle. Niin tapahtui. Matkalla Hki - Vantaalle hän kertoi millaista Norsessa tulisi olemaan; kapteeni ym. vakituinen porukka. Poikkesimme kahville eräälle huoltoasemalle ja siellä hän kertoi käyneensä juuri lääkärissä. Sydämessä jotain. Erityisen huolestuneelta hän ei vaikuttanut. Ehdin olla Igloo Norsessa pari viikoa, kun kapteeni laivan yhteismesissä aamiaisen yhteydessä kertoi Riston menetyneen edelliseenä iltana. Sydänkohtaus junassa. Tuli aika hiljaista. Monet tunsivat hänet. Ymmärsin että hän oli pidetty mies. 

En liioittele, kun sanon, että Risto Poutanen oli miehistä parhain. Tietenkään en tiedä kokonaisuutta, kun en tavannut häntä kotioloissaan. Se Risto jonka tunsin oli luotettava ja rehellinen. En muista hänellä olleen mitään vaikeuksia selvitä niistä koulutuksista ja kursseita, joilla olimme samaan aikaan. Tein siitä päätelmän, että hän oli aika fiksu, toisin kuin meikäläinen!, joka tuskaili radiotekniiikan ym. parissa. Mutta se on toinen tarina. 

Terveisin Eero Hankkio

Äänimeren albumeista muutama kuva Risto Poutasesta

Helsinkiradiossa Keimolassa. Eetu Pitkäpyrstöllä on asiaa Ristolle.

Radiosähköttäjä laivassa ABACO STAR. Kuva: Reijo Saarinen

Risto Poutanen Raumalla

Radiosähköttäjien perämieskoulutus Raumalla

 

 

Forums

Raimo Lappalainen - päivitys

Lähettänyt TimoSylvänne

Viime nostalgiareissun paluumatka jäi Raimo Lappalaiselta kesken, kun terveysongelmien takia hänet kuljetettiin sairaalaan. On päässyt jo Ruotsista kotiseudulle Suomeen. Kuntoutus on kohentanut vointia siinä määrin, että Rami pystyy jo lukemaan tekstiviestejä. Terveisiä passaa lähetellä. Ramilla on ainakin Messenger ja WhatsApp (+358405244354).

14.10.2024: Soili Peiponen lähetti kuvan:"Terveisiä Lappalaisen Ramilta. Olimme iloisesti yllättyneitä hänen hyvästä kunnostaan, puhe on vielä hakusessa mutta hiljaa hyvää tulee."

Raimo Lappalainen

Forums

Wintiö (ei varmistettu)

Pe, 15.11.2024 - 16:41

Juttelin tänään Raimo Lappalaisen kanssa. Kaikille tutuille terveisiä.

Rami toipuu hyvää vauhtia, oli nytkin lenkillä. Puhe on parantunut huikeasti, vaikka on vielä hiukan vaikeaa.

Matkustaja-alusten miehistökokit

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Tokkopa nykyisissä Tallinkin ja Viking Linesin aluksissa on enää pelkästään aluksen oman miehistön ruoanlaitosta vastaavia kokkeja, kuten oli vielä 1960-1970 -vuosikymmenten vaihteessa. Joutuivathan hekin toki joskus välillä tuuraamaan matkustajapuolen kokkeja sairaslomien ja ehkä myös joidenkin kesälomien aikana.
Näistä tuuraushommista eivät kaikki pitäneet, vaikka työaika oli selvemmin määritelty, mutta tällä oli kokonaispalkkaa pienentävä vaikutus, sillä tuurausajalta ei ilmeisesti saanut miehistökokkien normaalia ylityökorvausta.
Lisäksi työskentely miehistökokkina oli omatoimisempaa ja vapaampaa eikä ollut yhtä paljon erilaisia esimiehiä niskaan hönkimässä ja soppakauha kädessä hoputtelemassa.

Forums

Olihan se mielenkiintoista laivoissa kuunnella, kun mestarikokit valaisivat uraansa ja saavutuksiaan. Toinen toistaan hienommista ravintoloista oli kokemusta.  Ihmeellisiä aterioita oli valmistettu. Sen jo opin 50 vuotta sitten, että jos ravintolan liha oli loppu, Wieninleikkeen valmisti kätevästi lautasliinasta.

Sitä ihmettelin, kun vastakirja vietiin sisälle kipparille paistettuna meheväksi pihviksi. Mitenkähän se ulosmönsträäminen sujui, kun irtisanoutumisdokumentin oli kippari syönyt?

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 13.10.2024 - 01:02

Todella mielenkiintoista tietoa! Varmaankin nuoret, uransa alussa olleet kokit pitivät hyvänä sitä, että pääsivät välillä - ikään kuin hienompiin hommiin - siis kokkaamaan matkustajille. Kun taas vanhempi porukka ilmeisesti arvosti enemmän "lihavampaa palkkapussia" ja sitä, ettei jatkuvasti ollut joku esimies takavasemmalla vaanimassa lihakirves toisessa ja jokin muu keittiökapine toisessa kourassa.

Sivuston palautus

Lähettänyt TimoSylvänne

Teknisen ongelman vuoksi koko sivusto piti palauttaa veppihotellin varmistukselta. Jokunen tuore kommentti saattaa olla jäänyt uupumaan. Samoin eilen lisätyt valokuvat piti hävittää ja lisätä uudelleen.
Ei siis ole kyse sensuurista, jos kommentoija ihmettelee katoamista.

Forums

Muutos valokuvaohjelmistoon

Lähettänyt TimoSylvänne

Asensin kokeiltavaksi uuden pulikan valokuvien katseluun.
Tavoitteena on, että valokuva-albumit ja valokuvat erottaisi toisistaan. Uutuuden tuoman muutoksen huomaa viimeisimmässä albumissa Valokuvaajat, missä samalla näytöllä on albumeita ja valokuvia.

Kun klikkaa auki albumin, valokuvien pikkukuvia (thumbnail) on nyt enemmän ruudulla nähtävillä. Kun hiiren kursorin vie valokuvan päälle, näkyy valokuvan otsikko, valokuvan teksti ja katsomiskertojen lukumäärä. Kun pikkukuvaa klikkaa, aukeaa valokuva isompana. Muutoin kaikki on ennallaan.

Nyt yhdellä ruudulla valokuvien pikkukuvia näkyy 32. Määrää voi lisätä tai vähentää.

Voidaan palata vanhaan, jos muutos ei ole hyödyksi.

Forums

Sangen monet ovat kertoneet, että Äänimeren valokuvat ovat "sekaisin" tai jotenkin muuttuneet. Syynä lienee lisäpulikka, jonka ansiosta albumit ja valokuvat erotti toisistaan. Nyt merenkulkijoiden nostalgiaristeilylläkin kuulin kuvien katsomisen ongelmasta.

Otin asentamani lisäohjelmiston pois käytöstä ja kuulostelen, tuleeko nyt ongelmia vai parannusta.

Samalla muutin, että näytöllä näkyy kerrallaan 18 albumia ja albumissa näkyy 18 kuvaa.

Päiväntasaajankaste

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Päiväntasaajankaste taitaa jo olla historiaa Suomen lipun alla seilaavissa aluksissa.
Perinne, joka saisi jatkua, joskin ilman nöyryyttämiseen liittyviä elementtejä.

Forums

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 12.07.2024 - 03:00

Ne, Kiinassa rakennettavat laivat, jotka Eurooppaan seilatessaan eivät käytä Suezin kanavaa, ylittävät Intian valtamerellä jossakin kohtaa päiväntasaajan, jotenka kastettavia kyllä löytyisi.
Osa laivoista saattaa jopa ennen Malakan salmea koukata hiukan etelään Indonesian vesille, jolloinka päiväntasaaja saattaa ylittyä jo aikaisemmin.

Reitti Sunda-salmen kautta on toki nopeampi, mutta vaarallisempi sekä yllättävien merivirtojen että jonkinasteisen merirosvovaaran vuoksi. Lisäksi merenalaisten maanjäristysten uhka alueella on suurempi kuin pohjoisemmalla alueella, siis Malakan-salmen reitillä. Potentiaalisen maanjäristyksen suurempi uhka on toki tekijä, jota laivanvarustamot tuskin huomioivat.

Ainakin Kiinassa rakennetuissa Suomen liikenteeseen tulevissa matkustaja-aluksissa on niiden Eurooppaan tulomatkalla mukana monenkirjavaa joukkoa ei-merimiehiä. Monen sortin asentajia ja "viimeistelijöitä" sekä siivoojia ym. sakkia.
Varsinaisia merimiehiä on tuskin työlainsäädännön edellyttämää minimimäärää enemmän.
Päiväntasaajankaste on merimiehille tarkoitettu traditio, jotenka jos se kuuluu matkan "ohjelmaan", jää suurin osa mukanaolijoista kastamatta. Hyvä niin, sillä jos perinteitä noudatetaan, ei "vapaamatkustajien" osalta pidä tehdä poikkeusta.

Miten miehistöä värvättiin sillilaivoille 1930-luvulla?

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Hei. Isäni on ollut vuonna -39 sillinpyynnissä todennäköisesti s/s Britalla. s/s Brita oli loviisalaisen Nordströmin omistuksessa ja toimi ns. emälaivana kuten s/s Petsamokin. Ernst Lampen kirjoittaa teoksessaan "Sillien kimpussa Islannin vesillä" (1931): ”Koko Suomi on edustettuna laivassamme. Ei ole sitä kolkkaa maassamme, jolla ei olisi edustajaansa. Oulun puolelta on monta. Virolahti on hyvin väkevästi edustettuna. Heitä on 17 poikaa ja tyttöä. Ja heillä on omituiset nimensäkin. On Näkkiä, Tahkoja, Klameja y.m.” Isäni oli juuri mainitulta Virolahdelta ja olisi hauska tietää miten niin monta juuri sieltä päätyi sillilaivalle.
Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan.

Forums

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 15.05.2024 - 14:55

Oletettavasti 1930-luvulla oli voimassa sama periaate kuin 1950-luvulla, jolloin sillinkalastusaluksiin pyyntimiehiksi pyrittiin palkkaamaan mahdollisimman monta ammattikalastajaa, jotka sitten puolestaan ammattitaidollaan "opastivat" niitä pyyntimiehiä, joiden tämän sektorin taidot kaipasivat vielä karkeaakin hiomista.
Työ oli parhaana kalastussesonkina urakkaluonteista ja fyysisesti raskasta, jossa merta pelkäävät tai vihaavat, puhumattakaan merisairauteen taipuvaisista, eivät pärjänneet.
Rannikkoseutujen raskaaseen kovaan työtahtiin tottuneet raavaat nuoret miehet olivat näin ollen haluttua työvoimaa sillinpyyntialuksiin. Monilla oli lisäksi jonkinlaista kalastuskokemustakin.
Mikäli näille aluksille palkattiin naisia, olivat he keittiön aputyöväkeä, mutta pääosin alusten miehistöt olivat kyllä miesvaltaisia kokki/kokit mukaan lukien.
Pelkästään puutteelliset ja vähäiset majoitustilat olivat viimeistään esteenä naisten mukaanotolle.
Mitä sitten Virolahteen tulee, on se jokseenkin lähellä Loviisaa, jotenka saattaa hyvinkin olla, että 1930-luvun alussa on esimerkiksi jossakin itäisen etelärannikon paikallislehdessä haettu lehti-ilmoituksella porukkaa sillinpyyntihommiin ja joku virolahtelainen on kenties innostunut asiasta ja on esimerkillään saanut liudan muitakin ihmisiä mukaansa.

Se s/s Brita, joka v. 1939 osallistui sillinpyyntiin, pääosin ilmeisesti emäaluksena, oli kooltaan ja hyttitiloiltaan ihan toista luokkaa kuin 1950-luvun sillinpyyntialukset, joista sekä Eila että Merilokki olivat pieniä puualuksia eikä Saukko-laivatkaan olleet koollaan pilattuja, joskin ne teräslaivoina saattoivat olla hieman merenkulkuominaisuuksiltaan puualuksia parempia.
On siis mahdollista, että s/s Britalla on työskennellyt 1930-luvun lopulla muutamia naisia sillinperkaajina, sillä naiset pienikätisempinä ja näppäräsormisina hallitsevat tämän työsektorin miehiä paremmin, joskin valtaosa perkuuhommiinkin osallistuneista on ollut mitä ilmeisemmin aluksen varsinaista miespuolista sillinkalastusporukkaa.

Kalaa enemmän kuin lihaa

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Mikähän aikoinaan - ilmeisesti 1950-luvulla - oli se Wihurin paatti, jossa kalaruokia oli sapuskana paljon useammin kuin liharuokia?
Lisäksi liha-annokset lienevät olleet määrältään/kooltaan jokseenkin niukkoja?
Suomessa toki elettiin silloin vielä sodan jälkeistä niukkuuden aikaa. Ehkäpä tämä lienee ollut osasyynä tähänkin "ravinto-ongelmaan"?

Forums

Pentti Huttunen (ei varmistettu)

Ma, 01.04.2024 - 09:41

"Onks Joukoo näkyny?" Nyt joukolla ratkaisemaan tämä vuosisadan ravinto-ongelma. Selvisikö vihdoinkin tarkoin varjeltu syy Wihurin kaatumiseen? Pihistikö Wihuri sapuskoissa, jotta pystyi jakamaan miehistölle joululahjat ja lähettämään kotiosoitteisiinkin lahjapaketit? Haihduttiko kenties tämä ruokaskandaali kirjoittajan haaveet merille lähtemisestä?

Täältä löytyy yksi.
Olin m.s. Wiirissä 1967-1968 ja siinä kyllä oli "kilpailu kykyiset" ruuat.
Jouluksi tuli vastakirjalle suoritus.
Kerran olen saanut saanut paketin jouliksi kotiin. Se oli viimeinen laiva urallani.

Anonymous (ei varmistettu)

La, 06.04.2024 - 13:30

En tiedä isojen vesien murkinameiningistä mitään, mutta ainakin eräässä Itämerellä seilaavassa koksihöyryssä oli yleislakkovuonna 1956 tarjolla kanaa niin usein, että välillä oli tuntunut, että pian taitaa tukan sijaan päähän alkaa kasvamaan höyhenet.

H. (ei varmistettu)

Ma, 08.04.2024 - 10:21

Ei tainnut olla tekemistä provianttien kanssa? Yhtiössä konetarkastajana 1970-luvun lopulla toiminut kertoi, että velkataakka mt Wisasta kaatoi yhtiön. Muitakin taseeseen ja tulokseen liittyviä syitä lienee ollut.

Pentti Huttunen (ei varmistettu)

Ke, 10.04.2024 - 09:41

Olen pahoillani, kun sorruin syvästi äimistyneessä mielentilassani vaikeasti ymmärrettävään sarkasmiin. Minun olisi kuulunut ottaa osaa nimettömän kirjoittajan syvään huoleen paljastamalla itseäni vuosikymmenet askarruttanut asia. Olin nimittäin kuullut, että jossain nimeämättömässä yhtiössä joku nimeämätön stuju (kautta emäntä) olisi useammin kerran tarjonnut hernerokkaa (ruåtsiksi ärtsoppa) jonain muuna, kuin torstai-päivänä. Vieläpä ilman murskattua raakasipulia. HUH!!!

Anonymous (ei varmistettu)

To, 11.04.2024 - 02:32

Eräs yli 30 vuotta kokkina ja stuerttina seilannut sukulaiseni kertoi aikoinaan, että on olemassa ainakin kolme kotoista ruokalajia, joita hänen työuransa aikana, lähinnä kaukomeriliikenteessä, verrattain harvoin valmistettiin, nimittäin: hernekeitto, maksalaatikko ja tilliliha.
Hernekeiton osalta syynä oli kuivattujen herneiden huono saatavuus ja heikko laatu Euroopan ulkopuolella.
Maksalaatikon osalta taasen ongelmana oli maksan epämääräinen alkuperä ja huono säilyvyys.
Tillilihaan tarvittavaa lihaa oli kyllä saatavilla lähes kaikkialla, mutta tämän ruokalajin ongelmana oli sen valmistamiseen tarvittavan ajan puute, sillä siinä vaiheessa kun kokkeja oli isoissakin laivoissa enää vain kaksi, ei tarvittavaa työaikaa löytynyt. Toista oli ne ajat, jolloin kokkeja oli parhaimmillaan neljäkin, mutta silloin elettiin vielä 1950-lukua edeltänyttä aikaa.
Tosin eräässä laivassa oli ollut 1960-luvulla jouluaaton pääruokana kinkun ohella tillilihaa, mutta sen valmistaminen oli vaatinut erikoisjärjestelyjä, lähinnä työajan käytön suhteen ja ehkä silläkin seikalla, että aluksen päällikkö oli ollut tillilihasta pitävä herkkusuu, saattoi olla vaikutusta asiaan.

Villin linjan laivoissa tienasin elantoani lähes koko 70-luvun. Torstaisin päivällä useimmiten oli hernekeitto ja pannukakku.

Semmoinen oli yksi laiva, että pyssässä tehtiin provianttiin ruskeaa kastiketta koko viikoksi. Päivittäin vain potut keitettiin. Ja joka aamu oli kauravelliä. Ainoa mikä vaihteli oli hernekeittopäivä.

Souvaripoika (ei varmistettu)

Ma, 14.10.2024 - 00:50

In reply to by TimoSylvänne

Hernekeitto on siinä mielessä sukkelaa syötävää, että siihen tulee ilmeisesti jonkinlainen riippuvuus, sillä kyllä sitä joka viikko kaipasi, vaikka toisaalta olikin sitä mieltä, että äveriäät laivayhtiöt saisivat tarjota laivaporukalle sapuskaksi päivittäin vuorotellen joko liha- tai kalaruokia.
Halpa ruokakin voi kuitenkin olla hyvää.

H. (ei varmistettu)

Pe, 12.04.2024 - 11:00

Kuten Timo ohessa mainitsi, niin hernekeittoa riitti villinkin linjan laivoussa torstaisin. Siitä huolimatta, että kuivattujen herneiden saanti maailmalla lienee vaikeata. Kerrankin oltiin aasialaisessa suurkaupungissa etsimässä keittoherneitä "ärtsäriä" varten. Käytössä oli auto ja paikallinen kuljettaja. Auringon laskiessa n. klo 18 emme olleet löytäneet edes keltaisia kuivattuja herneitä, olut lajeja sitäkin enemmän... Mistä/miten niitä herneitä silloin laivoihin saatiin, niihinkin jotka eivät koskaan käyneet Suomessa ?888

Pentti Ojamiehen muistoaddressi lähetetty

Lähettänyt TimoSylvänne

Pentti Ojamies

Pentti Ojamies 17.3.1932 - 15.3.2024. Siunaus Viikin kirkossa 19.4.2024 klo 1200.

Keräsimme nimiä muistoaddressiin. Nimilista alempana kommenttina
 

Forums

Pentti Ojamiehen muistoa kunnioittaen

Jukka Vanhanen
Timo Sylvänne
Soile Leskinen
Soili Peiponen-Sundberg ja Stig Sundberg
Esa Litja
Arnold Kallio
Markku ja Tarja Qvist
Lauri Virtanen
Roni Kagan
Jarmo Virta
Jorma Kaipainen
Hannu Toropainen
Pekka Karppanen
Maija ja Heikki Kelkka
Esko Laukkanen
Tapani Eskola
Seppo ja Anita Savolainen
Timo Silvennoinen
Matti Rapp
Martti Aaltonen
Timo Venäläinen
Aapo Varis
Timo Kropsu
Eero Myllynen
Raimo Mäkinen
Juhani Tikkanen
Hannu Hassinen
Kurt ja Liisa Ståhle
Olli Pantsar
Pekka Pyrhönen
Jukka Sulkunen
Arja ja Jarmo Elovaara
Tapio Kytömaa
Kari Loveson
Peter Thesleff
Tuula Tuomi
Lea ja Jörgen Melander
Jouni Kuusinen ja Tarja Malja-Kuusinen
Tuomo Niemelä
Hannu Vartiainen
Jouko Tompuri
Kalevi Vaitti
Veikko Tarnanen
Ingemar Åberg
Seppo Santala
Sirpa ja Tapani Jalkanen
Aarno Niemi
Hannu Saarela
Jouko ja Ilona Hietala
Anneli ja Reijo Saarinen
Helga Sandhu
Pirjo Haranen
Lasse Jokinen
Pekka ja Aulikki Parkkonen
Kari Eskola
Pekka A.E. Husgafvel
Marko Lindström
Martti Heikinheimo
Aarno Häyrinen
Riitta Kukkonen
Mikko Mattila
Tapio Räsänen
Esa Nykänen
Marja-Leena Karunko
Arto Atti
Anders Wikström
Mika Muhli
Teemu Koskinen
Bertil ja Lea Bergqvist
Mauri Aho
Markku Mylly
Ari Mylly
Antti Narinen
Martti ja Ulla Pirhonen
Juha Rautakorpi
Björn ”Nalle” Roos
Pekka Vuoristo
Pentti Huttunen
Keijo Nevalainen
Esko Ahola
Olavi Louna
Tapani Karhuvaara
Vuokko Tuovinen
Heikki Wallenius
Pertti Härkönen
Tapio Malin
Veli-Matti Miettinen
Raimo Lappalainen
Leena Kuusisto
Pirjo Sirainen
Roope Liekari
Kalevi Toivola
Ari Juntunen
Seppo Järvinen
Olavi Kivilähde
Erkki Rouvari
Lasse Rikala
Ruben Sulka
Hannu Leppänen
Eino Pansio
Matti Kivistö
Antti Niskala
Jukka P. Heinonen
Erkki ja Seija Heijari
Hannu Huhtanen
Leila ja Lauri Eskola
Oiva ja Terttu Nurmela
Helena Auvinen
Kimmo Östermark
Hannu ja Helena Melto
Jari Väisänen
Kristiina Väisänen
Jori ja Tarja Mikkola
Jarmo Rissanen

Nimilista on päivitetty maanantaina iltapäivällä 1.4.2024.
Voit pyytää nimesi lisäämisen addressiin 1.4.2024 (lykkäsin aikaa pääsiäisen loppuun) mennessä sähköpostilla timo.sylvanne@gmail.com.
Jos huomaat listassa korjattavaa tai puutteita, ilmoita sähköpostitse.
PS. Lähetän addressin Pentti Ojamiehen omaisille ja liitän liitteeksi nimilistan addressiin. Ei maksua, koska näin lukuisan ryhmän maksu olisi vain senttejä henkilöä kohden.

Taukoa päivityksissä -> tauko päättyi

Lähettänyt TimoSylvänne

Muutamana viime vuotena on ollut epämääräisyyttä Äänimeren päivityksissa. Olen ollut leikkausjonossa varaosien vaihtamiseksi kuluneiden alkuperäisten tilalle. Huomenna 10.1. on jälleen varaosavaihto, josta toipuminen saattaa hyvässä lykyssä sujua muutamassa viikossa.

Roskapostien vuoksi laitoin kommentointeihin moderoinnin eli ilmestyvät, jahka pääsen taas naputtelemaan.

Hyvää loppuvuotta, kuten täälläpäin pruukataan toivottaa tässä vaiheessa vuotta.

Tauko päättyi:

alkaa istuminen taas sujua ja kävelykin. Tietoturvapäivityksiä on aluksi ohjelmassa. Sen jälkeen taas kuvia vähitelle.

Forums