Vapaa Sana

Kuvaus

Tämä korvaa aiemman Vapaa sana foorumin, joka herkesi toimimasta https-protokollan käyttöönoton jälkeen.
Tänne voi kirjoittaa ilman käyttäjätunnusta ja nimettömänä ja aiempia kirjoituksia voi vapaasti kommentoida.
Vanhan Vapaa sana vieraskirjan tekstit on luettavissa: Vanha Vapaa Sana

Kojeoppia

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Opetettiin takavuosina vesillä liikunta-alan oppilaitoksissa, kuten Kotkassa. Aineessa perehdyttiin erilaisiin vesillä liikuntakojeisiin kuten; tutka, radiosuuntimalaite, hyrräkompassi ja Decca- sekä satelliittinavigaattori. Ainetta opetti auktoriteetti yliopettaja joka tunsi "kojeiden" sielunelämän ja nappulatekniikan vähän liiankin hyvin.

Ainetta opetti myös nuorempi lehtori jolla ei ollut yliopettajan tietämysrasitetta, mutta maalaisjärkeä senkin edestä. Hän antoi parhaan yleisen kojeopin neuvon: SUUREN TEHOLUOKAN LAITTEITA ELI KOJEITA EI TULE JÄTTÄÄ TOIMIMAAN ILMAN VALVONTAA! Hän tarkensi että tällaisia ovat esim sähköliesi ja pesukone.

Hyviä neuvoja. Silloin ja nyt edelleen. Kuinka monta tulipaloa ja vesivahinkoa olisikaan vältetty tällä kojeopin neuvolla. Aineen tulisi kuulua myös peruskoulun opetusohjelmaan! Pohti; Sailor

Forums

Antakaa kuulua itsestänne

Lähettänyt PenttiHuttunen

Äänimeri-sivusto ei ole ainoastaan nilsujen (Oy Henry Nielsen Ab) juttu, kuten moni tuttavani on jostain syystä asian sisäistänyt.

Tunnen runsain luvuin merenkulkijoita, joita olen kehoittanut ottamaan osaa ÄÄNIMEREN sivustojen keskusteluihin ja muisteloihin. Se olisi palvelus ja osanotto laajan historiikin kasaamiseksi, ennen kuin koko ammattikunta häviää. Se hetki ei ole enää kaukana.

Ruotsinlaivat, Tallinnan laivat, Lyypekin laivat, jäänsärkijät jne loistavat poissaolollaan. Antakaa kuulua itsestänne. Samoja merityöläisiä te olette, kuin päiväntasaajan ylittäjätkin. 

Terveisin Pena

Forums

Parikymmentä vuotta sitten loin Äänimeri-sivuston. Aluksi sivusto oli nimeltään Suomalainen villi linja - Finnish Crosstrade tms. Suunnittelin laittavani näytille villin linjan seilausvuosieni valokuvia - viitisensataa - sekä tekstejä, joissa muistelin 70-80 lukujen seilauksia Mepan Vapaavahti-lehdessä.

Pikku hiljaa seilauskavereilta alkoi tulla valokuvalähetyksiä ja muistelutekstejä, joita lisäilin oman materiaalini ohessa. Iso muutos oli tehtävä muutaman vuoden kuluttua, kun kuvia alkoi tulla linjaliikenteen laivoistakin. Eihän niitä voinut julkaisematta palauttaa. Niinpä Äänimeren otsikoksi vaihtui "Suomalaisia Kauppalaivoja ja Merenkulkijoita - Finnish Merchant Marine and Mariners". Omat albuminsa sai niin Effoa, Finnlines, Neste, kuin pienemmätkin varustamot. Yhden laivan redareitakin on melkoinen joukko.

Nykyisin Äänimeressä on lähes kolmekymmentä tuhatta valokuvaa. Juttujen määrää en ole laskenut. Avustajia on muutama sata ympäri maailman. Kaikkiin valokuviin olen kysynyt julkaisuluvan. Varustamolistassa on kolmisensataa nimeä, mutta paljon on listaan lisäämättä erityisesti ajalta, jolloin redarin jokaisella laivalla oli oma varustamonsa.

Äänimeri-sivustolla on kaikenlaista suomalaista vesiliikennettä niin mereltä kuin sisävesiltäkin. Puuttuu vain laivasto, kala- ja majakkalaivat. Mutta monenlaista oheispalvelua on: ammattiliitto, radiot, koulutus, kirkko, Mepa, korsteenimerkkejä. Lisäksi erittäin suosittu albumi Nostalgia.

Viimeiset vuodet on pitkien päivien askareet kohdistuneet historian tallentamiseen. Siihen samaan liittyy Merimiespalvelutoimisto toive saada Vapaavahti-lehteen juttuja menneiltä vuosisadoilta. Ensimmäinen historiajuttuni Vapaavahdissa alkoi vuodesta 1833, jolloin ensimmäinen höyrylaivamme ILMARINEN työnsi savua taivaalle. Nyt ollaan lähestymässä ensimmäisen maailmansodan vuosia. Kopioin historiat Äänimeren Vapaavahti foorumiin sen jälkeen, kun seuraava lehti on ilmestynyt.

Äänimeri on luotu suomalaista kauppamerenkulkua varten, mutta suomalaisten merenkulkijoiden ulkomaanseilausten kuvia ja juttuja julkaistaan myöskin. Kuten Pentti Huttusen kuvat ja tarinat osoittavat.

Persianlahti, tankkerista merellä kadonnut Eino Ollikainen?

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Hei, onko kellään tietoa mistä voisin tiedustella tai saisin tietoa norjalaisella tankkerilla 80-luvun alussa kadonneesta Eino Ollikaisesta ja yleensäkin siitä katoamistapahtumasta? Muutamia vuosia sitten laitoin viestin Norjan merimiesunioniin, muttei sieltä tullut mitään vastausta.

Jos joku tunsi Eikan, olisi kiva kuulla jotain, pieninkin tieto olisi minulle ja perheelleni henkilökohtaisista syistä tärkeää. Eikä tietoja tarvitse kaunistella, sen verran kuitenkin tiedän. 

Forums

Pentti Huttunen (ei varmistettu)

To, 22.04.2021 - 09:44

Oletko yrittänyt selvittää niihin aikoihin alueella toimineiden Norjan ja Suomen edustustojen (suurlähetystöt / konsulaatit ) kautta. Voisi olettaa niihin tulleen tieto tapauksesta ja sieltä päin on mahdollisesti yritetty löytää omaisia.

Isäni veli seilasi -50 ja -60 luvuilla tanskalaisissa laivoissa ja katosi vuosikymmeniksi omaisten tiedosta. Virallisesti kuolleeksi julistamiseksi tehdyt tutkimukset johtivat suurlähetystöjen arkistoihin, joista löytyi tietoa.

 

Jarkko Ahlqvidt (ei varmistettu)

Ke, 31.07.2024 - 20:58

Moi
Tunnen erään eino ollikaisen. Lempinimi eikka. Mies on noin 75 tai 77 vuotias. Ei kerro historiastaan eikä mistää mitään. Erittäin tarkka yksityiseedestään. Kunhan kysyin koska samannimisiä ei voi olla kovin montaa.

Kävikö koskaan Suomessa ANNIE, ESTHEL, JONNY, PELLOS

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

ESTHEL ei liene Suomessa käynyt. Tietääkseni ajoi heti tuoreeltaan väliä Libya - Karibia/Mex Gulf. Sitten poikkesi Kanadassa ja myytiin pois.

Äänimeressä ei ole kuvia Suomesta, missä olisi JONNY tai PELLOS.

Arvaisin, ettei ANNIE/SANNA käynyt, oli Nesteen isojen pönttäjen kokoa.

Tämän kyselyn alle voi kommentoida ilman kirjautumisia, jos kysymykseen löytyy vastauksia.

Timo Sylvänne

Forums

Roope (ei varmistettu)

Pe, 09.04.2021 - 18:58

Tervehdys.Jonny on käynyt Sköldvikissä syksyllä 1978.En ole sataprosenttisen varma,mutta olen sitä mieltä ettei Pellos käynyt Suomessa.Sisarukset Wisa ja Aino kävivät.Ainokin vain kerran kesällä 1976.Annie/Sanna ei käynyt näillä vesillä.

Arja ja Aimo M (ei varmistettu)

La, 10.04.2021 - 07:37

Pellos ei ainakaan meidän tietojen mukaan käynyt Suomessa.  Aimo meni Pellokseen -75 ja Arja  -77, ja Pellos seilasi villillä linjalla.

 

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 11.04.2021 - 11:37

AINO toi lastin Persianlahdelta Sköldvikiin, heinäkuussa 1976, keventäen Rotterdamissa. PELLOKSESTA jäänyt mieleen, etttä se räjähti ja paloi,

Meksikonlahdella, varmaan joskus 1990-luvulla.

Laivasähköttäjän muistelmat

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Onkos kukaan onnistunut saamaan käsiinsä tommosta kirjaa:

https://lastu.finna.fi/Record/lastu.1686663

 

Forums

Tapani Salminen (ei varmistettu)

Ke, 31.03.2021 - 18:01

Kirja on tilattavissa Mediapinnalta tuossa linkissä olevalta sivulta. Sen voi tilata myös minulta sähköpostilla. Sen hinta on 35,50€

Kerron kirjassa miten innostuin nuoruudessani sähkötyksestä ja pääsin sitten opettelemaan sitä armeija-aikanani viestirykmentissä. Siellä oli paljon radio-amatöörejä, joiden toimintaa seurasin kurssin vintillä olevalla amatööriasemalla  iltaisin päiväohjelmien päätyttyä. Se vei niin mennessään, että itsekin sitten suoritin radio-amatöörikokelaan tutkinnon 1965. Kokelasyhteyksiä tuli pidettyä silloin alussa ahkerasti. Silloisella kokelasluvallahan (OH3LW) sai pitää yhteyksiä kiteellä toimivalla lähettimellä, jonka teho oli aika vaatimaton nykytehoihin verrattuna. Kyllä niillä kotitekoisilla vehkeillä silti yhteyksiä pidettiin ihan mukavasti. Hyvien radiokelien aikana pääsi pienilläkin tehoilla ympäri maapallon, kun tuuri kävi. :)
 
Armeija-ajan jälkeen innostuin Helsingissä annettavasta kansainvälisestä laivaradiosähköttäjäkoulutuksesta. Hain ja pääsin sinne ja siellä olikin monta entistä armeijakaveria ja radioamatööriä opettelemassa uutta ammattia. Se oli silloin hienoa hommaa, ja kiinnosti myös päästä katselemaan maailmaa. Eihän siihen aikaan vielä harrastettu Suomesta ulkomaan matkoja sillä tavalla kuin nykyään.
 
Radioamatöörilupani meni vanhaksi, kun olin lähtenyt maailmalle rahtilaivan sähköttäjänä, joten en sieltä voinut amatööriyhtetyksiä pitää, vaikka kuuntelinkin radioamatööribandeja vapaa-ajalla. Laivan lyhytaaltovastaanottimethan pääsivät kaikille amatöörialueillekin. Laivan ammattilähettimet toimivat kiteillä, joilla pääsi siis vain hyväksytyille ja ennalta määrätyille, laivakohtaisille kutsu- ja työskentelytaajuuksille eri aaltoalueilla.
 
Kertoilen kirjassa laivasähköttäjän toimista ja muustakin elämästä niissä ympyröissä, joissa silloin elettiin. Kirja ei ole mielikuvitusromaani, vaan kirjoitin aina yhden erillisen tarinan, mikä muistui mieleen. Joka tarina on siis oma juttunsa. Paljon oli siihen aikaan vapaata satamissa, joissa kävin tutustumassa ympäristöön ja paikalliseen kulttuuriin eri puolilla Eurooppaa, osin Afrikkaa ja Amerikan ja Kanadan itärannikolla.
 
Sitten kun tuli aika kouluttautua taas uuteen ammattiin, innostuin uudestaan radioamatööritoiminnasta. Vuodesta 1982 lähtien pidin kusoja innokkaasti uudella kutsulla OH8KF. Toimin silloinkin lähes yksinomaan CWllä. Se oli minun juttuni ja on edelleen. Sähkötys on korvissani kuin musiikkia. Ja ennen vanhaan, kun sähkötettiin pumpulla, eli tavallisella sähkötysavaimella, jokaiselle sähköttäjälle muodostui ihan oma ja tunnistettava käsiala. Siitä tunnisti kaverin jo ennen kuin kutsuakaan kuuli.
 
Laivaradiosähköttäjän ammattihan loppui 1980 luvulla, kun tuli uusia yhteydenpitolaitteita. Nyt se ammatti on siis jo historiaa, ja tuli minulle henkilökohtainen tarve kirjoittaa muistiin siitä ammatista, jota ei monikaan enää edes muista. Halusin myös antaa lapsilleni ja lapsenlapsilleni jonkin pysyvän muiston isoisästä. Jos se ei nyt ehkä vielä kiinnosta, niin onpa sitten kirja, josta voivat lukea mitä "pappa" touhusi aikanaan, kun voi olla, ettei silloin ole enää keneltä kysellä.
Tapani Salminen

Se oli jo päätynyt osaksi Suomen suurinta kirjastojärjestelmää. Kirjasi on varsin hyvä monin osin ja avaa monelle kipinän töiden yksityiskohtia, saloja. Mutta vähän risujakin; toistuvat maininnat "radiohuoneesta" ja "ruokalasta" laskevat muutoin hyvän kirjan arvoa ammattimerenkulkijan, entisenkin vinkkelistä. Jonkun läpiluku ennen painatusta olisi korjannut asian, mutta tämä on jälkiviisautta eikä moista maaihmiset edes huomaa.

Satamakuvaukset eritoten Kanadan itärannikolla kalastuksineen ovat mieleenpainuvia. Eräissä eurooppalaissa kohteissa tarina muistuttaa enemmänkin turistiopasta, mutta ehkäpä "tuhmuudet" (if any)olet jättänyt pois tarkoituksellisesti.

Mitäpä niitä jälkipolville kertomaan... ;)

Sailor

Kiitos palautteesta!

Se on aina hyödyllistä ja on kiva kuulla arviointeja. Risutkin osuvat aivan paikalleen. Paljon on sellaisia merenkulkijoille tuttuja sanoja, joita maakravut eivät ymmärrä, joten en aina niitä ole käytellyt. Lapsenlapsia kun lähinnä ajattelin. Oikein olet myös oivaltanut joidenkin muisteluksien osalta. Ihmisillä kun eri elämänvaiheissa voi muodostua sellaisiakin muistoja, joita on parempi ajatella ja hymyillä hiljaa itsekseen. :)

Tapani

FÅA- SHO - EFFOA

Lähettänyt TimoSylvänne

Äänimeren Varustamohistoriaan lisäsin lyhyen Effoa historiikin.
Klikkaa sinistä riviä alapuolelta:

FÅA - SHO - EFFOA

Forums

Pentti Huttunen (ei varmistettu)

Ti, 16.03.2021 - 18:47

FÅA on ikäänsä ja kokoonsa nähden ollut harmillisen vähän näkyvillä näillä mahtavilla sivuilla. Hienoa, Arnold Kallio on avannut hanan.  

Nyt olisi hyvä aika, kun aikalaisia vielä on, vahvistaa tai ei -vahvistaa oliko esim SHO/Effoa saituri varustamo? Ehkä eräänä saituruuden mittarina voidaan pitää ruoan laatua ja sen määrää. Tässäkin laivakohtaiset erot sotkevat objektiivista arviointia. Mutta aina voi yrittää!? Ps eräässäkin toisessa, kiertokirjeiden luvatussa yhtiössä, kerrotaan ainakin jossain vaihessa olleen määräys "sisäfilettä ei saa laivoille ostaa". Samaan aikaan kun lenkkimakkara oli kalliimpaa kuin file!

Sailor

"Nälkärenkaat korsteenin ympärillä". "Voita ei nähnyt muualla, kuin keulan napissa". "Poosu vahti ruoka-aikana, kuka levittää voita näkkärin reikäpuolelle ja sai palkaksi punkata rissan koijassa". Kuulostaako tutulta?

Minä kuulin noita juttuja 60-luvun alkupuoliskolta aina tuonne 70-luvun puoliväliin. Aikana, jolloin ei tunnettu vuorottelusysteemiä. Vakimiehistö seilasi talvet ja piti lomaa kesät. Myllyjen listoilla juhli silloin ns.puistoporukka, joka oli talven yli selvinnyt enempi sopparuoalla ja satunnaisilla kyrsän pätkillä. Nämä 'skönärit' olivat pahimpia kikkaajia, kun viikon pystyynvedon jälkeen saivat itsensä revittyä ruokapöytään. Nämä herrat keksivät ja levittivät noita paskajuttuja. Kuten tiedämme, negatiivinen 'tieto' ei tarvitse itämisaikaa, huippusato syntyy ennätysajassa ja satoa mainostivat hengenheimolaiset, nekin, jotka ei olleet ikinä edes jalkaansa parjatun varustamon laivankannelle laskeneet. Ei FÅA yksin ollut leimasimen alla. 

En itse ole ollut FÅA:lla, mutta kymmeniä kertoja on tullut tehtyä laivastovierailuja. Koskaan eivät kaverit pyytäneet, että tuo ruokaa tullessasi. Hiukopaikan tullen vierailijalle avattiin jääkaapin ovi ja sanottiin:"ollos hyvä, otahan toinenkin". Aliravitut ammattiveljet oli sitten varmaankin pantu sikeliin, kun ei niitä koskaan näkynyt. 

Aiheeseen liittyy seuraava tositarina. Vappuaatto 60-luvun Napolissa. Kaijassa peräkkäin FÅA:n Hesperus, Finnlines'in Finnkraft ja YYA-valtion alus. Vieraanani Finnkraftissa oli Hesperuksen tunkki, Kauko "Kamala" Koskinen. Istuskeltiin Kraftin ahteritäkillä pientä särvintä ja 'simaa' nautiskellen, kun jonon jatkona olevan YYA-laivan keulapakalta kuului selvällä suomenkielellä kutsu vappujuhliin. Eestiläinen huutelija. Politrukin luvalla. No sinnehän me. Messissä juhli koko laivan jengi. Pöydissä kolhiintuneita peltimukeja, väkiviinää ja mustia limppuja. Tuon tuostakin seinällä oleva kovaääninen räsähteli eloon, juhlijat sieppasivat lätsät päästään ja hiljenivät kuuntelemaan politrukin opastusta oikealla tiellä pysymiseksi. Ja sitten taas lätsät päähän, kalisteltiin peltimukeja ja murrettiin limpusta pala kyytipojaksi. Tuli muutaman kalistelun jälkeen aika kysäistä kutsujaltamme, että milloin syödään. "Ei syödä, ei ruokaa, kun sipsu ei toimita mitään ilman maksutakuita", kuului hiljainen kuiskaus. Vilkaistiin "Kamalan" kanssa toisiamme, poistuttiin kaikessa hiljaisuudessa omiin 'koteihimme'. Palattiin takaisin, Kaukolla muutama sisäfilepötkö ja minulla sylillinen jäisiä lauantaimakkara- ja meetfurstitankoja. Kumottiin tuomisemme messin pöytään. Seuraavalla kusikäynnillään Kauko ei palannutkaan pöytään. Lähdin vuorostani samoille asioille. Jouduin kidnapatuksi, suoraan sanoen reväistyksi sisälle yhteen hyttiin. Emännän hytti. Siinä selvisi, miksi Kaukoa ei toviin näkynyt. Pyykkäri oli vääntänyt kuivaksi, kuten Kauko asian selitti.

Löytyi filettä nälkärengaslaivastakin.

 

Pitkään Effoalla seilannut, nyt jo albatrossi, kipparismies luennehti asiaa diplomaattisesti: "Kyllä siellä perusruokaa sai..." Ehkei se "kikkaaminen" siten ollut pelkästään kesävikarianttien yksinoikeus? Ruoka on kuitenkin merellä eräs tärkeimpiä viihtyvyystekijöita, ja kääntäen.

Ns trissa-järjestelmä ilmeisesti osaltaan laski muonan tasoa sekä laadullisesti että määrällisesti.Vaan osasivat ne isommissakin laivoissa ja yhtiöissä pihistellä ja pilata sekä myös besorgata muonavaroja. Tämähän on totuus!?

Katoava kulttuuri talteen

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Tänä päivänä testaillaan jo hyvää vauhtia täysin miehittämättömiä rahtilaivoja. Jos mokomaa uutista olisin yrittämyt tyrkyttää 1960-luvun skönärille, minut olisi puettu valkoiseen kaapuun ja hihat sidottu selän taakse tiukkaan solmuun.

Jos joku 2160- luvulla mainitsee sanan 'merinainen/merimies', hänen pitää pystyä todistamaan, että semmoisia on ihan oikeasti ollut olemassa muuallakin, kuin Köpiksen sunttiin kivettyneenä, välttyäkseen samasta asusteesta ja tahdosta riippumattomasta hoitomääräyksestä.

Foinikialaisten merenkulkijoiden vaiheista vain arvuutellaan lusikalla ja hammasharjalla putsattuja sirpaleita nuuskimalla. Kukaan kun ei siihen aikaan oikein ehtinyt raaputtamaan kiveen tarinoitaan. Meillä on takuulla aikaa foinikialaisiin verrattuna. Siksi minäkin kirjoitan, mitä vielä muistan ja haastan kaikki muutkin lukijat mukaan. Jokaisella on takuulla jotain kerrottavaa, joka kiinnostaa tulevaisuuden tutkijoita ja gradun tekijöitä.

Pentti Huttunen 

 

 

Forums

Tärkeää asiaa Pentti meille kirjoittaa. Nykyisin kaikelle on määritelty hinta, muttei millekään mitään arvoa.

Valtion virastot - ne mitä on jäljellä - kärräävät surutta kaatopaikalle arkistojaan. Merimuseoita ei kiinnosta merenkulkijoiden arkistot:"meillä on jo monta laivakuvaa". Tai askarrellaan sukkahousujen tahi yrttien parissa. Eikä eroteta laivan keulaa perästä.

Aikanaan Suomen suurimman varustamon ainoa historiikki on kerätty Äänimeren Varustamohistorian sivuille.

Siksipä ilahduttaa saada sellaista viestiä, että isästä tai äidistä ainoa valokuva on löytynyt Äänimeren albumista. Tahi että kotona puoliso on hävittänyt kaikki seilausmuistot, mutta Äänimeren albumeista voi selata seilauksiaan.

Te.rvehdys.Mikkelissä on ELKA:n eli elinkeinoelämän keskusarkisto.Siellä on ainakin Finnlinesin laivojen laivapäiväkirjoja.Kävin siellä vuosia sitten.Ja jos tietää mitä laivoja haluaa katsoa,sinne voi soittaa,ja he hakevat määrättyjen vuosien laivapäiväkirjat valmiiksi.Ystävällisiä,halusin pari kopiota,heti palveltiin.Siinä on vieressä hotelli jossa yövyin

Hki/Vallilassa on joitakin vanhoja laivapäiväkirjoja. Niitä on ainakin Thombrokersin alukselta. Eräänkin lisälehdiltä on hauska lukea ja laskea kuinka monta "viimeistä varotusta" eräskin mestari aikanaan sai. 

VVV Sailor

Yhdistys on merenkulkijan näkövinkkelistä merkittävin toimija Suomessa. Mukana on maan johtavat asiantuntijat.

Yhdistys jakaa tietoa, eikä salaa, kuten joidenkin merimuseoiden ja arkistojen käytäntö on.

Neljästi vuodessa ilmestyy lehti Laiva, jossa on ajankohtaista asiaa ja menneisyyden tutkimuksia. Kuten edellisessä kommentissa mainittiin, Helsingin Vallilassa on toimitilat ja mittavat arkistot.

Jäsenmaksu on vain muutaman kympin. Liity jäseneksi!

Klikkaa: https://www.slhy-laiva.fi/

Åbo Akademin Merihistorian laitoksella Forum Marinumin yhteydessä taisi olla esim kaikki EFFOAn laivapäiväkirjat. En satavarma ole

kun on niin monta vuotta aikaa kun kävin siellä pikaisesti.

 

Kyssäreitä talousosastolle

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Hei.

Olen EKAMIssa opiskelemassa talousapulaiseksi/laivakoksiksi, ja sain hiljattain palautustehtävän, johon vastauksia en tunnu löytävän googlailemalla, niinpä ajattelin tulla tälle foorumille vähän kyselemään. Tässä kysymykseni:

Proviantin tilaus: Kuinka usein se yleensä tehdään, ja mitä tavaroita tilataan mistäkin? Eroaako keittiön ja salin puolen proviantti? Miten se tilaus käytännössä tapahtuu, ja kenen toimesta?

Omavalvonta: onko se paperinippu, jossa on kaikenlaisia ohjeita, niinkuin ravintolassa, vai onko se rahtilaivalla jossain eri muodossa? Onko salin puolella erillinen omavalvonta?

Puhtaanapito: Minkälaisia pesuaineita käytetään? Missä niitä varastoidaan? Mitä erilaisia siivousvälineitä käytetään? Miten pyykinkäsittely tapahtuu laivalla?

Ja lopuksi vielä: mistä laivakokin ja talousapulaisen palkka koostuu? Ei tarvi kertoa suoraan lukuja, ihan vaan että mikä osa tulee peruspalkasta ja mikä kustakin lisästä.

Forums

Timo Sylvänne (ei varmistettu)

Ke, 03.03.2021 - 18:20

Terve,

voisi olla hyvä jokin yhteystieto. Äänimeren selaajat eivät välttämättä ole innokkaita kommentoimaan. Tosin en tiedä, innostaisiko yhteystieto ketään sen paremmin.

GE jäähdytyslaivoilla seilanneet.

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Kiinnostaisi tavata 1974-1985 GE:n jäähdytyslaivoilla olleita. Ise olin silloin varustamon kiertävänä sähkömiehenä.

Forums

Pekka Karppanen (ei varmistettu)

To, 21.01.2021 - 08:51

Facebookissa on oma ryhmä GE varustamon laivoilla seilanneille. Maarianhaminassa ja Turussa pidetään myös lounastapaamisia melko säännöllisesti

Seuraava GE-lounas ajankohta varattu 
Nästa GE-lunch reserverad.
Onsdag/Keskiviikko 03.03.2021, klo 13 --alk./o framåt...
Rest. Göran, Forum Marinum, Åbo
Rav. Göran, Forum Marinum, Turku
Välkomna / Tervetuloa