Sisukas selvisi sittenkin

Eräs vanha merimies kertoi aikoinaan pelänneensä eniten Itämerellä, siis lähes kotinurkilla, sen hetkisen laivansa uppoamista, vaikka hän oli kokenut sitä ennen 1950-luvun lopulla villin linjan keikoilla sekä Formosan salmessa hirmumyrskyn lähes keskiössä olon että noin vuotta myöhemmin Paholaisen meren jättiläisaallokon.
Tämän pelottavan tilanteen perussyy oli Itämeren eteläosan jäätyminen 1960-luvun alkupuolella. Lisäksi alueella oli myrskyisää ja niinpä s/s Sisukas sai tässä kelissä niin pahan jääkuorrutuksen, että laiva kallistui pahasti eikä kaikkea jääkuorrutusta voitu/uskallettu hakata pois lastin siirtymisen vuoksi. Ruuman luukkuja ei saatu auki, jotenka ei tiedetty, mikä vaikutus mahdollisella lastin irtoamisella tai siirtymisellä oli kallistuman syntyyn.
Laiva onnistui kuitenkin "nilkuttamaan" Suomeen saakka, joskin alkuperäiseen tulosatamaan saakka ei edes yritetty, vaan joko päällikön tai varustamon määräyksestä laiva päätyi aluksi ilmeisesti Hankoon, jossa jääkuorrutus hakattiin/sulatettiin pois.
Tämän vanhan seilorin mukaan tämän oli ainoa reissu, jolloin hän ja varmaan moni muukin piti pelastusliivit lähietäisyydellään.
Lisäksi hän piti osana selviytymistä laivan "onnekasta" nimeä. "Sisukas selviää niin elämässä kuin merelläkin, etenkin kun vielä laivan nimenä on Sisukas". Näin siitä huolimatta, että ko. alus oli nitisevä, natiseva sekä heikkotehoinen vanha romu.