Se oli sitä aikaa, kun redari tienasi laivan hinnan yhdellä öljykuormalla USAn iistkustilla.

Oltiin purettu New Yorkissa ja uusi kippari oli puurissa. Lähdettiin ajelemaan alaspäin East Riveriä ja jossain siinä YK:n rakennuksen huitteilla huomattiin vastaan tulevan jenkkien sotalaivan.

Kippari komensi hyvissä ajoin vahtimiehen valmiiksi lipputervehdystä varten. Suomen lippu lepatteli joulukuusen kahvelissa. Sopivalla hetkellä kippari karjaisi lipputervehdyksen ja puolikas alkoi viiraamaan lippua. Vaan lipun nurkka olikin takertunut kahvelin tukivaijereihin, eikä halunnut tulla alas. Vahtimies tempoi naruista ja kippari huusi siivellä. Jenkkien sotalaivassa musta mies tuijotti totisena meidän standarttibrygälle, milloinka meidän lippu laskee, että voisi itse tehdä saman.

Lopulta kun vahtimies roikkui melkein koko painollaan selkä alaspäin lippunaruissa, kahvelin nokassa kangas repesi ja lippu tulla lehahti alas. Jenkkien sotalaiva oli jo kaukana ahterissa, mutta kipparin ääni kuului vielä jonkin aikaa.