Sähkötysuutisten kautta sai hieman seurattua, miten Suomi makasi. Silloin 1970-luvulla meni merenkululla ja Suomellakin lujaa.  Uudessa Suomessa oli 25.10. 1978 iso otsikko.

Kuljetustarve noussut – KAIKKI SUOMALAISTANKKERIT MERILLÄ

Kaikki suomalaiset tankkilaivat ovat liikenteessä. Osa laivoista on cross-trade-tai sopimusliikenteessä, muutama on aikarahdattu ulkomaisille yhtiöille. Säiliölaivojen työllisyyden kohentuminen on merkki havaittavissa olevasta pienestä noususta.

Sähkötysuutisista poimittua 1.12.1978

SALORA-YHTIÖ siirtyy raumalaisen Hollming-yhtiön omistukseen. Osakepääoma moninkertaistuu ja nousee 55 miljoonaan markkaan. Hollmingilla 88 % osakkeista.

Suomeen kaksi uutta tehdasta; Pukkilaan putkitehdas ja Ouluun konttitehdas.

Tekstiilituotanto on nousussa. Rakennustuotanto on kasvanut kolme prosenttia.

Ajovalot tulevat pakollisiksi.

( Tässä on jo historian havinaa. Oi, niitä aikoja…)

Kun miehistön vaihto Karibialla alkoi vaikuttaa todennäköiseltä, iski pieni paniikinpoikanen. Nyt ihmettelen muistiin kirjaamiani tunnetiloja. Tuntui melkein vastenmieliseltä lähteä Suomeen ja laivalta pois. Yritin venkoilla itselleni mahdollisuutta matkustaa Torontoon veljeni luo. Tietenkään se ei onnistunut merimiespassilla, lentolipun muuttamisesta puhumattakaan. Lähtö oli 5.1.1978. Ensin Freeportista New Yorkiin ja sieltä Finnairilla Helsinkiin tammikuun pakkasiin.

Kun minä tulin, koneykkösen loma loppui. Hän oli Meritassa pariin otteeseen, sitten Stavfjordissa ja Nan Fungissa.  1980- luvun alkupuolella alkoivat työt vähentyä. Luulen, että vielä silloinkin töitä löytyi hyville ”yhtiön miehille”.  Nämä muut tippuivat ensimmäisinä merityömarkkinoilta. Muutin maankorpeen, jonne sain sähkeen (Sähkekin on historiaa!) Henry Nielsen Tonnagelta.  Olin kai sittenkin tehnyt työni tarpeeksi hyvin, kun olisivat kelpuuttaneet minut taas töihin. Enhän tainnut olla ihan maakrapu! Nyt piti päättää, mitä teen elämälläni. Jatkanko haahuilua vai alanko asettua?

Siispä olin kiltti tyttö ja asetuin aloilleni. Haahuilua olen jatkanut hevosten kanssa ja jatkan edelleenkin. Siinä on jännitystä elämään ja dementian ehkäisyä. Kaipuu merelle jäi elämään. Työtoverini maissa tiesivät minun rakkauteni mereen ja merimiehiin. Eläkkeelle jäädessäni he lauloivat minulle laulun ON LAIVA VALMIINA LÄHTÖÖN.  Sävel on ruotsalainen kansansävelmä ja sanat on tehnyt Kari Tuomisaari.  Laulu on ero-ja lähtölaulu. Se sopii hyvin tuhkaukseeni, kun se aika koittaa.

PS. Timo Sylvänne! Etsipä tämä laulu Nielsen Nostalgiaan ensi syksyksi!