TOMUN TASALTA

(Buenos Airesin merimiespappi Ilkka Pärssinen matkalla tervehtimässän entistä kirkkoaan ja kotiaan huhtikuussa 2026) 

LÄHETÄN hiljaisen viikon terveisiä vanhasta kotikylästämme. Niin kuin rahtilaivamme keväällä 1968 keinutteli minut nuoren perheeni kanssa Buenos Airesiin aloittamaan papintyötäni hiljaisella viikolla, niin nyt vuosikymmeniä myöhemmin (laskekaa itse tuosta) vanhana yksinäisenä eläkeläisenä lentokone kiidätti minut samaan suureen kylään parahiksi pääsiäisen odotukseen.

Osallistuin eilen, pitkänäperjantaina arkkienkeli Gabrielin kirkon katolilaiseen jumalanpalvelukseen Adroguen puutarhamaisessa kaupungissa Suur-Buenos Airesin etelälaidalla. 

Seurakunta nousi rukouspenkeistään näkemään, miten punaiseen kasukkaan puettu pappinsa kulki keskikäytävää tehtäväänsä. Hän lähestyi pöytämäistä alttaria mutta pysähtyi ja painui pitkin pituuttaan kasvoilleen lattian pintaa ja jäi siihen rukoilemaan minuuttikaupalla — katumaan syntejään, niin meille on oikein opetettu — samoin seurakunta polvillaan.

Jeesuksen kärsimyksiä ennustavia ja niitä kertovia tekstejä lukemassa oli kolme naista ja vuorollaan kolme miestä, pappi yhtenä heistä.

Ennen ehtoollisen jakoa tilaisuuden kohokohta oli violettiin silkkiin käärityn krusifiksin kantaminen alttarin eteen, sen riisuminen ja seurakunnan jonottaminen saada suudella pieneen ristiin naulitun Jeesuksen kuvan jalkoja. Olin siellä minäkin. 

*

Illalla majapaikkaani suomalais-ukrainalaisessa perhepiirissä vanhaa Suomen pappia tervehtimään tuotiin kaksi argentiinalaista neljännen polven osin suomalaista koulutyttöä. Ennen yhteiselle vaatimattomalle illalliselle käymistämme huomasin, että heillä oli jotain tärkeää sanomista kädet ristissä. Noissa siroissa käsissä ja varmasti herkissä sydämissä oli pitkä ketju hengellistä ja kulttuurista perintöä. 

Heidän saksalaissyntyisen isänsä suomalais-ukrainalainen äiti oli opettanut oman raisiolaisen äitinsä Argentiinaan Suomesta tuoman ruokarukouksen, jonka nyt lausuimme yhdessä:

Kiitos olkoon Jumalalle,

ruumiin, sielun ruokkijalle.

Armossansa auttakoon,

neuvokoon ja saattakoon,

suloisesti suojelkoon,

esivallan varjelkoon, 

rauhan meille antakoon

taivaan iloon kantakoon. 

Amen”