ESTHEL oli rahdattu melkein koko Suomen lipun aikansa ajamaan Libyasta öljyä Karibialle, Meksikonlahdelle ja Mississippijoelle Occidental oilin laskuun. Firman nokkamiehiä oli Armand Hammer, Leninin, Stalinin ja kaikkien muidenkin naapurin johtajien kaveri. Merimiesjuttu kertoi, että sopimus öljynkuljetuksesta olisi tehty 1970-luvun alussa hintaan 6 taalaa/tonni. Vuosien mittaan sopimusta oli kaupiteltu eteenpäin ja kun ESTHEL aloitti työnsä, laivalle olisi maksettu taala per tonni.

Rahtauksen viimeisin kuorma 155000 tonnia lastattiin Zueitinan poijussa ja lähdettiin 3.11.1979 määränpäänä Cayman Brac. Matkalla tuli ohjeet ajaa Galvestoniin ja myöhemmin purkauspaikaksi ilmoitettiin 28 45 pohjoista, 95 03 läntistä Meksikonlahdella. Tuossa paikassa kuormaa purettiin proomuihin ajalla  21.11 - 9.12. Bunkrauksen jälkeen lähdettiin kohti Gibraltaria ja myöhemmin tuli orderi, että lastauspaikka olisi Nigerian Forcados. Matkalla poikettiin Dakarissa bunkraamassa ja päällikkökin vaihtui. Dakarissa ankkuroiduttiin illalla 23.12 ja jatkettiin matkaa jouluaattona  klo 1545. Vaikka läpi yön täkki oli valaistu ja vahti kiersi, onnistuivat paikalliset varastamaan 200 metriä polypropyleeniköyttä. Köysi oli kokonaisuudessaan 400 metriä, ehkei varkaitteen kanoottiin kaikki mahtunut, kun piti katkaista. No, olihan se niin paksua narua, ettei sormet ympäri ylttäneet.

Forcadosissa ankkuroitiin 30.12. ja poijussa lastattiin 25 tuntia 1 - 2.1.1980. Göteborg oli ilmoitettu purkaussatamaksi ja ilman muutoksia sinne mentiinkin. Jonkinmoinen porukka oli maksamassa ulos ja koska lennot Göteborgista Helsinkiin olivat jo tiedossa, aloitin ulosmaksujen laskemisen, kun ajettiin Englannin kanaalissa.

ESTHEL oli valmistunut 1977 vuoden alussa ja siinä oli keskusradiosysteemi hytteihin, messeihin ja käytäville. Keskusradioon pystyi kuulutusten lisäksi soittamaan kelanauhuria, kasettinauhuria ja lyhytaalto/ULA-radiota. Kun Porin lyhytaaltoaseman ohjelmat kuuluivat, laitoin ne keskusradioon, vaikka kuuluvuus oli usein epäselvä. Nyt kun oltiin jo Englannin kanaalissa, kuului hyvin BBC:n ULA-lähetys, mikä näin yömyöhällä soitti pelkkää musiikkia.

Ulosmaksuja laskiessani yön kähmyssä poikkesin messissä haukkaamassa. Sen kunniaksi alkoi BBC soittamaan jotain punk meteliä, mistä korvat poimivat sanat "päästäkää mut irti". Kipinän korvat osaavat kuunnella tarpeellista informaatiota ja jättää kuulematta tarpeettoman. Keskusradion soittoon korvat ottautuivat ja niinhän siellä laulettiin koko esitys suomeksi, vaikkei särökitaroiden alta paljon laulun sanoja erottanut.  Myöhemmin opin tietämään, että kyseinen bändi oli Pihtiputaalta nimeltään Ratsia ja kappaleen nimi oli Päästäkää mut irti. Varsin sopiva ulosmaksavalle porukalle, vaikka tuskin laivassa kukaan muu esitystä kuuli, koska olivat nukkumassa tai töissään.