Erääseen laivaan jonka nimen alkukirjaimet olivat W R tuli vaihtoporukka,joukosta erottui heti eräs mestari,joka ensitöikseen haetutti ​luokseen moottorioppilaan (oliko WR:ssä moottorioppilas?) Niin tai näin joku konepuolen mies sieltä tuli ja määräyksen alkaa maalaamaan kyseisen ​mestarin hyttiä,kello oli 2200-2300! poika maalasi hyttiä koko yön,ja aamulla kun työ oli valmis mestari pudotti venttiilien sokealaipat alas ja hyttiin lankesi ikuinen hämärä.

Mestari oli jutellut pojille jotain käärmeistä ja lepakoista,ja sai nimen! Hän oli oleva Käärmekustu sen ajan kun laivassa oli.

Kustulla oli "henkiläkohtainen probleema" ei hän "käsi maassa" kulkenut koko ajan mutta auton rattiin olisi ollut riskaapelia mennä.Kerran touhusin ​jotain lääkekaapilla kun Kustu tuli siihen ja tokaisi "anna matolääkettä" hänellä oli tällainen vähän töksäytteleva puhetapa. Sanoin niinkuin totuus oli että ei ole(laivoissa oli joskus ollut matolääkettä mutta siinä tapahtui välillä vaaratilanteita kun monimetrinen lapamato oli alkanut ​tunkea väärästä reiästä ulos)  Sanoin vielä:"jollei mato ole tähän mennessä kuollut niin ei se sitte kuole millään" Kustu vähän suutahti ja painui ulos,minä jonkun ajan kuluttua perässä.

Oli valkovärin pesupäivät ja poosu blandannut kaksi tynnyriä caustic soodaliuosta ettei tarvinnut joka kaverin pytsiä erikseen täyttää.Nyt hän  seisoi hölmön näköisenä tynnyrin vieressä"Kustu otti kuupalla lipeää" Kovat oli lääkkeet mutta ei Kustu tullut jälkeenpäin valittamaan,kai mato ​sitten kuoli.

Armas Aallontie