Eräällä bulkkerilla saavuimme 1970-luvun jälkipuoliskolla Saksasta Brasiliaan. Lastaussatama oli Sao Francisco do Sul, Santa Catarinan osavaltiossa. Täällähän oli aiemminkin jo vieraillut suomalaisia laivoja, mutta nyt 1970-luvulla satamaa oli laajennettu ja isommatkin paatit mahtuivat kaijaan.

Ilmeisesti tällainen valtava laiva oli todellinen nähtävyys paikallisille, koska kipparilta pyydettiin lupaa vierailijoiden sallimiseksi laivalle. Tämä näköjään myönnettiin, koska turisteja pyöri jaloissa. Minulla oli omissa varastoissani jotain Saksasta ostettua olutta, sellaisia pulloja joiden kaulassa on hieno hopea/kulta kaulus. Olin juuri messissä nauttimassa tällaista ölkkypullollista, kun ovelle vaimonsa kera ilmestyi paikallinen herra laivan katselukierroksellaan. Hän melkein vaipui polvilleen ja kertoi, ettei ollut saanut saksalaista olutta ikimuistoon. Voisinko myydä hänelle yhden pullon. Sanoin suoraan, että en harrasta oluen myyntiä, mutta voin lahjoittaa hänelle pari pulloa. Kaverilla oli infarkti lähellä, kun hän sai pullot kouraansa. Hän pyysi minut ja silloisen ystävättäreni kotiinsa vierailulle. Muistelen että hän oli paikallinen apteekkari tms. Kävimme vierailulla ja veimme jonkun muistoesineen Suomesta. Kaupunki oli todella kaunis. Muistaakseni rautatieaseman rakennuskin oli lähinnä kirkon näköinen.

Kuten edellä on mainittu, en tutustunut paikallisiin tyttöihin. Kaijan lähellä oli hökkelikylä, mutta useimpien katolla oli TV-antenni. Sinne näytti monen kaverin viisari vipajavan, girlfriendiä etsimään. Eräänä päivänä kaupungilla kävellessäni löytyi mahtava homma. Joku panimo (ei ollut muistakseni Brahma) oli järjestänyt olutfestarit. "Maksa muutama cruzeiro, saat panimon mukin ja vedät koko illan meidän kaljaa napaasi maksutta". Ja minä vedin. Varmaan jollekin teistä on tarjottu puoli-ilmaista juotavaa. Paljon mahtuu pieneen ihmiseen kunnes takaiskuventtiili pettää. Tuo muki, kahvan kera ja keraaminen sellainen, oli minulla vielä tallella vuosia Suomessakin, mihin lienee kadonnut.

Sataman lähellä oli myös hieno uimaranta, olisiko ollut pari kilometriä matkaa kaijalta. Aikanaan sovittu lastimäärä oli laivassa ja loppulastia suuntasimme hakemaan Santoksesta.