You are here

BOREA, Alger-Cadiz

Alger
Algerissa, ylinnä Borean tutka-antenni

Lähtö Algeriin 1983 vuoden lopulla tapahtui porukalla, joka koottiin Pietarsaaressa varustamoyhtiö Jacob Linesin toimitusjohtaja Taito Rintalan määräyksestä. Kuljettiin junalla Helsinkiin ja edelleen Airport Hoteliin odottamaan lähtöä lennolle Rooman kautta Algerian pääkaupunkiin Algeriin höyrylaiva Borean kuljettamista Algerista Espanjan Cadiziin varten. Borea eli ns. nolla-Bore oli maannut Algerin satamassa ehkä vuoden tai pari rakennusmiesten asuntolaivana. Välilaskun Roomassa aikana pohdittiin Italian kolikkotilannetta, joka oli tuolloin heikko: pientä rahaa ei tahtonut löytyä vaihtorahoiksi. Perille Algeriin päästyä jouduttiin Algerin tulliin, jossa vaihtoporukkaan tuleva aluksen päällikkö Pentti Airaksinen jännitti, saadaanko alukseen rikkinäisen VHF:n tilalle kunnon Navall. Ehkä jännityksestä johtui, että Suomesta mukana kannettu Navall menetettiin Algerian tulliviranomaisille tarkastuksen yhteydessä.

Alukselle matkustettiin tullimelun jälkeen pikkubussilla. Kun alukseen oli noustu, jäi sen kipinän tehtäväksi korjata rikkinäinen VHF, jonka kytkentäkaavio onneksi löytyi radioaseman asiakirjojen joukosta. Sensijaan skorpioneja ei näkynyt vilistelevän aseman lattialla, vaikka niistä lähtiessä varoitettiinkin. Aluksessa toimi silloin vielä lämmittäjiä. Käveltiin merimiesporukassa Algerian katuja havaiten kerjäläisiä, jalkapalloa pelaavia pikkulapsia ja pyykinkuivatusta kaupungin kerrostalojen parvekkeilla.

Aluksen piti päästä lähtemään Algerin satamasta heti vuodenvaihteen jälkeen, mutta lähtö viivästyi joistakin byrokraattisista syistä. Aluksen päällikkö sai yhteyden Borean radioaseman VHF:llä Suomeen ja varustamon konttoriin ja VHF:n lisäksi myös konsulaattiteitse kotimaahan. VHF-puhelun odotus saattoi venyä pitkäksikin, kun Algerin rannikkoradioasema toimi islamilaisin periaattein. Kun uusi vuosi oli vietetty aluksessa diplomaattivierasillallisin ja kun oli odotettu muutama ylimääräinen vuorokausi lähtölupaa, jäivät Algerian itsenäisyyden muistomerkki, satama ja sen edustan redi aluksineen taakse.

Alger
Cadizin satamasta

Kun oli päästy avomerelle, alkoi alus rullata Välimeren mainingeissa. Radiohytissä piti silti istua merilain ja meriradiomanuaalin mukaiset vahtivuorot, vaikka rullasi. Onneksi aseman viereisellä käytävällä sijaitsi huussi, jonne saattoi piipahtaa tyhjentämään liiat sapuskat ja hoippua takaisin radiohyttiin. Kun huussin reiän avasi, työntyi lävestä ammoniakin tuoksuinen löyhkä, joka viime kädessä sai vatsan ympäri: reikä oli yhtä putkea mereen, ja siihen laivan olemassaolon aikana oli tarttunut monen skönärin jätöksiä. Aluksen höyrykone kuitenkin jyskytti mieltä rauhoittavasti: se kävi toisella tavoin kuin diesel, johon olin aikaisemmin tottunut.

Ilmoitus saapumisesta (ETA) tapahtui sähkötyksellä espanjalaisen rannikkoradioaseman välityksellä maan satamaviranomaisille. Matkan aikana kerrottiin nähdyn delfiinejä. Kun alus pääsi Cadiziin, oli sitä vastassa luotsikutteri. Alus luotsattiin Espanjan satamaan, johon se jäi telakoimista varten. Alukseen jäi telakoinnin ajan päälliköksi merikapteeni Peter Kerbs.

Päästiin merimiesporukassa kävelemään Cadizin katuja. Aluksen kipinän lento Suomeen tapahtui pian Cadiziin tulon jälkeen Cadizin läheisen lentokentän, Madridin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin. Palvelu rakentajien asuntolaivana nolla-Borelta Borea-nimen alla oli päättynyt. Alus purjehti telakoinnin jälkeen takaisin Suomeen.

Kuvissa alla Algerin hallintorakennus ja Algerian itsenäisyyden muistomerkki yövalaistuksessa

Hallintorakennus    Itsenäisyyden muistomerkki

Aluksen kipinä vai matruusi mestari koneoppilas?

TimoSylvänne's picture

Harri Puolakangas oli Borean radiosähköttäjä

Tuli vierailtua Borealla siinä 80-luvun alussa kerran. Olin pylväslaivassa förstinä muutaman matkan ja kerran kuorma meni Alger'iin. Muistaakseni merikapt. E. Koivu oli Boreassa kipparina silloin. Komea oli paatin sisustus, ei muuta voi sanoa. Tiikkiä ja muuta. Vaan olihan Koivun tarjoilut heikkoa laatua; ei pääse unehtuun! Seuraavana iltana Koivu, meidän kippari, agentin poika ja lähetystösihteeri Suomen suurlähetystöstä menivät futismatsiin pääkaupungin stadikalle, jonka pelin itse katselin kuitenkin mieluummin Algerian TV:stä päivähuoneen sohvalla loikoillen ja pölkkyjen purkamista teeskennellen (ja ylitöitten tietty juostessa!). Muistan hyvin; Algeria ja Sveitsi pelasivat maaottelun, stadikka oli täys pelkkää miespuolista ihmettelijää ja sankka tupakinsavu peitti katsomot. Myöhemmin kipparina Alger (ja mm. lähetystön härmäläiset toimistolikat) tuli hyvinkin tutuiksi! Capt. Laaksonen