Erään miehistön vaihdon anatomia

Lokakuussa 1978 Nesteen mt.Eskerissä oli Bilbaossa suurehko miehistön vaihto. Alus ajeli tuohon aikaan Yhdysvaltain ja Länsi-Afrikan sekä Euroopanliikenteessä. Se saapui silloin Nigerian Bonny Riveriltä raakaöljykuorma päällään tähän Baskimaan satamaan.

Moista vaihtomatkaa piti lentää peräti Köpiksen ja Lontoon kautta. Osa porukasta oli ”matkakunnossa” jo etupainotteisesti, mikä oli ajalle tyypillistä. Sähkömies oli jo Heathrowssa aika vauhdissa tai vauhditon, miten vaan. Matkanjohtaja toiminut kippari meni terminaalin tiskille ja kuulutti keskusradiolla. Se kuului ainakin siinä Euroopan lentojen terminaalissa:” Ssähhgömies [...] hethi lenthogoneeseen!” Tämä mahtoi naurattaa muitakin terminaalissa olleita suomalaisia. Tuskin kenellekään suomalaiselle jäi epäselväksi ettei mikissä ollut ihan kantasuomalainen. No, sähkömies löytyi ja Bilbaon lento pääsi lähtemään melko ajoissa. Kommellukset eivät tulisi jäämään tähän.

Bilbaon lentokentällä eräältä löytyi puukko tullitarkastuksen yhteydessä. Baskimaassahan oli jo tuolloin separatistien aiheuttamia levottomuuksia ja lentokenttäturvallisuutta oli tehostettu. Tullimiehelle ei meinnanut riittää selitykseksi, että kysessä oli merimiehen työkalu. Pääsimme kuitenkin ulos kentältä ja meklarin järjestämään bussikyytiin sekä edelleen matkaan kohti öljysatamaa.

Enskeri makasi melko tyhjänä VLCC-luokalle tarkoitetussa kaijassa. Siinä oli isot fendarit ja tukeva hydraulinen maagangway. Siten ulkosivun ja kaijan välissä oli runsaasti tilaa. Osa sekä tulevasta että lähtevästä porukasta oli jo poissa pelistä. Kaippa koneessa joku oli tolpillaan kun aluksessa oli valot ja lastiturbiinit vinkuivat tasaisesti.

Täkillä oli porukkaa heikosti, mutta jokunen sentään. Poosu oli aika vauhdissa, silti toimintakykyinen. Hän oli varsinainen näky vaaleissa matkatamineissaan. Ne kun olivat jo tuossa vaiheessa länsiafrikalaisella raakaöljyllä kyllästetyt.

Itse aloin heti venttiilivahtiin. Samalla tuli tietysti myös suuri määrä provianttia. Provianttikuskilla oli jotensakin myynnissä juomia, mikä ei ollut ihan tavallista. Tuskinpa ns. provianttikaljat olisivat riittäneet sellaista etukenoa takaamaan, mikä harvalukuisella kantajaporukalla oli.

Päälle saapunut kippari - tyylilleen uskollisena - oli jo toteuttanut pikakieltolain. Se tulisi jatkumaan seuraavat kuukaudet tai ainakin hänen törninsä ajan. Tämä ei kuitenkaan täysin tepsinyt tilanteeseen, etenkin kun pois lähtevällä kipparilla lienee ollut hieman erilainen näkemys asioista.

Bussi oli saapunut hakemaan pois lähtijöitä jotka olivat todella lomatunnelmissa.

Ollessani miehistön messissä ahterissa kahvia keittämässä, siellä notkui eräs ulosmaksava puolikas. Hänkin oli varsinainen näky; ilman paitaa ja olkalaukku poikittain yli rinnan. Siitä pilkisti matkapullo. Kädessään hänellä oli hieno lasikuitunen matkalaukku. Hän lähti messistä hoippumaan kohti gangwaytä

Hetken kuluttua kuului vahtiperämiehen ääni walkie-talkiesta: ”Mies meressä laivan ja kaijan välissä – mene heti apuun!” Lähdin vauhdilla kohti gangwaytä mikä oli tosi tukeva ja hyvä sekä lähes vaakatasossa. Oli melkoinen saavutus pudota siltä, mutta edellä mainittu puolikas oli siihen kyennyt. Onneksi hänellä oli tilaa pudota/hypätä mereen jonne oli noin 10m pudotus. Fendariin tai muuhunkaan ei ollut vaaraa osua putoamisen aikana. Puolikas uiskenteli meressä kaijan ja ulkosivun välillä eikä ollut välittömässä hengen, mutta muussa hädässä kylläkin. Alhaalta merestä kuului epätoivoinen huuto: ”Matkalaukkua uppoaa, perkele! Siinä on paljon rahaa, auttakaa..!” Matkalaukku tosiaan kellui meressä hänen vierellään. Kaijan rakenne oli sellainen, että spanjurit kaijamiehet pääsivät pelastamaan häntä lähes meren pinnan tasossa. Heiltäkään ei hupia puuttunut. Puolikas kun oli riisunut housunsa laukkua pelastaessaan ja samalla oli menneyt kalsarit, josko niitä oli ollutkaan. Niinpä hän oli munasillaan kaijamiesten nostaessa hänet ylös merestä. Laukkukin pelastui ja viimeinen havainto hänestä oli poistumassa kohti kaijalla olevaa bussia. Alasti ja matkalaukku kädessään! Hänen lomansa oli alkamassa todella vauhdikaasti..

Porukat siis lähtivät ja alus alkoi olemaan tyhjä. Stripattiin viimeisiä ja peilailtiin tankkeja. Täkkiporukkaa oli minimissään kaikilta osin. Luotsi tuli ja päästiin lähtemään. Legotus piti tehdä hitaasti koska legotusporukkaa oli vain kolme; pumppumies, poosu ja vahtipuolikas(allekirjoittanut) lisäksi taisi joku koneporukastakin olla apuna. Onneksi kippari oli taitava aluksen käsittelijä. Lähtö siis oli vaikea ja hankala, sillä normilegotuskin oli raskas isommallekin porukalle.

Jotenkin sitä päästiin liikkeelle. Rikasimme poosun kanssa gangwayn ja leidarit luotsia varten. Luotsi tuli brygalta ja lähti laskeutumaan gangwayta alas. Poosu perässä. Luulin hänen varmistavan homman gangwayn päähän, mikä ei ollut tapana. Niin hän kuitenkin teki, mutta sen lisäksi hän laskeutui gangwayn päässä olleet leidarit luotsin perässä alas luotsikutteriin! Oli siinä luotsilla varmaan ihmettelemistä. Kutteri lähti palaamaan maihin poosuineen. Kesti jonkin aikaa jolloin kippari ilmeisesti kävi pientä neuvonpitoa VHFllä luotsien kanssa. Hetken päästä kutteri palasi ulkosivulle ja poosu kiipesi ylös. Hänen vaaleat vaatteensa olivat saaneet hieman lisäryvetystä raakaöljykyllästeen lisäksi. Matka saattoi jatkua...

Loppuhuomautus: Tämä tositapahtumasarja oli hyvin intensiivinen. Helsingistä lähdettiin aamukoneella ja Bilbaossa oltiin illan hämärtyessä. Luotsi jätettiin seuraavan vuorokauden puolella ennen Baskimaan auringon nousua. Paljon ehti kuitenkin tapahtua siinä välissä. Mysteeriksi jäänee, miten lomalle lähtevä puolikas päätyi mereen laukkuineen. Hyppäsikö hän pudottamansa laukun perään, vai? Poosun yllättävä ”poistuminen” hakee vertaistaan. Kyseisenä tapahtumahetkenä aluksessa oli toki paljon porukkaa. Vaan siitä pieni osa oli näkemässä, saatikka muistelemassa noita kadonneita hetkiä.

Those were the days!

Hank