Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvun loppupuoli ja seuraavan vuosisadan alku ensimmäiseen maailmansotaan (1914) asti oli voimakasta kasvua. Teollisuuden tuotanto kymmenkertaistui, samoin vienti, tuonti vielä enemmän. Bruttokansantuote kolminkertaistui.
Kauppalaivastossa höyrylaivojen määrä kasvoi hitaasti. Noin neljänkymmenen vuoden tilastossa kauppalaivaston kantavuus pysyi lähes ennallaan. Tuossa tilastossa höyrylaivojen osuus lähes kymmenkertaistui. Läntisissä merenkulkumaissa Suomi oli vankka peränpitäjä konelaivojen listoilla. Vuoden 1892 tilastossa Suomen kauppalaivastossa höyryjen osuus oli 10%, lähinnä edellä Norja 18%. Parikymmentä vuotta myöhemmin oli Norjassa höyryjen määrä 66%, Suomessa 18%. Vasta itsenäisessä Suomessa 1920 höyrylaivojen vetoisuus ohitti purjelaivojen vetoisuuden. Toisaalta Suomi oli ainoa maa, jonka satamat sulki talvi. Ei kannattanut kallista höyrylaivaa makuuttaa jäissä pitkiä talvikuukausia.
Suomalaisten höyryt olivat enimmäkseen rannikkoliikenteen tai sisävesien pieniä matkustajalaivoja ja höyrylotjia. Tavarankuljetus oli linjaliikennettä Itämerelle, Englantiin, Keski-Eurooppaan ja sittemmin myös Välimerelle. Suurin säännöllisesti ulkomaille liikennöivä varustamo oli FÅA ajoittain yli 60% osuudellaan.
Höyryliikenteen kehityksen seuraamista vaikeuttaa puutteelliset tilastot, sekä mitä vertaillaan: laivojen lastitilan vai koko laivan vetoisuutta, kantavuutta, laivojen lukumääriä, matkojen määriä, rahtituloja.
Kun Ruotsin vallan aikaista byrokratiaa vähennettiin ja ns. tuoteplakaatti poistui, merikuljetukset vapautuivat vierasmaalaisille laivoille. Vaikka ulkomaalaiset varustamot olivat kovia kilpailijoita, leimahteli kotimaisten redarien kesken hintasotia tavoitteena vastustajan raivaaminen pois markkinoilta.
Rahtitaso laski 40 vuoden aikana 40%. Uudet rautatiet rannikkokaupunkeihin vähensivät merikuljetuksia. Maailmalla luotiin kartelleja, eli ns. linjakonfferensseja, joilla pyrittiin estämään uusien yrittäjien liikennöinti ja vapaa kilpailu. Varustamoiden tilannetta helpotti ja kilpailua rajoitti valtion tuet, voimakkaasti kasvanut siirtolaisuus Amerikkaan, hinnoista sopiminen, kilpailijoiden ostaminen.
Suomalaisilla redareilla oli vankkaa hakurahtiosaamista purjelaivolla. Ensimmäinen suomalainen maailmanympäripurjehtija oli pietarsaarelainen parkkilaiva HERCULES 1844 – 1847. Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin höyrylaivalla aloitti tramppiliikenteen liikemiesryhmä Kristiinankaupungista puuhamiehenään Joroisissa syntynyt merikapteeni Gerhard Wilhelm Snellman. Kymmenisen vuotta vanha 2 400 dwt höyrylaiva HEROS luovutettiin South Shieldsissä helmikuussa 1893. Neljä suurta rahtihöyryä omisti kapteeni Snellmanin puuhaamat eri varustamot. Vuonna 1916 perustetulle A/B Finland — Amerika Linjen-varustamolle oli hankittu 5 500 dwt rahtihöyry NAVIGATOR – tuolloin Suomen suurin – tarkoituksena aloittaa linjaliikenne Pohjois-Amerikkaan. Viipurista rahtihöyryn kaappasivat 1918 punaiset Pietariin. Kun laiva palautettiin omistajilleen1922, se myytiin varustamoineen FÅA:lle. A/B Finland — Amerika Linjen heräteltiin henkiin muutama vuosi myöhemmin, kun alkoi linjaliikenne Etelä-Amerikkaan, laivojen korsteeneissa AL.
Veljekset Ernst ja Lars Krogius perustivat vuonna 1896 Ångfartygs A/B Finska Lloydin. Ei ollut omena kauas puusta pudonnut, koska veljesten isä Lars Krogius oli maan mahtavimman varustamon FÅA perustajia ja toimitusjohtaja. Veljesten varustamolla ehti olla viisi suurta tramppilaivaa, kunnes 1925 toiminta fuusioitiin FÅA:han. Muutaman vuoden kuluttua Krogiukset perustivat A/B Oceanfartin, jonka laivat ajoivat ensin AL:n korsteenimerkillä, sittemmin Effoan (FÅA). Merieläkeläiset muistanevat nimiä, jotka yli sata vuotta sitten olivat Finska Lloydin laivoilla: HEKTOS, HELIOS, HERAKLES, HESPERUS. Viidentenä HERMES, joka ei ollut myöhemmin enää käytössä. Oceanfartin nimeksi muutettiin Oceanshipping Ltd vuonna 1981, jolloin liiketoiminta loppui. Yhtiö on edelleen suvun omistuksessa.
Turkulaisten liikemiesten perustama Ångfartygs Aktiebolaget Bore (Bore=talvimyrskyjen haltija) aloitti 1897 matkustajalaivoilla. Myöhemmin varustamo siirtyi Rettig-suvun hallintaan ja rahtilaivojakin hankittiin. Nykyisin Bore liikennöi hollantilaisessa omistuksessa.
Tekniikan kehitys oli rivakkaa. Kehityksen kärjessä Suomen suuriruhtinaskunnassa oli usein FÅA:n laivat. Vuonna 1889 ARGO varustettiin höyrykäyttöisellä peräsinkoneella. Vuotta myöhemmin s/s CERES höyrysi ensimmäisenä suomalaisena Atlantin yli Amerikkaan. Seuraavana vuonna valmistuneet URANIA ja ASTREA saivat tehokkaat höyrykoneet ja jäävahvistuksen. Kaiser-Wilhelm-Kanaalin (Kielin kanava) läpi höyrysi ensimmäisenä VESTA vuonna 1895.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa 56 suomalaista höyryä ajoi linjaliikennettä. Varustamot olivat FÅA, Wasa-Nordsjö Ångbåts, Helsingfors Ångfartygs ja turkulaiset Ångfartygs A/B Transito ja Ångfartygs A/B Bore. Hakurahtiliikenteen höyryjen lukumäärä oli parikymmentä.
Linjaliikenteessä Amerikan siirtolaisten kuljetus Venäjältä ja Suomesta oli tuottoisaa. Vientirahti oli pääasiassa voita, paperiteollisuuden tuotteita, puisia lankarullia. Tuontilasteja olivat koneet, siirtomaatavarat, viinit, tupakka ja kankaat. Tramppilaivat veivät Suomesta paljon tilaa vaativaa puutavaraa. Tuontilasteja olivat enimmäkseen hiili ja koksi.
Lähteet:
Navis Fennica II
Yrjö Kaukiainen: Ulos maailmaan
Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia.
- Lisää uusi kommentti
- 255 katselukertaa