Sukuvikana vauhti , Michelssonit merillä

Kaikki alkoi eräästä laivataulusta mummolani olohuoneen seinällä. Kuvassa oli nimetön kolmimastoparkki. Monet kerrat otin taulun käsiini ja tutkin kuvaa läheltä sekä taulun kääntöpuolta, ei vaan löydy nimeä. Sitten viereisestä kirjakaapista löytyi pieni laivataulu, jossa myös kolmimastoparkki, noin 25 x 30 cm ja siinä luki alhaalla keskellä " Bayard ". Takapuolella tosin luki nimenä " Michelsen " ja laivassa oli tanskan lippu perässä.

Mummolani eteisessä oli myöskin tummanvihreä merimiesarkku jonka molemmissa päissä oli tymäkät punotut kantolenkit. Sisältä ei pettymyksekseni kuitenkaan löytynyt laivan kuvaa ja nimeä. Kyseessä on kuitenkin niinsanottu kapteeninarkku joten pettymys oli suuri. Ymmärrys ei kuitenkaan siinä vaiheessa riittänyt että olisin kyselemällä kysellyt suvun tarinoita, mummo kun saattoi muistaa minkälainen sää oli tiettynä päivänä vuosikymmeniä sitten. Kaduttaa jos ei harmittaisi niin paljon.

Nuo kaksi esinettä kiehtoivat koko lapsuuden ja nuoruuden. Mummoni Gudrun Michelsson eläessä sain kuulla muutamia tarinoita, jotka tallentuivat päähän lähtemättömästi. Vauhti oli kuulemma sukuvika hän nälväisi, mutta enpä arvannut että googlen myötä pääsisin käsiksi herkullisiin yksityiskohtiin, siitä myöhemmin tässä.

Isoisäni isä Viktor Emanuel Michelsson olisi kuulemma Esson tankkerin kapteenina pajauttanut tankkerilla Sörnäisten rantaan siihen malliin että siitä tuli kai sanomista. Lisäksi hän oli poikansa Helmerin kanssa piilottanut pirtutonkkia saimaan kanavan sulkuihin, tästä janonsammutusoperaatiosta eivät kai päätyneet lehteen.

Porvoossa, svartbäckissa, Skölvikin jalostamoon johtavan laivareitin varrella on Svartholmen niminen saari. Suku kuulemma päätti luopua siitä kun selvisi että öljynjalostamo tulee Kilpilahteen. Tässä yhteydessä sain kuulla että kyseinen Svartholman saari olisi ollut paikka josta lähti merille enemmänkin Michelssoneja, kaikki olivat kapteeneja, luotseja tai merimiehiä.
Sain myös tietooni että Porvoon vanhalla (tunnetaan kai myös nimellä Näsi) hautausmaalla lähellä vanhaa porttia olisi isoisän isoisä vaimoineen haudattuna. Pitihän se lähteä etsimään ja se löytyikin. Lotsen Emanuel Michelsson och hans fru Maria Sofia Michelsson. Se oli ajalta milloin oli jostain syystä tapana tuoda hautakivessä julki mitä ammattia oli harjoittanut. Mummoni mukaan kyseiseltä hautuumaalta löytyisi myös hautakivi jossa ammatinharjoittaja oli " Sjörövare " , eli merirosvo. Olen tätäkin kiveä yrittänyt etsiä nähdäkseni kyseisen ihmeen, mutta en ole löytänyt. Tai sitten se ei ole tällä hautausmaalla.

Olin kyllä nuorempana yrittänyt saada yksityiskohtia selville että kuka sukulainen ajeli milläkin laivoilla, olihan suvussa myös jonkinlainen " hämärä perimätieto" että jompikumpi Emanueleista olisi ollut Gustav Ericssonin parkkilaivoilla kapteeninakin. Nimet Plus, Passat ja jopa Pommernkin vilahtelivat, mutta en kyllä kapteenilistoilta herroja löytänyt. Eräskin laivoista olis mennyt pohjaan ja (ainoana )eloonjäänyt kapteeni olisi kävellyt laavakentän läpi paljain jaloin lähimpään kylään, josta apu löytyi ja pääsi kotiin. Oliko ollut taas " vähän liikaa vauhtia", mene ja tiedä kun ei kyseistä tietoa löydy mistään.

Eräänä iltana googlasin taas tietoja. Päädyin kansalliskirjaston sivuille missä oli digitoituna vanhoja suomalaisia sanomalehtiä. Kokeilin laittaa tärkeimmät hakusanat sitaattimerkkien sisälle, jolloin saatujen osumien määrä tipahti dramaattisesti, mutta olivat sitäkin täsmällisempiä. Tässä vaihessa tarina alkaa saada kierroksia, ja palapelin paloja asettuu kohdilleen lisää.
Ensimmäinen osuma Borgåbladet 15.7.1916 otsikolla " Ångaren Lovisa-Vesijärvi utsatt för missöde - forlorat sin propeller " , Viktor Emanuel Michelsson joutui antamaan Loviisassa meriselityksen mihin katosi höyryrahtilaivan potkurit. Uutisessa mainittiin että samalla firmalla oli toinenkin höyryrahtilaiva Lovisa-Vesijärvi II, joka avusti ykköstä.
Nyt alkaa tulla lisää Michelssoneja esille. Höyrylaiva Lovisa-Vesijärveä on ohjastanut myös muuan G.F. Michelsson. Eräässä uutisessa mainitaan että jäänmurtaja Sampo on käynyt avustamassa Svartholman pohjoispuolella. Nimet ja paikat täsmää, samaa porukkaa siis. Ei sitten muuta kun hakuehdoksi tuo G.F.Michelsson.

Löytyy sivusto https://www.aanimeri.fi/node/2593 , otsikolla S/S LILY - KARIKKOJEN LILJA.
Pojat pojat, eikun isoisät isoisät, nyt alkaa kuulostaa jo pahalta, menneisyyden ääninauhalta palautuu tajuntaani isoäidin manaus " vauhti on Michelssonien sukuvika ". Uutisesta selviää että tämä sukulainen on pitänyt kiirusta Öölannin itäpuolella jotta 300 litran pirtulasti pääsee janoisen suomen joulupöytään. Sensijaan löytyikin kivikkoinen matala, jonne Lily jämähti. Alkaa pikkuhiljaa valjeta myös miten aiemmin mainittu pirtun trokaus saimaan kanavalla saattaisi liittyä asiaan. Pirtun salakuljetus oli kansanhuvi ja ansaintakeino silloin. Palaset siis loksahtelee paikalleen, mutta mitähän se Sjörövare, eli merirosvo teki mummon tarinassa, alkaa hieman pelottamaan..

Minulle on tämän pienen löytöretken aikana selvinnyt että tietoa laivoista ja kapteeneista on hur som helst ja vaikka kuinka, mutta jos joku tästä kertomuksesta tunnistaa tuttuja juttuja, jotka taas minulle ovat avoimia kysymyksiä, niin voi olla yhteydessä sähköpostilla tom_michelsson at pp.inet.fi