EKA JOBI

Lähettänyt MattiLotjonen

Hei Arska mie lainaan siun pyörää. Polen myllyyn nimen huutoon katsomaan jos ois jobii. Mää vaan, oisha se hyvä jos siekii saisit jottain tekemist. Koko kesän vaan vetelihtinny.

Vanhemman veljen sanat korvissani painun ulos, otan pyörän talon seinustalta ja lähden polkemaan kohti kaupunkia. Poljen erinäisiä kaupunginosalle ominaisia linnun teitä pitkin Allintielle. Jolta käännyn Kotkantielle kohti Hovinsaarta. Vasta rakennusvaiheessa olevan Keskussairaalan kohdalla alan kertailla mielessäni mitä kaikkea olenkaan tehnyt päästäkseni tähän pisteeseen.  Nimi on listalla ja passi perstaskussa niinkuin oikealla skönöllä, mutta vielä se laiva puuttuu. Passin saamiseksi tarvitsin papintodistuksen, jonka keväinen rippi-isäni pastori Lemmetyinen pitkin hampain ja varoittavin saatesanoin kirjoitti. Alaikäiseltä vaadittavan vanhempain luvan äiti allekirjoitti ymmärrettyään perusteluni:  Sit ku mie oon täysikäne  lähen kumminkii.  Vielä oli otettava passikuvat ja sitten poliisilaitokselle. Lääkärintodistukseen meripalvelua varten vaadittiin keuhkokuvaus tuberkuloositodistukseen ja verikoe, niinsanottu wassermannin koe, jolla todetaan kuppaa sairastavat. 15 kesäisenä en ollut kupasta vielä kovin huolissani, joten kaikki tarvittavat asiapaperit mukana kävin merimies lääkäri Olkinuoralta hakemassa lääkärintodistuksen ja sain sen persoonallisella allekirjoituksella varustettuna.

Miettiessäni näitä uusia asioita elämässäni aika ja matka oli kulkenut kuin siivillä. Olin jo siirtynyt Hovinsaarelta Kotkan saarelle. Vuorelan kulmasta Satamakadulle. Palskin, eli Palotornin vuoren ja ravintola Kairon ohi Ruukinkadulla sijaitsevan merimiesten työnvälitystoimiston edustalle. Suuri joukko merenkulkijoita olikin jo kerääntynyt paikalle. Tongerihousut, khakipaita ja perstaskusta pilkistavä merimiespassi olivat sen ajan tunnusmerkkejä. Monet paikalla olevista olivat jo viihteellä, olihan nyt juhannuksen aaton aatto ja kesä kauneimmillaan. Yritin tunkea itseni sisään pieneen tupaten täynnä olevaan huoneeseen. Jonka täytti vaimea puheen sorina ja tuoksuna huumaava sekoitus tupakasta, alkoholista sekä kaikista mahdollisista elämästä syntyvistä eritteistä.

Nyt merenkulkijat olivat valmiina kuulemaan kohtalonsa tälle päivälle. Toisille ei vieläkään mitään. Toisille jobi linjalaivaan ja toisille taas onnenpotku. Jobi  villille linjalle. Kauas pois. Peräseinällä oleville paperilapuille kirjoitetut listat kaikista työnhakijoista ammattiryhmittäin oli nyt suurimpana kiinnostuksen kohteenani. Listoilla ilmoittautumisjärjestyksessä : Pursimiehiä, Matruuseja, Donkeymiehiä, Moottorimiehiä, Stuertteja, Kokkeja ja viimeisenä lista Messipojista. Nimeni yläpuolella oli ainoastaan vain kaksi nimeä. Aikaisemmat oli yliviivattu, he olivat jo saaneet jobin.

Toimiston ovi avautui ja toimenvälittäjä Nuutti Piipari astui salin puolelle  ja aloitti: Jaahas aloitetaampa taas tältä päivältä. Ensimmäisenä olisi Stuertin jobi M/S Mylleen. Onko Laureen Sakari paikalla? On kuului salin perältä. Ja sitä seurasi nopeasti Piiparin kysymys: Lähdetkö? Lähden oli Laureenin vastaus. No sitten vaan toimiston puolelle niin Kaisa kirjoittaa lapun.

Näin jatkui nimenhuuto ja moni laiva sai uusia miehistön jäseniä. Viimein oli käsillä se viimeinen lista: Messipojat. Ja päivän viimeinen jobi. Messipoika Tombrookersin M/S Mylleen.  Tuon kuullessani oli kuin sähköisku olisi kulkenut lävitseni ja päässäni takoi vain ainoa ajatus: Miun jobi. Piipari alkoi huutaa nimiä: Jaakkola... Virtanen... : Mie lähen parkaisin jo ennen kuin Piipari oli ehtinyt edes nimeäni mainita. No hyvä on, meneppä sinäkin tuonne toimiston puolelle, niin Kaisa kirjoittaa sinullekin lapun. Kaisalla oli jo lappu valmiina. vain nimi puuttui ja  henkilöllisyyden todistaminen. Nyt löytyi uuden uutukaiselle merimiespassille käyttöä. Ojensin passini Kaisalle, joka jo hetimmiten ojensi sen takaisin täytetyn jobilapun kera. Lappua ojentaessaan Kaisa vielä mainitsi että M/S Mylle lossaa puutavaraa Sunilan redillä ja yhteysvene liikenteen hoitaa tuurimoottori Vikla 5. Löydät sen Miljoonamöljän kupeesta. Ilmoittaudu tänään hetimiten laivalla, mutta ensiksi käy tuolla kadun toisella puolella Nikulan puheilla ja hoida ammattiliiton asiasi kuntoon.

Näiden sanojen saattelemana riensin ulos kadulle. En ehtinyt montakaan askelta ottaa, kun tunsin että minua otettiin reippaasti niskasta kiinni ja pyöräytettiin ympäri. Jo iäkkäämpi merimiestoveri hieman liikuttuneessa mielentilassa työnsi kasvonsa aivan minuun kiinni, katsoa tapitti suoraan silmiini ja alkoi kertoa asiaansa:

Kuule sie poika, mieti viel, vie se jobilappus takasi. Jos sie kerran lähet merel, sie tulet olemaa merel aina. Vaik sie et oiskaa ennää laivan pääl  suin sieluis seilais vieläkii. Vaik hautaan saakka ja sen jälkeekii. Mieti sie viel..

En jäänyt silloin miettimään, vaan suuntasin kadun toiselle puolelle Merimiesunionin asiamiehen Paavo Nikulan toimistoon katutasossa. Heti sisään astuttuani ja tervehdittyäni  sain kuunnella pitkän luennon ammattiliitoista ja eteenkin Merimiesunionista. Silloisen puheenjohtajan Niilo Vällärin nimi mainittiin useasti. Sen jälkeen minulle kirjoitettiin Merimiesunionin jäsenkirja numerolla :94994. Ammatti Messipoika ja vielä sisäänkirjoitus maksu 7 Markkaa. Sehän on enemmän kuin elokuvalipun hinta ajattelin ja kaivelin viimeiset roposeni taskujen pohjilta.

Unionin toimistolta pitikin jo kiiruhtaa satamaan miljoonamöljän kupeeseen, jossa tuurivene oli valmiina lähtöön. Veneen lähdettyä satamasta ja suunnattua kohti Sunilaa  näin redillä ensimmäistä kertaa ensimmäisen laivani M/S Myllen. Mustakylkinen korkeamastoinen vanha midsippilaiva, joka kasvoi aina vain isommaksi mitä lähemmäs saavuimme. Hetken päästä olimmekin jo aluksen ulkosivulla josta alaslaskettua lankongia pitkin aluksen kannelle. Kannella katseellani tavoittelin jotakin aluksen henkilökuntaan kuuluvaa esittääkseni asiani: Mistä mie löyvvän kapteenin? Miulla on tällane jobilappu. kysyin kansimieheltä , joka oli lankongin yläpäässä vahdissa. Seuraa vaan noita  Sipsua ja Agenttia tuosta leidareita pitkin yläkannelle ja parbuurin puolen ovesta sisään. Kipparin salonki on käytävän päässä. Älysin, että nuo nimet: Sipsu ja Agentti  tarkoittivat varmaan niitä kahta samalla veneellä tullutta pukumiestä ja lähdin kiipeämään  heidän perässään portaita ylöspäin.                                 

Pukumiehet astuivat reippaasti salongin ovesta sisään ja asettuivat istumaan upottaville plyysi soffille. Itse jäin oven pieleen ja katselin silmät ympyriäisinä. Seinät ja kaapistot jalopuuta, hienoja tauluja seinillä, lattialla tammiparketti. Koko kalusto kuin kuvissa, joita olin nähnyt hienoista kartanoista. Kyllä kapteeni eleli prameasti.

Pukumiehet hoitelivat ensin asiansa kapteenin kanssa, itse odottelin käytävällä oven suussa. Heidän lähdettyään oli vihdoin vuoroni astua sisään Vaasalaisen Merikapteeni Uuno Plumin puheille:  Messipojaksi tulossa luulisin. Aloitti kapteeni puhuttelun. Niin mie aattelin. Lausuin ja vein käsi täristen  jobilapun pöydälle Kapteenin eteen jääden itse pöydän eteen seisomaan. Kapteeni otti lapun pöydältä, tutkaili sitä hetkisen ja nosti katseensa minuun. Nyt minua mitataan, takoi takaraivossani ja pinnistelin koko tahdonvoimani jotta pystyisin katsomaan takaisin.

Viimein jokin hymyn tapainen alkoi nykiä Kapteenin suupielissä. Hän laski lapun pöydälle, otti kynän ja allekirjoitti  ojentamani lapun. Mynsträysmies tulee Juhannuksen jälkeen maanantaina, silloin hoidetaan tarkemmat muodollisuudet. Nyt mene alakannelle keittiöön, sieltä varmaan löydät Stuertin tai Kokin, he varmaan jatkavat eteenpäin.   

Kapteenin sanat mielessäni poistuin salongista takaisin yläkannelle. Suunnatonta helpotusta tuntien nojasin kaiteeseen pelastusveneen vieressä.    Ensimmäistä kertaa laivan kannelta  katselin edessäni Kotkan kaupungin silhuettia. Useampikin kyynel vierähti poskelle..

Miulla on jobi. Miusta  tullee Merimies                                                                                                                                                                                                    

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 27.07.2022 - 11:40

Hieno kirjoitus ekasta jobista.se eka jobi se ei uhohdu koskaan, se muutti elämänkulun ei jääty tasamaantalllaajiksi:) Ja meri tosiaan otti sielun mennessään. Nämä merimies sivustotkin todistaa sen. Kiitokisa ylläpitille;)

Timo Sylvänne (ei varmistettu)

Ke, 27.07.2022 - 17:48

Kyllä, hienosti Matti kirjoittaa. Tunteella