Merimiespalvelutoimiston Vapaavahti-lehteen aloitin kirjoittelun 1970-luvulla. Viime vuosina toimitus halusi lehteen suomalaisen kauppamerenkulun historiaa. Ensimmäinen konelaivahan oli vuonna 1833 valmistunut höyrylaiva ILMARINEN. Viime vuoden viimeisen lehden juttu päättyi II maailmansodan loppuun. Oheinen tankkilaivahistoria ja muutama muu jäi julkaisematta. Lisäsin tähän alkuun öljyhistoriaa maailmalta ja Nobel-perheen elämänkertakirjasta tietoja ensimmäisistä tankkilaivoista.
Tankkilaivahistoriaa
Öljyä on kuljetettu vesillä tuhansien vuosien ajan. Meriarkeologit sukeltelevat hylkyjä, joista puinen laiva on lahonnut, mutta jäljellä on kasoittain saviruukkuja sisältäen viiniä ja öljyä, oliiviöljyä kai enimmäkseen.
”Maaöljy eli raakaöljy tai vuoriöljy, joskus myös yksinkertaisesti öljy, on maaperässä muinaisista eliöistä muodostunut hiilivetyjen seos”, kertoo Wikipedia. Ja Wikipedia jatkaa:”Modernin öljynjalostuksen historia alkaa vuodesta 1852, jolloin keksittiin öljyn tislaus. Raakaöljystä tislasi petrolia ensimmäisenä puolalainen Ignacy Łukasiewicz.” Tämä puolalainen farmaseutti aloitti raakaöljyn hyödyntämisen Puolan Galitsiassa 1854. Sitä ennen Kaspianmerellä Bakussa ensimmäinen öljykaivo oli porattu jo 1846. Brittiläisten siirtomaassa Burmassa aloitettiin öljyteollisuus vuosikymmenen vaihteessa. Yhdysvalloissa Pensylvaniassa öljynporaus alkoi 1859.
Öljystä tislattu valopetrooli korvasi valaanrasvan ja muun aiemmin lampuissa poltetun tökötin. Maailmalla kysynnän lisääntyessä rakennettiin 1863 Glasgowissa Russell & Co telakalla kaksi rautarunkoista nelimastoparkkia öljyn kuljetukseen. Näistä purjetankkilaivoista FALLS OF CLYDE on ihailtavissa Honolulussa museolaivana. Löytyy myös netistä.
Ensimmäisen höyrytankkerin kehitteli Palmers-telakka Jarrowissa, Tyne-joen rannoilla. Belgialaisamerikkalaisen varustamon VATERLAND ei menestynyt. Viranomaiset olivat epäileväisiä turvallisuusasioissa.
Ruotsalaisen Nobel perheen veljekset Robert ja Ludwig loivat öljybisnestä Kaspianmeren rannalla Bakussa (Alfred, kolmas veljeksistä kehitteli räjähteitä ja testamentissaan määräsi perustettavaksi Nobelin palkinnon). Alkuvaiheessa öljyä kuskattiin hevosvetoisissa kärryissä. Kysynnän laajentuessa ideoitiin kuljetusta, kuten hienosti sanotaan ”logistiikkaa”. Rakennettiin öljypytkia, lukemattomia säiliövaunuja rautateille ja kehitettiin vesikuljetuksia.
Nobelin suunnitelman pohjalta Motalan konepaja Norrköpingissä rakensi höyrylaivan. Rautarunkoinen säiliölaiva sai nimen ZOROASTER (suomeksi Zarathustra, persialainen profeetta, joka mietiskeli yksijumalaisen uskonnon. Sieltä meidän kristinuskomme, kuin myös islam ovat saaneet ideansa). Alus toimitettiin 9.6.1878 Norrköpingistä Pietariin ja sieltä kanavien ja Volgan kautta Kaspianmerelle.
Laivan mitat: pituus 56, leveys 8.2 ja syväys 2.7 metriä. Kerosiinia voitiin kuljettaa 240 tonnia. Rungon keskellä olleen konehuoneen molemmin puolin olivat lastitilat. Keulan- ja perän laistitilojen lisäksi oli kahdeksan irrallista säiliötä, jotka matalissa vesissä voitiin siirtää proomuihin.
Samana syksynä tilattiin uudet tankkerit BUDDHA ja NORDENSKIÖLD. Niissä lastitila oli jaettu useisiin pieniin ja kiinteisiin säiliöihin. Seuraavana kesänä valmistuneisiin tankkereihin öljy johdettiin irtolastina suoraan lastitilaan. Laivat piti kuljettaa kolmessa osassa Volgan kanavien läpi Kaspianmerelle.
Uusien tankkilaivojen nimeäminen jatkui entiseen tapaan: MOSES, MOHAMMED, TATARIN, BRAHMA, SPINOZA, DARWIN, KORAN, TALMUD, KALMUCK.
Kuten ensimmäinen suomalainen höyrylaiva, ensimmäinen suomalainen tankkerikin oli rakennettu sisävesiliikenteeseen. Kuopiolainen redari Savolainen & Co teki tilauksen Lehtoniemi & Taipale Albert Krank telakalle Joroisiin. Vuonna 1892 valmistunut tervahöyrymallinen WALO-APU kuljetti öljytuotteita meren rannikolta sisävesille. Kantavuus 250 dwt, pituus 27.3 leveys 6.1 ja syväys 2.40 m. Höyrykone puhkui 112 hevosvoimaa. Laiva oli lujaa tekoa ja liikennöi 60 vuotta ennen romutustaan. Noista mitta- ja historiatiedoista on erilaisia versioita.
WALO-APU myytiin kymmenen vuoden kuluttua Viipuriin. Sieltä sen osti A/B Nobel Standard i Finland — Nobel Standard O/Y Suomessa, Helsinki. Nobel oli tätä ruotsalaista Kaspianmeren öljysukua. Standard oli Rockefellerien Standard oil. Erinäisten kommervenkkien jälkeen yhtiön nimeksi lopulta vaihtui Esso.
Toinen Suomen rannikoilla öljytuotteita kuljettanut yritys oli Rotschildien pankin rahoittama venäläinen Masut (masut sana tarkoittaa raakaöljystä petroolitislauksen jätettä, mistä opittiin tislaamaan vielä monenlaisia tuotteita). Tässä jakeluketjussa oli mukana myös helsinkiläinen liikemies Wilh. Bensow. Hollantilainen Royal Dutch Shell hankki osake-enemmistön 1912. Vuonna 1937 yhtiön nimeksi muuttui Oy Shell Ab.
Viipurissa 1932 perustettiin saksalaisella rahalla Suomen Petrooli Oy – Finska Petroleum Ab. Pariisin rauhanehdot (1947) määräsivät Suomessa kaiken saksalaisomistuksen siirtämisen neuvostoliittolaisille. Venäläisten omistuksessa yhtiö osti helsinkiläisen Oy Trustivapaa Bensiini – Trustfri Bensin Ab. Tämän Suomen Petroolin tytäryhtiön nimeksi vaihtui 1966 Oy Teboil Ab. Uudesta nimestä järjestettiin yleinen nimikilpailu.
Ennen sotia Esso ja Shell liikennöivät Suomen rannikolla pienillä muutaman sadan tonnin säiliöaluksilla. Muutama uusi tankkeri tilattiin telakoilta. Näistä 1925 valmistunut MARGARETA oli ensimmäinen suomalainen merellä kulkenut moottoritankkilaiva.
Ensimmäinen suomalainen valtameritankkeri oli ruotsalaisen Gustaf Birger Thordénin 1931 Eriksbergillä Göteborgissa rakennuttama JOSEFINA THORDÉN. Helsinkiin rekisteröity Rederiaktiebolaget Suomi-Tankerin omistaman moottoritankkerin kantavuus oli 9 830 dwt. Kymmenen vuotta myöhemmin välirauhan aikaan matkalla Galvestonista Liinahamariin polttoainelastissa Fär-saarten pohjoispuolella laivan kimppuun hyökkäsi saksalainen pommikone. Miehistö jätti palavan laivan. Saksalainen lentokone ampui pelastusveneissä olleita merenkulkijoita. Kuolleita 15. Brittiläinen troolari pelasti 17 ihmistä enempi vähempi palaneina ja haavoittuneina. Tórshavnissa on muistokivi uhreille. JOSEFINA THORDÈNin päällikkö oli Johan Sanfrid Söderman, kansanedustaja ja ministeri Jacob Södermanin isä.
Sota-ajan öljyhuollosta Suomeen huolehtivat ulkomaiset tankkilaivat. Vasta sodan jälkeen alkoi kauppalaivarekisteriin ilmaantua tankkilaivoja. Aluksi pieniä, sittemmin isoja vanhoja loppuunkäytettyjä höyrytankkereita.
PS. muista mainituista laivoista löytyy kuvat Äänimeren albumeista.
Lähteet:
Navis Fennica II
Bengt Jangfeldt: Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä.
- Lisää uusi kommentti
- 284 katselukertaa