Chilestä Kiinaan matka kesti kuukauden ja vajaan viikon päälle. Kerrankin Tyynimeri oli nimensä veroinen, koska isoympyrän mukainen reittimme ei vienyt pohjoisen, eikä etelän myrskyihin. Puolivälissä matkaa näkyi tutkassa joitakin Havaijin saarista. Paljoa muuta kertomista ei sitten ollutkaan. Paitsi täkkikakkonen totesi nähneensä yhtenä yönä yhden aikoihin laivan:
”Kollega tuli paapuurin puolelta ja tähtäsi suoraan kylkeen. Tempaisin kaikki styyrpuuriin ja vetäisin täyden ympyrän. Olihan siinä vettä väistää.”
Olimme jo pidempään kierrelleet Tyynenmeren rantoja ja osalle laivaväestä kuuden kuukauden kontrahti oli tullut täyteen. Shanghaihin varustamo oli järjestänyt porukanvaihdon. Maon ajan Kiinassa meininki oli hyvin kiinalaista: Kun uusi porukka kiipesi laivaan, oli ulosmaksaneitten samaan aikaan poistuttava kimpsuineen hotelliin. Häthätää ehti tulijoille tehdä perinteisen kysymyksen:”Vieläkö se on Suomessa Kekkonen presidenttinä”. Kummasti kaikkia jaksoi aina naurattaa.
Vaihtomiehistö toi meille lähtijöille paluuliput. Ennen lentoamme olisi edessä viiden päivän hotellimajoitus. Tilaa kyllä kyllä riitti. Huoneemme oli varattu kuuluisan rantakadun Bundin kuuluisasta ja massiivisesta Peace Hotellista. Vanhojen elokuvien näyttämästä liikennekuhinasta ei ollut tietoakaan. Vain aamuisin puistoissa näkyi taiji-voimistelijoitten ryhmiä.
Pitkä matka ei ollut Shanghain merimiesklubille, mikä oli Britannian entisen suurlähetystön tiloissa. Siellä illalla tapasimme uuttakin porukkaa ja saimme heidän tuomaansa kotimaan postia. Merimiesklubin suljettua ovensa puoliltaöin kokoonnuimme poosun hotellihuoneeseen, mikä oli viihtyisin. Kielimiehenä poosu soitti huonepalveluun ja tilasi sujuvasti:
”Hei hei, Erkki täällä. Ruum voor van nain, ten bottl biir. Ruum voor van nain. Erkki täällä, hei hei!” Palvelu pelasi ja hetimiten ilmaantui tilatut kolmen vartin Tsingtao-olutpullot ovelle.
Aamupalalle meille oli katettu suuri pyöreä pöytä hotellin ravintolasta. Ruoka oli joka aamu samaa ja haaleata. Muutaman aamun jälkeen yksi jos toinenkin siirteli lautasen ja kahvelit naapuripöytään ja tilasi aamupalaksi ”van Tsingtao biir”.
Kiinassa oli totuttu osallistumaan tutustumismatkoille ja kiertoajeluille. Niinpä sitten saimme tilatuksi pari taksia ja ajaa hurautimme Shanghain eläintarhaan. Eläinten lisäksi siellä oli tungokseen kiinalaisia. Heillä oli suuria vaikeuksia ratkaista, tuijottaako apinoita häkissä vai meitä ulkomaalaisia apinahäkin ulkopuolella. Omatoimimatkastamme tuli sitten hotellilla torumisia, ettei itsekseen saa lähteä retkeilemään. Isännät järjestivätkin tutustumisen läheiselle maatilalle, missä seurasimme rikkaruohojen kitkemistä kasvimailla.
Aikanaan koitti lähdön hetki. Pari pikkubussia tuli viemään ryhmäämme lentokentälle, mistä ensimmäinen etappi olisi Pekingiin. Hotellin väki oli tarkastunut huoneemme ja juoksutti unohtuneita tavaroita autoihin. Roskakoreihin heitetyille hammasharjoille ja likaisille kalsareille etsittiin omistajia.
Kovin riemukkaasti ei lentomatkamme alkanut. Poosun perinteinen tilaus ”ten bottl biir” ei enää toiminut: koneessa tarjottiin juotavaksi vain kuumaa teetä ja vettä.
Pekingistä lento Eurooppaan oli kiinalaiselle lentoyhtiölle historiallinen. Ensimmästä kertaa koneen henkilöstö oli kokonaan kiinalainen. Aiemmin lentäjät olivat olleet länsimaalaisia. Ryhmämme oli koneen ainoat ulkomaalaiset, muut matkustajat olivat kiinalaisia, jokaisella samanlainen Mao-puku. Voimakkaasta naftaliinin hajusta päätellen kaikki oli vasta varastoista jaettuja.
Monenlaista juhlapuhetta koneessa pidettiin ja lentoemänniltä leikattiin saksilla poikki pitkät poninhännät. Historiallisen lennon kunniaksi lupauduimme kuvattaviksi juhlaelokuvaan. Ehkei ryhmämme ollut ulkonaisesti edustavimmillaan maistellessamme tarjottua jasmiiniteetä.
Alkumatkasta riehakkaat kiinalaiset hiljenivät kovasti, mitä lähemmäksi Euroopan kenttää saavuimme. Meillä taas mieliala koheni, muttei kauaksi aikaa, kun kuulimme että kenttähenkilöstö oli lakossa ja joutuisimme itse siirtämään matkatavaramme Suomeen jatkavaan koneeseen. Monilla meistä oli suuret kamferipuukirstut ja Kiinasta ostetut painavat vaneriset matkalaukut. Lentokoneelta terminaaliin oli matkaa satoja metrejä. Terminaalissa piti tavarat kuljettaa ylös toiseen kerroksen, läpi tyhjän tullin, takaisin alas kentälle ja edelleen satojen metrien matka lähtevään koneeseen.
Rivakasti homman organisoi koneykkönen, sotiinkin osallistunut veteraani. Porukan jako pareiksi, joka parille väliin yksi paketoitu kirstu ja toiseen käteen matkalaukku ja niin siirrettiin pakaaseja sopivan näköetäisyyden päähän. Välillä huokastiin paperossit kunnes kuului:”No niin pojaat, jatketaas taas”. Huomasimme kyllä, että koneykkönen kantoi pelkästään omaa agenttisalkkuaan edes takaisin, mutta hyvin tavarat kulkivat nuorempien voimin.
Riemullista oli lopulta laskeutua kotimaan synkälle ja hyiselle lentokentälle. Osalle meistä oli varattu huoneet Helsingin hotellista, koska oli tarve asioida varustamon konttorilla seuraavana päivänä. Ahtauduimme tavaroinemme hotellin hissiin, mutta vielä perässämme tunki joku muukin hotelliasiakas laukkuineen.
”Pojat on tainneet olla reissussa” kuului vieraan tervehdys. Myönneltiin, että on viikko tehty matkaa Kiinasta Shanghaista.
”No sittenhän sitä ollaan liikkeellä samoissa merkeissä. Minä olin juuri viikon Kanarialla!”
- Lisää uusi kommentti
- 39 katselukertaa