You are here

ss ANNA

TimoSylvänne's picture

Rauman merimuseon dokumentteja:

ANNAn historia:
Höyrykäyttöinen yksikantinen kuivalastialus
- Vetoisuudet 1045 brt ja 560 nrt, kantavuus 1500 dwt
- Pituus 72,80 m, leveys 9.95 m, syväys 5,08 m
- Rekisteröintinumero 511
Alus valmistui kesäkuussa 1897 Oslossa Nylands Verksted –telakalla (NB 106) samasta kaupungista olevalle Fred Olsenille. Laiva varustettiin kolmipaisuntaisella telakan rakentamalla höyrykoneella, joka pystyi kehittämään 685 hevosvoiman tehon. Bayard -nimen saanut alus purjehti kahdeksan solmun nopeudella.
Lokakuun kymmenes päivä, vuonna 1899 aluksen omistajaksi merkittiin Kristianiasta (Oslo) kotoisin oleva A/S Bonheur -varustamo. Varustamon taustalla vaikutti kuitenkin laiva aiemminkin omistanut Fred Olsen.
Vuonna 1915 Bayard myytiin skienläiselle Dampskibs - A/S Bess -varustamolle. Alus sai nyt nimen Bess. Vuonna 1923 laiva kulkeutui takaisin Kristianiaan, jolloin se myytiin P. Meyerin isännöimälle A/S Havbør -varustamolle. Alus sai nyt nimen Havbør. Viiden vuoden kuluttua, eli vuonna 1928, alus kaupattiin jälleen. Tällä kertaa se päätyi Kristiansandiin, missä sen uudeksi omistajaksi merkittiin Kd. Knudsenin johtama Dampskibsselskabet Braemar A/S. Braemar -nimisenä alus jatkoi liikennöintiään seuraavat kahdeksan vuotta, kunnes se vuonna 1936 myytiin Raumalle. Höyrylaiva Oy Anna, missä pääisäntänä toimi Enok Fagerstöm, osti aluksen tuolloin itselleen. Laivan uudeksi nimeksi tuli nyt Anna. Alus kuljetti lähes pelkästään puutavaraa Raumalta Englantiin ja siinä lähti satoja raumalaisia poikia ensimmäistä kertaa merelle.
Joulukuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1959 Anna ajautui myrskyssä matalikolle St Combsissa, lähellä Frasenburghia, Skotlannin itärannikolla. Pohjanmerellä vallitsi tuolloin poikkeuksellisen kova myrsky ja heikentyneen konetehon takia alusta ei kyetty enää ohjailemaan turvallisesti. Anna oli matkalla Riikasta Leithiin puutavaralastissa. Alus päätyi täydelliseksi hylyksi ja se myytiinkin romuksi siinä kunnossa, missä se sillä hetkellä oli.
Vielä tänään rannassa on jäljellä Annan rungon pohjaosa.
511
ANNA
1936 - 1959
General Cargo Steamer, Singledecker
Call: OHYU
1,045 GRT, 560 NRT, 1,500 dwt
72.80 x 9.95 x 5.08 m
Triple Steam Engine 3 cy.
by the Shipbuilders
685 IHP 8 knots
6.1897:
Completed by Nylands Verksted, Kristiania (#106) as BAYARD for Fred. Olsen, Kristiania.
20.10.1899:
Transferred to A/S Bonheur, (Fred. Olsen), Kristiania.
1915:
Sold to Dampskibs-A/S Bess, (Harald Hanssen), Skien, and renamed BESS.
1923:
Sold to A/S Havbør, (P. Meyer)), Kristiania, and renamed HAVBØR.
1928:
Sold to Dampskibsselskabet Braemar A/S, (Kr. Knudsen), Kristiansand, and renamed BRAEMAR.
1936:
Acquired by to Höyrylaiva Oy Anna, (E. Fagerström), Rauma /Raumo (511), and renamed ANNA.
1959:
Drove aground on 7 Dec. in heavy weather at St. Combs, near Fraserburgh on the eastern coast of Scotland after developing engine trouble, while on voyage from Riga to Leith with timber.
Became a total loss. Wreck was sold and broken up "as lies".

~Vaikka ANNA olikin jo varsin iäkäs laiva, se oli paljon liikenteessä. Monet monet uudemmat ja suuremmat laivat olivat joutuneet seisomaan satamissa riisuttuina rahtikriisin vuoksi. ANNA ehti purjehtia suomalaisomistuksessa 23 vuotta, pääosin raumalaisen Jukka Vuorion komennuksessa.
Kapteeni Vuoriosta kerrottiin, että hän aina itse antoi kurssit perämiehelle. Hänen laivassaan ei otettu omin päin yhtään kurssia, vaan Vuorio katsoi tosisuunnan ja lisäsi tai vähensi erannin. Perämiehen tehtäväksi jäi katsoa kompassin eksymätaulusta lopullinen kurssi. Hän ei merellä ollessaan koskaan asunut hytissään vaan oli koko ajan naviskassa. Vuorio nukkui kevyttä unta, eikä hänen ohitseen koskaan päässyt ilman että hän olisi herännyt. Kysyttyään suuntimia kapteeni Vuorio pystyi pelkällä kädellä, yhtään viivaa vetämättä suunnistamaan majakat.

KOHTALOKAS MATKA
Loppuvuodesta 1959 ANNAAN lastattiin puutavaralasti Riikassa. Bunkkerikoliksi saatiin huonolaatuista, niin sanottua typikolia. Se oli paloarvoltaan huonoa ja sisälsi runsaasti kolinpölyä. Laivalla oli 18 hengen miehistö. Raumalaisia mukana olleita olivat:
päällikkö Jukka Vuorio
1. perämies Esko Kivimäki
kokki Yrjö Mankonen
matruusi Seppo Vehmanen
jungmanni Arvo Laine
lämmittäjä Raimo Österman
Määränpäänä oli Leithin satama Skotlannissa, lähellä Edinburghia. Alkumatka Tanskan salmien läpi Skageniin saakka sujui hyvin, mutta sitten tuuli voimistui. Vanteet ujelsivat kun tuulenpuuskat muuttuivat yhtenäiseksi pauhuksi. Lopulta se puhalsi Tanskan suunnasta niin lujaa, että laiva kallistui. Kapteeni Vuorio käski siirtämään lankkuja keulalastin päältä styyrpuurin puolelta laivan suoristamiseksi. Kansilastin pystyosa oli imenyt itsensä täyteen vettä ja laiva oli pian kallellaan paapuuriin päin, eikä enää suoristunut. Kapteeni Vuorio piti pikaisen laivaneuvottelun ensimmäisen perämiehen Esko Kivimäen kanssa ja ennakoi vaaroja, jotka odottivat myrskyssä ennen saapumista Leithin satamaan. Odotettavissa oli korkeita jyrkkäseinäisiä kallioita, joihin törmääminen alkoi tuntua väistämättömältä. ANNA päätettiin koettaa ohjata suojaisaan paikkaan Kinnairds Headin niemen taakse.
Aluksen keulassa liikkuminen todettiin hengenvaaralliseksi, ja miehistö pysyttelikin messissään. Tosin messipoika oli mennyt hyttiinsä alukseen keulaan, ja nukkui tietämättömänä uhkaavasta tilanteesta. Laivan koneessa havaittiin ongelmia. Kolit alkoivat loppua ja poksiin oli tullut vettä. Kun ANNA oli noin 2 meripeninkulmaa Rattray Headin majakasta merelle päin, näki perämies Kivimäki styyrpuurin puolelta lähestyvän 6-8 metriä korkean vaahtopäisen aallon. Kannella olevat koettivat suojautua parhaansa mukaan. Aalto iskeytyi kansilastin yli ja samassa näkyi toinen, edellistä vielä suurempi aalto styyrpuurissa. Se kohosi merestä kuin musta seinämä ja perämies arvioi sen korkeudeksi noin 20 metriä. 50 astetta kallistunut laiva nousi ylös seinämää ja vesi iskeytyi alukseen pelottavalla voimalla rikkoen komentosillan rakenteita. Kansilastia ajelehti valtoimenaan. Lankkuja velloi veden mukana, styyrpuurin puoleinen pelastusvene paiskautui ruorihytin seinään ja paapuurin puoleinen mereen. Keulamasto katkesi tyvestään taipuen reelingin yli, maston lastauspuomit lensivät mereen ja jäivät roikkumaan aluksen sivuille vaijereidensa varassa.
Kurssissa pysyminen oli vaikeaa, sillä suuret laineet nostivat keulaa vasemmalle. Radio oli mykistynyt akkujen pudottua mereen.

APUA RANNALTA
Kapteeni Vuorion kehotuksesta ammuttiin hätäraketteja. ANNAN kone kävi, mutta siitä ei ollut merenkäynnissä apua. Alusta oli mahdotonta ohjata ja se ajautui kohti St. Combsin kylän rantaa, joka sijaitsi noin 50 kilometrin päässä Aberdeenista. Rannalta näytettiin lyhdyllä valomerkkiä, jonka viesti oli selkeä: VAARALLINEN RANTA, ÄLKÄÄ TULKO! ANNA oli karahtanut pohjaan, mutta aina uuden aallon ja nousuveden voimasta se kantautui entistä lähemmäs rantaa.

Loppujen lopuksi ANNA ajautui noin 100 metrin päähän rannasta. Petersheadin ja Fraserburghin pelastuskutterit eivät pystyneet auttamaan. ANNAN karilleajon takia rantaan kerääntyneet ihmiset yrittivät ampua pelastusnarua laivaan raketin avulla. Osa köysistä meni huonon kelin takia harhaan ennen kuin yksi niistä osui keulalastin päälle. Taskulampulla ANNAN väki viestitti tarvitsevansa köyden mukana myös plokin vahvempine naruineen. Se kiinnitettiin ensin pelastusveneen taavettiin ja sitten komentosillan kaiteeseen. Laiva liikahteli tämän jälkeen maata kohti ja maihin sähkötettiin, että odotetaan päivän valkenemista.
Yöstä laivalla tuli pitkä. Konehuone oli täynnä vettä. Matruusi Aimo Heinonen kertoi, että messissä on yksi pelastusrengas. Korkkinen pelastusrengas todettiin oudon painavaksi. Se oli vettynyt käyttökelvottomaksi ja kun kokeiltiin sen kantavuutta vedessä, se upposi välittömästi. Päivänkoitteessa rannalta viestitettiin, että kaikki haluttiin maihin laivasta. Päällikkö Vuorio antoikin miehistölle luvan lähteä laivasta. Hyttiinsä laivan keulaosaan mennyt messipoika oli jäänyt loukkuun. Oven edessä oli ollut puita kansilastista ja niitä oli pitänyt katkoa kirveellä. Vuorotellen miehet hinattiin maihin housupoijun avulla. Jokainen sai kylmän kylvyn matkalla. Kapteeni Vuorio ja ensimmäinen perämies Kivimäki jäivät viimeisinä laivaan. Lopulta Vuorio käski perämiehenkin lähteä ja 8.12. aamupäivällä perämies hinattiin maihin. Päällikkö Vuorio tuli maihin vasta seuraavana päivänä, 9.12. Rannalta haaksirikkoiset vietiin lämpimään ja sitten bussilla Fraserburghin merimieskotiin. He saivat maissa erikoiskohtelua, sillä tieto ANNAN kovasta kohtalosta oli kulkeutunut
laajalle ja miehistöä pidettiin sankarillisena. Miehet saivat ruokaa merimieskodista, pääsivät esim. elokuviin maksutta ja saivat valita vaatteita paikallisista vaatekaupoista veloituksetta.

Koska kapteeni Vuorio oli edelleen ANNAssa, poliisit, rantavahdit ym. pitivät vahtia rannalla. Perämies Kivimäkeä pyydettiin rantavahtien toimesta palaamaan laivaan ja suostuttelemaan kapteeni Vuoriota pelastautumaan rantaan. Kun koettelemuksesta väsynyt 60-vuotias kapteeni lopulta talutettiin kuivalle maalle, sai hän sankarin kohtelun. Rosvojen varalta rannalle järjestettiin vahti. Kun tuuli lopulta tyyntyi, miehistön jäsenet kävivät hakemassa ANNAlta pois kaikki tavaransa ja löysivät jopa makkaroita jäälaatikosta syötäväkseen. ANNAn hylky lojuu edelleen St. Combsin rannalla. Molemmin puolin hiekkaista rantaa on kiviriuttoja. ANNAlla oli sikäli hyvää onnea, ettei se törmännyt niihin.

Lehtiartikkeleita Annasta:
Navigator 1959:
07.12.59 raumal. ss ANNA ajautui rantakallioihin myrskyssä St. Combsin luona Skotlannin itärannikolla, seur. päivänä pelastettiin miehistö housupoijun avulla, kapt. Vuorio jäi laivaan, seur. päivänä kapteeni jätti laivansa, varustamon käskystä.

Länsi-Suomi 09.12.59:
Myös Suomen kauppalaivasto on kärsinyt menetyksen Pohjanmerellä viime päivinä vallinneen myrskyisen sään aikana, joka on saattanut kymmeniä laivoja hädänalaiseen asemaan. Tiistain vastaisena yönä myrsky nimittäin painoi Raumalta kotoisin 1500 tonnia kuollutta painoa lastaavan höyrylaiva ANNAN Skotlannin itärannikolla St. Combsin kylän luona Fraserburgin lähistöllä karikkoon. Laiva on kärsinyt varsin pahoja vaurioita ja jää todennäköisesti hylyksi. ANNAN päällikkö, raumalainen merikapteeni JUKKA VUORIO oli lehtemme Lontoosta eilen illalla saman tiedon mukaan laivalla vielä klo 20 aikaan, mutta muut sen 18 henkisestä miehistöstä on saatettu turvaan.
ANNA kariutui karille lähellä Aberdeeniä myöhään maanantai-iltana. Miehistö jäi laivaansa yli yön. Merenkäynti oli liian ankara, jotta olisi voitu laskea laivan pelastusveneitä.
Rannikkovartioston onnistui kuitenkin ampua alukseen nuora, ja kapteeni päätti, että miehistö saa poistua. Toistaiseksi ovat laivan pelastamisyritykset kuitenkin epäonnistuneet.
TAISTELU MYRSKYÄ VASTAAN
St. Combsin kylän, joka on n. 50 km:n päässä Aberdeenistä, asukkaat kerääntyivät illalla katsomaan, kuinka suomalainen laiva taisteli rannikon edustalla myrskyä vastaan. Laivasta ammuttiin punaisia hätäraketteja.
Petersheadin ja Fraserburghin pelastuskuttereiden miehistöt saattoivat voimattomina katsella, kuinka ANNA ajautui karille vain 100 metrin päässä rannasta. Paikalle lähetettiin maitse pelastusmiehistöä. Näiden toimesta tehtiin viisi turhaa yritystä ampua laivaan pelastusliina. Tämän toiminnan aikana laivan kannella ollut puutavara huuhtoutui mereen. Lopulta laivan miehistö ilmoitti morselampulla, että he jäävät yli yön laivaan.
Varustamolle saapuneiden alustavien tietojen mukaan on onnettomuus sattunut varsin pahoissa olosuhteissa ja karikko on jatkuvasti alttiina voimakkaalle merenkäynnille. Ilmeistä on, että tiukasti karille tarttunut ANNA jää hylyksi.
MIEHET TURVAAN PELASTUSTUOLIN AVULLA
Rannikkovartiosto oli aluksi sitä mieltä, ettei aluksessa olevien 18 henkilön pelastustöihin voitaisi ryhtyä ennenkuin tiistaiaamuna päivän valjettua, mutta yön kuluessa laivan asema paheni niin suuresti, että pelastusyrityksiin oli viipymättä ryhdyttävä.
Pelastusvenettä ei voitu lähettää haaksirikkoisen luo, jota aallot paiskelivat kalliota vasten 150 m:n päässä rannasta ja josta masto oli katkennut, mutta vähitellen saatiin alukseen heitetyksi köysi ja pelastustuolin avulla saatiin lopuksi 16 haaksirikkoista maihin. Kapteeni ja perämies ilmoittivat haluavansa jäädä toistaiseksi laivaan, mutta heidänkin lienee pakko myöhemmin päivän kuluessa poistua laivasta.
"KAUHEA YÖ"
Ensimmäinen pelastuneiden joukossa oli 19-vuotias AHTI OJALA. Hän oli matkalla pelastustuolissa saanut perusteellisen kylmän kylvyn, mutta vähitellen hän tavoitti pohjan ja tuli osaksi kahlaamalla maihin. Hän kertoi, että miehet olivat laivassa viettäneet kauhean yön. Koko konehuone oli täynnä vettä ja luultavasti oli aluksen pohja täydellisesti rikkoutunut paiskautuessaan kalliota vasten

Annan haaksirikkoon liittyvä raastuvanoikeuden pöytäkirja

Ote Rauman raastuvanoikeuden raatihuoneella Rauman kaupungissa pitämän istunnon pöytäkirjasta joulukuun 21 päivältä 1959.
1065 §.
Sittenkun merikapteeni Juho Vihtori Vuorio, Rauman kaupungista, oli valtuuttamansa asiamiehen konsuli Atte Vilhelm Fagerströmin edustamana ilmoittautunut kuluvan joulukuun 17 päivänä raastuvanoikeudelle edempänä lähemmin selviävän meriselityksen antamista varten ja raastuvanoikeuden puheenjohtaja oli määrännyt asian käsiteltäväksi tänään, otettiin se nyt meriasiaintuntijain merenkulkuneuvos Matias Jalo Putan ja merenkulkukoulun rehtorin Vilho Pullin saapuvilla ollessa käsiteltäväksi, jolloin esiinhuudettaessa tulivat saapuville merikapteeni Juho Vihtori Vuorio itse seurassaan avustajana varatuomari Juhani Honkavaara, Höyrylaiva Oy Anna nimisen yhtiön, Rauman kaupungista, puolesta yhtiön toimitusjohtaja, konsuli Atte Vilhelm Fagerström, Yksityisyrittäjäin Keskinäinen Vakuutusyhtiö nimisen yhtiön, Helsingin kaupungista, valtuuttamana asiamiehenä vakuutusvirkailija Reino Meivo ja kaupunginviskaali, varatuomari Vilho Allan Oksanen. Asiamies Meivon oikeuteen antama valtakirja kuului:
"Avoin asianajovaltakirja käytettäväksi kaikissa Suomen oikeuksissa ja virastoissa. Helsingissä, joulukuun 18 p:nä 1959.
Yksityisyrittäjäin Keskinäinen Vakuutusyhtiö.
Viljo Karstimaa.
Todistavat: Maija-Liisa Koski. Irja Keinänen."
Juho Vihtori Vuorio.
Lunastus mk 1350:-
Leima " 1800:-
Yhteensä mk 3150:-
Kanto 100:-
3250:-
Oikeudessa oli saapuvilla myöskin Turun piirin merenkuluntarkastaja Allan Severus Rinne.
Merikapteeni Vuorio antoi oikeuteen kirjallisen meriselityksen, laivapäiväkirjan, konepäiväkirjan ja miehistöluettelon, joista meriselitys ja miehistöluettelo otettiin tähän näin kuuluvina:
"Meriselitys
höyrylaiva "Annan" haaksirikosta St. Combs’in lahdessa Skotlannin itärannikolla 7 päivänä joulukuuta 1959.
Rauman kaupungin raastuvanoikeudelle.
Höyrylaiva "Anna" lähti viimeiselle matkalleen Riiasta 1 päivänä joulukuuta 1959 määräsatamanaan Leith Skotlannissa lastinaan kaikkiaan 461,547 standarttia sahattua puutavaraa, josta 148 standarttia kannella. Kansilasti oli hyvin kiinnitetty paikoilleen vahvoilla pystytukipuilla sivuilla ja lujasti pingoitetuilla kettinkisiteillä yli kannen. Kansilastin korkeus oli lähtiessä keulassa 10 jalkaa 10 tuumaa ja perässä 8 jalkaa 6 tuumaa. Syväys oli lähtiessä keulassa 14 jalkaa 6 tuumaa ja perässä 16 jalkaa 6 tuumaa ja laiva oli täysin vakava ja suorassa. Ennen lähtöä otti laiva vielä bunkkeria 65 tonnia, niin että hiiltä oli laivassa sen lähtiessä kaikkiaan lähes 90 tonnia. Edellämainitut syväysluvut otettiin bunkkerin lastauksen jälkeen ja suolattomassa vedessä satamassa.
Riiasta lähdettäessä ei sää ollut epäsuotuisa; tuuli oli idästä 2-3 Beauf., sää pilvinen, mutta näkyväisyys kohtalainen; Barometri 757. Matka sujuikin sitten normaalisti Skagenin niemen sivuutukseen asti, mikä tapahtui 4.12. klo 20.00. Tuuli oli tällöin idästä 4-5 Beauf., sää sateinen, barometri 750 ja merenkäynti kohtalainen, mutta nousemaan päin. Samana päivänä klo 24.00 suunnittiin Hirtshals 1710 ja etäisyys 7 mailia. Aluksen kurssina pidettiin 2600. Seuraavana päivänä eli lauantaina 5.12. rupesi tuuli kiihtymään ollen se aamulla 5-6 Beauf., mutta klo 24 jo 7-8 Beauf. Merenkäynti kasvoi vastaavasti, niin että jo aamulla rupesi meri lyömään yli kansilastin varsinkin takakannella, mutta kansilasti pysyi vielä hyvin paikoillaan, vaikka laiva heiluikin jo rajusti merenkäynnissä ja vauhti väheni tämän johdosta. Tuuli rupesi sitten vähitellen kääntymään ensin itäetelään ja siitä eteläis-itäetelään ja voimistui sunnuntaina päivällä 8-9 Beauf. ja saman päivän iltana jo 9 Beauf. asti ollen se jatkuvasti voimistumassa. Barometri oli sunnuntaina puolen päivän aikaan 748 ja illalla 745. Ilma oli edelleen pilvinen ja merenkäynti tietysti entisestään kasvanut. Laiva työskenteli nyt entistä raskaammin kovassa aallokossa, mutta varsinaisia vaurioita ei voitu todeta syntyneen.
Maanantaina 7.12. klo 03.00 oli tuuli taas itäetelästä ja voimaltaan jo 10 Beauf. Kun aallokko tuli laivaan nähden hieman viistoon takavasemmalta heilui laiva koko ajan kovasti ja kallistui myrskyn ja merenkäynnin voimasta vähitellen oikealle ollen kallistuma klo 03.00 jo 35 astetta. Työskentely kattila- ja konehuoneessa oli jo tällöin varsin hankalaa kallistuman takia ja myös siitä syystä, että kupuvesi pyrki nousemaan oikeanpuoleiseen hiilisäiliöön sekoittuen hienoon hiileen ja tukkien sitten vähitellen pumput, niin ettei vettä saatu enää poistetuksi. Kun myrsky toisaalta lennätti vettä yli laivan, tuli sitä jatkuvasti lisää konehuoneeseenkin ilmanvaihtotorven kautta. Kun laivaa ei näissä oloissa saatu oikenemaan, annoin 03.00 määräyksen heittää kansilastia mereen keulakannen oikealta puolelta. Näin tehtiinkin ja laiva saatiin jonkinverran oikenemaan.
Klo 04.00 jälkeen todettiin yltyvän myrskyn katkaisseen peräkannen kansilastituet kansilastin päästessä siten liikkumaan. Uhkaavan tilanteen torjumiseksi oli peräkannelta avattava muutamia kiinnityskettinkejä myrskyn katkaistessa loput, jolloin kansilastia meni yli syrjän suunnilleen reelingin tasalle eli arvioni mukaan noin 40 standarttia. Myrskyn voima nousi iltapäivään mennessä 10-11 Beauf. ja merenkäynti tietysti kasvoi vastaavasti. Jo klo 04.00 muutettiin suuntaa 100 vasemmalle, koska radiopeilauslaitteella oli saatu suunnituksi May Islandin radiomajakka suunnassa 2520.
Suuntiminen oli jo tällöin melko vaikeata laivan tavattoman heilumisen takia. Klo 08.00 suunnittiin sama majakka uudelleen ja todettiin laivan sortuvan myrskyn painamana kohti rannikkoa. Peräkannen kansilastin mennessä mereen oli se katkaissut lokiliinan, joten loki ei näyttänyt enää mitään. Tällöin otettiin kurssi vielä enemmän vasemmalle, jotta olisi päästy Firth of Forthiin, jonne tällöin oli matkaa noin 50 mailia. Heti kuitenkin todettiin, ettei laiva pysynyt lainkaan kurssillaan. Osaltaan tähän vaikutti se, ettei konemestarin ilmoituksen mukaan höyrynpainetta enää saatu pysymään ylhäällä.
Klo 09.15 suunnittiin taas May Islandin majakka ja todettiin laivan edelleen sortuvan maihin päin, niin että oli aivan ilmeistä, ettei laiva voinut päästä Firth of Forthiin. Tällöin laiva käännettiin kurssille 3400 tarkoituksella
päästä suojaan Kinnaird Head -nimisen niemen suojan puolelle. Merenkäynti oli, jos mahdollista, vielä ankarampi kuin ennen, niin että kansilastia huuhtoutui jatkuvasti yli syrjän. Ilma oli pilvinen ja sää sakeni, niin että näkyväisyyskin rupesi huononemaan. Yritimme jatkuvasti suuntia Finnaird Head’in radiomajakkaa, mutta laivan heilumisen takia ei siihen saatu tarkkaa suuntimaa. Se kuitenkin voitiin todeta, että laivan kurssi oli kohti Kinnaird Head’ia. Klo 17.55 nähtiin Bushan Ness’in majakka suunnassa 2650 ja Rattray Head suunnassa 3400. Kun nämäkin suuntimat osoittivat laivan edelleenkin sortuvan kohti rannikkoa, muutettiin kurssi tällöin vielä enemmän oikealle eli 3600, kun se jo aikaisemmin eli klo 12.00 oli muutettu suunnaksi 3500.
Vauhti oli vahdeissa 04-08 ja 08-12 arvioitu 5 solmuksi mikä näkyi pitävän hyvin paikkansa. Klo 20.00 suunnittiin Rattray Head suunnassa 3120 ja etäisyys noin 2 mailia. Suuntiminenkin oli jo varsin vaikeata laivan kovan heilumisen takia. Klo 20.10 tuli II konemestari konepäällikön pyynnöstä ilmoittamaan, että työskentely kattila- ja konehuoneissa oli äärimmäisen vaikeata tuhkan ja hienon hiilen sekoittuessa veteen ja tukkiessa vähitellen kaikki paikat.
Klo 20.15 löi laivaan suuri hyökyaalto heittäen kansilastia, keulamaston ja vasemmanpuolen pelastusveneen yli laidan. Sama aalto vei ohjaushytin katolta sinne kiinnitetyn pelastusvyölaatikon ja molemmat akkulaatikot, jotka antavat voiman radiopuhelimelle. Yläkompassi vioittui myös käyttökelvottomaksi. Edelleen heitti aalto oikeanpuolen pelastusveneen päin merenkulkuhyttiä, jolloin pelastusveneen pohja rikkoutui pahasti. Sama aalto löi rikki ohjaushytin puiset seinät vieden mennessään kiikarilaatikon siellä olevine kiikareineen.
Perämasto katkesi samassa rytäkässä ja sen yläosa putosi koneskailetin viereen. Oikeanpuolen pienempi laivavene lensi kumolleen koneskailetin päälle. Aallon lyödessä laivaan ja painaessa sen vesimassansa voimalla alas tuntui myös siltä, että laiva olisi koskettanut pohjaan. Vallitsevassa sekamelskassa tätä oli kuitenkin vaikeata varmasti todeta. Kone kävi vielä tällöin ja samoin toimi ruorikone ja ruori, mutta laiva ei enää totellut ohjausta vauhdin vähyyden tähden. Höyrynpaine oli mennyt niin pieneksi, ettei kone saanut enää vauhtia laivaan. Mainittu hyökyaalto antoi lisäksi konehuoneeseenkin runsaasti lisää vettä ilmanvaihtotorvesta. Oikeanpuolen hytit keskilaivalla tulivat samalla vettä puolilleen aallon lyötyä rikki venttiilit ja osan ovista ja kastellessa koko hyttien sisustan.
Myrsky oli nyt kiihtynyt hirmumyrskyksi eli 12 Beaufortiin saakka. Tällaisessa tilassa ajelehti laiva myrskyn kourissa avuttomana kohti rannikkoa. Kun muuta keinoa ei enää ollut, ammuttiin jatkuvasti hätäraketteja ja poltettiin soihtuvaloja (blue lights). Aallokko painoi laivaa päin rantaa ja voitiin todeta sen ottavan tuon tuostakin pohjaan, toisinaan rajustikin. Tulet sammutettiin varmuuden vuoksi pannun alta, koska koneesta ei ollut enää mitään hyötyä. Viimeksi yritettiin vielä kääntää keula päin aallokkoa laskemalla molemmat ankkurit mereen. Ne eivät kuitenkaan pitäneet, vaan aallokko heitteli ja siirteli laivaa, joka aina välillä iski lujasti pohjaan, käytännöllisesti katsoen miten tahtoi.
Klo 21.30 laiva tarttui pohjaan; tällöin voitiin peilata keularuuman pilssi, jolloin ruumassa todettiin olevan vettä 13 jalkaa. Konepäällikön ilmoituksen mukaan nousi vesi aluksi hitaammin konehuoneessa, mutta oli se ennen pitkää samalla tasolla. Peräruumassa todettiin niinikään olevan saman verran vettä, joten vesi oli laivan ulko- ja sisäpuolella samalla korkeudella.
I perämies antoi lampulla morsemerkkejä rannikolle saaden niihin heti vastauksen. Jo aikaisemmin oli hätäraketit havaittu maissa, joten tiesimme avun olevan lähellä. Rannikolta ammuttiin myös raketteja ja puoliyön aikaan todettiin keulakannella maista ammuttu pelastusliina, jonka avulla laivaan saatiin köysi ja sitä pitkin liikkuva pelastustuoli. Laiva siirtyi vielä yön aikana myrskyn painamana kohti rantaa, niin että se aamun valjetessa oli vain noin 200 metrin päässä maista laskuveden aikana.
Kun laivalla eikä miehistöllä ollut enää vaaraa, pysyi miehistö koko yön laivassa ja vasta aamulla päivän valjetessa ryhdyttiin miehistöä siirtämään yksitellen pelastustuolin avulla maihin, missä pelastajat ottivat heidät ystävällisesti ja avuliaasti vastaan. Jäin itse vielä toistaiseksi laivaan ja tulin saman pelastustuolin avulla maihin 9.12. iltapäivällä. Lauantain vastaisena yönä 12.12. onnistui I perämiehen yhdessä kahden muun miehistöön kuuluvan kanssa päästä laskuveden aikana laivaan ja pelastaa miehistön tavaroita, jotka saatiin märkinä maihin.
Arvioni mukaan oli laiva menettänyt kansilastiaan kaikkiaan noin 50-60 standarttia, josta huomattava osa oli ajautunut rannikolle. Maihin tultuani asetettiin rannalle vahti, koska oli todettu, että maihin ajautunutta lastia oli ruvettu anastamaan. Niinikään ilmoitettiin haaksirikosta kaikille asianosaisille.
Edelläesitetystä lienee käynyt selville, että haaksirikko oli johtunut vallinneesta ankarasta myrskystä, jonka aikana kymmeniä laivoja joutui merihätään ja useita tuhoutui, osa koko miehistöineen. Kun olen tehnyt kaiken voitavani aluksen ja lastin pelastamiseksi, vapautan itseni ja miehistöni sekä varustamon kaikesta edesvastuusta tapahtuman johdosta.
Samalla haluan antaa alukseni miehistölle tunnustuksen rauhallisesta ja kylmäverisestä esiintymisestä merihädässä sekä paikalliselle väestölle niinikään tunnustuksen meille osoitetusta avuliaisuudesta ja ystävällisyydestä.
Olen valmis valallani vakuuttamaan tämän meriselityksen oikeaksi ja paikkansapitäväksi.
Raumalla 21 päivänä joulukuuta 1959.
J. Vuorio.
päällikkö."
"Hl. ANNA"
miehistöluettelo.
N:o Nimi Toimi Syntymäpaikka Kotipaikka
ja aika.
________________________________________________________________________
1. Vuorio J. V. päällikkö Helsinki 4/11.99 Rauma
2. Saarni V. H. konepäällikkö Uusikaupunki 27/10.03 Uusikaupunki
3. Valtanen H. O. I mestari Uusikirkko 4/11.17 Tuusula
4. Laiho A. A. II -"- Naantali 4/10.27 Raisio
5. Kivimäki E. O. I perämies Kotka 27/9.26 Rauma
6. Merinen J. A. II -"- Pyhäranta 29/10.01 Pyhäranta
7. Kalliosalo S. V. Stuertti Ahlainen 16/7.18 Kankaanpää
8. Mankonen Y. K. Kokki Jääski 19/7.32 Rauma
9. Österman R. R. lämmittäjä Uusikaupunki 24/1.33 Rauman mlk.
10. Martikainen T. I. -"- Lapinlahti 27/9.26 Mäkikylä
11. Isotupa M. J. -"- Pyhämaa 13/7.33 Pyhämaa
12. Heinonen A. O. Matruusi Säkylä 3/11.27 Säkylä
13. Koivisto M. I. Alimatruusi Kaskinen 19/7.37 Teuva
14. Vehmanen S. E. -"- Rauman mlk 20/12.38 Rauma
15. Haapala A. F. Jungmanni Hailuoto 19/8.29 Hailuoto
16. Ojala A. A. -"- Lehtimäki 27/4.40 Lehtimäki
17. Laine P. J. -"- Kiuruvesi 18/1.44 Kiuruvesi
18. Hyttinen M. H. Messipoika Pyhäselkä 2/1.44 Pyhäselkä
J. Vuorio.
Päällikkö.
Merkittiin, että Höyrylaiva Oy Anna omisti hl. Annan ja että laiva ja rahti olivat vakuutetut Yksityisyrittäjäin Keskinäinen Vakuutusyhtiö nimisessä vakuutusyhtiössä.
Merikapteeni Vuorio vahvisti Hl. Annan päällikkönä meriselityksen oikeaksi oikaisuin, että kun May Islandin majakka oli uudelleen suunnittu kello 09.15, oli silloin oltu noin 50 mailin päässä Firth of Forthista, sekä että vasemmanpuolen hytit keskilaivalla olivat hyökyaallon johdosta tulleet puolilleen vettä, eikä oikeanpuolen, kuten meriselityksessä oli mainittu. Päällikkö lisäsi vielä meriselitykseen, että laiva oli tuulen suunnasta huolimatta ajautunut rantaan meriselityksessä mainitulla paikalla osittain myös sen takia, että vuorovesivirta oli ollut vastainen.
Merenkuluntarkastaja Rinteen kysymyksen johdosta päällikkö Vuorio mainitsi, että kansilastin korkeus oli ollut vähän allekin sallitun talvikansilastin maksimin, eli alle kolmanneksen laivan leveydestä, koska hl. Annan leveys oli 32 jalkaa 5 tuumaa. Lasti oli ollut laivauskuivaa kuusitavaraa. Kapteeni Vuorio selitti edelleen, ettei hän voinut eikä osannut varmuudella sanoa, mistä konehuoneeseen tullut vesi pääasiallisesti oli päässyt tulemaan, mutta että joka tapauksessa oli todettu se, ettei sinä aikana, jona peilausta vielä oli voitu suorittaa, oltu havaittu mitään vuotoa ruumaan.
Avustaja Honkavaara ilmoitti päällikön kutsuttaneen tänne meriselityksen oikeellisuudesta kuultaviksi laivan konepäällikön Väinö Henrikki Saarnin Uudestakaupungista, ensimmäisen perämiehen Esko Olavi Kivimäen Rauman kaupungista, ja alimatruusi Seppo Ensio Vehmasen myös Raumalta, jotka henkilöt saapuivat kutsuttaessa vuorollaan oikeuteen ja kuultiin erikseen toisistaan, jolloin
1) Saarni, syntynyt 27/10 1903, kertoi saaneensa lukea meriselityksen ja vakuutti, että tapahtumat oli siinä totuudenmukaisesti esitetty. Sunnuntaina eli 6/12 kuultava oli vahtivuorollaan kello 8-12 todennut, että konehuoneen kaivo oli tyhjä, mutta mainittuna päivänäkin oli jo alkanut vettä tulla konehuoneeseen, päästen sitä tunkeutumaan skaileteista ja ilmatorvesta, mutta vesi oli silloin vielä saatu pumputuksi pois. Seuraavana aamuna oli laivan heiluminen jo ollut niin voimakasta, että pumppujen putket olivat menneet tukkoon veden sekaan tulleesta hiilestä ja tuhkasta. Kuultava oli 7/12 ollut vahtivuorossa kello 8-12 sekä kello 20 alkaen, jolla viimeksimainitulla vuorolla kuultava oli ollut konehuoneessa kello 21.30 saakka, käyden hän vahtivuorojensa välilläkin usean kerran konehuoneessa. Aluksi oli skailetteja ja käytävään johtavaa ovea pidetty kuumuuden takia auki, mutta ne oli suljettu sitten kun vettä ei enään oltu saatu pumputuksi pois. Meriselityksessä mainittu suuri hyökyaalto oli työntänyt vettä konehuoneeseen keulanpuoleisen käytävän oven kautta, joka oli ollut auki, skailettien ja peränpuoleisen oven ollessa kiinni. Vesimäärä oli ollut niin tavaton, että kuultavakin luuli lopullisen tuhon tulleen. Kuultava lisäsi vielä kertomukseensa, että Riiasta saatu hiili oli ollut hienoutensa takia huonoa, niin että palamisvaikeuksia oli ollut jo heti lähdön jälkeen.
2) Kivimäki, syntynyt 27/9 1926, vahvisti meriselityksen oikeaksi ja kertoi, että hän oli ollessaan 7/12 vahtivuorossa kello 8-12 saanut ilmoituksen veden tulosta konehuoneeseen ja mennyt silloin katsomaan konehuoneeseen, jossa juuri oli otettu auki pumppuja, jotka eivät olleet toimineet. Kuultava ei tietänyt, mistä vettä oli tullut konehuoneeseen niin runsaasti, eikä konepäällikkökään pystynyt sitä selvittämään ainakaan sillä hetkellä. Kuultava lisäsi vielä, ettei hän osannut sanoa, paljonko kello oli ollut silloin kun laiva oli ensimmäisen kerran kolahtanut pohjaan.
3) Vehmanen, syntynyt 20/12 1938, vahvisti meriselityksen, jonka hän kertoi saaneensa lukea, oikeaksi, vakuuttaen, että tapahtumat oli siinä esitetty totuudenmukaisesti. Kuultava oli siitä lähtien, kun kansilastia oli alettu heittää mereen, ollut yhtämittaisesti työssä muiden
kansimiesten kanssa. 7/12 oli kuultava pitänyt muiden kanssa pientä hengähdystaukoa koneen päällä olevalla koneträllillä, kun laivan keulapuolelle ei enään oltu voitu myrskyn takia mennä.
Tämän jälkeen päällikkö Vuorio sekä muut kuultavina olleet Saarni, Kivimäki ja Vehmanen vahvistivat valallaan kertomuksensa oikeiksi.
Laivapäiväkirjasta ja konepäiväkirjasta, joita meriasiantuntijat tarkastivat, merkittiin, ettei niissä havaittu mitään sellaista, joka olisi ollut ristiriidassa meriselityksessä esitetyn kanssa.
Kaupunginviskaali Oksanen toimitusjohtaja, konsuli Fagerström ja asiamies Meino ilmoittivat, ettei heillä ollut mitään lausuttavaa asiassa.
Asianosaiset saivat poistua, kunnes oikeudessa oli keskusteltua tehty seuraava
Päätös:
Todistukseksi siitä, mitä oikeudessa näin on tapahtunut, annetaan hakijalle, merikapteeni Juho Vihtori Vuoriolle ote tästä pöytäkirjasta.
Yleisistä varoista määrätään maksettavaksi meriasiaintuntijoille Matias Jalo Putalle ja Vilho Pullille palkkiona avustamisesta tässä meriselitysasiassa 2500 markkaa kummallekin, jotka palkkiot yhteensä 5000 markkaa jäävät valtion vahingoksi.
Julistettiin ja merkittiin, että toimitusjohtaja Fagerström pyysi saada varustamolle otteen tästä pöytäkirjasta.
Edelleen merkittiin, että varatuomari Juhani Honkavaara jätti jälkeenpäin oikeudelle jäljennökset hl. Annan laivapäiväkirjasta ja konepäiväkirjasta ja säilytetään näitä jäljennöksiä erikseen asiakirjavihkoon pantuina. Aika ja paikka ennen kirjoitetut
Raastuvanoikeuden puolesta:
J. L. Äijälä.

 

 

Lähteet:

 

Rauman merimuseo
http://kauppalaiva.nba.fi
http://www.miramarshipindex.org.nz/
Länsi-Suomi
Coshocton Tribune
Anderson Herald
Historic Image