You are here

Finnarrow

JouniSaarenkylä's picture

Kalansaalis

Jouni Saarenkylän muisteluksia ja kuvia: Finnarrow oli tyypillinen kappaletavaralaiva. 1977 ja -78 seilasin laivan melko säännöllistä reittiä: Helsingborg,Greenock, Glasgow. Miami oli ensimmäinen satama jenkeissä josta aloitettiin reitti, Pensacola, Houston, New Orleans, Veracruz, joka oli laivan päätesatama. Lastin purku pääasiassa paperia, kesti paluulasti mukaan lukien yli viikon. Paluu Eurooppaan Tampa, Mobile, Stavanger, joka oli porukan iso bisnespaikka jossa liikkui iso raha. Sököpöydässä pyöri useasti 500 Norjan kruunun seteleitä. Lastaus Göteborg tai Kotka. Retki kesti yleensä 3,5 kuukautta.

 

Oli miellyttävää seilata siinä laivassa koska se viipyi satamissa päiviä, ehti harrastaa vaikka mitä kun kipinällä ei pahemmin ollut hommia satamassa, mitä nyt tulkkauskeikkoja lääkäriin. Finnarrowin miehistö oli seilannut tätä linjaa monta vuotta. Muutamilla kavereilla oli "vakituisia" tyttöystäviä eri satamissa, joille he ilmoittivat hyvissä ajoin satamaan tulosta. Usein he olivat jo satamassa odottamassa . Porukka todella viihtyi laivassa, yksikin kaveri laitettiin väkisin lomalle, oli kolmen vuoden kesälomat pitämättä. Tilat Finnarrowissa olivat tilavat myöskin hytit, ainakin päällystöllä. Oli laivassa riesakin torakoita oli paljon ja joka paikassa. Keittiöstä tuli aina poltetun torakan haju, kokki kun sai torakan paistinlastalla kiinni niin viskasi heti kuumalle hellalle käristymään. Rusinasoppaa ei oikein uskaltanut ottaa. New Orleansissa laivan agentti toi aina joko säkillisen jokirapuja tai säkillisen ostereita. Kyllä me pojat herkuteltiin.

 

Stavanger marraskuu -77. Tuohon aikaan oli Stavangerin satamassa puhdas ja kirkas merivesi. Joku huomasi että meressä ui isoja kalaparvia. Menimme laiturille onkimaan siimoilla, jossa oli paino päässä ja tapseja paljaine koukkuineen. Heti alkoi tulla noin 200-300 gr seitikalaa. Kun oli ongittu arviolta 80 kg, niin kokki sanoi että nyt riittää enempää en perkaa. Tuore seiti oli hyvää.

 

Jossakin Texasin satamassa tuli mies laivaan ja olisi halunnut ostaa venäläisiä rahoja. Jostain syystä hän oli mieltänyt laivan neuvostoliittolaiseksi. Pyyteli kovasti anteeksi erehdystään mutta oli selvästi tyytyväinen, kun sai suomalaisia rahoja. Karttaa apuna käyttäen selvitimme Suomen sijainin ja että maamme on itsenäinen demokraattinen valtio Neuvostoliiton naapurissa.

 

Laivan stuertilla oli iso Suomen kartta seinällä ajalta ennen alueluovutuksia, Karjala ja toinen käsivarsi. Kaikille vieraille hän selitti:" this is Suomi Finland and that is ryssä" näyttäen Venäjää. Kaiken kaikkiaan värikäs persoona.

 

Taisi olla Houston Texas -77. Laivan konemestari palasi ostosreissulta vain housut ja T-paita päällä, paljain jaloin. Tietysti kyseltiin että mitä oli tapahtunut. Hän oli lähtenyt ostoksille kaupunkiin ja kun oli saanut ostettua haluamansa, pari kassillista. Meni sitten pubiin ottamaan muutaman oluen. Jonkin ajan kuluttua hän tilasi baarimikolta taxin. Hyväntuulisena ei välittänyt siitä että taxi oli ns. private kuskina musta mies. Konemestari sanoi laivan osoitteen ja matka alkoi. Usean mailin ajon jälkeen mestari huolestui, kun maisemat alkoivat olla aika tuntematonta seutua ja sanoi kuskille että väärään suntaan ollaan menossa. Taxikuski ajoi kotvan matkaa ja pysähtyi syrjäiseen paikkaan. Mitään sanomatta mies kaivoi revolverin hansikaslokerosta ja käänsi aseen takapenkillä istuvaan matkustajaa kohti. Hei man,jätät kassit penkille rahat ja kaiken muun jopa kengät jalasta. Ei siinä auttanut muuta tehdä kuin totella, oli kuulemma pelottavaa katsoa suoraan isokaliperisen revolverin piipun mustaan reikään. Neekeri käski ulos autosta ja lähti renkaat sutien paikalta. Mestari sanoi ettei rekisterikilvestä saanut selvää.Ei auttanut muu kuin kävelemään ja toivoa että saisi liftin. Jenkeissä on outoa, jos joku kävelee tiellä. Hän ei saanut kyytiä mutta onneksi hänellä oli haju suunnasta missä päin satama sijaitsee. Pitkän kävelymatkan jälkeen pääsi laivaan. Jalkapohjat olivat kuulemma arat.


Vera Cruzin biitsiltä

 

Veracruz, Mexico. Matruusi loukkasi jalkansa työssään. Paikallisessa sairaalassa otettiin röntgen kuvia jalasta. Lääkäri totesi kuvia katseltuaan että jalkapöydässä on murtumia. Jalka kipsattiin niin että varpaat jäivät vapaiksi. Kipsiä joutui pitämään 4 viikkoa. Kaveri nilkutti atlantin yli ensimmäiseen Euroopan satamaan saakka, jossa lähdimme poistattamaan kipsiä. Lääkäri katsoi ensin kuitenkin röntgenkuvat hyvinkin tarkkaan. Viimein kysyi että missä jalka on kipsattu. Veracruzissa vastasin matruusin puolesta. Ymmärrän sanoi lääkäri ja jatkoi: otetaan pois vanha kipsi ja laitetaan uusi, murtumia on myöskin varpaissa. Matruusi olikin ihmetellyt kipuja varpaissa. Koko jalkapöytää peittävää kipsiä varpaat mukaan lukien joutui pitämään seuraavat 4 viikkoa.

 

Veracruz. Kaupungissa oli erikoisia ja erilaisia ravintoloita, maalattialla olevista juoma- ja ruokabaareista hienoihin espanjalaistyyliisiin kaariholvikäytävä ravintoloihin, pilarikongiin. Yhdessä ravintolassa oli sisäpiha jonka keskellä oli betoninen vesiallas tukevalla rautaristikolla varustettuna. Me uteliaina kysymään tarjoilijalta että mitä altaassa on? Kaveri otti lautasellisen ruoan tähteitä ja heitti ristikon läpi altaaseen. Vesi alkoi elämään niin että pärskyi. Siellä oli noin 1,5 metrin alligaattori. Tarjoilija selitti että sen on heidän jätemyllynsä. Kun se on kasvanut tarpeeksi suureksi, niin sitten syödään ja nahkasta saa mitä vaan. Ei tullut mielenkään silittää lemmikkiä.


Päällystön messistä

 

Yhden miehen vaimo oli raskaana ja viimeisillään. Vihdoin tuli viesti hermostuneelle isälle: poika tuli. Siltä samalta seisomalta soittamaan synnytysairaalaan. Vaimon vastattua ensimmäinen kysymys mieheltä oli että onko sillä varmasti 11 varvasta ja paljonko painaa? Heillä oli jo tyttö. 100 gr enemmän kuin tytön syntymäpaino nainen vastasi. Isä siihen että munathan ne painaa 100 gr enemmän. Oli ylpeä ja tohkeinen mies. Tämän voi kipinä kertoa koska hän itse kertoi kaikille saman tarinan.

 

Keskellä Atlanttia. Merimiehelle tuli paha mätäpaise ahteriin. Mies ei juuri pystynyt töihin saatikka istumaan. 2. perämies lupautui suorittamaan kirurgisen operaation. Lääkintähytissä housut alas ja pyllistys. Yksi skalpellin viilto ja operaatio onnistui. Hirveä haju levisi hytistä. En tiedä ompeliko perämies tikkejä haavaan vai selvisikö laastarilla, en jäänyt enää paikalle tuoksun takia. Merimies oli selvästi tyytyväinen päästyään eroon tuskallisesta paineesta ahterissa.

JOSSAIN ATLANTILLA. Olin vahtiperämiehen kanssa brygalla ja katseltiin ääretöntä ulappaa. Kuului kumea kolahdus keulasta, molemmat ihmetelivät mikä se oli, perämies otti kiikarit ja katsoi laivan perään. Kolahduksen syy selvisi, laiva oli törmännyt isoon pakaste/jääkaappi yhdistelmään. Perämies kirjasi logikirjaan tapahtuman. Aika useasti kyselin atlantilla positiota vahtimieheltä, yleensä vastaus oli se että perämies löi kämmenen kartalle ja sanoi että jossain tässä kouran alla. Paikkaahan määriteltiin siihen aikaan sekstantilla. Pilvisellä säällä paikan määritys ei onnistunut, pitihän aurinko "pudottaa" horisonttiin.

ERIKOISIA BAAREJA.
Houstonissa oli yksi meidän vakipaikka, nimesimme sen latobaariksi. Se oli sen näköinen kuin tosiaan se olisi ollut joskus iso heinälato.
Viihtyisä paikka. Muistaakseni siellä ei saanut olutta väkevämpää. Baariin sai tuoda omat viinat jota sai ostaa kadun toisella puolella katua olevasta viinakaupasta. Sisällä baarissa ei saanut kuitenkaan pitää pulloa pöydällä vaan lattialla ja kaupan ruskeassa paperipussissa.
Joka ilta oli elävää musiikkia ja iso tanssilattia.

Tampan "punaisten lyhtyjen kadulla" oli paljon topless baareja. Oli siellä yksi erikoinen paikka. Ei ollut topless vaan tarjoilijanaisilla oli yläosa peitetty mutta ei ollenkaan housuja! Oli vaikeata katsoa tarjoilijaa silmiin kun hän toi juomia pöytään. Portsarina oli mies, joka oli isompi kuin jenkkijääkaappi, kunnioitusta herättävä järkäle. Siinä baarissa ei varmaan ollut häiriöitä asiakkaiden kanssa.

Päällikkö P. Arjamaa

Forums: