Laiva oli lähes kolmesataa metriä pitkä. Täydessä raakaöljylastissa laivan runko kynti merta kahdenkymmenen metrin syvyydeltä ja lähes viidenkymmenen metrin leveydeltä.

Australiassa ensimmäistä kertaa! Mantereen lounais-nurkalla, Albanyn pikkukaupungin satamassa. Laiturit olivat jo jääneet taakseni kävellessäni kohti keskustaa.

Laiva oli ylösmaannut Ruissalon rannassa koko talven. Muutamaa vuotta aiemmin saksalaiselta telakalta valmistuttuaan se oli ahkerasti kuljettanut öljykuormia Meksikonlahdella. Omistajan konkurssi oli vaihtanut toimeliaisuuden etelän lämmössä toimettomuuteen pohjolan pakkasissa.

Olimme ajelleet elämänsä ehtoossa olevalla tankkiladylla öljyä Abu Dhabista Karachiin muutaman kuukauden. Molemmissä päissä jouduimme makaamaan ankkurissa päiviä – välillä viikonkin.

Nostettuani taksista tavarani kaijalle silmäilin ympärilleni. Ruosteista laivankylkeä jatkui molempiin suuntiin niin pitkälle, kuin pimeydessä näkyi.

Laiva oli lastattu aapisista öljylamppuihin. Tavaraa oli kerätty useasta Kiinan satamasta.

Tapasin perämiehen ensimmäistä kertaa vanhassa öljytrampissa, jolla kärräsimme raakaöljyä Maracaibolahdelta Usan iistkustille ja Kanadaan.

”Suapko tänne tulla?”

Radiohytin peltinen palo-ovi oli vähän raollaan.

Joulupäivänä soi kotona puhelin: