Aiemmin julkaistu tiivistettynä Laiva-lehdessä 1/2026
Ari Malmi: Merenkulkija. Reuna publishing house 2025. Sivuja 327. ISBN 978-952-355-285-2.
Kirjoittaja on suvussaan merenkulkija neljännessä polvessa: ”Papan isäkin oli ollut tekemisissä merenkulun kanssa”.
Konemestari isän kanssa ensimmäinen tuntuma laivajobiin tuli 12 vuotiaana LAKE SAIMAA tankkerissa. Alus oli Hollannista ostettu parikymmentä vuotta vanha 67 metrinen jokilaiva. Nuoren miehen piti yksin seurata konehuoneen tilannetta, kun isä pistäytyi syömässä. Isän ruokatauko venähti merimiesvapaan puolelle. Yhden miehen merivahti lopulta katkesi apukonevikaan ja mestarin piti ryhdistäytyä töihin.
Albatrossi laulussa Juha Vainio laulaa ”niin jäi koulu kesken sulla…”. Samoin kävi kirjoittajalle, mutta isän tuttavuuksien kautta löytyi monivuotinen työpaikka merenmittaushommissa Hangon vesillä. Talvisin jäänmurtajissa. Kun seilaus vaihtui valtiolta kauppalaivoille, oli lähtijälle hyvät, asiantuntevat evästykset:” Vältä tankkilaivoja... älä missään tapauksessa mene kemikaalitankkeriin”. Niinpä ensimmäinen jobi löyty Nesteeltä. Yhtiön yksi harvoja kemikaalitankkereita VIKLA.
Toinen ammattilaisen ohje oli isältä:”Jos oikealle merimiesuralle aiot, niin älä nyt ainakaan jäänmurtajiin mene. Ne ovat sellaisia pyykkivesiseiloreita”. Tätä kirjoittaja muisteli monitoimimurtaja NORDICAn terassilla, kun laiva oli offshore hommissa Angolan kustilla. Tuohon aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla matkasi toinenkin suomalainen laiva, pasiseeri KRISTINA REGINA. Muutama vuosikymmen aiemmin yli puolet suomalaisista kauppalaivoista ajeli villejä linjoja ja maapallon kaikilla vesillä liehui Suomen lippu.
Erinomainen muisti tai muistiinpanot on ollut apuna. Jopa nuoren miehen työpäivän eväsleivät muistetaan mainita. En tiedä leipien makua, mutta makoisasti ne maustavat muisteluksia.
Kiinnostavasti ja perusteellisesti kirjailija kuvailee erilaisia tehtäviään vesillä. Merenmittauksista on kaaviopiirrustuksia. Nesteen laivojen Pohjanmeren raakaöljyrahtauksista kuvaillaan perusteellisesti keula- ja pohjalastaukset. Jäänmurtohommista oppii erilaisen jään ominaisuuksia, laivan käsittelyä ja asiakkaiden avustusta.
Myös koulutus on täysin muuttunut viidenkymmenen vuoden takaisista opiskeluista. On monenlaisia simulaattoreita, pikkulaivojen ajamisen harjoituksia, palo- ja pelastautumiskoulutusta. Jopa uponneesta helikopterista poistumista harjoitellaan. Ja näitä kaikkia taitoja on käytävä kursseilla verestämässä muutaman vuoden välein.
Paljon jobit vaihtuvat, enkä aina ollut jyvällä, oliko ensimmäisen vai toisen perämiehen vakanssi. Eräs työkaveri irtisanoutui, mutta muutaman sivun päästä oli jälleen hommissa. Ja kyllä jäänmurtajissa oli käytössä koko merenkulun radiokalusto kaikkine taajuusalueineen. Ei pelkästään ”tehokkaampi MF-radiopuhelin”, vaan myös lyhytaallot sekä sähkötys ja telex. Ja kaksi radiosähköttäjää, koska radiopäivystys oli ympäri vuorokauden.
Erityisen herkällä silmällä seurasin muistelua monitoimimurtajista. Olin aikoinaan saanut kunnian kirjoittaa suomeksi erään elämäkerran, missä kerrottiin murtajien suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä. Vanhan liiton murtajaväkihän oli vakuuttunut, että uudet laivat eivät olleet hyviä jäänmurto- eivätkä offshorehommissa.
Ari Malmin kirjasta ymmärtää, että jäänmurto sujui osin entistä paremmin uusien Aquamaster potkurien ansiosta, kunhan perämiehet olivat oppineet niiden ominaisuuksia hyödyntämään. Offshore kentillä laivat olivat maailman huippua: yksi laiva hoiti työt, joihin oli aiemmin tarvittu kolmekin alusta. Koulutuksen ja kokemuksen karttuessa myös laivaväestä kehittyi maailmalla arvostettuja huippuosaajia.
Nykisin mediassa on kestoaiheena kaakkois- ja koillisväyliin liittyvät uutiset. Noilla jäisillä vesillä toiminnan osaaminen olisi pienelle maalle massiivinen voimavara ja myyntivaltti. Sitä mietiskellen silmäilin kesällä FENNICA ja NORDICA monitoimimurtajia, jotka makasivat Kotkassa laituriin narutettuina vierekkäin. Suuren osan vuotta odottelevat seuraavan talven jäänmurtokauden alkamista.
Sydäntä lämmittää lukea muisteluita suomalaisesta elämänmenosta. Olemme muutaman viime vuoden aikana saaneet seurata äärioikeistososialistisen hallinnon toteuttamaa historiamme suurinta kulttuurin sortokautta. On elintärkeää, että kansalaiset ymmärtävät kulttuurin olevan suomalaisen isänmaamme perusta ja tärkein arvo.
