Maapallon ympäri osa 4

Lähettänyt MarjattaKylmälä

Mizushima

Saavuimme maaliskuussa Port of Mizushimaan Kurashiki cityssä. Tokio Steelin tehtaalle purettiin autoromulasti USA:sta. Laivalle tuli terveysviranomaisia (”rottapoliiseja”) loukkujen kanssa. He tarkastivat byssan ja proviantin. Selvisimme puhtain paperein eli hygieniapassi nykytermein oli OK. Liberty Boat-niminen ferry kuljetti tehdasalueelta rantaan ja sitten takaisin laivalle.

Koko ajan tällä matkalla minulle tapahtui asioita ”ensimmäisen kerran elämässä”. Joku tapaus jäi ainoaksi kerraksi elämässäni. Nyt sain syödä mustekalaa, sillä Reiman ruokalistalla oli meren herkkuja. Maissa ravintolassa söin sushia, mutta en silloin kuullut tuota nimitystä. Söimme vain ”raakaa kalaa” japanilaiseen tapaan. Merimiesbaarissa maisteltu sake oli vähän kuin maalaispoikien kiljua tai riisiviinaksi kutsuttua kotitekoista litkua. Myöhemmin olen huomannut, että sake on paljon hienostuneempaa kuin kotitekoiset sotkut.

Discon reipas meno muistutti suomalaisten juhlimista. Japanilaiset tuntuivat ottavan viinaa samaan tyyliin kuin Suomessa ja tanssivat kuin me suomalaiset känniset. Kävimme useampana iltana samassa paikassa. Baarimikko lähetti Suomeen kortin, jossa sanoi muistavansa aina meidät suomalaiset. Kyllä varmaan olikin aihetta. Eräänä iltana myöhästyimme viimeisestä lautasta. Oli pakko mennä hotelliin yöksi. Vieläkin ihmettelen, miten ne ottivat meidät humalaiset sisään. Oli vaan sen verran hieno paikka. Aamulautalla ehdin juuri ja juuri töihin.

Japanilainen paikallisjuna vei meidät Kurashiki cityyn, jossa oli isoja tavarataloja. Ostin tuliaisiksi arkikimonot siskolle ja äidille. Oikea juhlakimono maksoi saman verran kuin suomalainen kansallispuku eli oli kallis. Temppelialueella oli riisikuppeja haudoilla vainajien hengille. Puihin oli sidottu kangassuikaleita, joissa oli kuulemma rukouksia. Temppelialueella ja puistoissa kirsikkapuut olivat maalis – huhtikuussa täydessä kukassa. Talojen pihat olivat viimeisen päälle laitettuja. Onkohan muillakin kuin japanilaisilla ja suomalaisilla tapana jättää ulkokengät oven pieleen? Kuistilla odottivat sisäkengät, puiset varvastossut. Ostin itselleni sellaiset matkamuistoksi, mutta kovin olivat epämukavat. Olin aloittanut judon opiskeluaikana, joten tietysti menin kurkistamaan salille. Tatamilla oli vain miehiä. Satamatyöläisillä oli aamuvoimistelu laiturilla. Se muistutti taichia, johon olen vanhoilla päivilläni tutustunut.

Hakata Fukuoka city

Lastasimme teräsputkia. Baarissa tunsivat Lasse Virenin, joka oli osallistunut Fukuoka-maratoniin. Hakata on kuuluisa perinteisistä, keraamisista nukeista. Sain sellaisen lahjaksi supercargolta, joka asui omistajan hytissä lastauksen ajan. Sipsulta tuli ostettua japanilaista elektroniikkaa, jota varten tarvittiin lisämatkalaukku. Olihan minulla myös New Yorkista hankittuja vaatteita.

Matkaan taas

Purjehdimme Etelä-Kiinan merta Singaporen editse Intian valtamerelle. 70-luvulla ei tiedetty näistä uuden aallon merirosvoista. Äitienpäivänä soitin onnittelut kotiin. Äiti oli helpottunut kuullessaan ääneni. Otimme bunkkeria Etelä-Jemenin Adenista. Bunkrauskaijalla näkyi venäläisiä sotilaita. Etelä-Jemenhän oli kai silloin kimpassa Neuvostoliiton kanssa. 

Suezilla

Odottaessamme pohjoisen saattuetta pidettiin pelastusveneharjoitukset. Soudeltuamme lenkin nousimme narutikkaita kannelle. Itse kanavasta jäi päällimmäisenä mieleen kasoiksi puskettu sotaromu rannoilla ja veneporukan jalkojen pesut rukoushetkineen.

Välimerellä

Tunisian Benghaziin purettiin öljyputkilasti. Seuraavaksi suunnattiin kohti Jugoslaviaa. Rijekassa lastattiin kaoliinia, mitä tarvitaan posliinin valmistuksessa. Valencian posliini ja keramiikka ovat tunnettuja maailmalla. Puerto Sagunto oli yhtä kaunis kaupunki kuin Rijeka. Varsinkin Adrianmeren rannikko on jäänyt mieleen. Vielä pari vuotta sitten Kristiina Katariina risteili näissä maisemissa. Harmi vaan, että he joutuivat lopettamaan.

Levante jäi vielä Saguntoon, kun sain lähteä ennen aikojaan Jyväkylään tenttiä varten. Koneykkönen jäi vielä laivaan.

Inkoo

Laiva tuli kesäkuussa Gdanskista hiililastissa Inkooseen. Sehän ajoi hetken aikaa Gdansk-Inkoo väliä. Kävin laivalla katsomassa koneykköstä. Tatjana ja Pirkko jäivät lomalle. Kokiksi tuli Ami, joka oli ollut yhtä aikaa Finlandialla. Tapasin ohimennen Pokkisen ja Soikkelin, jotka olivat seuraavassa laivassa Esthelissä samaan aikaan.

Liite Koko
Lossauspaikka 99.19 KB
Kimono 94.18 KB
Ismailia 144.41 KB
Levantella maailman ympäri 132.47 KB
Forums

Jarkko Lindroos (ei varmistettu)

Pe, 12.02.2016 - 17:18

Moi Jatta!

Upeata tekstiä(no tietysti opettajalta voi odottaakin,,),kaikenlaisia hyvinkin tarkkoja havaintoja,kuitenkin näin monen vuoden jälkeen,"rakas päiväkirjani"(ilmeisen laaja?),sieltäkö tiedot ovat peräisin?Ajatuksia herättäviä juttuja niiltä ajoilta,joita en ainakaan itte ole useinkaan miettinyt,oli miellyttävä lukuhetki,Kiitos Sinulle!

Terv.jaska