Maankorvesta Estheliin

Lähettänyt MarjattaKylmälä

Esthel oli neljäs laivani. Se täydensi mainiosti maankorpelaisen tytön laivakokemuksia. Ensin matkustajalaiva Finlandia reitillä Helsinki-Kööpenhamina-Travemunde. Toisena hankolainen m/s Hangvind, joka toi jaffoja Ouluun. Kolmannella laivalla (Levante) pääsin kiertämään maailman ympäri, mutta vain pohjoisella pallonpuoliskolla. Viimeisenä sain tutustua tankkilaivaan, joka oli silloin Suomen suurin.

Lento Helsingistä Roomaan aloitti matkan. Näin maakrapuna ajattelen laivapestejäni enemmänkin matkoina kuin työnä. Seikkailuahan se oli minulla, mutta paljon opin elämästä ja ihmisistä laivoilla. Monesti on ollut hyötyä kaikesta kokemastani, sillä ymmärrän paremmin ihmisten erilaisuutta. Opin myös kunnioittamaan kaikenlaista työtä.

Kun saavuimme Rooman kentälle, siellä oli sotilaita joka puolella. Saimme tietää, että lentokentät olivat suljetut. Meidän pitäisi mennä hotelliin odottamaan. Vähitellen selvisi, että Italian silloinen pääministeri Aldo Moro oli Punaisen Prikaatin kidnappaama. 55 vankeuspäivän jälkeen, 9.5.1978, hän löytyi surmattuna. Hotelliyön jälkeen pääsimme jatkolennolle Roomasta Cagliaariin, mistä oli venekuljetus laivalle. Johan se laiva oli suuri!

Päällikkönä oli Aimo Retva ja myöhemmin Sven Norrback. Timo Sylvänteen tekemässä laulussa ”Lentävä Hollminkilainen” löytyy samaan aikaan laivalla olleitten nimiä. Naiskipinän nimi oli Paula Rautavaara. Hänen jälkeensä tuli Esko Raatikainen. Siiffit olivat Matti Nevalainen ja Seppo Tiensuu. Jollakin matkalla oli mukana australialainen surveyor Timothy. Konekakkosen, Harry Sjöholmin, perhe taisi olla useamman matkan. Kerran tulomatkalla Caymanilta sylinterin kansi ”halkesi”. Matka vajailla pytyillä kesti. Azoreilla saimme uuden kannen, jonka toi Göteborgista engineer Pertti Uuttu. Vieraat laivalla toivat vaihtelua laivaelämään, sillä työ oli samaa päivästä päivään, viikosta viikkoon ja kuukaudesta kuukauteen. Ajantajuhan siinä katosi.

Koko ajan yhtä telakkakäyntiä lukuun ottamatta ajoimme Välimeren ja Karibian väliä. Enpä arvannut Hangvindissä, että ohittaisin Gibraltarin niin monesti. Karibian päässä kävin kerran maissa Cayman Bracillä. Moni osti sieltä ison merikilpikonnan kilven ja korallista tehtyjä koruja. Välimeren päässä piti muistaa piilottaa proviantissa olevat israelilaiset säilykkeet ja hedelmät, ettei Muammar Gadaffin miehet näe niitä.

Setubal 31.8.1978

Potkurivian vuoksi tuli telakkareissu Portugaliin. Siinä olikin vaihtelua liian kanssa rauhalliseen ja tasaiseen laivaelämään. Koneykkösen kanssa oli ollut ryppyjä rakkaudessa ennenkin, mutta Setubalissa tuli mitta täyteen. Olisin halunnut maissa muutakin kuin istua maakaljalla, mutta koneykköstä ei kiinnostanut. Yhtenä iltana lähdin kapakasta suutuspäissäni lätkimään. Kadulla kulkiessa huomasin, että minullahan ei ollut yhtään rahaa. Onneksi passi oli käsilaukussa. Kävelin ja kävelin ja mietin, miten pääsen laivalle.  Huomasin poliisiaseman, jonka portin pieleen istuin kiviaidalle keräämään rohkeutta mennä pyytämään apua. Kohta tuli poliisi ja toinenkin. Kumpikaan ei osannut englantia. Jotenkin he saivat minut ymmärtämään, että he vievät minut hotelliin. Hotellin vastaanotossa asia alkoi selvitä. Niinpä poliisit toivat minut laivalle ja herättivät päällikkö Retvan. Apua! Ja taas sai olla meikä nolona.

Olin niin tympiintynyt koneykköseen että menin omaan hyttiin nukkumaan. Sehän oli vikatikki! Minulla oli käsilaukussa koneykkösen hytin avain. Kun hän tuli yöllä laivalle, hän luuli, etten avaa ovea. Tämä sankari meni karmit kaulassa sisälle. Miehistön vaihto oli pian tämän episodin jälkeen. Koneykkönen lähti lomalle ja minä jatkoin merimieselämää.

Forums

Marjatta Kylmälä (ei varmistettu)

Pe, 11.03.2016 - 15:15

In reply to by Kössi (ei varmistettu)

 No, olihan se. Rauha hänen sielulleen. En muistele pahalla.

Kössi (ei varmistettu)

Pe, 11.03.2016 - 19:15

In reply to by Marjatta Kylmälä (ei varmistettu)

Vahtikaverina Stafjordissa -80.