Lady PATRICIA – osa 9

Lady PATRICIAn ensimmäinen sähkömies Matti Lötjönen muisteli edellisessä osassa:”Ulkosivulle oli myös hetken aikaa töijättynä alus muistaakseni Singaporesta.” Kyllä, näin oli, paitsi kotisatamaa en paatin perästä käynyt katsomassa.

Karachissa putkilastiamme purettiin kaikilla neljällä kraanalla. Siitä johtuen laiva kallisteli ja rytkyi jatkuvasti enempi vähempi kraanojen asennoista riippuen. Jossain vaiheessa ilmeni vähän kovempi muksaus ja menin kannelle katsomaan.

Paapuurin ulkosivulle kiinnitettiin rahtilaivaa. Puomilaiva, valkoinen torppa, tyypiltään SD-14. Korsteenissa brittiläinen P&O varustamon korsteenimerkki. Kun narut olivat kiinni, limeyt työnsivät lankongin meidän torpan eteen. Kulkisivat maihin yli meidän täkin.

Wikipedia tietää kertoa laivan varustamosta:”Peninsular and Oriental Steam Navigation Company, tunnetaan yleisesti P&O, on brittiläinen rahti- ja logistiikkayhtiö. P&O:n historia ulottuu 1800-luvun alkupuolelle (perustettiin 1837). P&O:n osakkeenomistajat hyväksyivät vuonna 2006 yhtiön myymisen Arabiemiraateissa kirjoille olevalle Dubai Ports Worldille.”

Peninsular and Oriental Steam Navigation Companyn laivaluettelossa on 424 riviä, rivi per laiva. STRATH-nimisiä löytyy kymmenittäin. Ensimmäiset rakennettu jo 1930-luvulla. Viimeisimmät valmistuneet 1970-luvun lopulla.

Laivatyyppi SD-14 oli brittien 60-luvulla suunnittelema standardi korvaamaan sota-aikaisia Liberty- ja Victory-rahtihöyryjä. Yli 200 laivaa rakennettiin eri telakoilla ympäri maailman. Toinen suosittu standardi oli japanilaisten kehittelemä Freedom. Näitä oli Suomen lipun alla Sevillassa Henry Nielsenille rakennetut SOLANO ja TIVANO. Lisäksi suomalaisen Vasa Shippingin mukavuuslippulaiva GREZ. Saksalaiset suunnittelivat oman German Liberty tyyppinsä. Vasa Shippingillä oli myös yksi tämmöinen mukavuusliputettu, nimeltään MARLY. Nämä liukuhihnalaivat olivat kantavuudeltaan noin 15 000 dwt.

Juhannusaattona ei satamassa lasteja purettu. Ulkona pölyisessä Karachissa oli painostavan kuuma ja kostea kesäsää. Ei huvittanut kylille lähteä. Kipparin kanssa tuumailtiin pitää bänditreenit. Treenattiin salongissa kahdestaan, koska täkkikolmosella oli omat juhannusmeininkinsä.

Salongin pentterissä oli aika hidas jääkaappi, mutta tungin sinne kopallisen kaljatölkkejä. Kylmempää jääkaapissa oli kuin hyteissä, joissa jääilma jäi häviölle ulkoa vyöryvän helteen kanssa. Siiffi tiesi, että Sevillassa rakennusaikana pruukasi olla pulaa erinäisistä – kuten jääilmakoneiden – osista. Puuttuvia varaosia käytiin etsimässä seuraavien laivojen varastoista. Meidän Ladymme oli viimeinen kymmenen rakenteen sarjassa, joten sen osia ja tarvikkeita oli verotettu raskaimmin. Jääilmakin toimi vaivalloisesti. Tai nimellisesti.

Kippari vielä arkiasusteissaan kumarteli rumpujensa ääressä, kun salongin ovelle koputettiin. Käytävällä oven takana oli melkoinen väentungos, ensimmäisenä arvokkaanoloinen herrasmies kauppalaivaston virkapuvussa, vakoinen paita ja P&O kravatti. Takana kurkki ryhmä nuoria poikia vähän vaatimattomammissa juhlapuvuissa. Kapteenia kysyttiin.

Jonkinmoisen alkuhämmingin ja vakuutteluiden jälkeen vieraat uskoivat, että tavoiteltu kapteeni todellakin oli hän, joka rumpupalikat kourassa oli virittelemässä rumpusettiä. Tulijat olivat ulkosivullemme kiinnitetystä P&O:n laivasta: kadettien yliperämies ja hänen kadettinsa.

Pianhan yliperämiehen kanssa päästiin jutun alkuun. P&O:n laivassa oli täkkiförsti, joka huolehti laivasta ja lastista. Kadettiförsti opasti kansipäällystön vakansseille opiskelevia nuoria. Heitä oli lähemmäs kymmenen.

Brittilaiva ajoi säännöllistä linjaa välillä Persianlahti – Japani ja poikkeili eri välisatamissa. Samalla linjalla liikennöi kolme alusta: STRATHARDLE, STRATHBRORA ja STRATHCONON. Jos nyt pitäisi veikata, ehdottaisin ensimmäistä noista kolmesta köytetyksi viereemme. STRATHARDLE oli valmistunut Japanilaiselta telakalta 20. tammikuuta 1967. Strath lienee skottien sanastoa tarkoittaen matalaa jokilaaksoa. Google maps löytää Skotlannista paikan nimeltään Strathardle. Ardle joen laakso.

Salongin pentteristä kävin hakemassa niin vieraille kuin meille isännillekin purkillisen lämmintä keskikaljaa. Niinpä kohta kadettiförsti kysäisikin tahdikkaasti:”We have ice cold beer”. Sopisiko siirtyä heille? Kipparin kanssa vaihdoimme siistimpää valkoista ylle ja siirryttiin naapuriin.

Brittien laivassa oli päällystölle baari tai pubi. Jostakin olen lukenut, että kustansivat itse juomiensa ylläpidon. Samoin jokainen osallistui vieraiden kestityksen kustannuksiin. GinTonic lasi sitruunaviipaleen ja jäiden kera ilmaantui heti kohta käteen. Joku toi aina uuden täyden lasin, kun kädessä ollut oli vajunut alle puoleen.

Aika nuorta oli heidänkin väkensä. Aiemmin kotilomilla olin hankkinut muutaman The Queen orkesterin LP-levyn ja siitä riitti tikustelemista pitkäksi aikaa. Kuten muustakin musiikista, jonka tietämyksessä pärjäsin aika hyvin. Tuli myös esille, että Suomihan kuuluu Venäjän itäblokkiin. Tämän kiistin niin onnistuneesti, että sain isännistä muutaman tukijan puolelleni. Erimielisyyden selvittely siirtyikin sitten isäntäväen keskeiseksi. Kunnialla olin juhannusjuhlasta osannut poistua, koska seuraavana aamuna heräilin omasta makuualkovistani reippaana ja nälkäisenä aamiaiselle.

Monenlaista yhteistä ajankulua puuhattiin. Britit olivat vähän kärmeissään hävittyään pubitikkakisan. Lienee heille jonkinlainen kansallispeli. Pingiskisa pidettiin meidän kuntoiluhytissämme. Aika kapea oli meidän pingistasomme, koska minäkin jouduin puolustamaan isänmaan ja redarin kunniaa. Vielä heikompi oli vastustajani taito, joten voitto tuli kotiin. Samoin koko turnauksen voitto.

Saunaparty huipensi yhteiselomme. Briteillä lie ollut puolisoitakin mukana, koska salonkiimme ilmaantui nuoria naisia pitkissä iltapuvuissaan. Ei heillä ollut rohkeutta saunomiseen. Talouspuoleltamme olisi löytynyt tyttäriä opastamaan.

Omalle kontolleni tuli kadettien saunottaminen. Pukuhuoneessa yritin selkeästi selostaa direktiivit. Kenenkään ei olisi pakko riisuutua ja tulla saunaan. Ja jos saunomaan tuleekin, saa poistua milloin haluaa. Ehkäpä heille oli annettu määräys saunareissulle, koska kukaan ei kysynyt mitään ja kaikki seurasivat perässä.

Oli ehkä pojille pelottava paikka. Hiljaisia olivat. Varovasti vähän heittelin löylyä. Kohta jo vähän enemmänkin. Alkoi tuntua, että vieraat ovatkin kestäviä saunojia ja nakkelin kovempia löylyjä. Jossain vaiheessa tuli kysymys:”Sir, saammeko poistua?” Kiireellä pojat sitten lähtivätkin.

Toisenlainen saunoja oli täkkiförsti. Ilmaantuessaan saunasta salonkiin naama punoittaen pyyhe harteillaan hän jo ovelta julisti hankkivansa samanlaisen vehkeen kotiinsa heti seuraavalla lomallaan.

Naapurien päällikkö – ei ole jäänyt mieleen, oliko hän englantilainen, skotti vaiko walesilainen – oli asettunut nojatuoliin salongin nurkaan. Punertavatukkainen, vanttera ja vähän vanhempi mies. Englanniksi laivan päällikköä pruukataan kutsua ”old man”, muttei tämä kippari vielä mikään vanha ollut. Meidän päälliköstämme puhumattakaan, joka oli kolmekymppinen.

Jossain vaiheessa hoksasin, että ”old man” istui lasi tyhjänä. Kyselin, mikä hänelle maistuisi ja kävin pyytämässä villeä täyttämään arvovieraan lasin. Myöhemmin illalla huomasin jälleen lasin tyhjenneen ja kysyin, oliko hänelle aiemmin tuotu jotakin. Ei ollut vielä tuotu, mutta varmaankin piakkoin oli tulossa. Näytti, että brittipäällikkö viihtyi hyvin ja seurasi myhäillen, kuinka hänen merenkulkijansa ja me suomalaiset metsäläiset viihdyimme keskenämme.

Olihan Patricia triokin valmiina soittamaan. Naapuriporukasta löytyi kitaravetoisia trubaduureja, joten illassa kaikui muutakin kuin rokkia ja poppia.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla P&O:n linjalaiva jatkoi matkaansa Persianlahden suuntaan. Meidän putkiamme purettiin Karachissa vielä heinäkuussakin.

Katso PATRICIA kuvia