Finnlines

Varustamon historia on kerrottu perinpohjaisesti kahdessakin erinomaisessa kirjassa, joista tähän on koottu vain lyhyt yhteenveto.

Suomen kauppalaivasto kärsi suuria tappioita 1939 - 1944 sodissa sekä sodan jälkeisessä rauhassa. Vuoden 1938 kauppalaivoista oli sodan jälkeen jäljellä enää 30 prosenttia. Neuvostoliitto oli kaapannut sodan jälkeen yli 100 alusta sotakorvauksina. Liittoutuneiden kuljetuksissa ja Neuvostoliitolle aikarahdattuna lasketaan olleen 68 laivaa. Suomalaisiin kuljetuksiin oli käytettävissä vain 10 % sotaa edeltäneestä kauppalaivastosta.

Suomen viennistä lähes 90% oli metsäteollisuuden tuotteita. Niinpä alan suuryritys, valtion omistama Enso-Gutzeit Oy oli vuorineuvos William Lehtisen johdolla perustamassa varustamoyhtiötä turvaamaan tuotteiden ulkomaankauppaa. Heti sodan jälkeen 1944 voimaan tullut alusverolaki oli tärkeä vaikuttaja hankkeen toteutumisessa.

Merivienti Oy:n perustamiskokous pidettiin 18.4.1947 Helsingissä. Miljoonan markan osakepääoman maksoivat yhtä suurin osuuksin Enso-Gutzeit Oy ja Kansaneläkelaitos. Kauppamerenkulkua harjoittava Merivienti oli rahoitusyhtiö tavoitteenaan laivahankinnat ja niiden rahoituksen järjestely. Operatiivista toimintaa varten saman vuoden toukokuussa ostettiin 1944 perustettu Oy Baltic Chartering Ab:n osake-enemmistö.

Lokakuussa 1947 Meriviennin osakkaiksi liittyivät 4% osuuksin Kesko, OTK, SOK, TUKO ja Veitsiluoto Oy. Enso-Gutzeit ja Kansaneläkelaitos omistivat molemmat 40%. Enso-Gutzeit osti 1950 puolet Kansaneläkelaitoksen omistuksesta. Seuraavat osakkaat olivat vuonna 1954 liittyneet Yhtyneet Paperitehtaat Oy ja Hankkija. Amer-Tupakka tuli osakkaaksi 5% osuudella 1964. 

Meriviennin alusten teknisestä hoidosta huolehti aluksi Gustaf Birger Thordénin Rederiaktiebolaget Suomi - Laivanvarustajaosakeyhtiö Suomi vuoteen 1949 saakka.

Meriviennin tavoite oli keskittyä Itämeren liikenteeseen mutta jo perustamisvuonna suunniteltiin USA:n itärannikon linjaliikennettä. Tätä toimintaa varten perustettiin 1947 marraskuussa Oy Finnlines Ltd. Ainoa omistaja oli Merivienti. Baltic Chartering lakkautettiin 1954 ja sen toiminnot siirrettiin Finnlinesille 1.4. alkaen.

Meriviennin ensimmäiset alukset olivat rahtihöyryt WILLE, KALLE, EERO Euroopan liikenteessä ja  TORNATOR, HAMINA, PANKAKOSKI Amerikan itärannikon liikenteessä.

Suomi - USA laivaliikennettä hoitivat Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö (SHO), ruotsalaiset varustamot sekä amerikkalainen Moore & McCormack, jotka pyrkivät kynsin hampaina pitämään kiinni osuuksistaan ja kasvattamaankin niitä. Pitkällisin neuvotteluin saatiin laadituksi pikkutarkkoja sopimuksia, mikä varustamo sai kuljettaa minkäkinlaista tavaraa määriteltyjen satamien välillä.

Enso-Gutzeitin yhtiöjärjestykseen tehtiin muutos maaliskuussa 1950, jotta oma laivanvarustus voitiin aloittaa. Ensimmäinen alus oli huhtikuussa 1950 ostettu höyrylaiva ENSO. Kaikki yhtiön hankkimat laivat tulivat Meriviennin käyttöön.

Uudisrakennuksia tilattiin ja ensimmäisenä valmistui 30.1.1951 Alankomaista Meriviennille  6435 dwt moottorilaiva FINNTRADER. Seuraavina vuosina FINNPULP ja FINNSAILOR sekä höyrylaiva PAMILO 6.2.1954. Nimeksi muutettiin FINNMASTER 23.3.1956 Finnlinesin nimeämiskäytännön mukaisesti.

Enso-Gutzeit, SHO ja Ab Henry Nielsen Oy suunnittelivat vuoden 1951 lopulla yhteisen linjan avaamista Kaukoitään ja Etelä-Afrikkaan. Tätä liikennettä varten Enso-Gutzeit tilasi Alankomaista moottorialuksen FINNMERCHANT, joka valmistui 4.8.1953 ja Helsingfors Steamshipin (Henry Nielsen) moottorialus WHITE ROSE seuraavana vuonna. Suunnitelma ei toteutunut ja molemmat laivat ajoivat villiä linjaa. Vuonna 1955 Enso-Gutzeit ja Henry Nielsen perustivat yhteisen Oy Finland Far East Line Ltd Ab:n. Laivauskonferenssi ei hyväksynyt uutta yhtiötä jäsenekseen eikä lasteja saatu kuljetettavaksi.

Baltic Charteringin hoitoon siirrettiin 12.3.1951 Henry Nielseniltä valtiollisen Neste Oy:n säiliölaiva NESTE. Nesteen TUPAVUORI tuli hoidettavaksi 12.1.1954, kuin myös Nesteen NUNNALAHTI Finnlinesille 18.10.1957 sekä AIRISMAA 12.8.1958. Ennen kuin Neste Oy otti hoitoonsa omat tankkilaivansa 1.4.1964, ehti Finnlinesin ajossa olla myös JURMO ja TERVI.

Linjaliikenne Hulliin ja Lontooseen aloitettiin 1955 yhteistyössä John Nurminen Oy:n kanssa. Linjaa ajoi neljä Finnlinesin laivaa ja kaksi Nurmisen alusta. Yhteistyö päättyi saman vuoden lopulla, jonka jälkeen pari vuotta mukana oli Ab R. Nordström.

Suomi - Englanti liikenne oli ollut Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön ja englantilaisen United Baltic Corporation Ltd:n (UBC) hoidossa. Hintakilpailu oli kova. SHO aloitti 1960 yhteistyöneuvottelut (kartelli?) kilpailijoidensa kanssa. Sovittiin, että SHO luopuu Amerikan liikenteestään ja Finnlines lopettaa Hullin liikenteen. Yhtiöt sopivat Lontoosta Suomeen tuotavan rahdin hinnat keskenään.

Suunnitelmia linjaliikenteen laajentamiseksi Keski-Eurooppaan ja Välimerelle luotiin jo 1957. Joulukuussa 1960 SHO:n kanssa tehtiin yhteistyösopimus, jonka salli Finnlinesin liikenteen läntiselle Välimerelle. Myös Pohjanmeren liikenteen ehdot määriteltiin.

Matkustajaliikenne alkoi 1958, kun Enso-Gutzeit osti Ab Wasa-Umeå linjan osake-enemmistön. Suunnitelmia viriteltiin autolauttaliikenteestä Suomesta Länsi-Saksaan, Lyypekkiin.

Ensimmäinen uusi matkustaja-autolautta oli Hampurista Meriviennille 18.7.1962 valmistunut HANSA EXPRESS. Alunperin tilauksen oli tehnyt Rederi Ab Vikinglinjen. Alus liikennöi reittiä Hanko - Visby - Travemünde.   Seuraavat matkustajalaivat olivat 28.3.1966 Meriviennille valmistunut FINNHANSA ja Amer-Tupakka Oy:lle FINNPARTNER, molemmat Helsingissä Oy Wärtsilä Ab:n rakentamia.

Seuraavalla vuosikymmenellä aloitettiin risteilyliikenne. Hiljaisena talviaikana ajettiin Välimeren ja Afrikan vesillä. Kymmenen vuoden yritys ei tuottanut tulosta ja vuonna 1981 Finnlinesin ainoaksi matkustaja-alukseksi jäi FINNJET.

Vuosien kuluessa liikennettä hoidettiin uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Linjoja lopetettiin, kuten USA:n liikenne ja uusia avattiin, kuten liikenne arabimaihin. Finnlines oli vahvasti mukana kehittämässä uusia laivatyyppejä, kuten FINNJET ja lastausmenetelmiä, kuten Finnflow ja sen mukaiset alukset FINNCARRIER, FINNFELLOW ja HANS GUTZEIT.

Aiempi Englannin liikenteen yhteistyökumppani Ab R. Nordström & Co Oy oli joutunut rahoitusvaikeuksien vuoksi Kansallis Osake Pankin haltuun. Pankki myi varustamon Enso-Gutzeitille 29.12.1970.

Vuoden 1970 viimeisenä päivänä Enso-Gutzeit osti koko Merivienti Oy:n osakekannan ja yhtiö fuusiotiin ostajayhtiöön.

Huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi Enso-Gutzeit myi 1982 rahtilaivojaan Effoa:lle ja Nesteelle. Finnlinesin osakkeista myytiin 75% jolloin omistus jakautui: Enso-Gutzeit 25%, Neste 25%, Effoa 25% ja muut alusten omistajat 25%.  Enso-Gutzeit tuli tässä yhteydessä Effoa:n suurimmaksi osakkaaksi.

Viimeiset Enso-Guitzeitin rahtilaivat olivat FINNROSE ja FINNHAWK, jotka myytiin 1985. FINNJETin osti Effoa seuraavana vuonna.

Useiden yritysjärjestelyiden jälkeen nykyisen Finnlines Oyj:n omistaa italialainen Grimaldi-suku. Vuoden 2006 joulukuun lopulla ilmoitettiin Grimaldi Groupin saaneen 50,7 osuuden Finnlinesin omistuksesta.

Finnlinesin hoidossa ensimmäisellä 50-vuotiskaudella on ollut kymmenien yritysten omistamia aluksia, kaikkiaan puolentoistasataa. Kattavan historian laivaluetteloineen löytää lähteissä mainituista teoksista.

 

LÄHTEET:

Matti Pietikäinen: The Finnlines Fleet 1947 - 1997
Petri Karonen: Enso-Gutzeit Oy Laivanvarustajana: Oy Finnlines Ltd ja Merivienti Oy vuosina 1947 - 1982
Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta
Navis Fennica Suomen Merenkulun historia II
http://kauppalaiva.nba.fi
http://www.miramarshipindex.org.nz/