Lady PATRICIA 13 -Australiassa II

Lähettänyt TimoSylvänne

Radiohytissä jotakin konttorihommaa nysväsin iltapäiväpuhteina, kun kongilta näytti valo sammuvan. Tarkemmin silmäillessäni ei valo sammunutkaan, vaan pimeni ovenpieliin nojailevan parin karpaasin taakse. Totisina ojensivat jotakin roopuskaa. Paikallisesta murteesta ymmärsin kirjainlyhenteen aitiiähv, ITF, International Transport Workers' Federation. Nyt ei kyselty ajo-ohjeita, kuten maissa. Nyt kyseltäisiin laivaväen palkoista.

Kansainvälinen Kuljetustyöväen liitto on perustettu 1896 Lontoossa. Wikipedia kertoo tänään, että liitolla on 677 jäsenorganisaatiota 149 valtiossa. Jäseniä yhteensä 19.7 miljoonaa. Suomessa tuolloin järjestöön kuuluivat kaikki neljä merenkulkijaliittoa: Suomen Konepäällystöliitto, Suomen Laivanpäällystöliitto, Suomen Merimies-Unioni ja Suomen Radiosähköttäjäliitto.

Merenkulkijat tunsivat ITF:n mukavasuulippulaivojen laivaväen olosuhteiden valvojana. Mukavuuslippulaivat toi merille sata vuotta sitten USA:n kieltolaki: redarit hoksasivat, että matkustavaisille saattoi myydä viinaa, kun laivan liputti Yhdysvaltojen sijaan Panamaan. Sitten huomattiin mittavat säästöt, kun ei tarvinnut noudattaa kongressin säätämiä lakeja laivaväen työolojen turvaamisesta.

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi mukavuuslippuvaltioiden määrä kasvaa. Tällä vuosituhannella yli puolet maailman kauppalaivastosta on mukavuusliputettuja. Listan kärjessä ovat Panama, Liberia ja Marshall Islands.

Mukavuuslippumaat ovat erikoistuneet. Bermudan rekisterissä ei ole laivoja paljon, mutta ne ovat suuria pasiseereja. Aasian arojen Mongoliaa suosivat salakalastukseen käytetyt troolarit. Laivan ahterissa saattaa narujen varassa roikkua lankku, johon on molemmin puolin maalattu aluksen nimi. Eri nimi kummallakin puolella. Viranomaisilta kestää kauan selvittää keskeltä Aasiaa Mongolian rekisteristä laivan tietoja. Sinä aikana kalapaatti on ehtinyt siirtyä maapallon toiselle puolelle uusilla nimillä ja rekisteritiedoilla.

ITF oli laivaväestä useimmille tuttu. Olimme kuulleet huhuja hurjista ITF-tariffien mukaisista palkoista, mitä oli tienattu verovapaasti mukavuuslippujen alla. Eläke- ja ammattiyhdistysmaksujakaan ei tarvinnut maksaa, mikä nuorista merenkulkijoista oli lisäetu.

Suomalaisissa laivoissahan jäsenmaksut perittiin kaikilta. Jos joku ei liittoon kuulunutkaan, ei ainakaan iljennyt semmoista myöntää. Porukka ymmärsi olevansa samassa veneessä, eikä suvainnut pummeja, jotka olisivat itsekkäästi nauttineet muitten tienaamista eduista. Siihen aikaan myös ymmärrettiin, että ilman ammattiliittojen sitkeää työtä miehistö saattaisi asua edelleen keulapakan alla skanssissa. Ei olisi työaika- eikä vuosilomalakeja. Eihän ollut kuin viisikymmentä vuotta siitä, kun suomalaisessa purjelaivassa vielä kuoltiin nälkään matkalla Australian.

ITF:n edustajat halusivat nähdä laivan työehtosopimukset. Julkisia asiakirjojahan ne olivat ja kaivoin kaikki neljä vihkosta nähtäviksi. Samalla rohkenin ihmetellä, että eihän Suomen lippu kuulu mukavuuslippuihin, eikä meidän tienestiemme pitäisi kuulua ITF:n valvontaan.

Australian miehillä oli erilainen käsitys. Niinpä aloin Helsinkiradion aiemmin sähköttämän valuuttakurssin perusteella kääntämään Suomen markkoja Australian dollareiksi.

Sitten haluttiin nähdä palkkalaskelmia, minkä mukaan henkilöstölle oli palkkoja maksettu. Niitten näyttämiseen en kokenut omaavani oikeuksia. Siirryimme seuraavaksi päällikön salonkiin. Monenlaisen selvittelyn jälkeen otettiin esille palkkakirjanpidon tositteet.

Aussit tutkivat huolella työehtosopimusta ja sen mukaista palkkalaskelmaa ja vieressä tarpeen mukaan käänsin, mikä mitäkin tarkoitti. Koko miehistöluettelo käytiin läpi ja kaikki kirjattiin muistiin. Kun työ oli tehty, kaljapurkit kourassa rupateltiin alan asioista. Tarkastajat olivat vakuuttuneita, että meille olisi tiedossa tuntuvat palkankorotukset, tai laiva ei lähtisi satamasta. Ja kuten aina: suuripalkkaisimmille eniten lisää rahaa, pienipalkkaisille vähiten. Päivän, parin päästä luvattiin palata asiaan.

Pekka Santala:”Nuorelle ensi reissun päällikölle aiheutti ITF:n lisäksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä paikallisen unionin vaatimus rakentaa ”herroille” luukun karveleille kävelysillat. Lyhyempienkin tirehtöörien piti päästä kurkistelemaan tilannetta ruumissa. Mahtoiko työn tehdä oma porukka, vaiko paikalliset, ei ole jäänyt mieleen.

Laivan ruumiin laskeuduttiin pystysuoria leidareita pitkin. Australialaiset vaativat, että väliin on rakennettava tavalliset rappuset kaiteineen, kuten myöhemmin tulikin tavaksi. Onneksi saimme ”armonaikaa” seuraavaan telakointiin asti. Näin sitten molempien rappuhommien ratkettua päästiin aloittamaan lastaus hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ja sitten ei muuta, kuin ajelulle agentin kyydissä siiffin kanssa maaseudulle kenguruita katselemaan. Taisi mennä peräti tunti suuntaansa.”

Katso PATRICIA kuvia