Lady PATRICIA 14 - Australiassa III

Lähettänyt TimoSylvänne

On kyselty, mikä on muistelemani laivan nimi. Tämän Gustaf Pauligin omistaman ja Henry Nielsenin hoitaman 35 000 dwt:n bulkkerin nimi oli PATRICIA. Ei ole selvinnyt, kenen keksintöä oli alkaa puhua laivasta nimellä Lady PATRICIA. Sähkömies Matti Lötjönen arvelee Gregori-siiffin ensimmäisenä puhuneen Lady Patriciasta jo ennen kasteseremonioita. Valvontaporukoilla oli yleensä laivan nimi tiedossa jo ennen virallisia ristiäisiä.

Australian Albanysta Matti Lötjönen kertoo: ”Baareissa paikkakuntalaisilla oli kumma uskomus, että kehoitusten ”Last orders” ja ”Time please” jälkeen laivamme baari olisi vielä auki. Sainpahan monasti kyydin satamaan. Ei laivalla mitään baaria tuolloin ollut, muttei siellä kuivin suinkaan tarvinnut kyläillä.

Paikallinen Pubin pitäjä tuli niin tutuksi, että hän esitteli tilaamaansa laatikollista Finlandia vodkaa. Pullojen jääkuvio design by Tapio Wirkkala ja snapsilasit samaan tyyliin.”

Ehkäpä laivaväen ja paikallisen asujaimiston läheisistä suhteista johtui, että Australiassa sana oli kiirinyt Patrician bändin suosiosta. Niinpä päivänä muutamana päällikölle tuotiin tieto, että paikallisradio tulisi tekemään ohjelmaa ja nauhottaisi triomme soittoa.

Olihan Australia jo tuolloin maineikas pop/rock-musiikin mantere. Oli suomalaisillekin tutut BeeGees, Seekers, Easybeats, AC/DC. Olisi ihan kunniakasta liittyä samaan seuraan.

Siiffi Pentti Huttunen muistaa, että radioäänitystä varten ohjelmistoa viilattaessa hänelle lyötiin tamburiini kouraan komppiosaston vahvistamiseksi.

Kippari Pekka Santala kertoo, että jännityksellä odotettuna äänityspäivänä salonkiin ilmaantui harvasanainen radiotoimittaja. Viritteli laitteensa kohdilleen ja istui nojatuoliin odottamaan konsertin aloittamista.

Aloittamista odottelimme me tulevat staratkin. Vaan toinen kitaristilaulaja oli kadoksissa. Ei löytynyt laivalta tarkassa etsinnässäkään. Yhdellä kitaralla ei soitto soisi, eikä kajahtaisi kaksiääninen laulu.

Aikansa odoteltuaan radiotoimittaja keräsi kamppeensa ja poistui yhtä vähin äänin, kuin oli ilmaantunutkin. Eikä bändin soittajien tarvinnut ilmoittaa Helsinkiin varustamon konttoriin, että laivalle pitää lähettää uutta väkeä, koska lähdemme Australian-kiertueelle. Olisihan se ollut redarillekin edullista. Ei olisi tarvinnut kustantaa ulosmönsträävien paluulippuja Suomeen.

Albanyssa salongissa oli vielä joitakin edustustilaisuuksia, mihin oli toivottu Patricia trion musiikkia. Oma sisäinen känkkäränkkäni oli salvannut soittohumöörin ja tukkinut nuottikorvat:”Tehdään ensin se radioäänitys. Sitten vasta muita esiintymisiä”.

Toinenkin pettymys iski: ITF:n karpaasit kävivät pahoittelemassa, että heidän palkkatariffejaan noudatetaan vain mukavuuslippulaivoissa. Suomihan ei enää 70-luvulla ollut mukavuuslippuvaltio. Edellisellä vuosikymmenellä viimeiset Suomeen mukavuusliputetut laivat oli ehditty siirtää muille lipuille.

Kirjoitin selostuksen Merimiespalvelutoimiston Vapaavahti-lehteen ITF:n tekemästä tarkastuksesta. Kovasti juttua oli luettu ja siihen julkaistiin muutamia alan edustajien vastineita. Silloin tällöin vielä viime vuosinakin joku jollakin palstalla muistelee, kuinka ITF saartoi palkkojen takia suomalaisen laivan Australiassa.

Vapavahdin vuodatukseeni tuli suomalaisen ITF-tarkastajan lisäksi muitakin näkemyksiä. Kun niitä nyt lukee, erityisen ajankohtaiselta tuntuu tieto, ettei läheskään kaikissa maissa tuolloin noudatettu sovittuja työehtoja, eikä maksettu sopimusten mukaisia palkkoja. Suomalaisissa laivoissa ei osattu ajatellakaan, etteikö sopimuksia noudatettaisi. Ja oli merenkulkija mies eli nainen taihi mistä maasta tahansa, maksettiin samojen tariffien mukaan.

Meillä Suomessahan on nykyisin lehtien kesto-otsikoita, kuinka maissa monilla aloilla työehtosopimusten palkkoja ei noudateta. Ja suurten puolueiden poliitikot julistavat, ettei työstä maksetulla palkalla ole tarvis tulla toimeen: jos ei työstä – tai kahdesta eri työstä – saadulla palkalla pysty elämään, voi Kelasta hakea apua. Ja kun valtion kulut kasvavat, pienennetään avustuksia. Maailmalla ihmiskauppa kasvaa ja orjuus on suurempaa, kuin koskaan.

Albanysta siftasimme Fremantleen, missä tuli loppulasti. Noin vuorokauden ajomatka Australian lounaiskulman ympäri ja pari päivää laituripaikan odottelua ankkurissa. Ruumat täyttyivät karveleita myöten vehnällä.

Fremantlessa vaihtui porukkaa. Sähkömies Matti Lötjönen on kirjannut muistiin:”Lento kotiin Lufthansalla Perth- Bombei- London. British Airwaysilla Lontoo-Helsinki.

Fremantlesta Lady PATRICIA lähti elokuussa Erjan päivänä kohti päiväntasaajaa. Ajettiin China for orders. Matkalla Kiinaan tulisi rahtaajalta tieto purkaussatamasta Shanghairadion kautta.

Katso PATRICIA kuvia