Yleensä oli mukava tulla laivalla mereltä maihin. Varsinkin, jos oli ennen käymätön satama ja maa. Ja erityisesti, jos oli uusi manner, kuten Australia.

Aina oli mukava päästä satamasta merelle. Maan haju alkoi pinttyä laiturissa jo viikossa. Kun oli luotsi lähtenyt, lähtösähkeet lähetetty redarille ja rahtaajille, oli mukava mennä hiljentymään saunaan. Pestä pölyt pois ja vilvoitella kannella silmäillen sataman häviämistä horisonttiin.

Australian länsikustia pohjoiseen ajaessamme kävi virkistävä mukava tuulenvire sivusta suolavettä pärskytellen. Kevyessä lastissa rullaaminen oli rauhallista. Jyväkuormamme oli menossa Kiinaan, muttei purkaussatamaa tiedetty. Niinpä seuraava etappi oli Indonesian saarten Jaava ja Sumatra välinen Sundasalmi.

Jokunen vuosi aiemmin saman varustamon toisella laivalla vietiin Kiinan Hsinkangiin Brasiliasta puuvillaa. Silloin kirjoittelin herkeämättä säätiedotuksia Tyynenmeren vesiltä, missä taifuuni Dinah – löytyy netistäkin – keräili vauhtia ja voimaa liikkuessaan kohti Etelä-Kiinan merta. Navigeeraussuunnitelmamme oli antaa pyörremyrskyn mennä menojaan ja kiertää takakautta ohi. Feminiinisen nimensä mukaisesti taifuuni ei osannut päättää menemisiään ja niinpä se yllättäen kurvasi suoraan ylitsemme. Taifuuneissa ja hurrikaaneissa on semmoinen hyvä puoli, että keskellä myrskyä on tyynempi tovi, missä voi huokaista hetken, ennenkuin rytkytys jatkuu.

Intianvaltamereltä Sundasalmeen tultaessa ohitetaan kuuluisa tulivuori Krakatau. Lienee ollut toimelias aikojen alusta alkaen. Aikakirjoihin on kirjattu voimakas purkaus 150 vuotta sitten. Aiheutti ilmaston jäähtymistä, kymmenien metrien tsunameita ja arviolta 36 000 vainajaa. Nykyisin paikalla on neljän saaren ryhmä. Jatkuvasti jostakin sieltä maan syvyyksistä huokuu henkeä höyrypilvinä.

Lähes viikon kesti matka Fremantlesta Sundasalmeen. Kiinalainen rahtaaja oli tehnyt päätöksen viljakuormamme purkaussatamasta. Shanghairadion välittämä sähke kertoi, että jälleen mentäisiin Hsinkangiin, Tientsinin ja Pekingin rannikolle.

Sundasalmesta tullaan Jaavanmerelle ja sieltä Etelä-Kiinan merelle. Vietnamin sodan aikoihin 70-luvun alussa jenkit valvoivat suihkuhävittäjillään liikennettä Etelä-Kiinan merellä. Nykyisin Kiinan tavoite on muuttaa alue omaksi sisämerekseen. Rakentamalla naapuriensa alueille keinotekoisia saaria Kiina pyrkii muiden rantavaltioiden kustannuksella laajentamaan aluevesiään ja lisäämään vaikutusvaltaansa.

Kaksi ja puoli viikkoa kesti kulku Hsinkangiin. Aamulla varhain Raulin päivänä förstin vahdin alussa timppa kävi lekottamassa ankkurin Hsinkangin redillä.

Kolmisen vuotta aiemmin olin samasta ankkuripaikasta kirjannut seuraavaa:”Maanantai aamun valjetessa 17.6. Urhon päivänä silmäiltiin maisemia Hsinkangin redillä. Laivoja oli ankkurissa kymmenittäin. Sataman suunnalla vaikutti olevan vireillä paljon suuremmat rakennushankkeet, kuin mitä oli itse satama. Kun rannalta suuntaa luoteeseen sisämaahan, tullaan ensin Tientsinin miljoonakapunkiin, sen jälkeen Pekingiin.”

Samanlaista oli nytkin: redillä ankkurissa paljon laivoja. Satamassa suuret rakennustyöt. Ainoa ero oli, että rakastettu puoluejohtaja, Suuri Ruorimies, Maailman Valo, Jangtsen jättiläinen oli kuollut vuotta aiemmin. Guinessin ennätysten kirjaan Mao on jäänyt maailman mittavimpana massamurhaajana. Uhreja jopa Staliniakin enemmän.

Mao Tse Tungin eläessä kiinalaiset lähettivät redille ankkuroituneeseen laivaan valtuuskunnan tekemään sisäänklaarauksen. Kuten kaikilla suurvalloilla, oli myös Kiinassa naamatarkastus. Emigreisi tutki passia ja vartaili passikuvaa passin omistajaan, joka seisoskeli salongin pöydän ääressä. Kiinalaiset pruukasivat myös jättää muutaman sotilaan laivalle vahtimaan, ettei laivaporukka yritä mitään provokaatiota. Joissakin satamissa oli vielä yhteydenpitoa varten vilkkuvalo. Perämies brygällä joutui vahtimaan vilkkuaseman valomastoa ja lähetyksen aluksi seuraamaan, minkä laivan kutsumerkkiä masto vilkutteli.

Iltapäivällä satamasta höyrysi suuri hinaaja ja töijäsi Lady PATRICIAn styyrpuurin sivulle. Väkeä hinaajasta loikki laivallemme melkein yhtä massiivisesti, kuin hinaajan korsteeni työnsi mustaa sakeaa savua taivaalle.

Puhemies Maon aikana kiinalaiset kieltäytyivät ottamasta mitään ulkomaalaisilta. Ei edes kovasta Marlboroboksista tarjottu savuke kelvannut. Nyt kiinalaisten valtuuskunnan kunnianarvoisimmat täyttivät salongin pöydän. Seurueesta loput miehittivät päällystön messin.

Byssan valmistama ruoka maistui ja juomaksi sopi hyvin punaviini. Kippari Pekka Santala kertoi, että salongissa väki viihtyi hyvin. Jälkiruokakahvin kera kelpasi konjakki. Syötyään tukevasti muutamat päällystömessin kiinalaiset kävivät huonolla menestyksellä salongin ovella hoputtamassa poislähtöä. Lopulta hinaajan kovaäänisen höyryvisselin jatkuva huudatus havahdutti herrat salongista paluumatkalle.

Raimo Lappalaisella oli matruusin jobi. Rami muistaa, että koneellisen ilmanvaihdon eli jääilman kanssa oli ollut ongelmia aiemminkin, mutta Hsinkangin redillä ei huokaustakaan kylmää tullut rööreistä. Jotakin oli rikki, muttei ollut varaosia. Tyyni hohkava helle makasi rannikon yllä. Ilma oli sakeanaan monenlaista lentävää ötökkää, joten venttiileitä ei mielellään avattu, eikä ulkonakaan nukkuminen sujunut. Redille oli järjestetty laivaporukan vaihtoa. Kun meklarin vene toi uutta väkeä, oli reelingillä odottaville tärkein uutinen, onko mukana ilmastointikoneen varaosat. Onneksi olivat.

Hellettä helpotti jonkin verran uima-allas, jonka vesi vaihdettiin lähes päivittäin. Meklari oli vakuuttanut redillä meriveden olevan puhdasta. Toisaalta rannoilla levisi miljoona-asutus. Laivoistakin tuohon aikaan pruukatiin lorottaa kaikki törky mereen.

Miehistömessissä oli ilmennyt jotakin kärhämää ja täkkäri oli tökännyt konemiestä puukolla. Kippari muistelee, ettei haava hengenvaarallinen ollut, mutta täkkikakkosen kanssa olivat ommelleet ja laastaroineet vamman ennen uhrin lähtöä lääkäriin maihin. Sairaalassa kiiteltiin hyvää ensiapua. Sitä eivät tohtorit tienneet, että porilaisen potilaan olivat hoitaneet raumalaiset.

Redillä vaihtui päällikkö, perämies ja konemestari. Kippariksi tuli jo telakalla ollut yliperämies, bändin ensimmäinen rumpali ja laivan toinen päällikkö Cassu. Meklari oli venekyydissä surkutellut:”laivalla ei toimi ilmastointi ja murhamieskin siellä on vangittuna”.

PS. pitkillä lentomatkoilla maailman taakse oli harvoin suomalaisia matkustajia. Jos oli, olivat monesti ulkoministeriön väkeä lähetystöihin matkalla. Hövelisti neuvoivat meitä nuorukaisia verovapaissa viinaostoksissa.

Kippari Cassun lennolla oli ulkoministeriön mies matkalla Pekingiin. Pekingin hotellissa aamupalalla ilmaantui lähetystön väkeä kyselemään, oliko havaintoa semmoisesta ja semmoisesta matkustajasta, jonka piti olla lähetystöön tulossa. Olihan havaintoja, muttei osattu neuvoa, mihin matkamies oli joutunut. Vierähti muutama aamu, kunnes kadonnut diplomaatti ilmaantui hotellin aamiaiselle. Kertoi tehneensä niin hyvät verovapaat ostokset matkalla, että oli nukkunut Pekingin välilaskun aikana ja herännyt vasta Shanghaissa. Sieltäpä kulki hyvä maitojunakyyti Pekingiin.

Katso PATRICIA kuvia