m/s Polar Viking part four

                                        Palau-saaret ovat Micronesiassa pieni saariryhmä joista vain osa oli asuttuja,asukkaita noin 12000,pääkaupungin nimi Koror.Saaret olivat USA:n suojeluksessa siihen aikaan,nykyjään ne lienevät itsenäisiä.Amerikan suojelu rajoitti saarille pääsyä eikä siellä valkoisia ollutkaan kuin lähetyssaarnaajia (tietysti),tämä oli säilyttänyt saaret ja asukkaat aitoina,näistä voi sanoa että ne olivat vielä paratiisillessa olotilassa.

                                    Saaret olivat,ainakin osa kuin suuressa atollissa,meillä ei tietenkään ollut speciaalia atollista,vain sisääntulo oli kartalla,kippari tuntui saavuttaneen itsevarmuutensa  joka Japanissa oli saanut kolhuja ja hän aikoikin ajaa kylmästi sisälle laguuniin,minun estelyihini hän tuumasi vain"kyllä siellä vettä on" sanoin että varmasti on vettä mutta voi siellä olla koralliriuttojakin ja jälki on sitten pahemman näköistä kuin Tanskan salmissa.Siinä kinastellessamme huomasimme pikasliipparin joka teki käännöksen keulamme edessä ja sieltä karjuttiin:"follow us!"teimme työtä käskettyä,ja ehdimme kaijan läheisyyteen juuri ennenkuin trooppinen pimeys laskeutui,meidän mastovalot olivat ainoa valaistus,kaijalla joku huuteli etäisyyksiä,ajattelin kuka piru siellä karjahteli,aivankuin joku muija Keskilännestä olisi ollut äänessä.Kun teknikko oli saanut koneet käymään ja valot kaijalle,niin aivan oikein nainen siellä huuteli.Kun saatiin landgonki rikattua ja porukka tuli laivaan tämä Xantippa muuttui satamakapteenista immigration-virkailijaksi ja siinä asioita hoidellessamme selvisi että hän runnasi koko touhua,hänen miehensä joka virallisesti oli johtaja istui hiljaa eikä ottanut osaa mihinkään rouva ilmoitti kuin ohimennen että miehistön tuli olla laivassa puoleenyöhön mennessä,kysyttiin tietysti mistä tämmöinen yksilönvapauden rajoitus selitys oli alkuasukkaiden moraalin suojelu.

                               Kun Xantippa oli poistunut tuli hänen johtajamiehensä hyttyyni,valvotti minua aamuyöhön juomalla kaljani  ja marisemalla kovaa kohtaloaan joka oli heittänyt hänet tänne vaikka hän oli palvellut yhtiötään niin hyvin kuin mahdollista.Kun minä sanoin että monet maksaisivat tuhansia jos pääsisivät tällaiselle paratiisisaarelle,hän olisi moninkertaisen summan jos pääsisi pois.     (Nyt tekee muisti taas tepposet,olimme chartattuja Japanilais-Korealaiselle yhtiölle mutta en muista oliko se Star-kist vai Sun-kist niminen,sen merkkisiä tonnikala säilykkeitä sai ostaa Suomestakin)

                             Seuraava päivä oli sunnuntai ja alkusukkaille näytettiin esimerkkiä:Pyhitä lepopäivä,tosin nämä veijarit varmaan ihmettelivät minkä vuoksi yleensä pitää tehdä töitä.Olin valvotun yön ja juotujen kaljojen takia vähän yrmyllä päällä.Siiffin hytistä kuului keskustelua ja kurkistin sisään,siellä oli vieraina Xantippa,italialainen luigi,teknikko joka piti huolta koneista,hänen kainalossaan istui kuvankaunis alkuasukastyttö.Minula paloi käämit,ja kysyin Xantippalta millä keinoin hän mahdollisesti varjeli tytön siveyttä,he olivat kuulemma vakiintunut pari,kysyin viekö tämä luigi ehkä tytön Italiaan kun pesti päättyy tähän en saanut vastausta ja Xantippa huomasi minun haastavan riitaa ja lyhensi minun "iltalomaani" kello kymmeneltä loppuvaksi.Noniin nyt meillä oli kipparin kanssa molemmilla omat riitamme viranomaisten kanssa.Vielä piti sanoa että miten USA:ssa,vapauden kehdossa oli samat käytännöt kuin Neuvostoliitossa?Sapienti sat,ajattelin että nyt oli sopiva aika häipyä.

                            Maanantaiaamuna kun lastaus alkoi oli Xantippalla taas uusi rooli,hän oli työnjohtaja kaijalla ja samalla punnitsi hiivit jotka laivaan lastattiin.Nyt ei auttanut muu kuin aloittaa rauhanhieronta,Xantippa kysyi minulta,voisinko valvoa lastausta ruumissa ja minä sanoin sen kuuluvan toimenkuvaani,sitten tilaisuuden tullen puhelimme niitä näitä saarista ja niiden asukkaista,ja täytyihän minun myöntää että he kyllä tarvitsivat suojaa kaikenlaiseen länsimaisen hapatuksen lieveilmiöihin he olivat kyllä niin luonnonlapsia ettei sellaisia löytynyt Tyynenmeren muilta saarilta.

                                Kaikki loppuu aikanaan ja olimme lastissa(ei ole tullut mainittua lastin laatua,se oli jäädytettyä tonnikalaa) meriklaari tuli tehtyä ,kaikki oli "ship shape on Bristol fashion,kipparille,chieville ja minulle vielä leit kaulaan ja jätimme hyvästit näille paratiisisaarille.Bound to Pago Pago,American Samoa!