Timo sivusi omassa Tornado seiskassa Portland Maine öljyterminaalia ja itse kaupungin historiaa. Minäkin tuikkaan lusikkani soppaan.
Portland tuli minulle erityisen tutuksi palvellessani Venezuelan valtion öljy-yhtiö PDVSA:n tankkereissa 92-96 vuosina ja sitten vielä yhden törnin vuonna -99. PDVSA oli osakas Citgo öljykonsernissa, jolla taas oli useita terminaaleja gulfilla ja ainakin yksi itäkustilla. Suurimmat olivat Lake Charles ja Portland Maine, joihin valtaosa retkistämme suuntautui.
Portland Maine (jäljempänä P-M) oli tankkeriporukalle todellinen 'pain in the ass'-paikka. Toisen maailmansodan alkuvuosina käytiin rankkoja merisotia Atlantilla ja St.Lawrencen vesillä, jonka vuoksi Montrealiin ei voitu toimittaa laivoilla öljyä. P-M katsottiin riittävän etäiseksi kahinapaikoista ja sinne rakennettiin öljyterminaali, josta 380 km pitkä putkilinja Montrealiin. Putkilinjoja tuli kolme kappaletta, ja ne seurailivat noin metrin maanpinnan alla 1800-luvulla rakennettua rautatielinjaa. Terminaalista ja putkilinjasta tuli Timonkin hyvin kuvaileman ja kovia kokeneen kyläpahasen pelastaja ja elintason nousu näkyi uusina kerrostaloalueina aivan terminaalin kupeessa. Ja jenkeissä kun oltiin, veneille piti löytää lähellä kotiovea oleva marina. Se kun oli saatu rakennettua tankkereiden käyttämän laiturin viereen, luonnonsuojelijat kuoriutuivat kotiloistaan ja alkoivat vaatia terminaalin & putkilinjojen sulkemista. Kuulostanee tutulta täällä periferiassakin.
Voluumiltaan pienin linja suljettiin vuonna 1982 ja täytettiin typellä ja inertillä. Kahta jäljelle jätettyä suurempaa linjaa käytettiin vielä 2-tuhatta luvun ensimäiselle kympille saakka yli 200 laivauksen vuosittaiseen siirtoon Montrealiin. Sitten alkoi asteittainen alasajo, joka oli suoraan kytköksissä Kanadassa kehittyvään öljyhiekan hyödyntämiseen. Vuonna 2016 putket asetettiin ns "wet - moodiin", eli märkävalmiuteen. Putkistolle tulikin miltei heti tarve astua palvelukseen, kun samana vuonna syttyi Kanadan historian tuhoisin maastopalo (nimetty Fort McMurray:ksi). Paloalueen läpi Albertasta Montrealiin rakennetut öljyhiekan(hiekkaöljyn) siirtoinfrat sulkeutuivat ja P-M terminaali otettiin uudelleen käyttöön. Tilapäisesti.
Jo Oilsand - buumin alkuvaiheissa Citgon aivot alkoivat varautua tilanteeseen, jossa terminaalia ja putkilinjaa ei enää tarvittaisi ja julkaisivat suunnitelmia putkilinjan vastasuuntaisesta käytöstä, eli oilsandin jalostuksen jätteenä syntyvän bitumin siirtämistä P-M terminaalista laivattavaksi. Käynnistyi uusi vastustajien hulabaloo, joka ei tosin minun käynteihin ehtinyt vaikuttaa, mutta mielenkiinnolla olen seurannut.
Että miksikö P-M oli laivaväelle "Pain in the Ass"? Välittömästi terminaalin portin pielessä oli kerrostalo. Ylimmässä kerroksessa asui mummeli, jota meidän ruotsalainen yliperämies kutsui Fru Anal Ljys. anaalivalo. Rouvan harrastus oli analysointi, jota varten parveke oli täynnä huipputarkkoja mittauslaitteita. Melua, hajua, korsteenin savun hiukkasia jne. Kun joku sensori antoi hälytyksen, rouva puolestaan hälytti ympäristöaktivistit, ympäristötarkastajat, satamaviranomaiset ja Coast Guardin. Lossauksen aikana ryntäili noita hälyn saaneita 'tarkastajia' laivaan ja vaativat pumppauksen lopettamista. Pumppuruuman ja konehuoneen flektit olisi pitänyt pysäyttää, inertpuhallin piti liikaa melua, konehuoneen summerit olisi pitänyt hiljentää, muurinkivinssien hydrauliikka ulisi liikaa jne. Coast Guardin ja ympäristöviraston ihmiset pahoitellen myönsivät, että he eivät voineet sille eukolle mitään. Välttääkseen syytteitä virkarikoksista ja vastaavista, heidän oli pakko reagoida. Käytännössä se tarkoitti vähintäänkin sitä, että inert systeemi (lossaus) piti pysäyttää ja kalibroida näytekaasulla. Tämän kun teit, kattila oli hetkeksi pysäytettävä, kun ei voitu ottaa riskiä, että varoventtiili pääsee lettaamaan. Jokaisen uudelleen käynnistyksen hetkellä kattila pölläytti tumman pilven. Pilven esiintymisaika ei saanut ylittää kymmentä sekuntia. Inertflektien startissa apukone pölläytti ja sama kellotus.
Eikä riittänyt, että lossausta häirittiin. Ei juuri huvittanut lähteä portin ulkopuolelle, kun rastapää-aktivistit roikkuivat kintereillä.
- Lisää uusi kommentti
- 189 katselukertaa