Lady PATRICIA – osa 6

Lähettänyt TimoSylvänne

Matka Tarantosta Port Saidiin Suezin kanavan pohjoiselle suulle kesti kolmisen vuorokautta. Oli iltapäivä, kun ankkuroiduttiin etelään menevien laivojen redille.

Suezin kanava Egyptissä kulkee melkein etelästä pohjoiseen, Suezin kaupungista Port Saidin kaupunkiin. Nykyisin pituutta lähestymiskanavineen on lähes 200 kilometriä. Kanavaan kuuluu kaivetun rinnakkaisia väyliä, jotta liikennöinti olisi mahdollista yhtä aikaa molempiin suuntiin ainakin osan matkaa. Slusseja ei ole, vaikka joku purjehtija niin lokikirjassaan kertoilikin.

Ennen ankkuroitumista oli kaikki irtain kerätty lukkojen taakse. Vain yksi ovi torpan sisätiloihin oli lukitsematta. Ovella norkoili paikallinen vahti. Toinen vahti saattoi olla lankongin päässä. Silti kaikenlaista kaupustelijaa pääsi hiippailemaan kongeille.

Puuhasin jotakin radiohytissä, kun ovi alkoi aueta äänettömästi ja varovasti. Hämärältä kongilta kurkisteli tummasilmäinen partanaama. Todettuaan, että hytissä oli joku, paikkakunnan poika astui reippaasti kaapu hulmahdellen yli kynnyksen tyrkyttäen kuparista taottua tarjotinta astiastoineen:

”Mai frend, veri tsiip, spesial prais for juu, onli fjuu smool koins”. Toisen käden peukalolla ja etusormella hän vielä varmisti, miten pieniä kolikoita olisi tarvis. ”Mai frend onli for juu mai frend spesöl prais. Kun sain suunvuoroa kysyä kuparisen kahvikaluston hintaa, selvisi erikoishinta ystävälle:”Onli for juu, twentifaiv dollars”. Toki hän sitten suosiolla poistui, kun ei ollut kaupanteko maullaan.

Egyptiläisten muslimien vääräuskoisilta varastelu vihastutti jotakin laivaporukkaa siinä määrin, että vaihtoivat shampoopulloihin karvanpoistoainetta. Pullot olivat unohtuneeet ulkotiloihin. Joku paikallinen niitä oli sittemmin tarvinnut.

Kanavalla oli myös nimitys ”Marlboro kanava”. Edellisenä syksynä saman varustamon laivalle oli Port Saidissa tulossa luotsi. Luotsipaattiin haluttiin saada koppa Marlboro-savukkeita. Semmoiseen pahvilaatikkoon mahtuukohan parikymmentä kartonkia? Kun tupakkaa ei annettu, ei luotsikaan tullut laivaan.

Alkoholi ja tupakka myydään ulkomaanliikenteen laivoihin ilman veroja. Savukekartonki ei monta silloista markkaa maksanut. Pahvilaatikollinen muutaman kympin. Laivan vuorokausikustannus redarille lie ollut useita kymmeniä tuhansia markkoja. Toisaalta, jos laiva oli matkarahdattu, rahtaaja maksoi korruptiosäästöstä johtuneen ylimääräisen odottelun.

Sähkömies Matti Lötjönen oli kohta kanavan avauduttua ajellut Avomeren STARMARK rollikalla edes takaisin Välimereltä Punaisellemerelle. Laiva oli rahdattu YIT:n Saudi-Arabian rakennustöihin, ennenkuin YIT sai pari vuotta myöhemmin omat mukavuusliputetut laivansa ABHA ja BURAIDAH. Marlboro kanava oli jo tuolloin nimityksenä. Paikallisille venemiehille maksettiin marlboroina satunnaiset poikkeamiset maissa.

Jo faaraoiden aikaan kaupankäynti Egyptiin Arabian niemimaalta, Intiasta ja kauempaakin oli vilkasta. Tuolloin tuhansia vuosia sitten arabit ymmärsivät, että vesikuljetukset ovat maakuljetuksia edullisempia. Suomessa hallinto ei ole tätä vieläkään hoksannut, kun Trafi sisävesiliikenteen edistämisen sijaan pyrkii estämään kehitystä.

Ensimmäistä Suezin kanavaa kaivettiin 2500 vuotta sitten Suezista kohti Niiliä. Jo noihin aikoihin – 2000 vuotta ennen Vasco da Gamaa – foinikialaiset olivat kiertäneet Afrikan. Tällöin ymmärrettiin kanavan tarve.

Samoihin aikoihin Saimaan kanavan kanssa eli 1859 alkoi ranskalaisten urakointi kanavan rakentamiseksi Suezin ja Port Saidin välillä. Juhlalliset vihkiäiset vietettiin kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen.

Kerrotaan kanavaa kaivamassa olleen puolitoista miljoonaa egyptiläistä. Lähes 10% työväestä kuoli koleeraan. Tulee mieleen viime syksyn urheilevan nuorison juhla toisessa arabimaassa, Qatarissa. Siellä rakentajat eivät kuolleet koleraan, vaan kisojen isäntämaan tyranniaan.

Monenlaiseen politikointiin on kanavaa käytetty. Suomalaisille nimi Suez tuli tutuksi vuonna 1956, kun Egypti kansallisti kanavan briteiltä ja suomipoikia lähti YK:n rauhanturvaajiksi kanavalle. Monenlaista muutakin kanava Suomessa inspiroi, kuten kirjallisuutta, iskelmää, elokuvaa. Pekka ja Pätkäkin kävivät Suezilla.

Kesäkuussa 1967 kanavan sulki kuuden päivän sota. Kanava oli veljeskansojen Egyptin ja Israelin vihanpidon vuoksi kahdeksan vuotta suljettuna ja avattiin laivaliikenteelle kesäkuussa 1975.

Kanavan kahdelle järvelle jäi loukkuun 15 rahtilaivaa miehistöineen kahdeksasta eri maasta. Erämaatuulten pöllyttäessä santaa laivat saivat nimityksen Yellow Fleet, keltainen laivasto (Yellow fleet lisätietoja löydät netistä). Porukat keksivät monenlaista yhteistä ajanvietettä: olympialaiset, pelastusveneiden kilpa-ajot, elokuvaesityksiä ym. Jopa oman postimerkkinsä keltainen laivasto sai Egyptin postilaitoksen hyväksymään. Laivaporukoita saatiin vaihdetuksi ja ilmeisesti sipsut toimittivat provianttia ja konehuoneisiin dieseliä. Myöhemmin laivoja töijättiin kyljittäin, jotta väkeä voitiin vähentää. Kun kanava aukesi, kaksi saksalaista laivaa pääsi omin konein kotimaahansa. Siitä syntyi pisimmän laivamatkan ennätys: kahdeksan vuotta, kolme kuukautta ja viisi päivää.

Ensimmäistä kertaa ajoin Suezin kanavan läpi syyskuussa 1975. Veimme Henry Nielsenin PASSAD III tankkilaivalla öljyä Port Sudanista Välimerelle. Lopulta kiertelyiden jälkeen – lastin omistaja varmaankin kaupitteli öljyään ympäri Välimerta hinnankorotusten toivossa – päädyttiin lastia purkamaan Turkkiin.

Tuohon aikaan tankkilaivan kummallekin ulkosivulle hiivattiin veneet roikkumaan siltä varalta, että matkalla joudutaan pysähtymään ja kiinnitysnaruja pitäisi kiskoa rantaan.

Kulttuurieron huomasi, kun egyptiläisten venemiesten hytin vessanistuimelle oli jäänyt mustat varpaanjäljet. Sänkyjen lakanat olivat hävinneet venemiesten mukana.

Keulapakalle oli surrattava iso valonheitin pimeäajoa varten. Meiltä löytyi pakan alta oma lyhty. Jos ei olisi löytynyt, sellainen olisi tuotu maista. Laivan sähkömies oli stand by koko kanava-ajon ajan.

Laivat kerättiin matkaan aamuvarhaisella pohjoisesta ja etelästä lähtevinä saattueina egyptiläisten luotsien huomassa. Pohjoiseen matkaava saattue ankkuroi Isolle Katkerojärvelle odottamaan etelään ajavia. Järvellä oli hyvin tilaa ohittaa.

Molempien saattueiden kärjessä oli tankkilaivat tuohon aikaan. Ensimmäisenä ajoi oma työpaikkani. Matkamme kesti 18 tuntia. Isolla Katkerojärvellä ankkurissa odoteltiin Välimereltä tulevien laivojen ohitusta.

Kanavaluotsin yhteys maihin ja päin vastoin toimi radiosähkötyksellä. Silloin tällöin luotsi työnsi brygän takana olevan radiohytin ovesta jonkin paperilappusen lähetettäväksi Ismailia radioon. Sen jälkeen Ismailia lähetti saman viestin kaikille perässä tulevan saattueen muutamalle kymmenelle laivalle. Joskus taas maista lähetettiin luotsillemme joitakin merkkijonoja tai koodeja.

Kanavan aukaisun alkuaikoina kipinän oli istuttava radiohytissä koko kanava-ajon ajan. Ville kantoi tunnollisesti ruuat ja kahvit radiohytin pöydälle. Kun Ismailia radio keräsi takana tulevalta saattueelta viestiinsä kuittauksia, kerkisi ryntäämään vessaan, joka oli miidsipin jonkin kongin varrella.

Keväällä 1976 oltiin jälleen menossa Suezia etelästä pohjoiseen. Tällöin luotseilla oli jo puheradioyhteys käytössä, eikä kipinää tarvittu. Kun Suezin redillä ankkurissa odoteltiin seuraavan aamun saattueen lähtöä, pääsin jopa mukaan egyptiläisten järjestämälle turistimatkalle Suezista Kairoon. Edellisenä syksynä olin järjestänyt laivaporukalle samanlaisen retken, mutta ukaasien mukaan oli itse pysyttävä laivassa.

Nyt 1977 varhain vapunpäivän aamuna moottorilaiva PATRICIA lähti ajamaan saattueessa pohjoisesta etelään. Suezin kaupunki ohitettiin kello 1915.

Nelisen vuorokautta ajettiin Punaistamerta eteläkaakkoon. Bab el Mandebin, eli Helvetinportin jälkeen aukesi Intianvaltameri ja kurssimme kääntyi koilliseen. Karachin redille ankkuroitiin laivapäiväkirjan mukaan Timon päivänä kello 14.08.

PATRICIA albumissa pari Suez kuvaa

STARMARK albumissa enemmän Suez kuvia