Kylmiä laivoja

Lähettänyt TimoHärmälä

Kaikki kylmälastit joita minä ajelin olivat sen verran kevyttä kamaa, että pystyimme huoletta ottamaan lasitilat aivan täyteen, eikä tarvinnut oikeastaan huolehtia siitä, että lastimerkki olisi vajonnut liian syvälle.

Kala, liha, voi olivat niitä painavampia lasteja jolloin lastimerkki meni aika lähelle. Kun taas hedelmät (sitrus, omenat, päärynät, kiwi, ananas banaanit ja mitä niitä nyt onkaan), perunat ja sen sellaiset olivat hieman kevyempää kamaa.

Jos lastasimme pakastekalaa lämpimissä paikoissa niin silloin se yleensä tapahtui avomerellä emälaivoista ja purkaus sitten oli usein African satamissa.  Me precoolasimme lastiruumat aina ennen lastausta tuonne -20/-25 asteisiksi.

Lastauksen aikana kun luukut olivat auki niin jäähdytystä ei voitu pitää päällä koska patterit olisivat heti jäätyneet eivätkä duunaritkaan olisi sitä hyväksyneet.  Kuten sanoin kala ja liha ja kaikki muukin pakastekama oli etukäteen pakastettu kun lastasimme sillä mehän emme kuitenkaan olleet mikään pakastamo. Lastauksen aikana jatkuvasti perämiehet mittailivat lastattavan tavaran lämpöjä ja jos esim kalan lämpötila oli lämpimämpää kuin miinus kymmenen astetta niin emme ottaneet sitä vastaan. Se miinus kymmenen oli kalassa ja lihassa ehdoton raja joskin konemestarit narisivat jo jos tavaran lämpötila oli vaikka -13 astetta.

Lastasimme kalaa ja voitakin usein Hollannissa. Purkaussatamissa esim. Algeriassa jonne usein veimme voita, niin voi teki todella hyvin kauppansa jo ennenkuin tavara oli laiturille ehtinyt sillä duunarit söivät voita lastiruumissa ihan sellaisenaan rikkoen aina aika suuren määrän voilaatikoita. Ei niitä meidän jengi oikein ehtinyt millään vartioimaan kun täkkäreitä oli vain neljä ja perämiehiä kaksi. Hävikki oli aina suuri oli sitten kysymyksessä kala, liha tai voi jota Afrikan satamissa purimme. Purkauksen loputtua lastin vastaanottajan mukaan shortlanding oli usein jopa satoja laatikoita, josta tietysti aina haluttiin syyttää laivaa. Tapana olikin, että aina lastauksen jälkeen kaikki lasti/miesluukut joista oli sisäänkäynti lastiruumiin sinetöitiin, josta sinetöinnistä saimme aina certifikaatin johon oli meritty sigellien numerot etc emmekä koskaan avanneet purkaussatamissa luukkuja ennenkuin lastin vastaanottaja tai joku muu tarkastaja oli käynyt toteamassa sigellit ehjiksi ja koskemattomiksi. Purkauksen loputtua kirjoitimme shortlanding huomautukseen sitten aina oman huomautuksen jossa todettiin, että ennen purkauksen alkua sigellit tarkastettu ja todettu ehjiksi jne. jne.  ja, että kaikki lasti purettu konossementin ja manifestin mukaisesti eikä yhtään lastia ole laivaan jäänyt. Sitä en sitten koskaan tiennyt miten asiat tästä etenivät ja kuka maksoi mitäkin.

Igloo Team (ex Tersö) laivan kanssa ajoimme parikertaa ns. buffalomeat lastin Bombaysta Intiasta silloisen Zairen Matadiin joka sijaitsee rannikolta Kongojokea noin kymmenen tunnin ajomatkan päässä sisämaahan päin. Minua Matadin keikoilla aina huvitti luotsiaseman nimi Banana Pilot Station. En tiedä mitä hauskaa siinä koin. "Igloo Team calling Banana Pilot Station". Liha oli pakattu noin 20 kilon laatikoihin. Hirveä vilske kävi kannella purkauksen aikana kun duunarijengi ja kaikki kynnelle kykenevät olivat aivan villeinä kun luukut avattiin. Tavaraa kulkeutui maihin varmaan yhtä paljon gangwayn kautta paikallisten duunarien kainaloissa kuin meidän lastipuomeilla. Ainoa tapa estää varastelu olisi ollut sulkea luukut. Olin hankkinut uuden videokameran vähän aikkaa sitten Singaporesta ja kapusin standrdibrygalle kuvaamaan sitä sirkustouhua joka meidän kannella oli menossa. Joku duunari huomasi sen, että heitä kuvataan ja siitähän se meteli nousi. Ei kestänyt montakaan minuuttia niin laivaan nousi ainakin viiden hengen ryhmä tärkeän näköisiä komeisiin uniformuihin pukeutuneita upseereita rankaisemaan minua koska olin ilman lupaa salaa kuvannut heidän satamaduunareitaan. Ensin meinasivat takavarikoida koko viedokameran, mutta sitten tyytyivät vain kasettiin ja kahdensadan dollarin sakkoon jonka suoritin käteisellä. Tulin siihen tulokseen, että laivan lastin julkinen varastaminen on salittua, mutta ei sen kuvaaminen. Purkauksen jälkeen odotin tietysti hirveätä lastihäviikkiä, mutta ihme ja kumma lastattu ja purettu laatikkomäärä stemmasi täsmälleen.

Joskus kuljetimme myös tuoremehua Israelin Ashdodista Europpaan. Yllätys yllätys ruumat piti precoolata -20 asteisiksi, joka oli myös kuljetuslämpö. Mehu oli tynnyreissä ja se oli niin paksua ja makeaa mössöä, että sitä olisi voinut lapioida. Se ei kuitenkaan jäätynyt edes -20 asteessa. Sellainen tynnyri kun rikkoutui lastiruumassa purkauksen aikana niin siinä olikin tosi iso homma puhdistaa se.

Normaali käytäntö oli, että aina kun avattiin luukut niin jäähdytys stopattiin ja heti kun luukut suljettiin esim yön ajaksi niin täysi jäähdytys päälle. Joitakin poikkeuksiakin oli esim Ecuadorissa banaaneita lastatessa viimeaikoina ajoimme luukkujen olessa aukikin flekteillä hiljaisella nopeudella hieman kylmempää ilmaa. Siitäkin helposti kyllä duunarit narisi.

Merimiesten keskuudessa puhuttiin usein ns. banaanihävittäjistä jolla tarkoitettiin lähinnä Salenin suuria ja todella nopeita jäähdytysaluksia jotka nopeutensa ansiosta soveltuivat hyvin banaanien kuljetukseen jotta banaanit ehdittiin saamaan määräsatamaan vielä kun ne olivat vihreitä eikä lopullinen kypsyminen ollut alkanut. Nämä hävittäjät olivat todella nopeita kun sellainen ilmestyi ahterissa horisonttiin niin ei siinä kauaa nokka tuhissut kun samainen laiva häipyi taas horisonttiin keulan edessä. Vasa Shippingin San Benito oli juuri tyypillinen tälläinen banaanihävittäjä.

Jos oikeat miehet sattuivat oikeaan aikaan oikeaan paikkaan niin banaanien kuljetus onnistui hyvin myös hitaammillakin laivoilla. Näitä oikeita miehiä löytyi tietysti Gustaf Eriksonin kylmälaivoista joissa banaanit saivat oikean ja hellän hoidon hyvin pitkilläkin merimatkoilla niin, että banaanit olivat yhtä vihreitä purettaessa kuin ne olivat lastattaessa.

Tonnikalakeikat olivat sitten ihan oma lukunsa.

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 14.11.2017 - 10:04

Lyhyesti vain. Buffalomeat Intiasta on vesipuhvelin lihaa ja tuo appelsiinimehu Israelista on tiivistettä, joka sitten laimennetaan ja purkitetaan myyntiin.