Henry Nielsen

Eräs tullitarkastus

Lähettänyt KariHovi

Villin linjan laivoissa ei harrastettu, ainakaan suuremmissa määrin, salakuljetusta. Tämä homma kuului linjalaivojen repertuaariin.

Laivoissa oli slabit, joista ostettiin se "perjantai pullo", oluet ja tupakat. Joissakin laivoissa ransuunit olivat tiukemmat ja kippari saattoi jakaa viinakieltoja. Myöskin slabin pitäjät, stujut ja emännät näitä jakelivat, joten heidän kanssa oli syytä pysyä väleissä.

Olimme tulossa Suomeen ja Kokkolaan Antwerpenistä. Osa porukasta oli ulosmaksamassa, joten tällä kertaa tilasimme sipsulta maihinvienti tuliaiset. Solano-laiva ei ollut käynyt koskaan Kokkolassa ja Suomessakin harvoin, joten yllätys oli suuri kun laiturilla meitä vastassa oli tusinan verran haalaripukuisia kavereita, tullin musta-jengi.

Kun täkkärit töijäsivät laivaa ja tieto mustasta-jengistä kulkeutui, alkoi kova kuhina niille jotka eivät olleet edes yrittäneet jemmata ylimääräisiä pullojaan tai kartonkejaan. Tämä aiheutti monellekin pienen paniikin ja puteleita yritettiin piilottaa kuka minnekin.

Siiffillä oli ylimääräinen pullo ja hän käski vaimonsa, joka oli päällystön messityttö, piilottamaan pullon pölynimurin sisään. Itselläni oli muutama puolikkaan vodkapullo, jotka olin saanut kippari Pelleltä, nämä kiireessäni kävin viemässä konehuoneeseen ihan vain jukeliin.

Kun laiva saatiin töijättyä ja lankongi laskettua, musta-jengi marssi sisään jakautuen siten, että osa otti hytit tarkastettavakseen, osa konehuoneeseen ja osa täkille ja varastoihin. Hyttikontraajat tarkastivat myös siivoustyökalut ja tällöin Nilfisk-pölynimurista löytyi pullo. Messityttö rehellisenä ihmisenä myönsi teon ja tulliesimies lähti tekemään sakotuskuittia siiffin hyttiin. Hytissä siiffi alkoi sättimään vaimoaan pullon jemmauksesta kertoen vielä, että hänellä on tarpeeksi viinaa ei tuollaista olisi tarvinut tehdä. Vaimo katsoi miestään silmät suurena pitäen kuitenkin suunsa kiinni, sillä siiffihän sen oli käskenyt jemmata ja pullo oli siiffin. Tulliesimiehen, uskovainen kun oli, kävi sääliksi messityttöä, jota siiffi ankarasti ripitti, niinpä hän luopui sakotuksesta ja pullon takavarikoimisesta. Näin siiffipariskunta sai pitää pullon, mutta vaimon piti antaa lupaus, että tämä jää hänen viimeiseksi tapauksekseen. Tullimiesten häivyttyä aikanaan aluksesta oli sanomattakin selvää, että pariskunta kävi tulikiven katkuisen keskustelun päivän tapahtumasta.

Joistakin hyteistä löytyi pieniä määriä ylimääräisiä tuomisia. Konehuoneesta löytyi erikoinen paketti, jonka päällä oli omistajan nimi. Paketti sisälsi pari pulloa vodkaa ja pari kartonkia savukkeita. Motori-Vote oli heittänyt sipsulta tilaamansa paketin nimineen päivineen johonkin nurkkaan, jonka tulli löysi, tällöin omistaja oli helppo jäljittää. Oma jukelini piti, eikä kaikenkaikkiaan suurempia salakuljetus- tai luvattomia tavaroita Kokkolan tulliporukka löytänyt ja tuskin niitä olikaan.  

Forums

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 27.11.2011 - 23:59

Heh, asiaa hiukan sivuten. Erään paatin kanssa tulimme jostain todella kaukaa johonkin Englannin satamaan. Töijäyksen jälkeen kuului täkiltäpäin kommentti #tullibussi kaijalla". Pienellä linja-autolla saapui todella innokas porukka kontraamaan paatin, olisiko osa ollut tullioppilaita. Minulla oli hytissä pullotolkulla viinaa ja jokunen kartonki tupakkaa yli tullilistaan merkityn. Laitoin pullot nättiin riviin hytin pöydälle ja tupakkakartongit näkysälle kirjahyllyyn. Hytin ovea kolisteltiin ja pari nuorta tullioppilasta tuli kontraamaan, kysyen onko mitään enempää kuin tullilistassa. Totesin, että tuossahan nuo on edustusviinat pöydällä ja tupakit tuossa hyllyssä. Noin hyvin esillä ollut määrä ei vakuuttanut, vaan sohvan ja kaappien pohjat revittiin auki. Sieltä mitään löytynyt, kaverit kiittivät yhteistyöstä, viinat ja tupakat näyttivät menneen selostamani edustuksen piikkiin ilman sanktioita. Seuraavaksi he repivät kongilta kattolevyjä irti ja pitkävartisten peilien kanssa tutkivat paikat. Hyvää koulutusta heille, kai olivat lähinnä huumeita kollaamassa. Tietääkseni tuolla kertaa ei koko laivasta löytynyt mitään sakottamisen arvoista. Jari Savolainen

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 29.11.2011 - 17:54

Mahtoikohan olla samainen SOLANOn kontraus Kokkolassa, kun puolikas ponkaisi messiin ja riemuissaan kailotti, ettei tulli löytänyt fööristä hänen kätköään. Sitten vasta huomasi, että tullimiehet istuksivat messissä kahvilla. T.S

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 30.11.2011 - 09:22

kaikista hölmöimmän tapauksen näin pikku Bergössä.En muista ,missä päin Suomea olimme,mutta
haalaripukuiset tulivat contraamaan.Mennessäni föörpiikkiin,niin ihmekseni näin,että pari
tullia tarkastivat kettinki boxia.En voinut olla nauramatta.Kysyin heiltä sitten,että jos ket-
tinki boxissa olisi ollut pulloja kätkösä,niin mitä luulette,että niille olisi tapahtunut,jos
olisi täytynyt lekottaa ankkuri.Menivät vähän nolon näköiseksi ja lähtivät vähin äänin.Eikä
mitään löytynyt koko laivasta.
Matti Salo exmerenmies

Vanha LITA

Lähettänyt TimoHärmälä

 

Yliperämiesluokan jälkeen 26.05.1972 pestauduin kakkoseksi (vir.1.perämies) Litaan ex Sneland I  joka oli juuri ostettu Norjasta. Bruttovetoisuus 11434 rek.ton. dw muistaakseni noin 17000 t. Laiva oli rakennettu 1962 Ranskassa Nantesissa.


Lensimme koko jengi varustamon tilaamalla yksityiskoneella Stavangeriin ja sitten sieltä lautalla Haugesundiin jossa laiva oli ja Norjan lipun tilalle nostettiin Suomen lippu. Tuleva kippari Paavo Elomaa ja tuleva siiffi Seppo Karttunen olivatkin jo laivalla meidän muiden saapuessa Haugesundiin. On erityisesti jäänyt mieleen se kuinka "ystävällisesti" Elomaan Paavo minua tervehti saapuessani laivalle: "ai sinäkö se sieltä sitten tuletkin". Todella mieltä ylentävää. Yliperämieheksi pestatui Olof Holmorg, kolmoseksi Kari (Pumppu) Kauppila ja kipinäksi Kari Husgafel. Poosuksi tuli Pertti Ahti. Konemestareista muistan ykkösen Juho Koskinen tai Koskela  kakkosen Seppo Suomela. Myöhemmin Suomelan tilalle tuli Klaus Beckman joka myöhemmin menehtyi ms Malmin onnettomuudessa Itämerellä 07.12.1979. Kone kolmosen nimeä en muista, mutta naama on kyllä jäänyt mieleen. Sähkömieheksi tuli muuan Wirkkunen (tai jotain naaman muistan hyvin)  Emännäksi pestautui Leena Huttunen ja en muista tuliko esa vai 2 kokiksi Febe Miinalaisen tytär jonka etunimeä en nyt muista. Febehän oli ollut emäntänä mm. Tornadossa.

Haugesundista "uuden" laivan keula suunnattiin kohti Nova Scotian Sydneytä jossa lastasimme kivihiililastin Chileen. Yliperämies Holmborg sai kai jonkun toisen mielenkiintoisemman jobin ja jätti laivan Sydneyssä ja hänen tilalleen tuli förstiksi Paavo Haveri, jonka tilalle myöhemmin tuli Veikko Latto. Elomaan Paavokin jätti laivan ensimmäisen lastin jälkeen kun olimme Chilestä seilanneet Peruun lastaamaan kalajauhoa. Elomaan tilalle tuli kippariksi sitten Per Sundström. Per Sundström oli "tietoinen" siitä, että kun kalajauholasti on purettu Jenkeissä niin alus suuntaa keulan kohti Sydneytä. Muistan hyvin kun hän rupesi etsiskelemään ja kyselemään Australian merikortteja sekä suunittelemaan reittiä. Hänen pettymyksekseen minun piti kuitenkin oikaista asia, että olemmekin matkalla Kanadan Sydneyhin Nova Scotian Cape Breton Islandille. Per Sundström oli todella mukava ja kaikkien pitämä päällikkö. Todellinen herrasmies.

Sydney oli täkkärien kannalta ikävä paikka lastata kolia koska laiturilla oleva lastauselevaattori oli kiinteä ja laiva oli aina siirrettävä jokaiseen luukkuun erikseen. Tietenkään ei voitu lastata niin, että yksi ruuma täyteen ja sitten seuraava vaan jokaisessa seitsemässä ruumassa oli käytävä ainakin kaksi kertaa. Kävin myöhemmin samaisessa Sydneyssä myös Altanon kanssa förstinä 1979 talvella. Sama ongelma jatkuvaa haalausta luukusta toiseen koko lastauksen ajan.

Litan matkat ulottuivat vaikka minne. Parhaiten on jäänyt mieleen kolikeikat Chileen ja romurautakeikat Jenkeistä Etelä-Korean Pusaniin. Pusanissa oli muuten siihen aikaan illalla kello 2200 jälkeen ulkonaliikkumiskielto. Jos ei sitä ennen kapakasta laivalle ehtinyt niin oli "ikävä" pakko jäädä yöksi ystävällisen kapakan järjestämiin tiloihin. Eikä onneksi ihan yksin tarvinnut peloissaan niissä tiloissa nukkua (pojat vaan tiesi kertoa). Että löytyihän niitä yöpaikkoja sitten niille jotka eivät ajoissa laivalle lähteneet. Poikien mielestä Pusan on todella hyvä ja merimiesystävällinen satama kuten kuulemani mukaan oli Chilen Bahia Quinterokin. On jäänyt mieleen kun Chilessä ykkös mestari Juho K tuli aamulla maista laivalle ja sanoi tullessaan, että kyllä hän nyt hyvin ymmärtää miksi pojat siellä niin hyvin viihtyvät. Mitä lienee tarkoittanut jäi minulle ainakin vähän epäselväksi.

Otin Litasta ulosmaksun San Franciscossa 05.05.1973 melkein vuoden palveluksen jälkeen. Vaimoni Eeva oli jouluaattona 1972 synnyttänyt minulle tyttären, joka kastettiin Elinaksi. Elina oli siis melkein viiden kuukauden ikäinen kun hänet ensimmäisen kerran näin.

Jengi viihtyi vanhassa Litassa todella hyvin ja meitä vaihtui iso jengi silloin 05.05.1973 San Fransiscossa joukossa paljon sellaisia jotka olivat edellisenä keväänä laivaan pestautuneet. En olisi minäkään vielä lomalle niin hirveästi hinkunut, mutta Eeva vaimo rupesi jo kotona hermostumaan ja pyysi Ojamieheltä, että se jätkä on jo lähetettävä kotiin kun on perhekin kasvanut. Ojamies teki työtä käskettyä. Vähän yli kahden kuukauden kesäloman jälkeen Keski-Suomen Kivijärvellä 18.07.1973 oli jälleen aika pakata matkalaukku ja tällä kertaa matka suuntautui Naantaliin, jossa Venezuelasta saapunut PASSAD III odotti uutta virkaintoista täkkikakkosta.

Jos laittaisin Nielsenin laivoja ns. paremmuusjärjestykseen omassa kategoriassani niin kyllä vanha Lita minun mielestäni on number one. Säälittää hieman nämä nykyiset merimiehet kun merimieselämästä on todella kadonnut se JOKIN eli se juttu. Säänölliset vuorotteluvapaat kuukauden välein yms. ovat pilanneet koko homman. Ei hirveästi kateeksi käy nykyisiä merimiehiä. Eipä silti ei ole kunnon villin linjan laivojakaan ainakaan Suomen lipun alla.

Terveisin
Timo

Katso LITA albumin kuvia

Forums

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 27.11.2011 - 15:35

Kertomuksessa on monta tuntemaani merenkulkijaa. Yksi heistä on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleen - Per "Pelle" Sundström - rauhallinen isähahmo. Olimme samaan aikaan Solanossa. Todellinen herrasmies, kuten Timo jutussaan mainitsee.
Kari Hovi

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 27.11.2011 - 22:37

Timo, oikein hienoa tarinaa. Febe Miinalainen oli emäntänä Tramontanassa 1973. Hän tuli minulta nöösipojalta kysymään, mitä tilaan ulosvienniksi. Mainitsin tupakat ja kaljat ja sitten ehkä voisin ottaa pari votkapulloa. Febe kauhistui votka-ajatuksesta ja sanoi että melkein samalla hinnalla saat 12v vanhaa viskiä. Sen kummemmin kyselemättä hän merkkasi tilaukseeni puolen tusinaa Chivas Regalia. Niitähän sitten nautittiin. En ollut silloin enkä vieläkään viskin ystävä, mutta meneehän se jos ei muuta ole tarjolla.
PUSAN: 1975 ajelin kerran paikallisen girlfriendin kanssa Pusanissa taksilla ja alkoivat kaupungilla pillit soimaan niin perkeleesti. Liikenne stoppasi siihen ja porukat autoista syöksyivät kadunkulmissa olevien hiekkasäkkien taa suojaan. Ennen pakoaan tyttö huikkasi "stay in the taxi". Muutaman minuutin istuin autossa odottaen atomipommin putoavan niskaani. Sitten porukat palailivat autoihin ja liikennekaaos jatkui. Tyttö kertoi sen olleen ajoittainen imahyökkäysharjoitus. Kaikkien piti lain mukaan hakeutua lähimpään suojaan harjoituksen sattuessa. Pimun mielestä minä ulkomaalaisena sain istua autossa. Vainoharhaista porukkaa kaikkityynni silloin siellä. Terv. Jari Savolainen

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 13.06.2012 - 15:01

Heippa Timo,

Mukavaa lukea vanhoja tarinoita tosi eksoottisista paikoista
ja "tuiki tärkeitä" valokuvia satamista, niitä ei todellakaan
saa hävittää.
Olen stujuna tällä hetkellä MT stena poseidonissa, jota Neste
miehittää ja me todellakin ajamme villiä linjaa sisar laiva
Palvan kanssa( n.75000) kummatkin tuote laivoja.
Poseidonin kanssa olemme ajanneet mm.porvoo-Ny-Montreal,
Amua bay- rotterdam, porvoo-Togo-singapore-yosu.Sitten kiersimme ylä kautta , veimme lastin Vitinosta Koreaan(inchon)
matka kesti 2,5 vk ja sieltä kiina-malesia-indonesia-singapore
-Montevideo-Rio- las palmas- Muuga.
Ja tällä hetkellä laiva oli lastanut Porvoo- Ginean lahti-Singapore - etelä korea ja sitten next open f/0
Se JOKIN on todellakin kadonnut ja " skönärit" myös jotka
ymmärtävät näistä asioista jotain,sääli.
itse olen aloittanut seilaamisen 69 lopulla AB tirfing(ruotsi
lippu) pari botskia(sydland-svealand) ja sitten tieten Saija-
Nanna, Benito-Grez-sandviken, minun helmet!! ja kaikki
shippingit ja pippingit lunkku, algot. ym.
Tarkoitus olisi jatkaa vielä 2 v niin tulisi pursiseurassa
45 v täyteen.
jore

Käyntikortti Trinidadista 1968

Lähettänyt TimoSylvänne

Markku Säyrinen lähetti oheisen muistelun: 

Kun olin PASSAD III ssa niin Trinidadissa San Fernandossa oli ahvenanmaalainen stuju jäänyt asumaan ja piti ravintolaa nimeltään SILVER SPOON vaimonsa kanssa, jossa kävin 1968 ja sain heiltä oheisen käyntikortin. Kävimme vaimoni kanssa 1995 Trinidad& Tobagossa ,olimme Tobagossa kaksi viikkoa ja kävimme Trinidadissa ja San Fernandossa ja kävimme uudelleen ko. osoitteessa . Ei ollut enää ketään ahvenanmaalaisia ja paikan omisti joku intialainen eikä kukaan paikalla ollut muistanut mrs. Grönlundia ja paikalla oli uusi nimi jota en muista. Ohessa kuva käyntikortista 1968.

Forums

Anonymous (ei varmistettu)

To, 24.11.2011 - 11:13

Mieheni tapasi Grönlundin Trinidadissa vuonna 1971. Hän oli silloin töissä ruotsalaisella tankkilaivalla m/t Oklahoma.Grönlund tuli ravintolassa kysymään häneltä että oliko hän Ahvenanmaalta kun kuuli mieheni juttelevan ruotsalaisten merimiesten kanssa. Grönlund kertoi olleensa perämies (styrman) amerikkalaisilla laivoilla sodan aikana ja menneensä sitten maihin Trinidadissa. Grönlund oli kotoisin Eckerön kunnasta Ahvenanmaalla ja kuoli 80-luvun lopulla .
Kuolinilmoitus oli ahvenanmaalaisessa paikallislehdessä. Terveisin Eija ja Jan Flink Mariehamn

Olikohan tämä kyseinen ravintoloitsija Lars Grönlund ja hänen, käyntikortissakin mainittu sikäläinen vaimonsa Lucille Grönlund? Heidän tyttärensä Tina Grönlund-Nunez on nykyään kova sana Trinidad & Tobagon politiikassa.

Thai-keittiöt laivassa

Lähettänyt KariHovi

Bangkokissa ja Ko Sichangin redillä riisinlastaajilla oli oma kenttäkeittiö, jonka vatsakas thaimaalaiskokki rakensi laivan ahteritäkille. Kokin apulaiset kantoivat kaikennäköistä nyssäkkää ja pakettia, jotka kokki asensi järjestykseen tulisijan ympärille. Nimittäin muutamalla tiilikivellä hän sommitteli täkille arinan, johon hiilet, pieni koroke ja päälle iso kattila.

Tulisijan paikkaa ei kokki pahemmin kysellyt. Onneksi laivan palopäällikkö kävi tarkastamassa ja osoittamassa "nuotiolle" oikean paikan, jotta täkin alapuolella olevassa ruorikonehuoneessa sähkökaapelit tai muut herkät kohteeet olisi vaurioituneet. 

Isossa kattilassa kokki keitti riisin ja wok-pannun tapaisessa riisin lisukkeet kuten vihannekset, lihat ym. Muutamalla bambukepillä ja laivasta löytyneellä puutavaralla hän rakensi aurinkosermin sekä tukipylväät riippumattoa varten.

Duunarit kävivät vuoronperään ruokailemassa. Heillä oli omat kipot, joihin kokki annosteli riisin ja lisukkeet. Päivän päättyessä kokki tiskasi laivasta saadulla vedellä astiat ja asettui huilailemaan riippumattoon, jossa hän vietti myös yöt.

Työtä tehtiin läpi vuorokauden, joten illalla ja yölläkin tarvittiin sapuskaa. Tämän hoiti taasen toinen kokki, naispuolinen, jolla oli oma kioskinsa laivan sivukongilla. Hän valmisti ja tarjoili pientä purtavaa, jota duunarit kävivät yön tunteina haukkaamassa.

Naiskokilla oli myös baaritiski kylmälaatikkoineen ja tottakai olutta. Niinpä aluksen janoisenpi porukka kävi ostelemassa häneltä kylmiä virvokkeita. Moni jäi myös istuskelemaan ja tarinoimaan kokin ja hänen tyttärensä kanssa, joka avusti äitiänsä baarin pidossa. Kävipä niinkin, että tyttö teki muutakin "bisnestä" yön aikana, mutta se onkin jo eri juttu.

Forums

Karibialla

Lähettänyt KariHovi

Elokuun loppupuolella 1976 lähdimme Euroopan satamien lastausten jälkeen kohti Karibianmeren saaristoa. Alus oli edelleen "taimseerattu" Vaasa Linelle. Laivan lasti oli varsin sekalaista, oli kontteja, maatalouskoneita ja kaikenkokoista nyssäkkää.

Atlantti ylitettiin ja syyskuun alkupäivinä saavuimme Barbadoksen saarivaltion pääkaupunkiin Bridgetowniin. Satamapaikkamme oli varsin ahdas, siihen sopi vain kaksi noin 150 metristä alusta. Kuinka ollakaan nämä kaksi alusta olivat molemmat suomalaisia. Meidän aluksemme Nielsenin Solano ja porvoolainen Svanö. Svanö oli tullut Kanadan Quebecistä ja matka kuulemma jatkuisi Etelä-Amerikkaan. Svanön stujulta kotkalaiselta Hassiselta olivat perunat päässeet loppumaan, joten vierailtuaan aluksessamme lähti hän 50-kiloinen perunasäkki olkapäällään omalle alukselleen. Matkahan ei ollut pitkä ja kaveri raamikas, joten kantaminen ei varmastikaan tuottanut vaikeuksia. Homma hoidettiin ilmeisesti vaihtokauppana ja meidän emäntä sai kaiketi perunasäkille vastineen.

Barbadokselta matkamme jatkui Trinidadin Port of Spainiin, täällä viivyimme reilun viikon. Viikko kului päivisin normaaleissa laivarutiineissa, mutta viikonlopun osuttua tähän satamassaoloaikaan osa porukasta lähti retkeilemään ja osa "retkuilemaan".

Kaupunki oli varsin siisti, lähellä satamaa oli markkinatori, jossa myytiin jos jonkinlaista rihkamaa, hattua, vyötä, viidakkoveistä, vaatteita ym. Kaupungista löyty ihan "disaing-shoppejakin", sillä eräs naispuolinen shoppailija oli löytänyt Marimekon ja Iittalan puodin.Putiikin pitäjä oli ollut haltiossaan kuultuaan asiakkaan olevan Suomesta. Lähellä oli myöskin Holiday Inn-hotelli, jonka terassille iltasella usein kokoonnuimme.

Hotellissa oli uima-allasbaari eli baarijakkarat vesirajassa. Sunnuntaina ollessamme "aamupirtelöillä" hotellin terassilla, allasbaari oli juuri avautunut ja jakkaroilla istuskeli puolentusinaa tukevavatsaista jenkkieläkeläistä, miestä ja naista, nauttimassa aamuvirvokkeita. Teimme heistä suomenkielistä analyysia ja koska puheemme oli heille oudontuntuista, kyselivät he mistä olemme. Vastasimme tietysti "Finland", mutta he kuulivat "Holland" ja vaikka yritimme vielä uudestaan, kansallisuutemme ei mennyt perille. Vasta sanottuamme "Skandinavia", heillä alkoi raksuttaa. Tämä vain osoitti kuinka tuntematon Suomi  oli ainakin näille jenkkituristeille. 

Port of Spainin visiitti päättyi ja jatkoimme matkaa Venezuelan Puerto Capelloon. Jäimme muutamaksi päiväksi redille sataman edustalle. Päivät olivat kuumia ja vaikka aluksen jääilmakone  kävi maksimitehoillaan, siitä huolimatta hyttien lämpötilat kohosivat.

Aluksessa ei ollut uima-allasta, mutta tämän puutteen korjasi se, että lankongi laskettiin vesirajaan ja porukka kävi meressä vilvoittelemassa. Hypeltiinhän siinä jopa brygän siiveltäkin mereen, vedonlyönnin seurauksena.

Olimme uiskennelleet kohtalaisen kauan, kun eräs kalastusvene tuli laivan vierelle varoittelemaan sähköankeriaista sekä barracudoista eikä haitkaan kuulemma ole harvinaisia. Tämä tieto pelästytti sen verran, että aremmat lopettivat vilvoittelut siihen. Meistä muutama rohkea kävi vielä kastautumassa lankongin alatasanteella, mutta uintireissuja ei enää tehty.

Satamaan päästiin aikanaan ja Euroopasta tuotu loppulasti purettiin viikossa. Vaasa Linen rahtaus päättyi tähän, korsteenimerkki palautettiin Nielsenin väreihin ja saimme uudet orderit eli malmilasti Perusta Eurooppaan.

Forums

S/S KOTKAn MATKALTA BUENOS AIRESIIN

Lähettänyt PaavoSyri

 6/4 -52 POHJANMERELLÄ MATKALLA ROTTERDAMIIN.

TARINAA VILLIN LINJAN LAIVASTA SILLÄ REISSULLA JA SEN

REILUSTA PORUKASTA. MEITÄ OLI YLI VIISIKYMMENTÄ MIESTÄ EIKÄ KOSKAAN

RIITAISTA TAPAHTUMAA. ” NO JAA” EN PÄIVÄÄKÄN VAIHTAISI POIS.

Terveisin Paavo Syri.

 

JÄTIN EDELLISEN LAIVAN KUN EN HALUNNUT LÄHTEÄ TALVEKSI NORJAN RANNIKOLLE. ODOTTELIN JOBIA KOTKASSA. ERÄÄNÄ ILTANA KÄVELIMME KAVEREITTEN KANSSA LAITURILLA HAVAHDUIMME ERÄÄSTÄ LAIVASTA MITEN PITKÄ SE OLI. TULIMME MAJAPAIKALLE NIIN VÄLITTÖMÄSTI SIELLÄ HAETTIIN MINUA PUHELIMEEN. VÄLITÖN KYSYMYS OLI. HALUATKO LÄHTEÄ LAIVAAN

HETI JA SIITÄ PAIKASTA. OLIN VALMIS JA OTIN LAUKKUNI JA MENIN SOVITTUUN PAIKKAAN JOSTA MINUT TAVOITETTIIN. JO TÄLLÄ VÄLIN LAIVA OLI SIFTATTU REDILLE ANKKURIIN. SISÄÄNKIRJAUKSESSA SAIN TOKI TIETÄÄ ETTÄ LAIVAN NIMI ON KOTKA. LAIVA OLI SAMA JOTA IHAILIMME HETKI SITTEN. 11. 11. -51 VIIME HETKESSÄ OLI ERÄS KAVERI HEITETTY KAIJALLE JA SAIN SEN PAIKAN. OLI JO ILTA MYÖHÄ KUN SELVISIMME MATKAAN. PAPERILASTISSA SUUNTANA BUENOS AIRES. PYSÄHDYS HELSINGISSÄ JA SILLOIN JO LÖYTYI KASI ”JÄNISTÄ”. LUULIVAT OLEVANSA JO KÖPIKSESSÄ. KÖPIKSESTÄ EVÄSTÄ JA SUNDERLANDISTA HIILIÄ. SIELTÄ LÄHTÖ TYSSÄS SIIHEN KUN OSALLA KONE REMMISTÄ MENI PITKÄKSI BUBISSA. KONEKOLMONEN KÄVI HAKEMASSA POIKIA MUTTA PALASI NOKKA LYTYSSÄ. KUN KAVAREITA EI SAATU TULEMAAN NIIN LAIVA REDILLE ODOTTAMAAN. VIIMEIN PORUKKAA TUOTIIN LUOTSIVENEELLÄ. KUKAAN EI KYENNYT NOUSEMAAN LEIDAREITA YLÖS VAAN TÄYTYI SITOA KÖYTEEN JA NOSTAA PIKKUVINSSILLÄ. TAAS POJAT LAPIOI KOTKAA KOHTI KAP WERDEÄ.

 

LÄHESTYESSÄMME SAARTA 28/11 -51 FÖRSTI KOMENSI MEITÄ KANNELLE JA MÄÄRÄYKSENÄ ETTEI KETÄÄN SAA PÄÄSTÄÄ KANNELLE MUITA KUIN PARTURI JA SUUTARI. OLIHAN SEIKKAILU KUN KOUKKUA HELISI REELINKIIN. SITÄ PIENTÄ RIHKAMAKAUPPAA KÄYTIIN KYLLÄ VENEISIIN. SEURASIN REDILLÄ VENEPORUKOITA JOTA SOUTIVAT HILJAA JA PERÄSSÄ KAVERI PITI PIENTÄ HAAVIA TAI JOTAIN SELLAISTA. POHJASTA NOUSI MM. KOOKKATA NÄKIN KENKIÄ, KOTILOITA. KAUNIITA JA VÄRIKKÄITÄ. OSTIN JOITAIN, OVAT AARTEITA VIELÄKIN.

TOSIASIASSA HE KERÄSIVÄT PUDONNEITA HIILIÄ KUN LAIVAT PUNKRATTIIN REDILLÄ. REISSU MAIHIN ON JO OMA TARINANSA. MAKSOIN MAISTA LAIVALLE SOUTAJILLE AAMUYÖLLÄ VIISI KARTONKIA LUCKY STRIKEä .

 

ALKOI JÄLLEEN VIIKKOJEN TAIVAL. MUKAAN JÄI VERDENILTÄ VIISI KOIRAA JA APINA. POJAT LAPIOI HIILIÄ KOLMEEN KOLMEN FYYRIN KATTILAAN. OLIHAN YKSIKIN HÖYRYSYLINTERI KUIN PIENENTALON VILJASIILO. ”JA KAMELI POLKI.”= VERKKAISTA TAHTIA HEITTÄVÄ HÖYRYKONE, LAAKI JA SEKUNTI. OLI RUSETTIKIN PERÄSSÄ SEN ARVOINEN, KUN OLI TARPEEKSI HIIVARIA EI MALTTANUT AINA PYSYÄ UMMESSA. SAI AIKAAN MELKOISEN JYTINÄN. VIHDOIN SAAVUIMME LAP LAATA JOELLE .JA BUENOS AIRESIIN. 22. 12. 1951. JOULULAHJAKSI KAPTEENI ANTOI PULLON KONJAKKIA JA SIKARIN.

 

TÄÄLLÄ OLI MINULLE YLLÄTYS KUN TAPASIN EDELLISEN LAIVAKAVERINI ENSIO SYRIN. SERKKUNI. S/S LEDSUND. HÄNKIN OLI SAANUT JOBIN KOTKASTA. JO AIKAISEMPANA SEILARINA HÄN TIESI PAIKKOJA JOSSA RETKEILIMME. TUNSIMME JOKA AINOAN METRORADAN KAUPUNGIN ALLA . PAPERIRULLAIN PURKU KESTI KAUAN. SATAMAN OMILLA NOSTUREILLA RULLA JA NOSTO.

SEURAAVAKSI LASTIKSEMME TULI AURINGONKUKKA REHUA. ISOISSA SÄKEISSÄ JA LASTAUS OLI NOPEAMPAA LIUKULAVOILLA.

 

25. 01. 1952 JÄTIMME ARGENTIINAN , JÄI MYÖSKIN AHTERIIN MUUTAMA KAVERI. MONTEVIDEOSSA PUNKRATTIIN JA PARIN KAVERI KANSSA OLI TARKOITUS KÄYDÄ VIELÄ MAISSA ROOMUN MUKANA, LÄHDIN VIELÄ PAIDAN VAIHTOON KUN ROOMU OLI JO METRIN LAIVASTA JA EN USKALTANUT HYPÄTÄ. NE KAVERIT MENIVÄT JA JÄIVÄT LAIVASTA. SUUNTA OLI TANSKA. JO RION EDUSTALLA HUOMATTIIN VUOTO JONKA OLI AIHEUTTANUT HINAAJA PAINAUTUMALLAAN NIITTIRIVIIN. PIKAKORJAUS SEMENTILLÄ. OLI TIEDOSSA ETTÄ TÄMÄN LASTIN SAADESSA KOSTEUTTA ON ITSESYTYKSEN VAARA. 11. 02.-52 OLIN KIPINÄN KANSSA PRYKÄLLÄ JA SANOIN AISTIVANI SAVUA, HÄNEN MUKAANSA AFRIKAN SAVANNEILLA PALAA AINA JA SAVU TULEE SIELTÄ.

 

KUN ILTAPÄIVÄLLÄ KÄÄNNETTIN RAAKITORVET MYÖTÄTUULEEN TULI NIISTÄ SAVUA. HETKEN PÄÄSTÄ PERÄMIEHET TOTESIVAT ETTÄ LASTI PALAA 1 JA 2 RUUMASSA. RÄJÄHDYSVAARA ON SUURI. KANNOIMME VETTÄ JA MUONAA PELASTUVENEISIIN. ALATÄKIN HYTIT PALOIVAT.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ SAVU VAIN SAKENI, EI VOINUT PITÄÄ HYTIN OVIA AUKI ILLALLA LAITOIMME PELASTUSVENEET ULOS KOSKA RUUMA ALKOI PALAA ILMILIEKEISSÄ. FÖRSTI ANTOI KÄSKYN LAITTAA VÄLTTÄMÄTTÖMÄT TAVARAT PELASTUVENEISIIN. KIPINÄ LÄHETTI SOS MERKKIÄ. MYÖHEMMIN KIINNITETTIIN REELINKIIN VALOMERKKI LÄHETIN. SEURASIN VIERESSÄ KUN KIPINÄ ANTOI SOS MERKKIÄ PIMEÄÄN YÖHÖN. FÖÖRTÄKKI OLI KUIN AALTOPELTIÄ JOTA JÄÄHDYTETTIIN KAIKEN AIKAA VESIPUMPUILLA. LOPULLISENA KEINONA PAINETTIIN HÖYRYÄ RUUMAAN JA TULI SAMMUI JOTENKIN.

 

13. 02. -52. SAAVUTTIIN DAKARIIN ERÄÄN HÄTÄÄN TULLEEN RAHTILAIVAN SAATTELEMANA. VASTASSA OLI SAMMUTUSKALUSTOA JA LOPPUTULOKSENA RUUMAT PUMPATTIIN VETTÄ TÄYTEEN. SATAMA-ALTAAT OVAT SIELLÄ HIEKKAPOJAISIA JOTEN KEULA MAKASI POHJASSA. OLIMME MELKOISESSA PYSTYASENNOSSA VAIKKA ALUS ON SUURI. SILLOINKIN VAADIMME OIKEUKSIAMME. VOIMMEKO ASUA KITKUISESSA LAIVASSA, SAVUN JA HAJUN KESKELLÄ. AINAKIN ÖITÄ. OLIHAN TÄMÄ VILLINLINJAN MUUTENKIN HUOLETONTA SAKKIA JA RIITTI KUN OFISEERIT ILMOITTI ETTÄ, VAIKKA SAISITTE RAHAT HOTELLIMAJOITUKSEEN NIIN RYYPPÄÄTTE NE JA OLETTE LAIVALLA KUITENKIN. VAPAATA SAI KYLLÄ.

VIIKOT VIERI DAKARISSA KIRPPUJEN,KÄRPÄSTEN JA RUSSAKOIDEN KESKELLÄ, UNOHTAMATTA ROPIIKIN HELLETTÄ . OSAAN VIELÄKIN ULKOA TUON PÄIVITTÄISEN --ALLAHU AKBAR LA ILLAHA---LASTI PURETTIIN KASTUNEELTA OSIN JA KUIVATTIIN AFRIKAN HIETIKOLLA. OLEN ERÄÄSSÄ KUVASSA JOSSA NÄKYY PURETTUA LASTIA LAITURILLA. OVAT SIINÄ VALUMASSA JA VÄHÄN KEVENTYNEENÄ KAKSI MIESTÄ NOSTI SÄKIN YHDEN PÄÄN PÄÄLLE JOKA VEI SEN AUTON LAVALLE. AUTO VEI SÄKIT LÄHEISELLE HIETIKOLLE KUIVUMAAN. LASTATTIIN JÄLLEEN.

 

11. 03 -52 MATKA TANSKAAN SUJUI JO ONGELMITTA KUNNES LÖYTYI TAAS NELJA JÄNISTÄ JOITA KAUPATTIIN GRAN GANARIALLE.

 

ILMAN MUITA KOMMELLUKSIA TULIMME VIHDOIN TANSKAAN JOSSA LASTIA PURETTIIN ERI SATAMIIN. KÖPIKSESSÄ SAI OIKEUDEN AIKANSA TYYLIN MUKAAN SANOA YLÖS. NÄIN TEIN MINÄKIN, KUNNES FÖRSTI PYYSI MEITÄ MUUTAMIA JATKAMAAN ROTTERDAMIN TELAKALLE TUPLAPALKALLA JA MATKA SUOMEEN.

TIETYSTI LUPASIN.

Katso kirjoittajan kuvia reissusta

Forums

Sirpa Määttä (ei varmistettu)

To, 18.12.2014 - 20:59

Hei, onko nimi tuttu; rasvaaja, merimies, lämmittäjä Tauno Kauppinen (synt.4.5.1919 - kuollut 24.10.1953 Kiinassa)

Hän kuoli Kiinan tasavallassa, kun suomalainen laiva S/S Kotka lastasti Tsingtaon satamassa?

Tapahtuipa PASSAD IIIssa

Lähettänyt TimoSylvänne

Markku Säyrinen muistelee tapahtumaa vuodelta 1968:

Kun olitiin tulossa Trinidadista Atlantilla eräänä aamuna kaikki konepäivämiehet olivat kokoontuneet verstaalle aamulla kahdeksan aikaan päivän työnjakoon jonka suoritti I mestari Niemisen Leo Asser

Siiffikin oli tullut alas tarkoituksenaan kai nuhdella meitä Trinidadissa maissa vietetyistä hetkistä. Hän aloitti, että olette kaikki täysiä torvia, johon moottorimies Makkosen Pekka sanoi , että mitäs siinä keljuilet, puhalla meitä kaikkia perseeseen ja se joka soi on torvi. Muuta ei tarvinut , vaan siiffi kääntyi kannoillaan ja poistui verstaalta ja siihen jäi ainakin sillä kertaa haukkumiset.

Forums

Niemisen Leo Asser oli koneykkösenä WHITE ROSEssa 1972. Jäi mieleen savukkeensytytysrituaali mikä päättyi voimakkaaseen imaisuun niin että lähes puoli savuketta hehkui kekäleenä.

Nuoremman polven konekakkonen Leo Asserin sotamuistojen jälkeen kommentoi, että nythän se selvisi, miksei suomalaiset pärjänneet talvisodassa kun Leo Asser joi Molotohvin koktaileista nesteet pois. Se ei ollut koneykkösen mieleen ja aiheutti juoksukilpailun miidisipin ympäri kakkonen edellä, ykkönen perässä.

Kyllähän messissä joskus kaikui ta-ta-ta-ta ja uraa-huudot, kun Asser innostui kertomaan sotajuttujaan. Porukat vaivihkaa poistuivat luotien tieltä, mutta ei se Asseria häirinnyt, saattoi jatkaa siellä vielä yksinäänkin. En muista oliko tämä seuraavassa tarinassa esiintyvä konemestari Asser vai joku muu vanhan kaartin mestari. Kerran hän pyysi minua hyttiinsä oluelle ja lemmikkiään katsomaan. Epäröin ensin, mutta kun tietojeni mukaan hän ei ollut miesten miehiä, lähdin mukaan. Istuttiin hyttiin ja korkattiin kaljat. Sitten hän lorautti hiukan olutta hytin lattialle jalkansa viereen ja maanitteli mairealla äänellä "tuleppas ottamaan olutta". Ajattelin että mitähän perkuletta nyt seuraa. Tovin kuluttua jostain punkan alta kipitteli ketterästi iso torakka. Alkoi siinä rauhallisesti särpiä lätäköstä ööliä. Kun sai vatsansa täyteen, poistui horjuvin jaloin takaisin pesäkoloonsa. Mestari oli kuulemma kerran olutpurkin kaatuessa huomannut että otus oli perso kaljalle. Oli kuulemma hiljainen ja rauhallinen juomakaveri. Ainoa paha puoli oli se, että juominkien aikana piti tarkasti katsella mihin astuu, ettei vahingossa tallannut pikkukaverin päälle.

Alkuperäisestä aiheesta hieman poiketen. Särjin sääriluuni helmikuussa 1979 Pusanissa. Jouduin Busan Adventish Hospital´iin pariksi viikoksi. Sairaalassa sain oman huoneen, jossa oli wc ja kylppäri. Wc:ssä käydessäni sytytin tietysti valot. Tämä sai aikaan valtavan massatapahtuman, nimittäin satapäinen torakka-armeija vetäytyi poteroihinsa spyykatteihin ja kaakelikoloihin. Aluksi tilanne jonkinverran hirvitti, mutta pytylle (oli siis pytty) istuessa suuremmatkin murheet yleensä unohtuvat.K.H.

Passad 3 ssa oli torakoita miidsepissä ja ahterissa. Ei niitä kukaan jahdannut rauhallisesti rinnakkaiselettiin. Kun messin leipäkorin päältä pyyhettä raotti kuului rapina, kun torakat siirtyivät syrjään. Katossa niitä hivuttautui ruokapöydän yläpuolelle ja sitten tiputtautuivat pöydälle syömään.

"Kirottu laiva"

Lähettänyt TimoSylvänne

”Tämä on kirottu laiva”, julisti 600-jalkaa pitkän TORNADOn komentosillalta kapteeni Erik Aitasalo hoivailtuaan tankkerin 16.3.1971 Jacksonville Shipyards Inc. telakalle 300 mailin päässä olevalta kolaripaikalta. Norjalaisen rahtilaivan EILERT RINDEn törmäys oli Aitasalon mukaan laivan viides merionnettomuus. Tosin aiemmat vahingot olivat sattuneet aluksen ollessa ruotsalainen Grängesberg varustamon TORNE. Onneksi nyt vältyttiin henkilövahingoilta. (Corpus Christi Times)

Yöllä 15.3.1971 oli tyyni sää ja hyvä näkyvyys. TORNADO oli matkalla Bahamasaarille öljylastin hakuun. Oslolainen EILERT RINDE oli matkalla Kanadaan, St. Lawrence Seawaylle. Törmäys tapahtui noin 30 mailin päässä Floridan Palm Beachistä ennen kello neljän vahdinvaihtoa. Molemmissa aluksissa vahtimies oli messissä keittämässä kahvia ja herättämässä yliperämiestä vahtiin.

TORNADON ensimmäinen perämies Esko Heinonen kertoi nähneensä tutkassa norjalaisen laivan ensimmäistä kertaa noin 15 mailin päässä. Myöhemmin kulkuvalot näkyivät 8 mailin päässä. Hän kertoi olleensa määrittelemässä aluksen paikkaa radiosuuntimislaitteella aluksen suunnan muutosta varten kohti Grand Bahaman Freeportia. Maat ovat niin matalat, ettei tutkalla saanut kunnon sijaintia. Floridassa olevaa Jupiter-nimistä radiomajakkaa peilaamalla oli tavoitteena saada aluksen sijainti ennen suunnanmuutosta. Radiosuuntimisvastaanotin sijaitsi merenkulkuhytin sivuseinustalla ja laitteessa oli kuvaputkinäyttö

EILERT RINDEn keula murskaantui. TORNADOn styyrpuurin kylkeen tuli repeämä kooltaan 20 x 35 jalkaa. Molemmat laivat ajoivat Jacksonvilleen telakoitavaksi.

Konehuone oli miehitetty ja vahtivuorossa konehuoneessa kolarin tapahtumahetkellä oli II-konemestari Seppo Karttunen: "Moottorimies oli muistamani mukaan herättämässä seuraavaa 04-08 vahtivuoroa. Kolari tuntui konehuoneessa tömähdyksenä aivan kuin olisi ajettu hiekkapankille. Meni jonkin aikaa kunnes järkyttyneen oloinen I-perämies soitti konehuoneeseen ilmoittaen törmäyksestä ja pyysi stoppaamaan koneen (olin tosin siinä vaiheessa jo omavaltaisesti vähenänyt koneen kierroksia arvellen sen tarpeelliseksi tömähdyksen johdosta) Telakalle mentiin Jacksonwilleen jossa törmäyskohdan lastitankista löytyi mm. m/s Eilert Rinden ankkuri."

EILERT RINDEn päällikkö kieltäytyi kertomasta lehdistölle nimeään, eikä antanut onnettomuudesta mitään tietoja. 31.3 lehtitietojen mukaan oslolainen varustamo Traelandsfos vaati oikeudessa nostamassaan syytteessä helsinkiläiseltä Helsingfors Steamship Co. Ltd.:ltä ja sen vakuutusyhtiöltä Sampo-Tarmolta vähintäin USD 150000 korvausta.

Esko Heinonen yritti Jacksonvillessä tavata norjalaisen laivan perämiestä, mutta hänelle kerrottin tämän matkustaneen Norjaan.

”Törmäys tuntui helvetilliseltä, enkä koskaan unohda sitä” sanoi Heinonen ja vaisusti hymyillen jatkoi:”Luulen, että lähdemme kotiin lomalle. Sitten menemme johonkin muuhun laivaan”.

Henry Nielsen varustamon apulaisjohtaja merikapteeni Olavi Louna muistelee onnettomuutta: Tuo " kirottu laiva " sai alkunsa päällikön vähän ajattelemattomasta maininnasta aikaisemmista vahingoista ja paikallinen lehdistö repi asiasta juttuja mahdollisimman paljon. Pelkäsimme, että siitä olisi haittaa oikeudessa mutta ilmeisesti se ei vaikuttanut oikeuden päätöksiin. Olin koko korjauksen ajan valvomassa asioiden sujumista, mutta en muista minkälainen lopullinen tuomio oli. Muistelen kuitenkin, että kustannukset olisi jaettu 75% meille ja loput vastapuolelle, koska oikeudessa jäi epäselväksi, mitä Eilert Rinden vahdissa ollut perämies teki juuri ennen kolaria. En jaksa muistaa paljonko koko lysti maksoi, mutta paljon se oli. Vastapuoli haki Tornadolle liikuttamiskiellon ennen sopimukseen pääsyä. Pienenä yksityikohtana voin kertoa, että lähdin kerran käymään Suomessa ja lentokentällä oli paikallinen sheriffi coltteineen vastassa kysellen, aionko tulla takaisin vai en. Mies rauhoittui kun näytin edestakaisen lippuni.

Erik Aitasalo oli ollut TORANDOn päällikkönä kolme kuukautta. Yliperämiehenä toimi Paavo Elomaa ja toisena perämiehenä Timo Härmälä. TORNADOn konepäällikkö oli Unto Dolk, ykkösmestari Kari Ylikojola ja kakkosmestari Seppo Karttunen . Radiosähköttäjä Heikki Penttinen oli ollut laivassa reilun kuukauden. Penttisen edeltäjän oli US Coast Guard hakenut hoitoon laivan ollessa Cape Hatterasin vesillä matkalla New Yorkiin. Huonokuntoinen potilas nostettiin paareissa helikopteriin laivan ahterista. Toivuttuaan hyvän hoidon ansiosta hän oli myöhemmin saanut työpaikan toisessa varustamossa ja katosi laivasta Pohjanmerellä. Sähkömiehenä oli Veikko Malleus. Pyssässä emäntänä Sirkka Alastalo, esakokkina Ulla Hämäläinen. Laivaväen lisäksi mukana oli Henry Nielsenin konttorista johtaja Fred Elmgren ja konetarkastaja Terho Pajunen.

Katso kuvia TORNADO albumista

Lähteet:

Timo Härmälä

Helmeri Pajunen

Olavi Louna

Seppo Karttunen

 

Corpus Christi Times, keskiviikkona, 17. maaliskuuta 1971

http://www.newspaperarchive.com/SiteMap/FreePdfPreview.aspx?img=100533016

 

Sarasota Herald-Tribune, 31. maaliskuuta 1971

http://news.google.com/newspapers?nid=1755&dat=19710331&id=j7kqAAAAIBAJ&sjid=S2YEAAAAIBAJ&pg=2143,5049686

Forums

Tsingtao-olut

Lähettänyt TimoSylvänne

Kiinassa oli - lienee edelleenkin - paljon olutmerkkejä. Eri merimiesklubeilla tuotiin pöytään erimerkkisiä juomia. Kun laivaan tilattiin ulosvientiä, saatiin aina Tsingtao-olutta. Pullot olivat kolmevarttisia vihreitä. Yhdessä kopassa oli kaksitoista pulloa. Pahvi oli paksua ja tukevaa. Mieleen on jäänyt, että keissin painoksi olisi sivuun malattu 14 kg.

Hsingkangissa lastattiin Keski-Amerikkaan kappaletavaraa. Laivassa ei ollut slabia, vaan jokainen sai toimittaa tujulle omat tilauksensa. Kuumana kesäpäivänä tuli tieto, että ulosviennit on tuotu. Erään varastorakennuksen päädyssä oli kasa tavaraa ja jokainen sai itse kantaa laivaan omat tilauksensa.

Kantomatkaa lankongin juurelle oli viitisenkymmentä metriä. Olin tilannut 10 koppaa olutta. Niinpä piti tehdä kymmenen kantoreissua kasalta lankongille, siitä viitisen metriä ylöspäin täkille ja loppukirinä neljännessä kerroksessa olevaan kipinän hyttiin. Tai naapurissa olleeseen luotsihytiin ne taisivat mennä. Kipinän asuinhytti oli siinä määrin kooltaan niukka, ettei sinne olisi pahvilootat mahtuneet.

Siihen aikaan olin harrastelija oluen juonnissa - enkä ole eturivin ottajia vieläkään - joten 120 kappaletta kolmen vartin kaljapulloa säilyi hyvin laatikoissaan. Tokihan tämän muu porukka huomasi ja omat ulosvientinsä käyttäneet kyselivät täydennystä. Lopulta poosun kanssa tehtiin kontrahti, että saa minun Tsingtaoni, kunhan seuraavassa satamassa tuo vastaavan määrän paikallista tilalle. Seuraava satama oli Acapulco Meksikossa. Aika monta kolmen desin peltipurkkikeissiä sai poosu maista kantaa, ennenkuin määrä vastasi Tsingtaolaatikoita.

Kunnon huutokaupalla merellä oluista olisi saattanut saada moninkertaisen hinnan. Toisin kuin maissa, ei laivaväen piirissä osattu kunnioittaa ja arvostaa sellaista meininkiä, että olisi pyritty hyötymään toisen puutteesta.

Maihin jäätyäni joskus kiinalaisessa ravintolassa poiketessani kyselin Tsingtao-olutta. Jotakin kiinalaista löytyi, muttei Tsingtaota. Kymmenisen vuotta sitten tärppäsi ja löytyi kolmanneslitran pulloja. Viime vuosina Tsingtao on ilmaantunut jo muutaman marketin hyllylle.

Reilut sata vuotta sitten Tsingtaon kaupunki oli saksalaisten siirtomaata ja heillä lienee osuutensa oluen kehittelyssä. Riisiä siinä on muitten aineitten lisänä etiketin mukaan. 

Forums

Anonymous (ei varmistettu)

Ma, 24.10.2011 - 16:10

Tanskassa kun baarissa sanoo kyypille "Eino Grön", niin heti napsahtaa eteen Tuborgin Vihreä olutpullo.

Anonymous (ei varmistettu)

Ma, 24.10.2011 - 19:32

Tilasin M/s Pamperoon Amoyssa 15 laatikkoa Tsingtaoa .....
Kaik männ kurkusta alas :-)

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 25.10.2011 - 13:01

LEVANTE-laivan kanssa kävimme Tsingtaossa 1977. Merimiesklubilta lähdettäessä ostimme yleensä mukaamme neljän pullon Tsingtao "transistorin". Kyseessä ei ollut mikään pahvipakkaus, vaan putelit oli surrattu naruilla yhteen niin, että niitä oli helppo kantaa. Pullot oli vahvoja ja surraus tukeva. Ne kestivät pienet kompuroinnitkin. Kari Hovi.

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 10.02.2012 - 05:10

Kevaalla 1972 olimme Tivanon kanssa purkamassa rautaromulastia Tsingtaossa kuuden viikon ajan. Paikallinen merimiesklubi jarjesti viikonloppuisin tutustumismatkoja erilaisiin kohteisiin, joista ylivoimaisesti suosituin oli vierailu Tsingtao panimossa. Kaikki laitteet panimossa olivat saksalaista alkuperaa.

Tsingtaossa loppukesällä 1972 ja 1974 ei viety saitsiiingille oluttehtaalle. Huhu tiesi kertoa, että joku laivaporukka oli sinne joskus aiemmin päässyt ja sen käynnin jälkeen kiinalaiset lopettivat suomalaisten vierailut kaljatehtaalla.
Kävimme visiitillä omenafarmilla, mikä oli luonnonkaunis paikka. Tosin osalla meidän porukasta oli mukana omia eväitä ja kuseskelivat ulos katetun ruokapöydän vieressä ja muutenkin oli meno melkoista hiivaria.

Lääkärissä käynti

Lähettänyt KariHovi

Solano-laivassa oli monta erikoista persoonaa. Yksi heistä oli timpuri-Teukka, syntyisin rajan takaa, lyhyen läntä kiharatukkainen alati hymyilevä jässikkä. Teukka vanhana merimiehenä teki hommansa kuten pitikin, osasi myös piilosinkkauksen ja sultsinan leipomisen, ainakin teoriassa.  

Aamuisella peilauskierroksellaan Teukka oli kompuroinut täkillä oleviin manusluukkuihin ja loukannut kylkensä, joten tullessamme Lontooseen hän halusi päästä lääkäriin.

Meitä oli muitakin joilla oli pientä remppaa, joten lähdimme porukassa lääkäriin. Agentti hoiti kyydin ja matkasimme Lontoossa olevaan Seamen´s Hospital´iin. Sairaala ei kuitenkaan ollut erikoistunut pelkästään merimiehiin, sillä suurin osa potilaista näytti maahanmuuttajilta. Oli nimittäin "syväraumalaista", "rättipäätä", kiinalaispiirteistä ja kaikkia siltä väliltä, sairaalan hajukin oli eksoottinen.

Vastaanotossa oli suomenkielinen sairaanhoitaja, joka sitten toimikin meidän tulkkina. Jouduimme tietysti odottamaan vuoroamme. Teukka oli ennen laivalta lähtöä suorittanut lääkityksen itsehoitomenetelmällä, joten hän nukahti vastaanottohuoneen tuolille. Eihän siinä mitään pahaa ollut, mutta yht´äkkiä Teukka pomppasi tuolista ylös ja käveli vastapäätä olevan valkean kaapin luokse, avasi oven ja lausahti kovalla äänellä:"Ei kaljan kaljaa!" Teukka luuli olevansa Solanon miehistön päivähuoneessa, jossa heillä oli yhteinen jääkaappi ja missä he pitivät oluitaan kylmässä. Tämä oli Teukalle karmea paikka, kun jouduimme vielä kohtalaisen kauan odottelemaan.

Meidänkin vuoro tuli ja pakistanilaissyntyinen naislääkäri suoritti tutkimukset. Teukalle määrättiin kevyttä työtä viikon verran ja sitten mahdollinen uusinta käynti. Teukka kiitti  sujuvalla englannilla lääkäriä, otti häntä kaulasta kiinni ja antoi vielä pusun poskelle. Me muita hiukan hävetti.

Matkalla laivaan, taxissa, Teukalle tuli hätä, piti käydä vielä liquer-shop´issa. Eipä muuta kuin pirssi ympäri ja lähimpään "handeliin". Teukka sai pullon ja otettuaan putelista kunnon hörpyt ystävällinen ilme palasi hänen kasvoilleen. Näin lääkärissä käynti sai onnellisen lopun.     

Forums