Finlandian merinaiset kertoivat seilauksistaan rahtilaivoissa. Kuuntelin heidän tarinointiaan kuin seikkailukertomusta kaukaisista maailmoista. Ihmettelin, miten he naisina selvisivät valtaosaltaan miehisessä työympäristössä. Eräs neuvoi heti tullessa katsomaan sopivan ”laivakaverin”. Se helpottaisi kaikkien elämää. Hangvindissä ymmärsin, mitä hän tarkoitti.
Myllyyn
Sain päähäni, että ehdin tehdä lyhyen reissun rahtilaivassa ennen lähtöäni Canadaan. Saisin matkustaa ja vielä rahaakin. Merimiestyönvälityksessä selvisi, ettei minulla ollut mitään koulutusta alalle. Maan korvessa lapsonen ei merestä oppinut mitään. Vanhimpana lapsena sain olla isän käskassarana hevoshommissa. Talouspuolen työt olivat pikkasen hakusessa. Mutta messitytöksi kelpasin.
Klinikalle
Oli järkytys sinisilmäiselle maalaistytölle mennä sukupuolitautien poliklinikalle kuppa-ja tippuritesteihin. Liekö ollut muitakin tauteja… Eihän minun nuoruudessani tämmöisistä puhuttu koulussa saati kotona. Seksi oli tabu. Luonnon piti ajaa tikanpoika puuhun. 70-luvun alussa keskikaljan tulo kauppoihin ja hippiaate vapaasta seksistä auttoi huomattavasti tikanpoikaa.
Matka laivalle
Sain lentolipun Bremeniin ja agentin puhelinnumeron. Matkaseuraksi tuli ujonpuoleinen moottorimies. Soitin kentältä agentille, joka käski ottaa taksin ja mennä odottamaan Bier Stubeen. Minua jännitti mahdottomasti, ymmärtäisinkö, mitä ohjeita tämä agentti antaa puhelimessa. En uskaltanut edes maistaa saksalaista olutta. No, moottorimies uskalsi. Agentti sanoi, ettei Hangvind ole vielä laiturissa. Meidän pitäisi vaan odottaa. Hän tulisi hakemaan sitten meidät. Syödäkin saisimme hänen piikkiinsä. Illansuussa pääsimme laivaan.
Alku harvinaisen hankalaa
Tilanteen hirvittävyys selvisi pian minulle. Mihin olinkaan sotkenut itseni? Laivassa oli vain yksi tyttö, joka kaiken lisäksi ei tuntunut haluavan olla missään tekemisissä kanssani. Miehistön messikalle oli sitäkin avuliaampi. Apua minä tarvitsinkin. Koko homma, kaikki tavallisetkin käytännöt olivat outoja. En osannut mitään! Päätin selvitä ahkeralla työllä. Minä olin päällystön messissä. Toinen tyttö oli villenä. Miehistön ja päällystön messit olivat vierekkäin, joten auttavainen kallepoika varmaankin alussa teki töitä kahden edestä.
Rullaa
Illalla lähdettiin ulos Bremenistä. Yöllä Pohjanmerellä alkoi keinuttaa. Heti aamulla astiat ja puurokulho lähtivät liukumaan pöydällä. Minun olisi pitänyt kastella pöytäliina ja laittaa ne reunat pöytään. Ja kas kummaa, keittiön hellassakin oli reunat! Kahvinkeittokin Melitalla meni pieleen. Stuju parka! Millaisen tumpelon maalaistytön hän olikaan saanut riesakseen. Hänen tuomionsa minun keittämästäni kahvista oli harvinaisen selvä: ”Mitä mullin kusta tämä on?”
Ihmissuhdeongelmia
Miehistön messikalle oli kiltti auttaessaan minua, mutta hän taisi ajatella saavansa muutakin kuin ystävyyttä ja kiitoksia. Kun homma ei mennytkään toiveitten mukaan, hän heittäytyi tosi hankalaksi, kerrassaan v-maiseksi. Lopulta stuju armahti minua. Hän vaihtoi salonkitytön ja minun työpaikkaa. Olen vieläkin pahoillani aiheuttamastani harmista.
Lastia ja maissa
Otimme lastia jossain Dunkerquen lähellä. En tiedä, vedätettiinkö minua. Minulle kerrottiin nimittäin, että lastin puulaatikoissa ei ollutkaan maataloustyökaluja vaan aseita. Olimme menossa Israeliin hakemaan Jaffoja. Veisimme sinne ehkä salattua lastia.
Oli mukavaa, kun koneykkönen pyysi mukaansa maihin. Hän tuntui ihan selväpäiseltä ja luotettavalta. Tuskin olisin yksin uskaltanut poistuakaan laivasta. Myöhemmin sain tietää, että hän oli ollut laivassa jo 244 päivää. Pysyykö siinä selväpäisenä? Käyttäytymisnormit olivat laivassa erilaiset kuin maissa. Huomasin sittemmin, että maissa lomalla aluksi oli ihan OK, mutta sitten alkoi rahat loppua ja laiva kutsua. Laivasta oli tullut koti ja laivatovereista perhe.
Biskaja ja Gibraltar
Matka jatkui kohti Haifaa pienoisessa merenkäynnissä työntekoa opetellen. Minua peloteltiin, että Biskajalla myrskyää aina. Ihmeekseni huomasin, etten tule merisairaaksi. Mutta auta ja varjele, kun menin huvipuistossa viikinkilaivaan. Ja sama juttu vuoristoradassa, meinaa kuolema tulla! Enpä tiennyt, kun ohitimme Gibraltarin, että tulisin vielä menemään siitä monta monituista kertaa.
Haifa-Ashdod
Saavuimme yöllä perille. Lastia alettiin heti purkaa valonheittäjien loisteessa. Ihmettelin laiturilla olevia sotilaita, mutta sittemmin huomasin heitä olevan joka paikassa, esimerkiksi kauppakeskusten ovenpielissä. Siirryimme redille odottamaan jaffoja. Aamuisin sumu hälveni auringon alkaessa lämmittää. Haifan vanha kaupunki Jaffa (raamatun Joppe) näkyi palmuineen. Myös Karmel-vuori tuli vähitellen kokonaan esiin sumusta. Pojat hyppäsivät uimaan laivan kannelta. Aika poikia! Välimeri siihen aikaan (70-luvulla) oli vielä likainen. Olin näkevinäni muun moskan seassa jopa paskakikkareita. Silloinhan myös laivoista heitettiin monenlaista roskaa mereen. Itse muistan tyhjentäneeni biojäteastian kalojen syötäväksi.
Appelsiineja ja greippejä
Ashdodissa saimme niitä Jaffoja Suomeen vietäväksi. Iltaisin pääsin koneykkösen mukana käymään maissa. Kävimme uimarannalla ja kerran Karmel-vuoren rinteellä hienossa ravintolassa syömässä.
Monesti matka maihin tarkoitti rantakuppilaa. Yhdessä sellaisessa oli vessassa vain reikä lattiassa eikä varmasti paperia. Aika pian koneykkönen pyysi muuttamaan omaan hyttiinsä. En tiedä, pitikö kysyä lupa kapteenilta. Minä olin kyllä huono ville, mutta kapteeni oli fiksu mies eikä huutanut mulle. Se oli tietysti stujun tehtävä esimiehenä. Entinen ville alkoi jostain syystä suhtautua suopeammin minuun. Niin sanottu sosiaalinen elämä sujui.
Kohti Suomea
Menomatkalla olimme pimeän aikaan Englannin Kanaalissa. Silloin näkyi paljon valoja ja kuului tuuttauksia. Paluumatkalla satuimme valoisaan aikaan. Lontoossa oli todella äimistyttävää huomata vuoroveden vaikutus. Laiva meni ylös ja alas. Langkonki oli milloin missäkin asennossa ja venttilistä näkyi välillä pelkkää laiturin kiveä, välillä sataman rakennuksia. Olisikohan se vuorovesi ollut noin neljä metriä? Merimieskirkon työntekijä kuljetti porukkaa pikkubussilla kirkolle ja kaupungille. Taaskaan en voi taata, että oliko se juuri tämä laiva, johon otettiin Suomeen tuotavaksi ruumis. Muistaakseni ”sinkkiarkku” pantiin provianttiruumaan.
Omenapuitten kukkiessa saavuimme Ouluun. Minun pestini (21.3.1975 - 26.5.1975) päättyi. Kone ykkösen pesti jatkui vaan. Lupasimme kirjoitella. Koneykkönen oli Hagvindissä 24.9.1974 -24.7.1975 eli 304 päivää ja 13.11.1975 - 9.2.1976. En tajua, miten toiset olivat jopa yli vuoden laivassa. Tapasin yhden perämiehen, joka oli ollut laivassa 18 kuukautta! 1980-luvulla taisi lopullisesti muuttua systeemit, ettei vastikkeita voinut kerätä mielettömästi ja lomat oli pidettävä. Koneykköselläkään ei ollut omaa kämppää maissa. Kun sitten myöhemmin hänen lomallaan tapasimme, asuimme hotellissa. Kyllä siinä rahat loppuivat ja laivaa tuli ikävä.
kurinpitoa
Niin,HC oli matkalla Dover Straittiin
motivointia
Matruusi oli veltto kuin lapa mato ja kaikessa vastahankaan. Perämiehet katsoivat vähän sormien läpi kun oli aika riskin oloinen. Kerran keskimmäinen perämies hiilestyi urputukseen ja knokkasi kunnolla nokkaan. Siitäpä muuttui matruusi. Ei sen ahkerampaa ja tunnollisempaa täkkäriä laivassa ollut. Joitenkin motivaatio nousee näin. Useimpia motivoi raha tai ainakin rahan menetyksen uhka.
kurinpitoa-kuka tietää
Mietiskelin tässä asioita ja sitten iski paniikki-en muistanut erään teon slangisanaa,no tulihan se sitten mieleen.Kysynkin tässä mitä tarkoittaa logata? no niin TS ja muut tietäjät ja pankaa ne slangisana kirjat pois!!!
Kun kippari tutki
Kun kippari tutki ulosvientilistoja, hän punakynällä pyyhki yli (lokasi), eli ei antanut tilata.
Joskus lokattiin joo
Kerran taas oli ohjelmassa ns. ulosvientiä ja sipsu toi miehistön listan mulle. Staili oli meillä lyhyen linjan paattina yleensä 3+3. Yhdellä messilikalla oli julmetun pitkä lista, jossa oli vaikka mitä ja aina 4-5 artikkelin jälkeen useamman kerran "3 Koskenkorva-vodkaa". Lokasin tietysti yhteen satsiin ja sanoin likalle: "Kyllä sä viinaa saat mun puolesta tilata, mutta et sä saa pitää mua tyhmänä"!
lokata
TS:n "Allright taas mennään" kirjan sanastostahan se löytyy muodossa 'lokata'.
Lokata
Merimieheltä lokattiin palkkaa niin pitkältä ajalta, kuin oli vetänyt pystyyn. Puoli päivää, päivä.......eli siltä ajalta, jonka veti pystyyn, ei maksettu palkkaa.
kurinpitoa kuka tietää
No niin,tulipa esitettyä kysymys johon yhtä oikeaa vastausta ei ole,mutta Matti Salon vastaus on se jota hain.Tietysti lokata on oikea suomenkielinen slangisana -viedä (kirjoittaa) lokikirjaan svetisismi nosti päätään loggbok,logata.Ei varmaan ollut kenenkään oikeudentajua vastaan jos päivän pystyynvedosta lokattiin päivän palkka,mutta sitten oli näitä mau mau yhtiöitä-kippareita jotka katsoivat että tällainen yks yhteen ei ollut mikään rangaistus vaan lokasivat päivän pystyynvedosta useamman päivän palkan.Tähän tarttui sitten Iso W Merimies-lehden palstoilla joka varmasti oikaisi tilannetta,nämä pystyynveto tapaukset olivat vaikeita Merimies Unionille sillä ei niitä voinut oikein puolustella,varsinkin koska Iso W oli raittiusmies,mutta vääryyksiin tartuttiin hanakasti.
Merimies-lehdessä julkaistiin vuosia listoja niistä kavereista joille kurinpito lautakunta oli antanut varoituksia tai seilauskieltoja,mutta kun Iso W ja muuan Lenkkeri saivat suhmuroitua Suomen Joutsenen Turkuun Romu-Rostedtin "telakalle",pieni kaijanpätkä ja yksi kraana,ja laiva kunnostettiin merimieskouluksi ja ensimmäiset oppilaat alkoivat uransa alkoi tapahtua,Suuri osa listalle joutuneista olivatkin koululaisia jotka Aurajoen meri-ilma sekoitti ja tämä rangaistujen lista poistettiin vähin äänin.
kurillista
Kipinäliiton äänenkannattajassa Radiosähköttäjä-lehdessä julkaistiin ainakin vielä 1960 luvulla noita kurinpito-tietoja. Eli nimineen kaikkineen tieto kipinästä, jonka lupakirja oli peruutettu määräajaksi syystä tai toisesta. Yleisin syy oli pystyynveto merellä vahtiaikana. Tuollainen lupakirjan peruutus esti mönsträämästä Suomessa. Toisaalta varmaankin, jos lupakirjaa ei saatu "viranomaisen haltuun", luulisi olleen kuitenkin mahdollisuus mennä ulkomailla duuniin johonkin hauskemman lipun paattiin. Myös jäsenmaksunsa liitolle maksamatta jättäneiden nimet julkaistiin lehdessä
Kurinpitouhkaus
Eräässä säiliöaluksessa oli radisti, jolla oli terve kansallinen suhtautuminen väkijuomiin. Radistin hommassa on vaikea ottaa kuppia niin, ettei kippari sitä huomaisi. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Kippari otti hikeä: "Minä tehdä sinusta ilmoitus Kurinpitolautakunta. Sinä saada seilauskielto". Radisti:"Tee vaan. Poika on siellä sihteerinä ja repii sen".