Muuta muistelua

Kuvaus

Muita varustamoita, sekä muuta merenkulkuun liittyvää tarinointia

m/s Polar Viking part five

Lähettänyt ArmasAallontie

 

                                          Bound to Pago Pago,Eastern Samoa,Tutuila island,Yhdysvaltain territorio asukkaita noin 20000 .Matkalla sain yhteyden Fidzi-saaren radioasemaan,en muista sen oikeata nimeä,ehkä Suvaradio.Sain lähetettyä tavanomaiset tiedot,positio ETA ja vielä varustamoonkin tarpeelliset tiedot,meille oli myös sanomia sähköiset häiriöt olivat mahtavia mutta asiat hoituivat.Eräs sanoma tuotti erikoisesti päänvaivaa,osaksi siksi etten oikein ymmärtänyt sitä,mutta se meni jotenkin näin:Tahitin viranomaiset ilmoittavat että koska Samoa-saarilla esiintyy Betel-kärpäsiä kielletään aluksia jotka myöhemmin tulevat tulevat Tahitille olemaan pimeän aikana Samoan satamissa.Botaniikkaa tuntemattomalle tämä viesti oli pelkkää munkkilatinaa mutta kun tutkimme Pacific-Pilot kirjaa niin huomattiin että Pago Pagossa ei ole luotsipalvelua pimeän aikana,käytännössä 1800-0600 niin päätettiin ajaa sellaista vauhtia että olisimme perillä auringonnousun aikoihin.Kippari oli Japanin kärsimysten jälkeen saanut takaisin mielenrauhansa,huuteli VHF:llä pilottia ja kiroillut kun mikään ei toimi kun ei saanut vastausta kakkonen koitti selittää että luotsiasema ei ole vielä toiminnassa kun aurinko ei ole vielä noussut,mutta nyt oli Islantilainen jääräpäisyys,suoraan sanottuna tyhmyys,ottanut taas vallan alkoi mennä ilman luotsia satamaan,se oli niinkuin kaikki seudun satamat suuri laguuni.Heräsin siihen kun kone pistettiin täyteen pakkiin,koitin katsella ulos venttiilistä mutta en nähnyt muuta kuin pimeää enkä lähtenyt brygalle kun ei kutsuttu,vähitellen alkoi valjeta sen verran että näkyi jotain,laguuni oli täynnä kalapaatteja ja kuten kakkonen myöhemmin sanoi oli ihme ettei me upotettu niistä yhtään,sen tähden täys pakki.nyt ajattelin että voisi mennä brygalle kun luotsikin näytti tulevan.Luotsi kysyi lempeän vee-mäisesti että mihin kaijaan skipper aikoi mennä ja eikö hän tiennyt luotsipalveluista,saarella oli muuten tasan yksi luotsi,no tämä vei meidät kaijaan kireissä tunnelmissa.

                                     Kaijassa tulivat laivaan tavanomaiset viranomaiset ja agentti,ja kipparin kärsimykset jatkuivat,nyt ei oltu edes muodollisesti kohteliaita ensin tuli täyslaidallinen siitä että hän ajoi sisään ilman luotsia ja erikoisen raskaasti siitä että hän ajoi sisään pimeän aikana.Nyt aukaistiin sen sanoman sisältö,Samoalla ja Tahitilla viljeltiin Betel-palmuja,Samoalla eli siis Betel-kärpäsiä jotka olivat näiden palmujen tuhohyönteisiä mutta Tahitilla ei näitä tuholaisia ollut.Betel-kärpäset lensivät ainoastaan yöaikaan ja siitä tämä kielto oleilla satamassa öisin.Toisin sanoen meidän olisi ollut lähdettävä joka päivä ulos ennen pimeän tullessa ja taas aamulla takaisin,kippari yritti vähätellä tekoaan kun olimme olleet niin vähän aikaa satamassa ennen auringon nousua hän sai osakseen vain ihmetteleviä katseita.Summa summarum,nyt saimme olla satamassa koko ajan mutta Tahitilla meidän oli lähdettävä ulos joka ilta ennen auringonlaskua.Henkilökohtaisesti tämä oli hyvä asia,kuten tulevat rivit osoittavat.

                                 Kun satamaklaari oli tehty ja oli aikaa vähän katsella ympärilleen huomasin kaijalla nuoren naisen,hänellä oli kaksostenrattaat ja hän katseli laivaa vähän tavallista tarkemmin,kun hän ei pitänyt kiirettä lähteä päätin käydä juttusille.En muista millä kielellä Häntä puhuttelin mutta hän kuitenkin kysyi ruotsiksi olenko ruotsalainen,no minä selitin että laivassa ei ole yhtään ruotsalaista.Esiteltiin siinä itsemme,hänen nimensä oli Ingela Piggot,tietysti minä kyselemään mitä hän teki täällä Jumalan selän takana,hänen miehensä,Patrick Piggot oli territorion korkein virkamies,attorney general.sovimme että he tulevat hakemaan iltasella kakkosen ja minut maihin.Näin myös tapahtui ja saimme vähän vaihtelua laivaelämään.Jos jäi vähän epäselväksi,niin Ingela oli ruotsalainen syntyjään ja seurannut miestään Samoalle,hän vieraili päivittäin laivalla vei meitä autollaan tutustumaan saareen.Nyt täytyy kaivaa muistilokeroista ulos vielä yksi ihminenmhän oli Cieffin espanjalainen vaimo joka oli tullut laivaan samoihin aikoihin kuin minäkin,Ciiffi teki töitä alhaalla päivämiehenä ja lukitsi vaimonsa hyttiin kun oli koneessa,aukaisi oven taas kun ei ollut töissä,en ollut kiinnittänyrt asiaan huomiota mutta espanjalainen mestari kertoi tämän hän oli mantereelta kotoisin ja ciiffi kanarialta,mestarin mukaan tämä ei ollut epätavallista kanarioitten elämäntavassa,turismi ei ollut vielä pilannut moraalia .Kun Ingela kuuli asiasta hän tarjoutui viemään vaimoa ulos,ehdotin kuitenkin että minä puhuisin ensin ciiffille ja kävi niinkuin olin arvannutkin,chiiffi meinasi paskantaa housuihinsa!Hänhaukkui pataluhaksi koko ruotsalaisen putan,syy oli se että hän ajelutti meitä ilman esiliinaa,täysin moraalitonta!

                               Kaikki loppuu aikanaan,niin myös meidän lastimme.Kiitos Patrickin ja Ingelan oli tämä saari tavallista mielenkiintoisempi ja heitimme lämpimät jäähyväiset!

                              Next port of call,Papeete Tahiti.

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 21.11.2014 - 11:01

Hienoa ja nostalgista muistelua Armas Aallontieltä. Vain harva Äänimeren lukija/kirjoittaja lienee pyörinyt noilla merialueilla. Mahtoivatko GEn reeferitkään siellä käydä?

Tarinasta tulee mieleen uusseelantilainen, ex-merenkulkija, Tom Neale. Hän hankkiutui 1950-luvun alussa erakoksi Suwarowin atollisaarelle. Atolli sijaitsee Cookin saaristossa PagoPagosta pohjoiseen. Neale oli saarellaan 16 vuotta, pois lukien sairaudesta johtuva aika, aina 1970 luvun jälkipuoliskolle. Neale hakannee tarinan Robinson Crusoesta, sillä pisin ajan jakso jolloin hän oli näkemättä toista ihmistä oli yli vuosi. Neale on kertonut tarinansa kirjassaan An Island To Oneself, vuodelta 1966. Se löytynee käännöksenä divareista/kirjaston varastoista nimellä Yksinäisen miehen saari. Kirjaa voi suositella niille, jotka pitävät oikeasta "erämeiningistä" trooppisine sovelluksineen.

Wikipedian tietojen mukaan Suwarrow ja Anchorage, saari jolla Neale majaili, on edelleen pääosin asumaton. Saarella on vain pari henkilöä jotka huolehtivat Neale-museosta. Tästä hyvä käyntikohde niille, jotka luulevat jo käyneensä joka paikassa!

http://en.wikipedia.org/wiki/Tom_Neale

Hank

m/s Polar Viking part four

Lähettänyt ArmasAallontie

 

                                        Palau-saaret ovat Micronesiassa pieni saariryhmä joista vain osa oli asuttuja,asukkaita noin 12000,pääkaupungin nimi Koror.Saaret olivat USA:n suojeluksessa siihen aikaan,nykyjään ne lienevät itsenäisiä.Amerikan suojelu rajoitti saarille pääsyä eikä siellä valkoisia ollutkaan kuin lähetyssaarnaajia (tietysti),tämä oli säilyttänyt saaret ja asukkaat aitoina,näistä voi sanoa että ne olivat vielä paratiisillessa olotilassa.

                                    Saaret olivat,ainakin osa kuin suuressa atollissa,meillä ei tietenkään ollut speciaalia atollista,vain sisääntulo oli kartalla,kippari tuntui saavuttaneen itsevarmuutensa  joka Japanissa oli saanut kolhuja ja hän aikoikin ajaa kylmästi sisälle laguuniin,minun estelyihini hän tuumasi vain"kyllä siellä vettä on" sanoin että varmasti on vettä mutta voi siellä olla koralliriuttojakin ja jälki on sitten pahemman näköistä kuin Tanskan salmissa.Siinä kinastellessamme huomasimme pikasliipparin joka teki käännöksen keulamme edessä ja sieltä karjuttiin:"follow us!"teimme työtä käskettyä,ja ehdimme kaijan läheisyyteen juuri ennenkuin trooppinen pimeys laskeutui,meidän mastovalot olivat ainoa valaistus,kaijalla joku huuteli etäisyyksiä,ajattelin kuka piru siellä karjahteli,aivankuin joku muija Keskilännestä olisi ollut äänessä.Kun teknikko oli saanut koneet käymään ja valot kaijalle,niin aivan oikein nainen siellä huuteli.Kun saatiin landgonki rikattua ja porukka tuli laivaan tämä Xantippa muuttui satamakapteenista immigration-virkailijaksi ja siinä asioita hoidellessamme selvisi että hän runnasi koko touhua,hänen miehensä joka virallisesti oli johtaja istui hiljaa eikä ottanut osaa mihinkään rouva ilmoitti kuin ohimennen että miehistön tuli olla laivassa puoleenyöhön mennessä,kysyttiin tietysti mistä tämmöinen yksilönvapauden rajoitus selitys oli alkuasukkaiden moraalin suojelu.

                               Kun Xantippa oli poistunut tuli hänen johtajamiehensä hyttyyni,valvotti minua aamuyöhön juomalla kaljani  ja marisemalla kovaa kohtaloaan joka oli heittänyt hänet tänne vaikka hän oli palvellut yhtiötään niin hyvin kuin mahdollista.Kun minä sanoin että monet maksaisivat tuhansia jos pääsisivät tällaiselle paratiisisaarelle,hän olisi moninkertaisen summan jos pääsisi pois.     (Nyt tekee muisti taas tepposet,olimme chartattuja Japanilais-Korealaiselle yhtiölle mutta en muista oliko se Star-kist vai Sun-kist niminen,sen merkkisiä tonnikala säilykkeitä sai ostaa Suomestakin)

                             Seuraava päivä oli sunnuntai ja alkusukkaille näytettiin esimerkkiä:Pyhitä lepopäivä,tosin nämä veijarit varmaan ihmettelivät minkä vuoksi yleensä pitää tehdä töitä.Olin valvotun yön ja juotujen kaljojen takia vähän yrmyllä päällä.Siiffin hytistä kuului keskustelua ja kurkistin sisään,siellä oli vieraina Xantippa,italialainen luigi,teknikko joka piti huolta koneista,hänen kainalossaan istui kuvankaunis alkuasukastyttö.Minula paloi käämit,ja kysyin Xantippalta millä keinoin hän mahdollisesti varjeli tytön siveyttä,he olivat kuulemma vakiintunut pari,kysyin viekö tämä luigi ehkä tytön Italiaan kun pesti päättyy tähän en saanut vastausta ja Xantippa huomasi minun haastavan riitaa ja lyhensi minun "iltalomaani" kello kymmeneltä loppuvaksi.Noniin nyt meillä oli kipparin kanssa molemmilla omat riitamme viranomaisten kanssa.Vielä piti sanoa että miten USA:ssa,vapauden kehdossa oli samat käytännöt kuin Neuvostoliitossa?Sapienti sat,ajattelin että nyt oli sopiva aika häipyä.

                            Maanantaiaamuna kun lastaus alkoi oli Xantippalla taas uusi rooli,hän oli työnjohtaja kaijalla ja samalla punnitsi hiivit jotka laivaan lastattiin.Nyt ei auttanut muu kuin aloittaa rauhanhieronta,Xantippa kysyi minulta,voisinko valvoa lastausta ruumissa ja minä sanoin sen kuuluvan toimenkuvaani,sitten tilaisuuden tullen puhelimme niitä näitä saarista ja niiden asukkaista,ja täytyihän minun myöntää että he kyllä tarvitsivat suojaa kaikenlaiseen länsimaisen hapatuksen lieveilmiöihin he olivat kyllä niin luonnonlapsia ettei sellaisia löytynyt Tyynenmeren muilta saarilta.

                                Kaikki loppuu aikanaan ja olimme lastissa(ei ole tullut mainittua lastin laatua,se oli jäädytettyä tonnikalaa) meriklaari tuli tehtyä ,kaikki oli "ship shape on Bristol fashion,kipparille,chieville ja minulle vielä leit kaulaan ja jätimme hyvästit näille paratiisisaarille.Bound to Pago Pago,American Samoa!

ArmasAallontie

To, 13.11.2014 - 19:03

                             

                             Kiitos taas Jari,merkillistä henkistä laiskuutta ettei voi ottaa selvää asioista.42 vuotta kunnioitettava ikä jos oli ollut alkuperäisessä käytössä

m/s Polar Viking part Three

Lähettänyt ArmasAallontie

                                 

                                       No niin,aluksi kiitos Jari tiedoista,on vähän turhauttavaa ja sekaista tämä kirjoittelu ulkomuistista 40-vuoden takaisista asioista mutta kun ei ole muistiinpanoja.Itse laivasta vielä sen verran että se vaihtoi ahkerasti omistajaa viimeinen varma kauppa on tehty vuonna 92,sitten tulee pitkä kausi ilman merkintöjä mutta vuodelta 2013 löytyy merkintä:Ännu i trafik? tuntuu epätodennäköiseltä.

                                           Jatketaan eletyllä elämälä.Tokioon saavuttuamme toteutui spanjakkien ja vähän kipparinkin toive:Norjalainen ensimmäinen mestari sai Havaijin tapauksen varjolla lemput ja ruotsalainen täkkikakkonen sairasulosmaksun.En oikein käsittänyt kipparin ja espanjalaisten intoa päästä näistä eroon,ehkä he tunsivat olonsa varmemmaksi ilman näitä skandinaavisia "trouble makereja".Kipparin hyvän olon tunne oli kuitenkin lyhytaikainen sillä laivaan tuli uusi uhkaaja,hän oli ruotsalainen naispuolinen lähetystöneuvos Ruotsin suurlähetystöstä,Polar Viking oli saanut pohjakosketuksen Tanskan salmissa,vauriot oli tarkastettu ja havaittu vähäisiksi mutta meriselitystä ei ollut annettu.Tämän naisen toimialaa oli mm. merenkulku asiat ja hän oli saanut asian käsiteltäväkseen,hän ei tyytynytkään pelkän haverin hoitamiseen vaan oli alkanut kaivella kipparin taustoja eikä siinä tarvinnut ruudinkeksiää ennenkuin arvasi faktat.Minut oli käsketty salonkiin kertomaan mitä tiesin mutta haveri oli tapahtunut ennen minun tuloani enkä minä tiennyt mitään haverista enkä päällikön kansalaisuudesta,viivyttelin lähtöäni sillä tilanne alkoi kehittyä kiristyneeksi.Kippari sai elämänsä haukut falskiudesta ja alkoi lämmetä itsekin ja lopputulos oli molemminpuolinen karjunta jossa adjektiiveja ei pahemmin säästelty,minä jätin tässä vaiheessa salongin mutta tämä naarasleijona tuli vielä juttusille kysellen minun ajatuksiani,en viitsinyt kertoa miltä minusta todella tuntui,viittasin vain miehistöluetteloon ja pyysin vetämään omat johtopäätökset.Hän huomasi itsekin että sen sotkun selvittäminen oli liian suuri urakka siinähän olisi pitänyt vaihtaa melkein koko päällystö,kipparin kansalaisuutta hän ei helposti pystynyt kumoamaan,tulimme kyllä siihen tulokseen että kirveellä olisi töitä.Kipparilta meni viikkoja ennenkuin hän sai mielenrauhansa takaisin,oli se niin rankka kasvojen menetys,vaikka tiesihän sen vanha erkkikin että hän puliveivasi tässä asiassa.

                                    Purkaus jatkui pikkuhiljaa vastaanottajalla oli pulaa jäädytystilasta,ja meillä täkkikakkosen kanssa aikaa vähän puhaltaa hän oli jo vanhempi mies eikä enää tuntenut vetoa maihin,joten hän kehotti minua ottamaan rennosti eikä huolestua lossaukseksesta. Minä tutustuin Tokion yöelämään,mutta tyydyin sitten pariin ekskursio-matkaan Yokohamaan joka oli ennestään tuttu kaupunki.Tokion saunoihin tutustuin muutaman kerran,niistä ehkä eksoottisin oli yksi jossa lauteita vastapäätä oli lasiseinä jonka takana oli televisioita joita voi katsella noin 60-asteen lämmössä.

                              Lasti tuli aikanaan purettua ja uudeksi lastauspaikaksi ilmoitettiin Koror,Palau Islans,joten tapaamme siellä.

 

Eräiden tietojen mukaan ajettu kesällä 2006 romuttamolle Aliaga, Turkki, nimenä tuolloin MATEUS K.

m/s Polar Viking Part two

Lähettänyt ArmasAallontie

 

                               Noniin hosumalla ei tule kuin kusipäitä kakaria,Korjataan nyt heti muutama fiba.Piti olla,tiesin kyllä Washington-radion hyväksi ja paljon käytetyksi asemaksi,toinen fiba,koska oltiin valtameri liikentessä meillä olisi pitänyt olla kolme perämiestä joten puuttuvan perämiehen palkka jaettiin minun ja normannin kesken ja suurin muistivirhe oli se että Norjassa tuli päälle yksi norjalainen mestari,hän ei kylläkään oikein sisäistänyt tilannetta ja mm.männänhaalaukseen hän ei osallistunut muuten kuin patseeramalla ylätrallilla.Näin hän joutui spanjuurien hampaisiin ja jostain syystä kipparikin oli häntä vastaan.

                               Sen verran minulla oli yhteyksiä Göteborgiin että tiesimme että Colonissa tulisi kakkosperämie,jostain syystä kippari otti tähän valmiiksi negatiivisen asenteen.Sitten meille ilmestyi lihava,vastahakoinen ilmeisesti ei valtamerimies,hän alkoikin hetimiten valitella vaivojaan ja kippari sai syyn lähettää hänet lääkäriin,mutta kun olimme lähteneet ulos Colonista alkoi Coat Guard huutaa meitä VHF:llä että heillä on kyydissä meidän perämiehemme.Kippari oli sitä mieltä että ei olla kuulevinaan ja jätetään ukko Panamaan mutta eihän se niin käynyt,pian oli CG:n vene vierellämme vastahakoisen kipparin oli otettava vastahakoinen styyri laivaan.Ei hänestä kyllä ollut hyötyä mutta ajoipahan vahtinsa piirellen laivankuvia istualtaan,hän ei kyllä ollut hetkeäkään tolpillaan eikä ottanut position positiota.

                           Minulla ja Göteborg-radiolla alkoi mennä Tyynellä Merellä vähän paremmin kun ensiksi sain siihen kerran yhteyden,kyseli ensin olinko mahdollisesti maan alla mutta kun sai position niin alkoi käännellä antennejaan ja sovittiin sitten että he koittavat antaa meille enemmän huomiota.

                          Sitten mentiin Havaijille bunkraamaan siellä Normanni teki itselleen kohtalokkaan virheen,bunkkeria pääsi täkille kun hän oli valvomassa bunkrausta,Havaiji on luonnonsuojelu aluetta joten virhe oli raskas ja niin alkoi Normannin lähtölaskenta spanjuurien ja kipparin iloksi,mutta vasta Tokiossa.

m/s Polar Viking

Lähettänyt ArmasAallontie

        Mönstrasin 70-luvun alkupuolella ruotsalaiseen m/s Polar Vikingiin Kielin kanavassa.Aluksen omisti Rederi AB Tore Ulff,se oli ab.1700 DWT:n jäähdytysalus,rakennettu -64 muistaakseni Mälarilla olleella telakalla.Hieman erikoista oli että vaikka se seilasi Ruotsin lipun alla ei siinä todellisuudessa ollutyhtään svenskiä! Kippari oli islantilainen jolla oli postiosoite jossain Skånen kaupungissa jolla perusteella hän oli Ruotsin kansalainen hänen kirjansa pätevyydestä en muista,sitten olin minä förstinä,minä olin tentannut ruotsalaisen merikapteenin kirjan vaikken ollutkaan oikeutettu päälliköksi ruotsalaisella laivalla,kakkosena seilasi eräs vanha normanni jolla ei olut tarpeeksi pätevyyttä,muistan sen siitä että minä sain jonkun summan enemmän liksaa johtuen Hänen epäpätevyydestään,mutta palataan näihin asioihin myöhemmin.Chieffinä seilasi spanjuuri hänellä oli jonkun sortin teknikon pätevyys,mestari oli myös spanjuuri joka ciiffinkin mukaan oli putkimies.Kokkistuju oli spanjuuri,loput porukasta oli fifty-sixty spanjuuteja ja Kap Verden poikia.Tämä kaikki oli mahdollista koska laiva ei käynyt Ruotsissa ja valvonta oli heikkoa.

            Kielistä menimme Norjaan,kolusimme monta pientä kalastajakylää joissa lastasimme Lodda-nimistä kalaa,japanilaisten mielestä tämä,vähän sillin näköinen kala kasvatti mieskuntoa ja purkaussatama olikin Tokio.Ennenkuin sinne saakka pääsimme oli matkalla monta kiemuraa.

              Edellinen kippari ,svenski oli hoitanut radiota ja tämä islanteri oli luvannut hoitaa sitä mutta ulkoisti sitten tehtävän minulle,olihan minulla Suomalainen radiopuhelin hoitajan kirja.Pistetään tähän nyt laivan kutsukirjaimet-SGCV,matkalla Panamaan sain Pohjois Atlantilla silloin tällöin yhteyden Göteborg-Radioon vaikka se vähän onnessaan olikin,tiesin kyllä Washington-radion mutta muistaakseni se ei hoitanut radiopuhelin liikennettä,korjatkaa kipinät jos muistan väärin.No kaikesta huolimatta pääsimme Panamaan tähän onkin hyvä lopettaa,jatketaan sitten Tyynen Meren puolella matkaa.

En muista Washington Radiota olleen, mutta kyllä Ocean Gate Radio. Kutsumerkki oli WOO ja se oli
HF alueella toimiva puhelinasema, taisi olla Mainessa. Jenkkien Atlantin puolen isoja meriliikenteen
sähkötysasemia olivat mm. Chatham Radio/WCC (Mass.) ja Amagansett Radio/WSL (NY).

Finlandia

Lähettänyt MarjattaKylmälä

Motto: Tarinat eivät ole mitään, jos niitä ei voi kertoa jollekin.

Kävin kesällä 74 Torontossa siirtolaiseksi muuttaneen veljeni luona. Minäkin innostuin ottamaan selvää siirtolaisviisumista. Esteeksi nousi maksussa oleva opintolaina. Finlandialla nissenä ollut tuttavani ehdotti, että laivalla saisin säästöön nopeammin kuin maissa.Kohta olinkin FÅA:n konttorilla tekemässä 8 kk:n sopimusta tiskaajan pestistä. Laivalla sattui olemaan samaan aikaan siivoojana eräs Satu, joka oli myös menossa Torontoon. Tapasimmekin sitten myöhemmin Canadassa. Löysin jonkun tekemän tilaston villin linjan laivojen porukoitten keski-iästä 70-luvulla. Se taisi olla 22 vuotta! Tähän sopii hyvin erään aivotutkijan ajatus, että aivot aikuistuvat n. 25-vuotiaana. Siihen asti välitön mielihyvä, riskinotto ja elämyshakuisuus ovat päällimmäisinä. Minun kohdallani tämä selittää nuoruuden sekoilujani ja elämysten etsimistä. Vähän yli kolmikymppisenä oli pakko rueta lapsen myötä aikuistumaan, mutta taidan olla kohta tarpeeksi vanha tullakseni lapseksi jälleen.

Pentterityttöjä

Meitä oli kolme ja kolme tyttöä kahdessa vuorossa ruokasalin tiskin liukuhihnalla.Kanssani työskennelleet Raija ja Berit pitivät kunnia-asianaan, etteivät puhtaat lautaset loppuneet tarjoilijoilta. Kun laiva lähti illansuussa, alkoi kiire ruokasalissa. Turistiaikaan tai risteilyillä saattoi olla kolmekin illalliskattausta. Jos et ollut iltavuorossa, saatoit pistäytyä kaupungilla laivan tullessa Helsinkiin tai Travemündeen.

Travemündessä menin usein istumaan rautatieaseman penkille. Ihmisiä katsellessa tunsi matkallelähtijän jännityksen ja jäähyväisten haikeuden sekä vastaanottajan odotuksen ja saapujan ilon. Samanlaisia tunnelmia on aistittavissa laivojen lähdöissä ja saapumisissa.Haminassa  ja Kotkassa asuessani kiertelin katselemassa laivoja haaveillen kaukaisista maista. Myöhemmin redillä odottaminen oli jonkinlainen välitila; et ole enää matkalla, mutta et vielä oikein perilläkään.

Helsingin päässä pistäydyin siskoni luona Kruunuhaassa. Eteläsatamasta sinne oli lyhyt matka kipaista. Usein vein maihin tupakkaa sekä saksalaista mansikkasamppanjaa Kruunuhaan tytöille. Kotiin maalle vein kahvia.

Menomatkalla olimme Kööpenhaminassa vähän ennen aamiaista. Aamuvuoron sattuessa saimme lämpimiä sämpylöitä, mitkä tulivat kööpenhaminalaisesta leipomosta uunituoreina ja rapeina. Tuntuu, etten ole koskaan enää saanut niin ihania aamiaissämpylöitä! Joskus vapaan sattuessa menin metrolla rautatieasemalle (taas !). Siellä saattoi törmätä suomalaisiin hippeihin, joita maalaistyttönä uteliaana katselin.

Tulomatkalla oli meripäivä, jolloin oli mukavaa vapaalla ollessa istua huopiin kääriytyneenä kannella lukemassa tai vaan katselemassa merta. Matkustajia ei juuri näkynyt. Minusta risteilyllä parasta ovat meripäivät.

Monen kerroksen väkeä

Luulisi näin maakrapuna, että kun ollaan samassa veneessä, kaikki ovat "samanarvoisia". Todella tiukka arvo-asteikko vallitsi minun mielestäni laivoissa, joissa olin ( matkustaja-laiva, kuivarahti, tankkeri). Finlandiassa tiskaaja oli aivan alimpana. Luulen, että tämä hierarkia perustui ammatilliseen koulutustasoon kuten maissakin.Kukin ryhmä seurusteli omiensa kanssa ja asui omissa kerroksissan. Myöhemmin huomasin, että rahtilaivoissa oli kolmen kerroksen väkeä. Päällikkö oli "jumala taivaassa". Hänellä täytyi olla yksinäistä? Esimiesasema merellä on ehkä erilainen kuin maissa.

Miehistön elämää

Alimman kerroksen elämä Finlandian pienissä kahden hengen hyteissä vaati sopeutumiskykyä. Hyttiin mahtui kerrossängyn lisäksi pieni pöytä sekä istuin. Melkein koko ajan kanssani asui Anneli,joka ompeli kerrossänkyihimme verhot. Siinä oli yksityisyys! En muista, että olisimme riidelleet, vaikka joskus otimmekin naista vahvempaa. Elämä miehistön messissä ja päivähuoneessa oli värikästä, sillä porukkaan mahtui monenlaista persoonaa. Me pentteritytöt olimme paljon yhdessa purserin apulaisten, kallepoikien kanssa. Luulen, että me olimme melkein samalla viivalla miehistöhierarkiassa.

Joskus Finlandian yöpyessä Travemündessä kävimme Harrin ja Auliksen kanssa diskossa. Hauskoja ja hyviä muistoja on paljon kallepojista. Porukassa olivat mukana Ritva ja ruokasalin kahvinkeittäjätyttö Pirkkokin. Hänelle terveisiä Mandilta. Jos tunnistat itsesi, niin lähetä valokuvat, jotka lupasit mulle 1975, nyt tänne Äänimereen. Pirkko oli ollut ruotsinlaivalla töissä, joten hän pystyi järjestämään minulle matkan Tukholmaan, missä kävin keväällä Canadan suurlähetystössä siirtolaisviisumia varten haastattelussa.

Kuutamoa ja ukonilmaa

Syksyllä aloittaessani Finlandialla elokuun kuutamo alkoi olla parhaimmillaan. Merellä kuunsilta on todella kaunis, kun se väreilee laivan vanavedessä. Myös ukonilman salamat ovat mahtavaa katseltavaa ennen kuin alkaa sataa ja myrskytä. Myrsky on sitten ihan omanlaisensa kokemus, Ihminen tuntee itsensä hyttyseksi. On pakko alkaa luottaa johonkin! Syysmyrskyissä keikutti sen verran, että jotkut matkustajat voivat pahoin. Ruoka-salin tarjoilijat maksoivat, jos kävimme siivoamassa oksennuksen. Kummallista kyllä, en tullut koskaan merisairaaksi. Sopivassa keikutuksessa nukutti hyvin. Ehkä onneksi minulta jäi kunnon myräkkä kokematta.

Risteilyjä

Talvella Finlandia teki risteilyjä usein Tallinnaan päin. Ne olivat enimmäkseen jonkin ammattiryhmän koulutuspäiviä ja saattoi olla pikkujoulujakin. Neuvostoaikaan oli ns. naamatarkastukset. Seisoimme rivissä cafeteriassa, kun viranomaiset vertasivat passikuvia naamoihin. Passiin lyötiin leima, vaikkei käytykään maissa. Minä seilasin alussa turistipassilla, joten mennessäni sitten USAn kautta Canadaan, oli selittämistä, miksi minulla on 13 (lue kolmetoista) CCCP-leimaa.

Telakalla

En muista, miten kauan olimme Vuosaaren telakalla. Olin töissä Berit Saukon kanssa miehistön messissä. Asuin yksin hytissämme, koska suurin osa porukasta oli poissa huolto-ja korjaustöitten ajan. Joskus illalla töitten jälkeen kävin Kruunuhaassa siskoa katsomassa. Sen muistan, että oli pakkanen.

Viimeinen matka ja ulosmaksu

Mielelläni sanoisin sen olleen ikimuistoisen, mutta muisti meni osittain. Laiva yöpyi Travemündessä. Nyt oli hyvä lähteä juhlimaan ulosmaksua.En tiedä, miten olen tullut yöllä laivalle, mutta aamulla heräsin liian myöhään töihin ja kaiken lisäksi kamala krapula ja morkkis. Oli aika noloa vetää pystyyn läksiäisiksi. Olin Finlandialla 6.8.-74 – 1.3.-75. Maksoin opintolainan lopun pois ja ostin lentolipun Torontoon. Lento lähti vasta juhannuksen jälkeen, joten  jäi aikaa heittää jäähyväiset  kotiseudulle. Mutta toisin kävi. Se onkin sitten toinen juttu.

 

Katso Äänimeren FINLANDIA albumin kuvia

Liite Koko
Passat Travemünden satamassa 99.39 KB
Travemünde 117.45 KB
Travemünde 121.79 KB
Travemünde 93.28 KB

I. Laaksonen (ei varmistettu)

Pe, 10.10.2014 - 17:47

Näistä CCCP-leimoista. Ehkä se ongelma oli siinä, että leimoja oli pariton määrä; ei esim. 12 tai 14. Pätevä immigration-upseeri huomaa heti tällaiset asiat. Virkansa puolesta tietysti ja halusi ottaa selvää, etteivät paperit olleet esim. jotenkin väärennettyjä. Esim. N-liitossa käynti ei USA:n viranomaisten taholta ollut suinkaan koskaan mikään erityinen asia; itse olen ajanut viljaa Amerikasta N-liittoon moniaita lasteja...

Muistoja (ei varmistettu)

La, 11.10.2014 - 11:48

In reply to by I. Laaksonen (ei varmistettu)

Toi hilpeitä muistoja maininta väärennetyistä papereista. Kun ajaettiin jatkuvasti Suomi - Ventspils/Klaipeda ja aina naamatarkastuksessa tuli leima lisää, ei merimiespassissa sivut riittäneet. Niinpä sitten paikalliset iskivät nitojalla passin loppuun lisää paperia ja taas sopi leimoja monelle matkalle.

Systeemihän oli, että sekä sisään ja ulos lyötiin leima, eli yhdeltä käynniltä tuli kaksi leimaa. Vai tuliko kaikille?

Saattoiko siis passiin tulla käynnistä vain yksi leima? Jos näin, oliko kyseessä ahteriin jäänti, sairaala reissu vaiko peräti työläisten ihannevaltioon tutustuminen perusteellisemmin työleirin muodossa. Itse en ainkaan ole kuullut viimeisestä vaihtoehdosta suomalaisten merenkulkijoiden osalta. Suomalaisella turistipassilla muistan tapauksen jolloin viimeinen vaihtoehto toteutui rangaistuksena "huliganismista". Muistelen leirituomion olleen kolme kuukautta, ja siinä taisi olla "turistialennusta".

Vielä leimoista; tietääköhän kukaan (suomalainen) mitä erilliset numeroleimat "18 68" tarkoittivat ? Näyttäisi olevan kaikissa Ventspilsin sisääntulo leimoissa. Vanhemmat kipparit ja kipinät tietänevät näistä asioista.

Hank

Tulihan tuo neukkuleima sekä tulo-, että lähtöpärstäntarkastuksessa. Minulla näyttää järestään olevan 70-luvun leimoissa 05 05. Mitä lie KGB:n koodeja. En muista mitä numeroita muut saivat. Näin jälkeenpäin voisin kuvitella, että olisi ollut crewlistin numero, kipinä kun oli yleensä aina vitosena. Millaisia arvosanoja muut ovat tuolloin passiinsa saaneet?

Toni Peltonen (ei varmistettu)

Ke, 03.02.2016 - 15:57

In reply to by JariSavolainen

Tämä oli Hjalmar Linderin sukulaisten laiva ja he olivat punaisia. Paul Ossian jätti laivan sinne Torontoon palatessaan Suomeen.

Sillä laivalla pakeni muitakin Suomesta Kanadaan sisällissodan takia.

Marjatta Kylmälä (ei varmistettu)

La, 07.10.2017 - 12:18

In reply to by Toni Peltonen (ei varmistettu)

Mielenkiintoinen tieto! Kyseessä lienee 1908 Glasgowssa rakennettu laiva, jonka tämä paroni de Linder osti 1919. Ukkini meni 1907 siirtolaiseksi ja palasi 1917. Kuvia ja tietoja löytyy aakkosellinen hakemisto laiva luettelosta.

Capt. I. Laaksonen (ei varmistettu)

Ma, 16.10.2017 - 21:34

In reply to by JariSavolainen

Valitan, jos kirjoittamani teksti ei miellyttänyt. Kerroin ainoastaan kokemuksiani lukuisilta N-liiton käynneiltäni, jollaista palstalla jopa kyseltiin tuossa aiemmin. Vierailimme N-liitossa ainoastaan ns. kaupallisista syistä, emme esim. tekemässä jotain "politiikkaa". Myös paikalliset ihmiset ymmärsivät sen oikein hyvin. Politiikkaa puhuu arvonsa tunteva kokeneempi merenkulkija vain lomillaan keittiön pöydän päässä istuskellen vaimolleen ja sitäkin vasta parin wiskin jälkeen. On tavattoman valitettavaa, että niin monella suomal. merenkulkijalla on eri käsitys. Ehkeivät he sitten aivan ymmärtäneet esim. palkkansa kuittaamisen perustetta, jonka siis on ollut tarkoitus olla moitteeton työsuoritus, ei suinkaan jokin mielipiteenmuodostus. Muutoin en olisi uskonut, että jopa sensuuriin langetaan näilläkin ao. palstoilla...

Kulttuuriyökerho Harbor Lights "Hevostallit" Houston

Lähettänyt HANK
Hevostallit, Houston

Ken ei tästä ovesta ollut käynyt, ei ollut käynyt Houstonissa, Texasissa. Siellä missä kaikki on suurta. Satiaisetkin ovat kuin siilejä. Kuvan ottohetkellä, kesäkuussa 1982, paikka oli jo ohittanut parhaat päivänsä. YT-neuvottelut olivat käynnissä, eikä niissä noudatettu senioriteettiperiaatetta.

Tarinan mukaan myös paikallinen Gay-yhdistys oli saamassa yliotteen mieliharmistaan. Yökerhosta jossa harrastettiin paheellisia heteroseksuaalisia suhteita.

Varmistaakseen tavoitteensa kyseinen yhdistys oli Houstonin yleis- ja asemakaavassa saanut tahtonsa läpi; kaavoitettua Hevostallin tontin sateenkaariperheiden vastaanottokeskuksen tarpeisiin. Eli "kunnialliseen" käyttöön.

Sick transit gloria mundi!

Hank

Hevostallit, Houston

Vierailija (ei varmistettu)

Ke, 09.07.2014 - 10:53

Käyty on. Vuosina 1972-1975. M/s Finnclipper, m/s Vasaholm ja m/s Maltesholm. Vieressä "seisotusbaari", kreikkuomisteinen, esitettiin huonolaatuista aikuisviihdettä ja myytiin kalliilla hinnalla vedellä laimennettua olutta.Hevostalli sinänsä oli ok.         

Tosiaan muutama kerta tuli käytyä. Väkevät juomat voi ostaa naapurista ja landrinkit kapakasta. Pulloa ei saanut nostaa pöydälle, vaan se oli pidettävä kiltisti pöydänjalan juuressa. Tarjolioiden kertoman mukaan osavaltion laki kielsi koska pöydällä olevalla pullolla oli helpompi vahingoittaa vieruskavereita. Yleensä ei tarvinnut kauaa pöydässä ilman seuraa istuskella.

Vierailija (ei varmistettu)

Ke, 09.07.2014 - 10:54

Kaikkien kynnelle kykenevien ja muidenkin "lahje lepatti" kohti tiettyä paikkaa, eli Hevostallia. Eräs miekkonen, taisi olla moottorimies, päätti tehdä kunnon panostuksen. 200USD oli varattu " varsinaiseen toimintaan". Se ei ollut mummon markoissa mikään pikkuraha A.D.1977. Taaloinakin sillä piti olla ostovoimaa, ja taata sitä itseään; etnistä ripsipiirakkaa kunnolla! Lähtötilanteeseen ei vaikuttanut mr Murphy, kaimansa Smirnoff kylläkin. Mutta jotenkin näin se esileikki meni: rintsikat 50USD, sukat a`50USD, sukkanauhaliivi 50USD..Piirakkaa siis peitti pienet nimettömät, kun budjetti oli tyhjä. En kykene muistamaan miten tarina jatkui, tuliko "lisäbudjettia". Ehkäpä joku muistaa paremmin iltaa, jolloin kaasutankille tuli myös laivastovieraita. Iltaa, jota nykyinen ISPS-tarkastaja - olematta edes kiintiövittu - pelkkänä ajatuksena kauhistelisi! Eräältäkin `vieraalta` lähti uima-altaalla temmellettäessä peruukki ja alta paljastui n:rineidon seksikkään kalju pää, myöhemmin muuta posliinista.. Stoppariperämies soitti sheriffille, sille oikealle texasilaiselle. Texasin yö kun oli täynnä toimintaa; joku sai ripsipiirakkaa, toinen menetti taalansa - ne viimeiset - ja joitui tyytymään stujun proviantista aamulla kaivamiin Irene Partasen piirakoihin. Niihin verovapaisiin, joita shipsu oli "Kilpilahdessa" ylihintaan alukselle toimittanut. Niin aina, mutta Texasissa siis tapahtui, eikä vähiten Hevostalleilla!          

Juhannustaikoja vuosien takaa

Lähettänyt ArmasAallontie

Joskus 50-luvun puolessavälissä olimme Paraisten Olivian kanssa Oulun pahaltahaisevassa kaupungissa Juhannuksen aikoihin,Arvoni oli laivapoika eli fiinimmin jungmanni,ja senhetkinen tehtäväni yövahti.Juhannusaamu oli kaunis ja tyyni.Oliviassa oli byssan savutorvi melkein kiinni itse jatsarinvarressa joka ei ollut omiaan parantamaan hellan vetoa,Vaikeuksia tuli jo kun vedin slagit hellasta,noki ei oikein mennyt savurööriin,ja aivan oikein,spiisi ei vetänyt yhtään,vanha konsti-öljyinen trasseli,ei saanut kolia syttymään,savua kylläkin.Minun touhujani oli tullut katselemaan toinen mestari joka ehdotti että pistäisin hellaan jonkinlaisen tulen ja menisin sitten pudottamaan palavan trasselin savutorvesta alas.Sanoista tekoihin,silppasin savutorvea ylös ja mestari ojensi minulle pooshaalla palavan trasselin jonka pudotin alas torvesta-kaliboom hellanrenkaat kilisivät,ja torvesta alkoi tulla savua-niin myös byssan skailetista.Mentiin katsomaan työmme tuloksia,byssa muistutti nokista pajaa mutta hellassa paloi tuli.

Kokkikin oli herännyt meteliin ja meinasin saada turpiin.mestari tuli kuitenkin hätiin ja kun iloisia Juhannuksenviettäjiä alkoi kerääntyä paikalle,saatiin pystyyn talkooporukka joka alkoi vaskata pajaa,lainasin mestarilta pari pulloa Wyborovaa jatehtiin kunnon boolit.Kun oli aika valmistaa aamiaista pidettiin tauko ja sitten taas jatkettiin,aamupäivän kuluessa saatiin byssa kiiltämään puhtauttaan.

Myöhemmin kun tunteet olivat jäähtyneet,kehaisi kokki että hella ei ole aikoihin vetänyt yhtä hyvin,minä vastasin kohteliaasti:"Eikä byssa ole koskaan ollut niin puhdas kuin nyt",kokki katsoi vähän hitaasti.

Juhannuskevennys

Lähettänyt ArmasAallontie

Kun on noin viisitoista vuotta uransa alussa tottunut siihen että laivassa ei ole naisia,satunnaisia kulkijoita lukuunottamatta,on vähän vaikea luoda toimivaa suhdetta toiseen sukupuoleen.Eräässä laivassa oli kuitenkin messityttö jonka kanssa syntyi monenlaista jutunjuurta aamuvahdin jälkeen.Hän oli nuorehko,mukavan näköinen ja eli reipasta poikamies tytön elämää,ei tarvinnut keskittyä kuormasta syömiseen.

Eräänä oliko sunnuntai-ehkä jopa maanantai aamu kun sanoin hänelle,sen enempää sanavalintojani miettimättä:"oleppas pannu itses pahaan kuntoon",ei vastausta tarvinnut kauan odottaa."On se vähän viinankin syytä!"

Riemujen Ragunda

Lähettänyt ArmasAallontie

Paritan pojat olivat ottaneet komean kuvan Ambrose Light towerista ja se herätti muistoja vuosikymmenten takaa.Ei ruotsalainen m/s Ragunda mikään riemujen Ragunda ollut,mutta olihan siinä puolensa.Ruotsissa laivastoupseereilla vapaa pääsy kauppalaivoihin,Suomessakin sitä kerran kokeiltiin,Mitä mahtoi jäädä käteen?

Ragundassa oli päällikkönä reservin upseeri,Sven,hän oli ainoa päällikkö jonka kanssa meni sukset ristiin ilman mitään suurempaa syytä,olisikohan se johtunut hänen sotilastaustastaan ja minun epäsotilaallisuudestani? Kerran lähestyimme Ambrosea,olin ilmoittanut päällikölle puoli tuntia ennen joten luulin kaiken oleva OK,näin että luotsivene oli ulkona ja kropeloittin hillitintä että saadaan vauhti kohdalleen mutta Svenkkaa ei vain näkynyt.Juoksin pikavauhtia alas katsomaan missä mättää.Sven istui salongissa ja söi illallista,luotsivene on kohta vieressä,ilmoitin,pitäisiköhän tulla brygalle? Sven katsoi minua mahdollisimman arvokkaasti ja kysyi:"Eikö perämies näe että minä syön?" no näkihän se.Äkkiä takaisin brygalle.vauhtia vielä vähän pois,ja luotsi saatiin onnellisesti laivaan.Sven ei ilmestynyt brygalle ennen stand bayta.

Rgagundassa oli toinenkin ent.meriupseeri.Entinen saksalainen sukellusvene mies,hän oli aivan toista maata,mukava mies.Kerran pohjois-Atlantti kohdellut Ragundaa tavallista kovemmin,ja koko laiva oli kieltämättä suolan peitossa,ja tämä saksalainen försti oli jotain tomittamassa brygalla kun näimme Svenin tulevan ulkokautta brygalle,tavallista kovempi heijari oli heittää Svenin päistikkaa päin brygan skottia sai kuitenkin kädet eteen.Sitten katsoi käsiään,ne olivat tietysti suolassa! Sisälle naviskaan päästyään äijä alkoi raivota förstille että suolaa ei oltu pesty pois! Vähintäänkin kohtuuton syytös koska myrsky oli juuri moinannut,ja dyyninki oli valtava.Försti ei kuitenkaan provosoitunut vaan virkkoi rauhallisesti:"Jos pelkäät suolaa noin paljon niin mnene Waxholmin paatteihin"

​Waxholm-yhtiön laivat ajoivat Tukholmasta ympäröivään saaristoon,tuttuja laivoja ehkä monelle Tukholmassa käyneille.

Hyvää kesää kaikille!

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 10.06.2014 - 09:05

Jostakin syystä kauppalaivaseilurit eivät useinkaan kovin ylistäneet laivasto aikojaan. Moninaista epäonnistumista ja huonoa merimiestaitoa naureskeltiin. Olikohan sitten vikaa päällystössä vai miehistössä?

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 10.06.2014 - 12:06

Näin todellakin oli. Esimerkiksi oman varusmiespalvelukseni osaltani voin kertoa, että laivastoaseman komentaja olisi sanonut: "Meillä ei ole käyttöä kauppalaivaston perämiehillä"! Miksiköhän? Esitin osaltani diiliä, joka tietääkseni meni komentajalle. Olisin pitänyt laivurikurssia varusmiehille ja kapiaisillekin. Tämä olisi tuoreilla merikapteeniopeillani kera työväenopiston opettajakokemuksen ollut merivoimille hyödyllistä. Hintani olisi olut vapautus normaalista "leikkimisestä" ja toki vapaat viikonloput. Tämä siis alokasajan jälkeen.

Vaikka silloinen komentaja - harvinaista kyllä - oli järkimies, diiliä ei tullut. Ilmeisesti typerä ja joustamaton hierarkia sekä muutosvastarinta uusien ideoitten osalta olivat esteenä. Toki ajatuskin, että kapiainen olisi joutunut katsomaan ylös varusmiestä, oli liian raskas. Siitä saatua päänsärkyä ei olisi parantanut edes pitkä ilta kerholla. Kuitenkin eräät kapiaiset myönsivät minulle, että ajatukseni oli hyvä ja hyödyllinen.

No, pidin silti vapaat viikonloput kera päivähommien. Vielä asiaa: vaikka merikapiaisista löytyykin hyviä saaristokuskeja, heidän merimiestaitonsa ovat heikohkot. Miksiköhän näin? Olisiko yhtenä syynä, näin esimerkkinä vaikkapa töijäysasiat. Jos "alusta" töijätään puotinaruilla, jotka "hiivataan" kireiksi varusmiesvoimin, voi olla vaikeuksia ymmärtää mittasuhteita. Vaikkapa sitä, että on aluksia joiden mooringvintturit ovat tehokkaampia kuin osa merivoimien alusten pääkoneista. Tai että on strosseja/atlaksia joilla heidän kölinsä voitaisiin nostaa ylös merestä..Mutta kaikki kunnia merivoimillemme, koska siellä on siis hyviäkin tyyppejä ja tarkoitus on hyvä. Kaikki kun eivät ole sortuneet leikkimään valtameripurjehtijaa eläkepäivillään, istuttuaan uransa varikon päällikkönä Turun saaristossa, tai saatuaan "merikapteeninkirjan" käymättä edes aluevesirajojemme ulkopuolella!