m/s Polar Viking part five
Bound to Pago Pago,Eastern Samoa,Tutuila island,Yhdysvaltain territorio asukkaita noin 20000 .Matkalla sain yhteyden Fidzi-saaren radioasemaan,en muista sen oikeata nimeä,ehkä Suvaradio.Sain lähetettyä tavanomaiset tiedot,positio ETA ja vielä varustamoonkin tarpeelliset tiedot,meille oli myös sanomia sähköiset häiriöt olivat mahtavia mutta asiat hoituivat.Eräs sanoma tuotti erikoisesti päänvaivaa,osaksi siksi etten oikein ymmärtänyt sitä,mutta se meni jotenkin näin:Tahitin viranomaiset ilmoittavat että koska Samoa-saarilla esiintyy Betel-kärpäsiä kielletään aluksia jotka myöhemmin tulevat tulevat Tahitille olemaan pimeän aikana Samoan satamissa.Botaniikkaa tuntemattomalle tämä viesti oli pelkkää munkkilatinaa mutta kun tutkimme Pacific-Pilot kirjaa niin huomattiin että Pago Pagossa ei ole luotsipalvelua pimeän aikana,käytännössä 1800-0600 niin päätettiin ajaa sellaista vauhtia että olisimme perillä auringonnousun aikoihin.Kippari oli Japanin kärsimysten jälkeen saanut takaisin mielenrauhansa,huuteli VHF:llä pilottia ja kiroillut kun mikään ei toimi kun ei saanut vastausta kakkonen koitti selittää että luotsiasema ei ole vielä toiminnassa kun aurinko ei ole vielä noussut,mutta nyt oli Islantilainen jääräpäisyys,suoraan sanottuna tyhmyys,ottanut taas vallan alkoi mennä ilman luotsia satamaan,se oli niinkuin kaikki seudun satamat suuri laguuni.Heräsin siihen kun kone pistettiin täyteen pakkiin,koitin katsella ulos venttiilistä mutta en nähnyt muuta kuin pimeää enkä lähtenyt brygalle kun ei kutsuttu,vähitellen alkoi valjeta sen verran että näkyi jotain,laguuni oli täynnä kalapaatteja ja kuten kakkonen myöhemmin sanoi oli ihme ettei me upotettu niistä yhtään,sen tähden täys pakki.nyt ajattelin että voisi mennä brygalle kun luotsikin näytti tulevan.Luotsi kysyi lempeän vee-mäisesti että mihin kaijaan skipper aikoi mennä ja eikö hän tiennyt luotsipalveluista,saarella oli muuten tasan yksi luotsi,no tämä vei meidät kaijaan kireissä tunnelmissa.
Kaijassa tulivat laivaan tavanomaiset viranomaiset ja agentti,ja kipparin kärsimykset jatkuivat,nyt ei oltu edes muodollisesti kohteliaita ensin tuli täyslaidallinen siitä että hän ajoi sisään ilman luotsia ja erikoisen raskaasti siitä että hän ajoi sisään pimeän aikana.Nyt aukaistiin sen sanoman sisältö,Samoalla ja Tahitilla viljeltiin Betel-palmuja,Samoalla eli siis Betel-kärpäsiä jotka olivat näiden palmujen tuhohyönteisiä mutta Tahitilla ei näitä tuholaisia ollut.Betel-kärpäset lensivät ainoastaan yöaikaan ja siitä tämä kielto oleilla satamassa öisin.Toisin sanoen meidän olisi ollut lähdettävä joka päivä ulos ennen pimeän tullessa ja taas aamulla takaisin,kippari yritti vähätellä tekoaan kun olimme olleet niin vähän aikaa satamassa ennen auringon nousua hän sai osakseen vain ihmetteleviä katseita.Summa summarum,nyt saimme olla satamassa koko ajan mutta Tahitilla meidän oli lähdettävä ulos joka ilta ennen auringonlaskua.Henkilökohtaisesti tämä oli hyvä asia,kuten tulevat rivit osoittavat.
Kun satamaklaari oli tehty ja oli aikaa vähän katsella ympärilleen huomasin kaijalla nuoren naisen,hänellä oli kaksostenrattaat ja hän katseli laivaa vähän tavallista tarkemmin,kun hän ei pitänyt kiirettä lähteä päätin käydä juttusille.En muista millä kielellä Häntä puhuttelin mutta hän kuitenkin kysyi ruotsiksi olenko ruotsalainen,no minä selitin että laivassa ei ole yhtään ruotsalaista.Esiteltiin siinä itsemme,hänen nimensä oli Ingela Piggot,tietysti minä kyselemään mitä hän teki täällä Jumalan selän takana,hänen miehensä,Patrick Piggot oli territorion korkein virkamies,attorney general.sovimme että he tulevat hakemaan iltasella kakkosen ja minut maihin.Näin myös tapahtui ja saimme vähän vaihtelua laivaelämään.Jos jäi vähän epäselväksi,niin Ingela oli ruotsalainen syntyjään ja seurannut miestään Samoalle,hän vieraili päivittäin laivalla vei meitä autollaan tutustumaan saareen.Nyt täytyy kaivaa muistilokeroista ulos vielä yksi ihminenmhän oli Cieffin espanjalainen vaimo joka oli tullut laivaan samoihin aikoihin kuin minäkin,Ciiffi teki töitä alhaalla päivämiehenä ja lukitsi vaimonsa hyttiin kun oli koneessa,aukaisi oven taas kun ei ollut töissä,en ollut kiinnittänyrt asiaan huomiota mutta espanjalainen mestari kertoi tämän hän oli mantereelta kotoisin ja ciiffi kanarialta,mestarin mukaan tämä ei ollut epätavallista kanarioitten elämäntavassa,turismi ei ollut vielä pilannut moraalia .Kun Ingela kuuli asiasta hän tarjoutui viemään vaimoa ulos,ehdotin kuitenkin että minä puhuisin ensin ciiffille ja kävi niinkuin olin arvannutkin,chiiffi meinasi paskantaa housuihinsa!Hänhaukkui pataluhaksi koko ruotsalaisen putan,syy oli se että hän ajelutti meitä ilman esiliinaa,täysin moraalitonta!
Kaikki loppuu aikanaan,niin myös meidän lastimme.Kiitos Patrickin ja Ingelan oli tämä saari tavallista mielenkiintoisempi ja heitimme lämpimät jäähyväiset!
Next port of call,Papeete Tahiti.
Tom Neale
Hienoa ja nostalgista muistelua Armas Aallontieltä. Vain harva Äänimeren lukija/kirjoittaja lienee pyörinyt noilla merialueilla. Mahtoivatko GEn reeferitkään siellä käydä?
Tarinasta tulee mieleen uusseelantilainen, ex-merenkulkija, Tom Neale. Hän hankkiutui 1950-luvun alussa erakoksi Suwarowin atollisaarelle. Atolli sijaitsee Cookin saaristossa PagoPagosta pohjoiseen. Neale oli saarellaan 16 vuotta, pois lukien sairaudesta johtuva aika, aina 1970 luvun jälkipuoliskolle. Neale hakannee tarinan Robinson Crusoesta, sillä pisin ajan jakso jolloin hän oli näkemättä toista ihmistä oli yli vuosi. Neale on kertonut tarinansa kirjassaan An Island To Oneself, vuodelta 1966. Se löytynee käännöksenä divareista/kirjaston varastoista nimellä Yksinäisen miehen saari. Kirjaa voi suositella niille, jotka pitävät oikeasta "erämeiningistä" trooppisine sovelluksineen.
Wikipedian tietojen mukaan Suwarrow ja Anchorage, saari jolla Neale majaili, on edelleen pääosin asumaton. Saarella on vain pari henkilöä jotka huolehtivat Neale-museosta. Tästä hyvä käyntikohde niille, jotka luulevat jo käyneensä joka paikassa!
http://en.wikipedia.org/wiki/Tom_Neale
Hank