Lippulaivat, mukavuusliput

Suomi oli itsenäistymisensä jälkeen erittäin edullinen maa liikemiehille. Oli alkanut voimakas taloudellinen kehitys, mutta palkkataso oli Euroopan matalimpia (kuten edelleenkin) ja verotus vähäistä. Ulkomaisia yrittäjiä ja pääomasijoittajia aloitti liiketoiminnan eri aloilla.

Laivamiehistön palkkataso englantilaisiin verrattuna oli alle puolet. Ruotsalaisissa laivoissa miehityskustannukset olivat kaksinkertaiset suomalaisiin verrattuuna. Useat muut Länsi-Euroopan maat olivat Ruotsia kalliimpia. Pienten palkkakustannusten lisäksi suomalaisia laivoja saatiin ajaa parikymmentä prosenttia pienemmillä miehistöillä.

 

Lippulaivat ja mukavuuslippulaivat

Pienten kustannusten ansiosta ulkomaisia laivoja liputettiin Suomeen jo 1920-luvun alusta alkaen, ollen ensimmäiset Norjasta. Ulkomainen varustaja teki sopimuksen suomalaisen yhteistyökumppanin kanssa, joka perusti yhtiön ja hankki siihen lain edellyttämät kolme osakasta. Ulkomaalaiselle päämiehelle siirrettiin osake-enemmistö ja uudelle varustamolle ostettiin laivoja. Vuosikymmenen lopun lama kiihdytti laivojen siirtoa Suomeen. Rahdit romahtivat ja Suomen halvoilla kustannuksilla pystyttiin liikennöimään ilman tappioita. Suomen lipun alle siirrettiin eniten laivoja Ruotsista. Muita olivat Iso-Britannia, Norja, Saksa, Hollanti ja Tanska. Näitä mukavuuslippulaivoja lasketaan olleen 85.

The Singapore Free Press, 7.9.1932.

Suomeen liputetuista laivoista ei käytetty mukavuuslippulaiva nimitystä, vaan puhuttiin lippuvaltiosta tai lippulaivoista. Nykyinen mukavuslippulaivajärjestelmä alkoi 1920-luvulla monikansallisten yritysten siirtäessä aluksiaan Panaman rekisteriin. Erityisesti maissa, missä merenkulkijoiden palkkoja ja työoloja oli saatu nostetuksi inhimilliselle tasolle, oli ulosliputus runsasta. Palkkojen polkemisen lisäksi ulosliputusta tekivät varustamot, joitten alukset eivät omassa maassa kelvanneet kuntonsa puolesta merenkulkuun. Säästöä yritettiin saada palkkaamalla halvalla epäpäteviä työntekijöitä ja liikennöimällä pienemmillä ja miehistöillä, kuin oma lippu olisi edellyttänyt. 1950-luvulla Panaman lisäksi ilmaantui mukavuuslippumaiksi Liberia, Honduras ja Costa Rica. Länsi-Euroopassa mukavuuslippujen käyttö laajeni voimakkaasti 1960-luvulla.

Norjalainen A/B Nordenfjeldske Lines O/Y oli itsenäisen Suomen ensimmäisiä mukavuuslippuvarustamoita aloittaen toimintansa 1920-luvun alussa. Yritys kansvoi konsuli Kristian Hansenin johdolla erääksi Suomen suurimmista hoitovarustamoista perustaen mm. Ab Turret Oy:n. Turretin osti 1941 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö ja yhtiö operoi sodan jälkeen tankkilaivoja. Nordenfjeldske Linesin nimeksi vaihdettiin johtajan mukaan Ab Kristian Hansen Oy vuonna 1937. Myytyään Suomessa varustamot laivoineen konsuli Kristian Hansen palasi Norjaan vuonna 1941.

Vielä 1960-luvulla ruotsalainen Rederi Ab Iris mukavuusliputti ahvenanmaalaiselle tytäryhtiölleen Rederi Ab Iris. Säästäjen lisäksi syynä saattoi olla aluksen ikä ja kunto.

 

Mukavuusliputus Suomesta maailmalle

Rederi Ab Gustaf Erikson aloitti virallisesti ensimmäisenä Suomessa alustensa mukavuusliputtamisen 1980-luvulla. Merikapteeni Timo Härmälä kertoo ensimmäisen Eriksonin aluksen siirrosta:

REEFER INSEL

REEFER INSEL Veracruzissa lokakuussa 1984 lastaamassa appelsiinejä määränpäänä Rotterdam. Kuva: Timo Härmälä

"Ensimmäinen GE:n ulosliputettu laiva oli SAGGÖ. No tämä menee suunilleen seuraavasti. GE oli tietääkseni myynyt SAGGÖn saksalaiselle Hanseatic Shippingille, jotka nimesivat SAGGÖn REEFER INSELiksi. En ole ihan varma mutta luulen, että REEFER INSEL silti ajoi GE:n lasteja. Marraskuussa 1983 GE:ltä soitettiin (olin aloittanut yhtiössä joulukuussa 1979 förstinä ja välillä vikajeerauskipparina eri laivoissa) ja kysyttiin olisiko minulla kiinnostusta alkaa päälliköksi heidän hankkimaansa REEFER INSEL alukseen joka on ex SAGGÖ ja joka tulee purjehtimaan Kyproksen lipun alla filippiinomiehistöllä. Lisäkseni yliperämies, konepäällikkö ja 1 mestari olisivat suomalaisia. GE oli "ostanut" laivan takaisin Hanseaticilta. Olivatko sitä edes koskaan myyneet, en tiedä. No joka tapauksessa kun sinne sitten menin Las Palmasiin niin siellä oli saksalainen ylin päällystö. Suostuin tähän tarjoukseen koska palkka jota tarjottiin oli todella hyvä. Ymmärtääkseni REEFER INSELillä meni todella hyvin ja INSEL pilottina ja esimerkkinä GE sitten nopeassa tahdissa ulosliputti seuraavina vuosina 1984-85 koko sen hetkisen kylmälaivaston. GE:llä oli useita kippareita jotka vannoivat, että eivät koskaan lähde ulosliputettujen mukaan, mutta toisin kävi kun oli hiljainen pakko sillä muuten olisi ehkä duunit loppuneet. REEFER INSEL myytiin sitten lopullisesti (nyyh) huhtikuussa 1987. Palvelin siinä siis kolme ja puoli vuotta. Kolme yli vuoden kestävää törniä joiden välillä pidin vain parin kuukauden lomat (palkattomat)."

Muut Rederi Ab Gustaf Eriksonin ulosliputtamat jäälaivat olivat HERRÖ, NORRÖ, RANNÖ ja TINGÖ. Suomen pankki oli 1984 antanut luvan liputtaa alukset Kyprokseen.

Toisen näkemyksen mukaan Suomen ensimmäiset mukavuuslippulaivat olisivat olleet YIT:n ABHA (1977) ja BURAIDAH (1978) kotisatamanaan Alankomaiden Antillien Curacao. Merenkulkijapiireissä muistellaan, että Vasa Shippingillä olisi ollut jo 1970-luvulla aluksia mukavuuslippujen alla.

Jari Savolainen muistaa 1970-luvulta Vasa Shippingin mukavuuslippulaivat GREZ ja MARLY (klikkaa laivan nimeä nähdäksesi tiedot). "Näissä Grezissä ja Marlyssa oli suomalaista porukkaa päällä Vasa Shippingin mönsträämänä. 1980-luvun alussa muistaakseni VS siirsi mm. Frances/OIBL ja Sandviken/OIJF rekisterit halvemmille lipuille, osa porukkaa oli kuitenkin suomalaisia. Olisiko jotain muitakin paatteja hätäliputettu ulos kesällä 1983 ennen suurta jysäystä."

Vuonna 1985 liputti Kyprokseen laivojaan Eriksonin lisäksi myös Gustav Paulig. Caymansaarille siirtyi Finnlinesin aluksia, Bahamaa käytti Henry Nielsen. Kaikkiaan 16 alusta siirrettiin mukavuuslippujen alle ja seuraavina vuosina määrä kasvoi.

Lue lisää mukavuuslipuista

 

Lähteet

Tietoja ovat keränneet Jari Savolainen, Timo Härmälä ja Timo Sylvänne, joka on kirjoittanut tekstin.

 

 

Anonymous (ei varmistettu)

La, 12.11.2011 - 04:13

Jutussa mainitut "Frances" ja "Sandviken" ovat saattaneet olla Singaporessa 1980-luvun alussa menehtyneen Sven-Olof Ahlquist`in aluksia.Hänellä lienee ollut yhteistyötä Vasa Shippingìn kanssa. Ahlquist oli suomalainen, mutta sittemmin Aasiassa vaikuttanut merenkulkija ja monitoimiliikemies sekä laivanvarustaja. Jorma Ojaharju on salanimellä Vick Torbeck kirjoittanut puolifiktiivisen teoksen: Orleana - Suuri Seikkailu, joka pääosin kertoo tästä mystisestä henkilöstä. Kirjan voinee löytää divarista ja ainakin Helsingin pääkirjaston varastosta tämä harvinaisuus löytyi. Ahlquist`n kuoleman(-83?)jälkeen Hymy-lehti kirjoitti hänestä jutun. Olisikohan kenelläkään tätä juttua - voisi olla julkaisukelpoinen tällä saitilla? Joka tapauksessa hän varmasti ansaitsisi tulla listatuksi ja kerrotuksi suomalaisten varustajien joukossa! Pohdiskeli; Hank

Olin 80-luvun alussa kaijassa, Riossa Auroran kanssa, kun eräänä sunnuntaina pari tyyppiä tuli käymään laivalla.
Toinen heistä kertoili omistavansa kaksi laivaa, joita Vaasa Shippingin piti hoitaa. Kysyin, olisiko niihin mahdollista saada jobia ja kaveri kehotti soittamaan V.Shippingille ja kysymään.
Antoi samalla käyntikorttinsa, jonka juuri kaivelin muistojen kätköistä. Siinä näyttää lukevan: O.A.Sven, Everest Oil Private Limited, Singapore + puh ja fax. Kaveri muistutti mielestäni tuota Straits Timesin heppua.

Soittelin myöhemmin Vaasaan ja kyselin terveisten kera, olisko Svenin laivoissa paikkaa. "Jaa, tarkoitat Ahlqvistia", sanottiin konttuurista. No, laivat olivat olemassa, mutta jobia en saanut.
Sitten myöhemmin huomasin Hymy-lehden jutun, jossa kerrottiin, kylläkin muistaakseni Filippiineillä tapahtuneesta "suomalaisen multimiljonäärin kuolemasta". Kuvassa nojaili Bugattiin Riosta tutun näköinen kaveri. Maailma on pieni, totesin. Olen kertonutkin tarinaa monelle ihmiselle esimerkkinä maailman pienuudesta.
Olen myös lukenut tuon Ojaharjun kirjan, jossa kaveri löytää "Maritansa" aina uudelleen ja uudelleen Kauko-Idän öistä. Jonkun laivakaverin kertomana kuulin myös tarinan, jonka mukaan idän mafia olisi ollut kuoleman tuottanut taho. Legenda siis jäi kuitenkin elämään.

Sven-Olof ja lastit. Mielenkiintoisessa kirjassa "The Boat People" kerrotaan Vietnamin venepakolaisista. Siinä mainitaan myös Southern Cross laiva ja sen Vietnamin pakolaisten kuljetus/rahastus. Aluksen omistajiin/operaation takapiruihin kuului myös Sven-Olof Ahlquist, kuten kirjassa on mainittu. Asiaan liittyvä tarina alkaa sivulta 116. Opus on luettavissa netissä pdf-tiedostona sivulta http://www.reninc.org/BOOKSHELF/Boat_People_Grant.pdf

Ojaharjun ja Hymyn tarinat edustavat journalististä tasoa, jossa ainoastaan nimi on oikein.
Tunsin miehen jo kansa- ja rippikouluajoilta.Seilasin Svenkan laivoissa kipinänä: ms East Cape -77
ms Frances -81/82, konehuone paloi välimerellä 24.09-82. ms Sandviken -82/83.
Timo Ojaniemi

Pitää paikkansa. Islannin lippu vaihtui Singaporen lippuun Rotterdamissa.Sopivaa rahtia ei löytynyt
useaan viikkoon, joten ajeltiin economispeediä Suezin kautta Malediiveille.Sieltä mönstrattiin lisäporukkaa matkalle Malesiaan, George Town´iin, josta jäinkin lomalle Singaporeen 01.12-77.
Vaiherikas törni 69pv.
Jokunen valokuva vielä jäljellä kenkälaatikkoalbumissa.Näin laivan vielä Colombossa myöhemmin, mutta
myöhempi historia tuntematon.

73`Timppa

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 22.01.2013 - 02:04

In reply to by Anonymous (ei varmistettu)

No, ehkäpä Sinä, Timo Ojaniemi, voisit ystävällisesti kertoa Sven-Olof Ahlqvistin "tarinan" oikein. Juniikkina sellaisena se kiinnostaisi varmasti montaa lukijaa, eikä vähiten hänen aikalaisiaan.

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 03.02.2013 - 02:25

Seilasn niissä kaikissa olin stujuna, ja reilu oli firma ! oltiin Franceksen kanssa jossain Afrikassa
joella sementtilastissa ja Timppa oli myös siellä, muistatko Timo ja lastin vastaan ottaja oli Mr Arridi Libanonista, ja samaan aikaan sielä oli myös svenkan laiva Diana I sellanen vihreä ent. Maru
tankki ilmeisesti japsi, annettiin heille provianttiakin kait? koska frances oli jo silloin svekan potski,oli muistaakseni Warri river, oltiin sielä monta viikkoa, ja sitten kun päästiin satamaan niin joka päivä joku rullas meidät jos nekrut niin skoudet ja niillä oli pitkä piippuset messissä.
Tapasin svenkan puolassa Gdaskissa ne oli tullut omalla koneella sinne ja pistivät siellä Hotellissa
polakkien 100 vuoden liksan palamaan, muistan että Svenkka oli iloinen ja reilun tuntunen stadin kundi, joka osasi ottaa elämästä kaiken irti, olen jälkeen päin tavannut yhden Filppari kokin Riossa
joka seilasi svenkan laivoissa " Montes" oli myös Franceksessa, kiva tyyppi kaiken kaikkiaan niinkuin
filpparit ovat !!
Seilaan vielä olen stena poseidon 75000 ssa tuotetankissa ja ajalemme loppu kesästä sitä koillis väy-
lää kauko itään ja sieltä etelä-amerikka/bermuda hkuu rahti liikeeteessä. jos Timppa luet tätä niin
olsi kiva nähdä, asun laajikssa mutta en kauaa, tarkoitus muuttaa Colombiaan pikku hiljaa viimeistään
esi vuoden lopulla. Terv. Jorma T

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 19.11.2017 - 17:39

Tässä tuoreempi linkki omaisten ilmoon:

http://eresources.nlb.gov.sg/newspapers/Digitised/Article/straitstimes1…

Tässä seikkaperäisempi kertomus venepakolaisten reissusta Southern Cross'lla:

https://baylor-ir.tdl.org/baylor-ir/bitstream/handle/2104/8031/Daniel_H…

Kun siitä mustasta yläpalkista, missä vasemmalla lukee "ABSTRACT" keskeltä palkkia valitsee sivun 62/114, niin pääsee otsikolla "The Greed of Tay Kheng Hong" alkavan luvun alkuun ("paperilla" sivu 55). Seuraavilla neljällä sivulla on tuo stoori.

Kuva kirjasta Rööperi, Harri Nykänen - Tom Sjöberg. Tammikuussa 2017 ilmestynyt päivitetty painos alunperin 2005 ilmestyneestä kirjasta. Kirjassa kerrotaan enemmänkin herrojen yhteisyrityksistä.

Jukka P. Heinonen (ei varmistettu)

Ti, 19.12.2017 - 07:39

Aika väritetty on Hymyn juttu. Olen kyllä itsekin nähnyt tämän artikkelin, ehkä jopa Singaporessa, sillä muistan ihmetelleemme artikkelin kuvia jonkun Svenkan paremmin tunteneen kaverini kanssa. Kuva, jossa kuvateksti kertoo olevan Svenkan laivoja kiinnitti huomiomme, näin muistelen, sillä kuva näyttää olevan otetun Beach Roadilla sijaitsevasta Golden Mile Towerista, jossa asui henkilö tai henkilöitä, jotka kuuluivat kyseisiin "piireihin". Kuvassa olevat laivat ovat paikalla silloin sijainneella Singapore Slipwayn telakalla, joten kyseessä ei ole Svenkan laivojen parkkipaikkaa vaan kuvassa olevat laivat ovat siinä vaan sattumoisin, ei välttämättä yksikään Svenkan omistama. Takana näkyvä siltä on Benjamin Shares Bridge.

Sitten museoautoon kurkisteleva mies ei ole sukunimeltään Andersson, etunimi Ben menee oikein. Hänkin on jo tietämäni mukaan jo edesmennyt. En mene tässä oikeata nimeä paljastelemaan, sillä se ei ole mielestäni korrektia etenkin kun hänellä on kaksosveli, joka ei ole koskaan ollut mukana näissä kuvioissa eikä muussakaan monkey bisneksessä. Ja luultavasti vieläkin asuu Kaakkois-Aasiassa.

Olen luultavimmin mukana HN risteilyllä huhtikuussa, joten muistuttakaa veljet niin kertoilen ringissä tarinoita, joita Svenkasta tiedän tai olen kuullut. Olin nimittäin "piireissä", joten jotakin on jäänyt muistiin. En mielelläni laita tähän printtiin, sillä kysymys on oikeista elävistä tai eläneistä ihmisistä, joskin seikkailumielisistä sellaisista, ja siten asiat sensitiivisiä.

Terv. Jukka

Sailor (ei varmistettu)

Ke, 20.12.2017 - 14:04

Tästäkin maasutuksella, eli kun Singaporen "employment pass" peruutettiin v.1979? No, ehkei hän sellaista bisnessmiehenä tarvinnutkaan. Tietääkö muutoin kukaan, mikä oli tämän Svenkan merenkulullinen koulutus/pätevyys? Eri teksteissä hän on "Joutsenenkävijä" - "Sea Captain", kuten Sporen viranomaisille. Ainakin Jorma Ojaharju on hänet nostanut "Valkoiseksi Kapteeniksi" kirjassaan, jota ei ole olemassa - muualla kuin Tom Sjöbergin teksteissä, vai? Ks. Oheinen lehdistötiedote; (Perkele - menee helpommin kun googlaat "Sven Olof Ahlquist" ja katsot sen noin viidentenä vastauksena)

Wäiski (ei varmistettu)

Su, 29.09.2019 - 12:28

Tässä Hymyn jutussa puhutaan että Sandviken olisi palanut Välimerellä vuonna 1981 mutta tää juttuhan on ihan perseestä. Se laiva mikä Välimerellä paloi oli Frances ja se tapahtui helmikuun alussa 1982. Ja tää on faktaa koska yritin itse ensin sammuttaa laivapaloa mutta se ei onnistunut ja laivan palo oli niin voimakas että meidän oli pakko jättää laiva ja sakemannit sen sitten seuraavana aamuna kaappasi.