Kaikenlaisia skönäreita

Menneinäkin vuosina sanomalehdet julkaisivat pikku-uutisia raastuvanoikeuden tuomioista. Tuomittujen nimiä ei mainittu, mutta ammatin kertominen oli toimittajille tärkeää - toisin kuin nyt, jolloin uskonto on tärkein tieto. Usein rötöstelijät olivat sekatyömiehiä tai muita pienituloisia. Joskus oli titteliksi räntätty entinen merimies. Pitkillä ja hitailla merimatkoilla ajankuluksi pohdittiin, millainen pätevyys vaaditaan entisen merimiehen arvoon tai ammattiin. Riittääkö, että on joskus yrittänyt ostaa pimeää pulloa laivasta? Tai ollut ruotsinlaivan kyydissä? Vai onko joskus pitänyt olla ihan nimi rullassa ja tehdä töitä laivassa?

 

Merenkulkijan ammatti lienee pitkään ollut nuorten poikien suosiossa. Kun ei koulu sujunut, haikailtiin lähtöä merille. Monet suunnittelivat, jotkut lähtivät ja jokunen karkasi. Eräs hienoimpia kuvauksia näistä on Juha Vainion laulu Albatrossi:”Niin jäi koulu kesken sulla, piti mun myös mukaan tulla, mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin”.

 

Istuimme seilauskaverin kanssa iltaa eräässä kuppilassa Raumalla. Viereiseen pöytään oli kokoontunut samoissa merkeissä kovaäänisiä nuoria miehiä. Heidän jutuissaan vilahteli erimaalaisten laivojen nimiä tämän tästä. Suurkaupunkien satamista puhuttiin kuin kotirannoista ja toki baarien nimiäkin osattiin mainita. Ihmettelin pöytäseuralleni, että ovatpa nuoret pojat jo paljon ehtineet nähdä maailmaa. Hän tiesi paremmin:”Ovat merimiesammattikoulun oppilaita”.

 

Mutta nuorilla porukoillahan maailmoja kierreltiin. Veimme sellua Ruotsista Kiinaan ja Afrikkaa kiertäen matka kesti yli kaksi kuukautta. Miehistöluettelosta ajankulukseni laskeskelin, että laivaväen keski-ikä oli 22 vuotta. Joukossa oli sentään jokunen yli 50-vuotiaskin, joten suurin osa meistä oli parikymppisiä ja nuorempia poikia.

 

CALIFORNIA

CALIFORNIA
Kuvan julkaisulupa: Sea-Foto/Hannu Laakso
email: laaksopk (at) gmail.com

Joskus kotikaupungin baarista saattoi löytää oikeitakin merenkulkijoita. Eräässä paikassa kuulin naapuripöydässä ison partaisen miehen puhuvan CALIFORNIA nimisen laivan konehuoneesta. Niihin aikoihin ruotsalaisella Johnsonlinellä oli sen niminen 9000 dwt:n pikamenijä, mikä kävi myös Suomessa. Kysäisin naapurilta tarkemmin laivajobeista ja selvisi, että koneessa oli seilattu. CALIFORNIAssa oli Suomen satamassa käyty jossakin remonttihommassa. Olimme olleet samoissa laivoissakin, vaikkakin eri aikoina ja eri hommissa. Konemies oli jonkinlaisella nokittajakurssilla ja oppilaitoksen asuntolan kämppäkaverin kanssa oltiin tultu järjestämään aamuksi vähän happivajetta. Merenkulkijoilla maissa ei yleensä ole jutunaiheista pulaa, ja niin ilta vierähti laivahommia tehden ja maailmaa kiertäen. Valomerkin jälkeen kämppäkaveri ihmetteli, että kolme kuukautta ovat samoissa tiloissa majailleet, muttei tämmöisiä merimiesjuttuja ole vielä aiemmin kertaakaan päässyt kuulemaan.

 

Vaan eivätpä kaikki maista löytyvät merimiehet olleet merimiehiä tai merikoululaisiakaan. Koulukaverini kertoi, että samaisessa sisämaan ravintolassa käy joku skönäri, joka muistelee ehtymättömästi merimiesjuttuja. Naisia kovasti kiinnostavat eksoottiset tarinat ja siinä sivussa kertojakin. Sattuipa eräänä iltana tämä maailmanmatkaaja saapumaan yhtä aikaa tiskin ääreen. Kyselin, minkä varustamon laivoissa on seilattu. Monia niitä oli, muttei muistunut mieleen yhdenkään varustamon nimi. Vähän samaa vikaa oli laivojenkin kanssa: niidenkin nimet olivat hakusessa. Arvelin, olisiko uraa luotu joissakin ulkomaalaisissa pikkupaateissa, kun ei olleet nimet jääneet mieleen. Lopulta sitten selvisi, ettei jutut olleetkaan kertojalta, vaan kertojan isältä. Isäukko oli ennen sotia ollut kansimiehenä joissakin sisävesihinaajissa. ”Eiköpä niistä yksi ainakin ollut joku kakkonen” selvisi illan kuluessa. Todellakin. Aikanaan sisävesiä kynti hinaaja nimeltään JOKU II.

 

”Merimies on erimies” tiesi jo vanha sananlaskukin. Merimiesuraa aloitellessani vierähti vuosi, pari, ennenkuin opin sujuvasti kuuntelemaan konemiesten haalauksia tai täkkäreiden töijäyksiä ja fläkkäyksiä. Villinlinjan laivoissa oli omanlaisensa slangi ja käytössä oli laivakohtaisia sanontojakin. Eipä kumma, että maamiehille merimieskieli on käsittämätöntä ja se vähä mitä ymmärretään, ymmärretään väärin. Edelleenkin lehtimiehet hakevat tekstilleen tuoretta ilmaisua käyttämällä vanhaa sanontaa ”reivata kurssia”. Monikohan heistä väittäisi lukijoilleen, että auton suuntaa muutetaan kaasupoljinta hölläämällä. Laivojen nopeuden mitaksi väitetään solmua tunnissa. Laivaonnettomuuksista voidaan raportoida, että 300 000 tonnin tankkilaivan 300 tonnin öljylastin pelätään saastuttavan merta.

 

Joka alalle on media levittänyt sanaa torpata eli siivota. Kuin kiveen hakattuna on muistiini jäänyt ensimmäinen aamu merellä jungmannina. Poosu oli käynyt förstin juttusilla ja tökkäytyi miehistön messissä täkkärien pöydän päähän. Matruusit ja puolikkaat saivat hommansa ja viimeisenä oli uuden junkin vuoro:”Poika ottaa levangin ja pytsin ja torppaa alakongilla skotit ja turkin”. Urheiluselostaja Höyry Häyrinen torpata-sanan lanseerasi jääkiekkopeleihin. Höyry oli ollut laivatöissä ja osasi slangisanaa käyttää oikein, mutta maalla asujat eivät. Nykyisin lehtitietojen mukaan suuret herrat maan hallitusta myöten torppaavat tämän tästä, vaikkei yhdelläkään rouva tai herra ministerillä ole koskaan näkynyt levankia tai pytsiä.

 

ESTHEL

ESTHEL, Salora Oy:n tilaama verohuojennuslaiva

Vaikkei sanasto olisikaan hallussa, osataan maissa joskus olla viisaita, vaikkei merellä olisi vahinkoa tapahtunutkaan. Eduskunta sääti merenkulun verohuojennuslain vuonna 1970. Tämä laki innosti varustamoiden lisäksi maafirmoja investoimaan laivatilauksiin ja Suomen suurimmaksi varustamoksi kasvoi Henry Nielsen: liikenteeseen tuli 20 uutta alusta. Omistajina mm. Kaukomarkkinat, Paulig, Salora, Starckjohann ja Ulkokaupat. Muillekin varustamoille tilattiin uusia kulkupelejä: Finnlines 10, Neste ja Suomen Tankkilaiva kolme paattia. Tämän lisäksi oli valmistumassa uusia pasiseereja ja jäänmurtajia. Kukahan osaisi virittää uudelleen vastaavan kehitysbuumin?

 

Lainlaatijoiden lisäksi on kiittäen muistettava merikouluja ja varustamoiden merihenkilöstöosastoja: muutamassa vuodessa piti löytää tuhansia uusia ja päteviä merenkulkijoita huolehtimaan suurten investointikohteiden käytöstä ja kunnossapidosta.

 

”Ei kannettu vesi kaivossa pysy” ja niin kävi maafirmojen laivabisneksillekin. Vuosikymmenen lopulla oli ensimmäiset alukset myyty ja loputkin kaupattiin pois 1980-luvun puoliväliin mennessä. Ehkei uusille omistajille uusien laivojen ”funktio” ollut aina täysin kirkastunut. Laivaporukka saattoi ihmetellä, kun johonkin satamaan pelmahti lentokonelastillinen omistajan edustajia vieraineen: korkeita virkamiehiä ja tunnettuja poliitikkoja seuranaan nuoria lentoemäntiä. Merenkulkijoiden ryyppyjuhlista on totuttu kuulemaan hurjia tarinoita. Kuitenkin laivaporukka totesi olevansa vasta-alkajia näihin merten raikkaisiin tuuliin kirmanneisiin silmäätekeviin, jotka riemuitsivat meritunnelmista, vaikka laiva laituriin olikin sidottu.

 

Eduskunnassa on joskus yritetty olla vähemmänkin suopeita merenkulkijoille. Hong Kongissa odotti laiva kipinää ja konekakkosta tammikuun lopulla 1976. Silloin oli vireillä merialan neljän ammattijärjestön yhteinen lakko. Eduskunnassa haluttiin panna verolle laivaväen matkat laivalle ja laivalta lomalle, koska ”ne ovat huvimatkoja”. Laskeskelin, että parin päivän reilun satasen kuukausipalkkaan lisättynä neljän tuhannen markan lentolippu olisi verojen maksuun mennyt melkein seuraavankin kuukauden tienestit. Onneksi lakkoa ei tullut, kun verollepano hiipui.

 

”Ei mitään uutta auringon alla.” Kirjassaan ”Villi linja” kertoo Erkki Savolainen eduskunnan terveisiä vuodelta 1952:”... on muuan suomalainen naiskansanedustaja kuulema julkisesti hämmästellyt sitä, että merimiehet saavat "ilmaiseksi nähdä vielä maailmaakin". Tämä nerokas lause kiertää muuten kauppalaivastossamme siivekkäänä sanana... ”

 

Anonymous (ei varmistettu)

La, 15.10.2011 - 05:10

Hauskaa tarinaa! Takavuosina lehtien pikku-uutisissa(pahoinpitely,rattijuoppous jne)oli todellakin usein tittelinä "entinen merimies." Kapakassa itse tapasin kerran astronomisen erikoisnavigaattorin. Asiaa ja tarinaa tuli, mutta juttu jotenkin ontui? Epäilykseni kasvoi ja valomerkin aikaan "navigaattori" paljasti olleensa kesämessikallena sekä nähneensä joskus perämiehen brygan siivellä sekstantin kanssa. Mutta, tuli asian tiimoilta mieleen. Aikaa sitten juttelin kymenlaaksolaisen ylemmän poliisiviranomaisen kanssa. Työasioita, mutta myös niitä näitä. Hän kyseli vähän "koulusta kiven päällä." Kerroin mitä muistin/tiesin omilta opiskeluajoiltani ko.talossa 80/90 -luvuilta. Oppilasmäärät askaruttivat häntä; voiko merikapteeneja tosiaan valmistua niin paljon? Paljon - mitä? Ainahan niitä on liikaa koulutettu, mutta mistä oli kyse... Ilmeni, että eräillä tahoilla oli ihmetelty ja naureskeltu,kun haettiin suuria määriä merimiespasseja ja kaikissa oli merimiestoimena: merikapteeni! Tuohon aikaan oli vielä merimisammattikoulunkin puoli - joten "merikapteeneja" riitti :) Näin muisteli, Hank

Anonymous (ei varmistettu)

La, 15.10.2011 - 20:54

Ihmisluonteeseen kuulunee, että yritämme joskus esittää parempaa kuin mitä itseasiassa olemme. Kerran olin tullut pari päivää aiemmin kotiin laivalta lomille ja istuskelin iltaoluella kapakissa. Samaan pöytään istahti joku heppu kolpakolliselle. Jossain vaiheessa hän mainitsi tulleensa juuri laivalta lomille. No minähän siitä innostuin ja kerroin tulleeni pari päivää sitten siitä ja siitä laivasta lomille. Kysyessäni mistä botskista kaveri oli tullut, hän vastasi että seilasi ruotsalaisissa. Laivan nimen hän mutisi epäselvästi ja sanoi olevansa sähköttäjä. Perkules, niin minäkin, mikäs sun laivan kutsumerkki on, kysäisin innoissani. Kaveri nykäisi kolpakon tyhjäksi ja sanoi käyvänsä veskissä. Ilmeisesti sielläkään ei kutsumerkki tullut mieleen, kun ei enää palannut pöytään. Toisen kerran oltiin Afrikassa satamassa ja painuin illalla kapakkaan oluelle. Eräässä pöydässä istui meidän laivan porukkaa, mutta jäin sivupöytään istumaan. Välittömästi lylkeen kiilasi yönmusta kaunotar, jolle tarjosi Cokiksen. Oletko samasta laivasta kuin nuo tuolla, hän kysyi. Myönsin näin olevan. Kysymykseen, mitä duunaan laivalla, kerroin olevani kipinä. Oh, teillä on kaksi kipinää laivalla? Kun kerroin, etten ollut vielä ainakaan sitä toista tavannut, hän osoitti erään pöydän päässä istuvaa meidän moottorimiestä, "tuossahan tuo istuu". En tahtonut särkeä motorin rakentamaa arvonylennystä vaan mutisin jotai "engine room communicationista".

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 30.10.2011 - 16:48

Enpä ole moiseen törmännyt, että joku merimies olisi esiintynyt kipinänä. Sen sijaan olen usein todennut, että kipinät - syystä tai toisesta - esiintyvät merimiehinä.
syväraumalainen

Oikeat tosimerimiehet ovat niitä, jotka kiipeävät mastoissa purjeita riuhtomassa ja vetävät tervattuja köysiä käsnäisillä kourillaan ja tarrautuvat mastoon ettei vie aalto mennessään. Kaikki muu kyytiläiset on tyhjänpäiväisiä vapaamatkustajia! Tosi on

"Tervatuilla känsäisillä käsillään" jos joku merimies täkillä kiskoo vaijereita ja käysiä paljain käsin ilman hanskoja, niin ei se kauvaa niitä kisko.

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 30.10.2011 - 22:38

Hienoa syväraumalainen,
persoonallinen luova kommentti!
tv. T.S

Anonymous (ei varmistettu)

La, 26.11.2011 - 15:05

Merimies slangista tuli mieleeni.
-Olin ollut ekassa laivassa kallena 2viikkoa lomanteossa (sanottiinko sitä vikaerus?)Toinen laiva oli Tiurin myynti "keikka" Kiinaan ja taas kallena.Ei siinä paljon ehtinyt paikallista laiva kieltä oppimaan,kun oltiin niin kauan vain merellä,mutta opin muuten mitä on laivaelämä ja oikein viimesen päälle.Aika hurjaa oli elämä laivalla.
-Seuraavan pestin sain myllyn kautta jungmanniksi VAASA LEADERIIN.Olin tosi onnellinen täkillehän mä olin halunnut hommiin.
-Helsingistä lähdettiin ja mentiin irrottaan laivaa.Poosu sano mulle lekota sringi siihen minä jaa mitä? Vastaus tuli heti "PAINU VITTUUN SIITÄ TIELLÄ SÄ VAAN OLET!"Siitä alko mun matala lento.Millon hain vanavesi kaapin avainta ja millon mitäkin normaalien töiden lisäksi.Jossain vaiheessa mun "pinnat" nousi,kun isot pojat jutteli olivat kuulleet TIURIN reissusta(oli kuulemma niin "kuuluisa" matka,että siitä puhuttiin piireissä)mä pääsin oikaseen mitä todella oli tapahtunut(merirosvovaara ym.)eivät tahtoneet uskoa mun olleen mukana.Alkoi kuulustelu kapteenin ja muiden nimistä keiden tiesivät olleen laivalla.No tämä niistä tarinan keksijöistä ja pätemisen tarpeesta.
-Lähtiessämme viimein Ranskan Le Havresta kahden viikon matkalle Atlantin yli kohti uutta mannerta ja laivalla oli päästy meri arkeen nojasin reelinkiin katsellen auringon laskua tuli meriä kyntänyt vanhempi matruusi jutteleen 16 vuotiaalle pojalle.
-Tärkein mitä jäi mieleeni oli:"Pistettiin sinut liian koville,mutta kyllä sä pian opitkin".
-Lopusta matkasta onkin,sitten parhaat muistoni meriltä.

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 11.09.2012 - 03:34

itse lähin seilaamaan 60 luvun lopussa " onneksi" sillä
täytin 15 v ja skönelle piti päästä! asuin nokalla vyökadulla, joten näin pikkukundina kun valmetin telakalla
bygattiin potskeja ja vamhempana melkein samat käysät siellä romutettiin sitten 20 v jälkeen, ja muksuna juoksentelin kaikissa laivoissa, skattalla,oli usalaisia
mm.moren laivoja ja kanukkeja ,swenskejä , esat eli primerot antoivat kokista ja sänväreitä.
Siis eka jobi oli AB tirfinging(axel broström) sydland ja
gotaverkkenilla(erigsberg) sveland isoja obo käysiä ajattiin Tubaraosta malmia.
Kun myllystä huudettin messimiehiä! svenskeihin, niin vanhat skönet sanot että me sinne, liksa on sama kuin motorilla ja matruusilla eli härmäläisiin verrattuna 5 kertainen.
Ja kun sköne slangista puhutaan niin, siellä laivassa
oli ehkä 15 eri kansallisuutta, sveitsiläisiä, brasseja
polakkeja ,neekereitä kanukkeja ,jenkkejä. mm sillä eihän
swedut tehny duunia.
Joten sköne slangi tuli opeteltua monikasallisesti, kun puhe kieli laivassa oli ns, sian saksan ja englannin ja
portugeesie sekotusta, + afrikan längvitsit siihen päälle.

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 12.09.2012 - 13:40

Ammattikoulusta kun tuli tuoreita merimiehiä, oli kielenkäyttö puuta heinää. Slangi sanoja tiedettiin, muttei tunnettu niitten oikeita merkityksiä. Kun piti hiivata, saatettiin viirata ja muuta. Oma tieteenlajinsa on merimieskielen kirjoitus. Samasta sanasta on monta eri kirjoitus tapaa miten kukakin on kuullut.

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 18.11.2012 - 19:16

Takana s/s Wellamo Jobi Salonkipoika v-63-64. m/t Pensa jobi Moottorioppilas v-64. Sain pestin m/s Baltic:iin Jobi Moottorioppilas v-64-65. Balticista jäi yksi asia yli muiden, oltiin Hampurin vapaasatamassa, lasti papermassaa, "rullia". Siiffi tuli messiin kertomaan Sähkömiehelle, että Kraanat ei toimi kuin yhdellä nopeudella ja kahdentunnin kuluttua tulee ahtaajat purkamaan lastin. Määräsi Sähkömiehen ja minut oppilaan korjaamaan ko. vian. Sehän oli selvissä, kännissähän "se" eli säkömies.
Ensitöikseen avasi reletaulun luukut ja ihmetteli tovin...siihen ilmestyi siiffi, kysäisi: löytyykö vika. Siihen sähkömies vastasi:...poltteli piippua ja työnsi piipunvarren releitten väliin, kävi kova nakutus, "kyllä mä nää sähkövehkeet tunnen"! Ja käänsi ohjaussauvaa niin että nostopuomi oli osua toisen kraananpuomiin, minä tempasin Sähkömiehen käden ohjausvivusta pois, kraanan liike pysähty. Siiffi siihen sanomaan: sähkömies voi mennä nukkumaan...Minä oppilaana sanomaan: voin tietää
yhden luukun, olen ollut tarkkaavainen, kun aukaisemme luukun sen takana on säätöruuvi kontramutterilla lukittu, aukaistaan lukkomutteri, kierretään ruuvia niin kauvan kunnes kuulu naksahdus, Siiffi siihen: tehkää se Dunkin kanssa ja niin se meni, naksahdus, kontraruuvi kiinni ja puikkoihin...armi kulki kolmella eri nopeudella. Siiffi kutsui meidät hyttiinsä avasi kossupullon, kaatoi kummallekkin tasapuolisesti laseihin pullon tyhjäksi. Lastin purkaus sai alkaa.

Tuntuu että tänään pelataan samalla pelillä. Toisaalta, jos on uskaltaunut lähteen ulos seilaan ja on suht roti mies, tekee saman liksankin. Eli rankentaa mestarina omakotitalon. Mitens on suomen palkkatason...?

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 15.01.2013 - 11:17

Muutamia maaihmisten tyylikkäitä briljeerauksia:

"Nyt lopetetaan luoviminen puoleen ja toiseen ja purjehditaan suoraan tuuleen!"

"Vauhtia lisää! Heitetään pois kaikenlainen painolasti ja tiputetaan ankkurit!"

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 15.01.2013 - 11:52

Monissa laivoissa ja varustamoissa monia vuosia kulkiessani en muista koskaa kuulleeni sanaa puosu. Skönärien puheissa oli aina poosu. Maalaisten puheessa kuule puosu, jos siis on tiedossa, että semmoinenkin laivajobi on olemassa. Ja eikös jossakin Loirin laulussakin ole puosuvaari?

J-J (ei varmistettu)

Ma, 20.11.2017 - 16:43

buenas , olen silloin talloin kurkistanut tanne onko Avomeren skonareita vieraillut taalla ! itse olin Saija-Nanna-Saija 90-73 syys/loka kun luovutus AMS dam.Ja taytyy sanoa etta onneksi sain nahda ns.skone elamaa edes jonkun aikaa! Nannaan sain jobin stadin myllysta kun joku huutele huuteli 2 kerroksen fonarista l-kadulla eta olisi jobeja avomeren nannaan , avomerhan ei ollut nii tarkka meriiteista sinne kelpasi kaikki halukkaat, { ninnkuin Tuuli } Ennen sita olin ollut saijassa 7,5 kk ja voin sanoa etta saija erittain rauhallinen kaysa verratuna nannaan. ja siihen aikaan laivat ajoivat paljon shellin ajoja, mm. curacao-san fernando/ trinad-tobaco. argentiina,brazil,hodruras mm. matka alkoi nannaan st.nanaizre menin matruusi nousi-aisen kanssa yhdessa tuumin ja tosi rennosti, ja junalla priisi biscaya, nousiainen muuten kait tapettiin italiassa myohemmin ??? oli lunkun pontossa kait. Nanna aikana tapahtui paljon hauskoja juttuja satamissa seka merella, paa asiallisesti kuljetimme melassia nannan kanssa, kautsikkkia jotta oli tankki jobit helpompia kait ! ja tietenkin viljaa, ja siita ajattelin kertoa hieman lastasimme viljaa montrealissa italiaan , ei kait ollut niin tarkeata ruumista oliko ne puhtaita tai ei siihen aikaan ! ekaksi tietenkin joku pensa lasti montrealiin ja viljaa paalle, muistaakseni nannan kanssa ei ajettu terveisia , vaan aina oli lastia jonnekkin ! avomeren seilurit oli laivoissa 1-2,5 vuotta kerrallaan, olivat tottuneet pitkiin torneihin kun olivat lusineet pitempiakin aikoja nokalla tai muualla, mutta kaiken kaikkiaan tosi skonareita,ja reiluja myos. siis vilja lastin purku italiassa 1,5 kk noin. ja siella tietenkin oli vaihto n.27 henkiloa, kun paaset lomalle vuosien jalkeen voitte arvata sita iloa ja niita tulevia tapahtumia siella italiassa, yksi hotelli ja kaikki ravintolat ja baarit tuhottiin taysin, meidan majoitus paikassa ja tietenkin kusikulmien kuppilat myos ! ennen tata paallikko heitti meidat laivasta pois koska me emme saannneet rahaa, avomeri oli unohtanut lahettaa ? ja uudet olivat jo tulossa laivaan { kaikki 2 , messikalle ja tunkki, kun oli vaan jaljella 1 munuainen, ei voinnut juoda} kaikki muut euroopan eri kentiile putkiin, ym. ei se meillakaan mennyt putkeen se kotiin meno kesti 3-5 paivaan joillakin 10 paivaa , kun tutustuivat kaupunkien poliisi asemien putka tiloihin! Ja viela 10-15 vuotta nannan vierailun jalkeen, kaupunkilaiset muistelivat kauhulla suomalaisen nanna nimisen tankkilaivan vierailua. jotenka seilauksia JJ