Olimme Nielsenin Pamelan kanssa matkaamassa Euroopasta Kanadaan päin jossain Englannin rannikon tuntumassa syksyllä 1976. Eräänä päivänä bongattiin kannelta kylmyyden ja väsymyksen täysin uuvuttaman pulu eli kyyhkynen. Henki tuntui vielä pihisevän, joten koppasin poloisen kainalooni ja vein radiohytin lämpimään.

Pari tuntia siellä siivet oikosenaan koisattuaan alkoi virkistyä. Mitään paniikkia ei linnussa ilmennyt, tuntui tottuneen ihmisten seuraan. Kannoin sille byssasta erilaisia ruokatarvikkeita, mieliruoka näytti olevan vedessä liotetut kauraryynit. Siihen se sitten kotiutui, radiohytin lämpöisen konsolin päälle oleskelemaan. Jostain syystä sen mielipaikka tuntui olevan juuri naamani kohdalla, puolen metrin päässä radiolaitteiden päällä. Vahdit sujuivat rattoisasti, pulu helmisilmillään tarkkaili radioliikenteen sujumista. Lähettimiä käyttäessäni seurailin, ettei se lentäisi avoimien antennijohtojen päälle radiohytissä, mutta no problem.

Lopulta päivien päästä saavuimme Kanadan rannikon tuntumaan. Kun oltiin sopivassa paikassa, muutaman mailin päässä rannalla näkyvästä kaupungista, laskin toverin lentoon. Sinne painui hyvin syöneenä laiton maahanmuuttaja Kanadan maille.