Villi linja; Ihanan kurjaako?

Mielipiteet otsikkoaiheesta vaihtelivat aikoinaan suuresti. Osa seloreista nautti näistä reissuista, eritoten siihen aikaan kun laivat viipyivät pitkään eksoottisissa satamissa.
Monet jopa tietoisesti hakeutuivat aluksiin, jotka olivat aikaisemmin tehneet Villin linjan keikkoja ja joiden oletettiin tai ainakin toivottiin niin tekevän jatkossakin.
Vaikka määritelmä Villi linja tarkotti ja tarkoittaa edelleenkin kaikkea hakurahtiliikennettä, niin kyllä monien vanhojen merimiesten mielestä laivan pitää kyllä seilata kauas Euroopasta ennen kuin voidaan puhua Villistä linjasta.
Ainakin Etelä-Amerikkaan, mutta mielellään Afrikkaan päiväntasaajan eteläpuolelle ja kaikkein mieluiten Kauko-Itään.
Purjelaivakauden loppumisen myötä Australiassa käynti jäi toteutumattomaksi haaveeksi monelle Villin linjan konkarille.
Kyllähän maailman laajuisesti näitä keikkoja tehdään edelleen, jopa enenevässä määrin ja eritoten suuret raakaöljytankkerit ja bulk carrierit huseeravat ansiokkaasti tällä merenkulun sektorilla.
Linjaliikenteen lisääntymisen ja Suomen kauppalaivaston kutistumisen - laivojen määrän vähentymisen - myötä, ilmeisesti oikeastaan ainoat suomalaiset Villiä linjaa säännöllisesti seilaavat laivat tänä päivänä löytyvät Ahvenanmaan supertankkerilaivastosta.
Tosin osalla näistäkin vaikuttaa olevan säännölliset lähtö- ja tulosatamat, jotenka ne on luokiteltava linjaliikenteessä oleviksi.
Tietenkin osa Suomesta ulosliputetuista bulk carriereistä saattaa seilata näillä markkinoilla eurooppalaisilla päällystöillä ja kehitysmaiden miehistöillä.
Montako tällaistä suomalaista alusta on, sitä ei tiedä juuri kukaan?