Hei. Isäni on ollut vuonna -39 sillinpyynnissä todennäköisesti s/s Britalla. s/s Brita oli loviisalaisen Nordströmin omistuksessa ja toimi ns. emälaivana kuten s/s Petsamokin. Ernst Lampen kirjoittaa teoksessaan "Sillien kimpussa Islannin vesillä" (1931): ”Koko Suomi on edustettuna laivassamme. Ei ole sitä kolkkaa maassamme, jolla ei olisi edustajaansa. Oulun puolelta on monta. Virolahti on hyvin väkevästi edustettuna. Heitä on 17 poikaa ja tyttöä. Ja heillä on omituiset nimensäkin. On Näkkiä, Tahkoja, Klameja y.m.” Isäni oli juuri mainitulta Virolahdelta ja olisi hauska tietää miten niin monta juuri sieltä päätyi sillilaivalle.
Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan.
Forums
- Lisää uusi kommentti
- 226 katselukertaa
Ei merta pelkääville tai vihaaville
Oletettavasti 1930-luvulla oli voimassa sama periaate kuin 1950-luvulla, jolloin sillinkalastusaluksiin pyyntimiehiksi pyrittiin palkkaamaan mahdollisimman monta ammattikalastajaa, jotka sitten puolestaan ammattitaidollaan "opastivat" niitä pyyntimiehiä, joiden tämän sektorin taidot kaipasivat vielä karkeaakin hiomista.
Työ oli parhaana kalastussesonkina urakkaluonteista ja fyysisesti raskasta, jossa merta pelkäävät tai vihaavat, puhumattakaan merisairauteen taipuvaisista, eivät pärjänneet.
Rannikkoseutujen raskaaseen kovaan työtahtiin tottuneet raavaat nuoret miehet olivat näin ollen haluttua työvoimaa sillinpyyntialuksiin. Monilla oli lisäksi jonkinlaista kalastuskokemustakin.
Mikäli näille aluksille palkattiin naisia, olivat he keittiön aputyöväkeä, mutta pääosin alusten miehistöt olivat kyllä miesvaltaisia kokki/kokit mukaan lukien.
Pelkästään puutteelliset ja vähäiset majoitustilat olivat viimeistään esteenä naisten mukaanotolle.
Mitä sitten Virolahteen tulee, on se jokseenkin lähellä Loviisaa, jotenka saattaa hyvinkin olla, että 1930-luvun alussa on esimerkiksi jossakin itäisen etelärannikon paikallislehdessä haettu lehti-ilmoituksella porukkaa sillinpyyntihommiin ja joku virolahtelainen on kenties innostunut asiasta ja on esimerkillään saanut liudan muitakin ihmisiä mukaansa.
Sillinperkaajat
Se s/s Brita, joka v. 1939 osallistui sillinpyyntiin, pääosin ilmeisesti emäaluksena, oli kooltaan ja hyttitiloiltaan ihan toista luokkaa kuin 1950-luvun sillinpyyntialukset, joista sekä Eila että Merilokki olivat pieniä puualuksia eikä Saukko-laivatkaan olleet koollaan pilattuja, joskin ne teräslaivoina saattoivat olla hieman merenkulkuominaisuuksiltaan puualuksia parempia.
On siis mahdollista, että s/s Britalla on työskennellyt 1930-luvun lopulla muutamia naisia sillinperkaajina, sillä naiset pienikätisempinä ja näppäräsormisina hallitsevat tämän työsektorin miehiä paremmin, joskin valtaosa perkuuhommiinkin osallistuneista on ollut mitä ilmeisemmin aluksen varsinaista miespuolista sillinkalastusporukkaa.