Roald Dahl: Poika & Yksinlentoon. Avain 2004. Suomentaja Seppo Sipilä. Sivuja 468.

Aina kun kirjaston hyllystä löytyy Roald Dahlin kirja, lainaan. Ellen ole opusta ihan muutaman vuoden sisään lukenut. Jos joku arvelee, että sittenhän olen lukenut Dahlin kirjoja useaan kertaan, on aivan oikeassa.

Kirjailijan vanhemmat olivat norjalaisia. Isä matkusti Englantiin ja perusti Cardiffiin laivameklariliikkeen. Vilkkaassa satamassa riitti töitä ja taloudellinen menestys oli hyvä. Roald Dahl syntyi varakkaaseen kartanoon. Isän kuoltua jäi norjalainen äiti huolehtimaan lapsista. Niinpä Roald pienenä poikana kirjattiin yksityiseen kouluun, joka oli sisäoppilaitos.

Sata vuotta sitten kaikkialla kaikki oli toisin. Silti saa haukkoa henkeään lukiessaan noiden koulujen opettajien ja vanhempien oppilaiden sadistisesta tyranniasta. Hakemalla haettiin syitä määrätä lapset pyllistämään, jotta päästiin tähtäilemään kireään takapuoleen voimakkaita kepiniskuja. Tavoitteena tuntui olleen tähdätä iskut juuri samaan kohtaan. Ja iskujen välillä viivyteltiin, jotta kidutus kestäisi mahdollisimman pitkään. Niinpä Roald Dahl kertoo saaneensa loppuiäkseen fyysisiä vammoja koulujen järjestyksenpidosta.

Erään Dahlin koulun rehtori eteni urallaan piispaksi ja sittemmin Canterburyn arkkipiispaksi ja oli kruunaamassa Elisabethia kuningattareksi. Lasten kepittäminen on ollut arvostettua kristillistä työtä.

Mitä enemmän vanhemmat oppilaat ja opettajat simputtivat, sitä parempi yhteishenki oli lasten keskuudessa. Kirjan ensimmäinen osa Poika kertoo näitä muistoja.

Kirjan toinen jakso Yksinlentoon muistelee Roald Dahlin työelämän alkutaipaletta. Ensimmäinen komennus oli Shell-öljy-yhtiön hommissa Afrikassa. Hitlerin ja Stalinin aloitettua II maailmansodan Roald Dahl hyväksyttiin Kuninkaallisiin ilmavoimiin. Alkeiskoulutusta annettiin Nairobissa ja Suezilla. Kun osasi lentokoneella nousta ja laskeutua ja siinä välissä lentääkin, oli valmis ilmataisteluihin kouluttajien mielestä. Dahl sai väärän asemapaikan lentueensa sijainniksi Afrikassa. Polttoaineen loputtua pakkolasku kivikkoiseen erämaahan oli katstrofi. Hilkkua vaille hengenlähtö. Reilun puolen vuoden sairaalahoidon jälkeen hävittäjälentäjän ura jatkui Kreikassa ja Syyriassa ranskalaisia ja saksalaisia vastaan.

Samanlainen itsetietoinen omahyväinen narsistinen meininki kuin kouluissa, on vallinnut ilmavoimissa. Käskyjä jaetaan vähääkään välittämättä niiden järkevyydestä. Laivastoa suojataan ilmasta, vaikkei merellä ole yhtään laivaa. Ketään ei kiinnosta, menetetäänkö lentäjä ja lentokone, kunhan jostain tullut käsky toteutetaan.

Brittien sotimisella on ollut yhtäläisyyksiä venäläisten ikiaikaiseen sodankäyntiin: koska ihmisiä riittää tapettaviksi, ei elämällä ole mitään arvoa. Jokunen vuosi sitten luin tuoreen kirjan Normandian maihinnoususta 1944. Brittien kansallissankari marsalkka Montgomery halusi itselleen kunniaa ja arvostusta tekemällä jääräpäisesti itsekkäitä päätöksiä, joiden ansiosta  sodan lasketaan venähtäneen puolisen vuotta. Arvio turhaan tapetuista ihmishengistä on noin puoli miljoonaa.

Vaikka Roald Dahlin maine on eniten kertynyt lasten kirjailijana, ovat hänen aikuisten tarinansa yhtä hervottomia. Onhan elokuvaksi tehty Dahlin kirja Jali ja suklaatehdas hieno filmi katsojan iästä riippumatta. Jos kiinnostaa tutustua, on hyvä aloittaa vaikkapa novellikokoelmasta Helppo nakki ja muita kertomuksia.