Muita kirjoja

Daniel Rydén: Maailman Kovimmat Valehtelijat. Atena 2025. Suomentanut Pauliina Immonen. Sivuja 304. ISBN 978-951-1-50637-9.

 Neljässätoista luvussa perusteellisesti kerrotaan valeista, joista on jäänyt kiinni kolme Yhdysvaltojen presidenttiä, Ruotsista pääministereitä ja muita silmäätekeviä, muutama kuninkaallinen, pisnesväkeä. Kaikki he ovat jämerästi kieltäneet tekonsa ja päinvastoin hurskaasti syyttäneet syyttäjiään, kunnes todisteet ovat olleet aukottomat. Paitsi Putin ja Trump.

Venäjä on aina perustunut valheille. Putinia ei kukaan Venäjällä uskaltaisi kyseenalaistaakaan. Trumpille ei ole mitään merkitystä totuudella tai valheella. Tärkeää on, edistävätkö väitteet hänen tavoitteitaan ja pitävät hänet otsikoissa. Samoin on myös populisteilla niin maailmalla kuin Suomessakin. 

Trumpille ei ole eroa lain ja laittomuuden, toden ja valheen, valtion ja henkilökohtaisen välillä. Trump käyttää valtiota henkilökohtaisena työkalunaan oman valtansa ja varakkuutensa kasvattamiseen. Trump tekee diilejä niin omista, kuin muidenkin omistuksista. Media kertoo Trumpin ”perheen” kartuttaneen varallisuuttaan miljardien dollareiden suuruusluokassa.  

Tämän yhteenvedon lopusta löytyy skannaus muutamasta kirjan sivusta, kuinka koko elämä on Trumpille tositeeveetä. Kuten hän sanoi haukuttuaan koplansa kanssa Ukrainan presidentin: ”Very good television”.

Kirjailija esittää mittavan joukon filosofeja ja tutkijoita, jotka ovat mietiskelleet valehtelua. Immanuel Kant oli ehdottomasti kaikkea valehtelua vastaan. Hänen mielestään valehtelu pilaa ihmistä. Toisaalta monenlaisin esimerkein ehdotellaan, milloin valehtelu saattaisi olla sallittua. Kuten ihmishenkien pelastaminen. Siihenkin on monenlaisia vastaväitteita. Tuleepa itselleni mieleen, että meiltä suomalaisilta voisi kysyä, oliko hyödyksi suuriruhtinaskunnan aikaan valehdella ja piilotella Ohranalta eli tsaarin salaiselta poliisilta Suomen rajojen sisällä venäläisiä vallankumouksellisia, kuten Lenin ja Stalin? 

Nykyään valehtelu on ihmiselle aiempaa vaivattomampaa:”on helpompi valehdella digitaalisesti, kuin paperille”. 

Totalitääriset järjestelmät rakentuvat valheelle, mutta ”näitä lausuntoja esittävät ihmiset, jotka eivät itse usko sanomaansa, kansalaisille, jotka myöskään eivät usko niihin. Kaikki tietävät, että vääriä väittämiä esitetään – vain siksi, että hallitus sitä vaatii… On perusteltua väittää, että nämä lausunnot eivät ole varsinaisia valheita, koska kukaan osallisista ei usko niiden olevan totta.” 

Valehtelua voi puolustella Yhdysvaltojen presidentti Reaganin sanoin hänen paljastuttuaan Iran-Contra valehtelustaan:”Sydämeni ja aikomukseni sanovat, että kertomani pitää yhä paikkansa, mutta faktat ja todisteet sanovat, että näin ei ole”. Reaganin valehtelu on luonut ”post-truth” termin. 

Monilla tutkimuksilla on todettu, että valehtelu muuttaa valehtelijaa. Valehtelija luottaa vähemmän muihin. Kuvitellaan muiden olevan samanlaisia valehtelijoita. Eletään jatkuvassa epävarmuudessa. 

Valheellisilla tiedoilla tehdään vääriä ja tuhoisia päätöksiä, kuten vaikkapa Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Israelin ja Yhdysvaltojen hyökkäykset Iraniin. 

Tässä kirjassa todistellaan, että George W. Bushin hyökkäys Irakiin 2003 perustui poliitikkojen jatkuvalle määrätietoiselle valehtelulle. Valehdeltiin niin omille kansalaisille, kuin myös koko maailmalle. 

Yhdysvallat oli aikanaan tukenut sittemmin murhaamaansa Saddam Husseinia ja Irakia sodassa Irania vastaan. 2001/9 lentokonehyökkäyksen jälkeen oli päästävä sotimaan johonkin arabimaahan ja lopulta Irak valikoitui Lähi-idän valtioista kohteeksi. Hyökkäykselle piti vain keksiä syyt. 

Vastikään Israel ja Yhdysvallat hyökkäsivät Iraniin vaivautumatta itse keksimään mitään syitä. Kopioivat sodalleen suunnilleen samat syyt, millä Putin on perustellut hyökkäystään Ukrainaan. 

Yhdysvaltojen apuri ja sittemmin tappama oli saudiarabialainen Osama bin Laden, joka jenkeiltä saamansa koulutuksen jälkeen perusti Al Qaidan, ja toteutti 2001/9 hyökkäyksen. Yhdysvaltojen luomus on myös ISIS, joka syntyi Bushin ristiretken jälkeen lopetetun Irakin armeijan väestä. Alun perin Lähi-idän ongelmat loivat britit ja ranskalaiset, jotka reilut sata vuotta sitten vetelivät karttaan omien etupiiriensä rajoja viivottimella, Sykes-Picot-sopimus. Irakin valtioon piirrettiin asumaan kolme toisilleen vihamielistä porukkaa. Ja britit luovuttivat arabien asuttaman ja omistaman Palestiinan juutalaisille maahanmuuttajille palestiinalaisilta sen kummemmin suostumusta saamatta. 

Kauan on ollut otsikoissamme Yhdysvalloista Epstein tapaus. On sutenööri, joka loi pedofiiliverkoston. Rikkaiden, kuninkaallisten ja muiden johtavissa asemissa olevien käyttöön on järjestetty sata määrin nuoria naisia ja lapsia. Ruotsissa paljastui viitisenkymmentä vuotta sitten samanlainen sutenööririnki. Siinä järjestelijät eivät pitäneet yhteyttä Israelin ja Venäjän tiedusteluihin vaan ruotsalaisiin suurrikollisiin. Asiakkaina oli pääministeristä, kenraaleista, yleisestä syyttäjästä ym. johtavista viranhaltijoista lähtien kansakunnan kermaa. Kaikki kiistivät rikoksensa ja syylistivät tekojensa julkistajia ja kaikin keinoin nakkelivat kapuloita tutkijoiden rattaisiin. Paljastuneet vetosivat siihen, että koko Ruotsi romahtaa, jos perusteellinen selvitys ja nimilista julkaistaan. Niinpä palveluita myyneiden naisten luettelo julkaistiin, muttei heidän asiakkaidensa nimiä. Tuskinpa Yhdysvaltojen ja Ruotsin sutenööripalvelut ovat mitään harvinaisuuksia ihmiskunnan historiassa.

”On myös mahdollista levittää valhetta ilman, että sanoo ylipäätänsä mitään. Yksi hyvä esimerkki tästä löytyy republikaanisen puolueen vuoden 2000 esivaalikampanjasta South Carolinassa. Valtataistelu käytiin John McCainin ja George W. Bushin välillä. Bushin kampanjatiimi tilasi mielipidekyselyn, jossa yksi kysymyksistä kuului näin: ”Onko todennäköisempää vai epätodennäköisempää, että äänestäisit John McCainia presidentiksi, jos saisit tietää, että hänellä on avioliiton ulkopuolella syntynyt musta lapsi”?

”McCainilla ei ollut avioliiton ulkopuolella syntynyt lasta. Kukaan ei koskaan ollut vihjaissutkaan, että hänellä olisi sellainen ollut...Väitteen uskotaan maksaneen McCainille voiton osavaltion esivaaleissa 10.2.2000. ”Push polling” on menetelmän nimi. George W. Bush käytti sitä Texasissa jo vuonna 1994.”

Kun Venäjän televisiossa 24.2.2022 presidentti Putin 28 minuuttia kestäneessä puheessaan ilmoitti ”erikoisoperaatiosta” Ukrainassa, kuultiin ”valheellisia tai harhaanjohtavia väitteitä noin 200 kertaa”. Lieneekö Donald Trumpkaan pystynyt vastaavaan? 

Bullshit määritelmä tuli valheentutkimukseen 1980-luvulla. ”Bullshit on väittämä, joka ei ole totta. Se eroaa kuitenkin valheesta siinä mielessä, että sen esittäjää ei kiinnosta onko väittämä totta vai ei, vaan väittämällä pyritään johonkin muuhun tarkoitukseen.” Kuten Suomessa yritetään luoda omille kannattajille yhteishenkeä valheellisillä väittämillä vaikkapa maahanmuutosta, sananvapaudesta, uskonnoista ja tulonsiirroista vähävaraisilta rikkaille jne. Alkuvuodesta 2026 Suomessa ansioitunut bullshitin levittäjä valittiin ministeriksi. 

Suojelupoliisi ja tieteentutkijat ovat todenneet vallanpitäjien lisääntyneen valehtelun erääksi suurimmista uhkista Suomen tulevaisuudelle. 

”Tutkimusten mukaan bulshittiin uskovat uskovat myös yliluonnollisiin ilmiöihin, osoittavat vähemmän mietteliäisyyttä, älykkyyttä ja loogisuutta. Heillä on heikompi kognitiivinen kyky eivätkä he ole erityisen lahjakkaita analyyttisessä ajattelussa. Heillä on taipumus uskoa salaliittoteorioihin, suhtautua skeptisesti tieteeseen, kannattaa markkinsliberaaleja arvoja ja USAssa äänestävät republikaaneja.” 

Paskapuheen levittäjät taas ovat muita ”vähemmän rehellisiä, empaattisia ja avoimia. Mutta he saattavat ola erittäin vakuuttavia”. Rehellisesti tämän on myöntänyt hallituksemme rahaministeri:”hallituksen politiikassa ei ole empatiaa.” Itsekkäät narsistit ovat vallassa. 

Kirjailija, presidentti Václav Havel: ”Valehtelulle rakentaminen voi ainoastaan johtaa moraalisten normien vähittäiseen rappeutumiseen, kunniallisten arvojen romahdukseen ja yhä syvempään luottamuspulaan perustavanlaatuisia käsitteitä, kuten totuutta kohtaan.” Valehtelun hyväksyminen hävittää kyvyn erottaa oikean väärästä. 

Kuten alempana luettavassa skannauksessa kirjan sivusta presidentti Trump on hoksannut aikoja sitten, että ihmiset tykkäävät hänen valeistaan. Putin, Trump, Orban ja muut populistit menestyvät niin kauan, kun ihmiset mieluummin kuuntelevat omien toiveidensa mukaisia valeita, kuin tosiasioita. Vaarana on käydä niin, että kun kaivataan vapautta, jotta voitaisiin julkaista totuutta, se on jo myöhäistä. Voidaan olla tilanteessa kuten Yhdysvaltojen presidentti Trump julisti:”Nämä olivat viimeiset presidentinvaalit”.

Presidentin veljentytär psykologi Mary Trump kertoo tuoreessa kirjassaan "Maailman vaarallisin mies" syitä setänsä mielenterveyden ongelmiin. Samanlaisia ongelmia on monella muullakin sukuun kuuluvalla, mutteivät ole päässeet niitä esittelemään koko maailmalle presidentin statuksella.

Mary Trump: Maailman vaarallisin mies

Markku Mantila & Jouni Mölsä: Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista. Docendo 2024. Sivuja 268.

”Radio Jerevanilta kysyttiin: Onko mahdollista, että tulevaisuuden voi ennustaa?
Radio Jerevan vastasi: Kyllä. Se ei ole mikään haaste. Tiedämme täsmälleen, millainen tulevaisuus tulee olemaan. Ongelma on menneisyys: se muuttuu koko ajan.”

Radio Jerevan oli Neuvostoliiton aikana kansalaisten keksimä kuvitteellinen laitos, joka oli vastaavinaan kansalaisten huolestuneisiin kysymyksiin. Huumori auttoi kansalaisia kestämään yhteiskunnan epäinhimillisyyttä ja järjettömyyttä. Huumori oli ainoa keino vastustaa tyranniaa. Sadoin tuhansin neuvostokansalaisia tuomittiin vankileirien saaristoon vitsien kertomisesta.

Markku Mantila on ollut valtioneuvoston viestintäjohtaja. Jouni Mölsä presidentin viestintäpäällikkö. Silti kirja ei ole kuiva asetuskokoelma- kuten vaikkapa Mepan historia - vaan täynnä mielenkiintoisia ja uskomattomiakin tapauksia. Tästä kirjasta on työlästä tehdä lyhyttä yhteenvetoa, koska lähes joka sivulla on jotakin merkittävää tietoa.

Eniten tämä kirja kertoo Venäjän käymästä läntisten arvojen ja elämäntavan vastaisesta hybridisodasta. Neuvostoliitto aloitti jo yli sata vuotta sitten ihmisiin vaikuttamisen harjoittelun ja taidon jatkuvan kehittämisen. ”Venäjä on valehtelemisen maailmanmestari”. Valtiojohtoinen valehtelu alkoi jo 800 vuotta sitten Moskovan ruhtinaskunnan syntyessä. Tärkein tavoite oli saada ihmiskunta uskomaan, että Moskova olisi jotenkin 500 vuotta vanhemman Ukrainan perillinen.

Kuin uskonnollisessa hurmiossa länsimaat kritiikittä halusivat Neuvostoliiton kaaduttua auttaa Venäjää demokraattiseksi oikeusvaltioksi, jossa olisi sananvapaus ja kansalaisyhteiskunta toimisi. Kun presidentti Putin näitä tavoitteita julisti ensimmäisen kautensa alussa, leimattiin kaikki muu russofobiaksi eli Venäjän vastaisuudeksi. Aiempi kritiikin mitätöinti oli neuvostovastaisuutta.

Neuvostoliiton hajottua Venäjän federaatiossa oli jokunen vuosi vapautta, jotta kommunistien hallitsema omaisuus ehdittiin siirtää oligarkeille. Presidentti Putin aloitti ”Homo Sovieticus” palautuksen. Homo Sovieticus on kehittynyt satojen vuosien aikana: ”selviytyjä ihmishengestä piittaamattomassa, valheeseen perustuvassa yhteiskunnassa… valhe on keskeinen venäläisen hallitsemistavan elementti”. Venäläisillä on oma sanansa sille, että korkea-arvoinen puhuja tietää kuuntelijoiden tietävän, että hän valehtelee ja puhuja tietää, että kuuntelijat tietävät puhujan tietävän.

Homo Sovieticuksen palatessa fasismi/natsismi on kasvattanut merkitystään vallanpitäjien tukena. Palkka-armeija Wagnerin ensimmäinen komentaja oli natsi ja sai Putinilta korkean kunniamerkin. Joukko sai nimensä Hitlerin ihailemalta säveltäjä Wagnerilta. Kun Putinin kokki, Wagnerin nokkamies tapettiin, nimeksi vaihtui Afrika Korps Hitlerin Afrikan armeijan mukaan. Suomalaisissa otsikoissa esiintyvä venäläinen Rusitsh terroristiryhmä oli Pietarissa venäläisten natsien perustama. Kuten aina, venäläiset tuntevat länsimaalaiset hyvin, ja syyttävät omista natsitoimistaan Ukrainaa ja länsimaita. 

Venäjällä vain voimalla on merkitystä. Sopimuksia neuvotellaan silloin, jos ei olla tarpeeksi vahvoja sanelemaan. Venäjällä on viidenlaisia rajoja, joihin vedotaan tilanteen mukaan.

On nykyiset Venäjän federaation kansvainvälisesti tunnustetut rajat. Toiseksi on hajonneen Neuvostoliiton rajat. Kolmantena on Venäjän imperiumin rajat, joiden osana on mm. Alaska. Bosborin salmiakin siihen haikaillaan. Neljäntenä Ruskii mir, venäläinen maailma, joka vaihtelee tilanteen mukaan. Viidentenä Venäjän velvollisuus on puolustaa kaikkia slaaveja, ortodokseja ja muita venäläiseen maailmaan laskettavia ihmisiä. Vastavuoroisesti Venäjän perustuslain mukaan kaikkien näiden ihmisten kuuluu taistella Venäjän puolesta, asuvat he missä tahansa.

Neuvostoliitossa oli tutkittu massiivisesti, mikä yhteikuntia pitää kasassa, jotta löytyisi keinot hajoitukseen. Neuvostoliiton aikaan USAn vaikuttamisessa oli henkilöstöstä 15% vakoilijoita, 85% yhteiskunnan rikkojia. Tavoite oli, ”etteivät kansalaiset pysty tekemään järkeviä johtopäätöksiä heitä ympäröivistä tapahtumista”.

Projektia toteutettiin vaiheittain. Demoralisaatio vie 15-20 vuotta. Syntyy tilanne, jossa kansalaisen toiminta ei perustu faktoihin vaan demoralisoijien luomaan toiseen todellisuuteen ja toisiin tosiasioihin.

Toinen vaihe on destabilisaatio. Ryhmien väliset erimielisyydet lisääntyvät ja voimistuvat.. Teemoina mm. naiset, lapset ja homot. 

Kriisivaiheessa lailliset valtaelimet ja sosiaaliset rakenteet eivät enää toimi luotettavasti. Epämääräiset komiteat ja toimintaryhmät väittävät voivansa johtaa yhteiskuntaa (kuten USAssa Musk). Yhteiskunta on lähellä sisällissotaa. Väestö etsii pelastajaa vahvasta johtajasta.

Neljäs vaihe on normalisointi. Valtaan päässyt hallinto ei tarvitse enää vallankumouksellisiaan ja heitä aletaan eliminoida.

Neuvostoliittolainen loikkari osasi valaista neljäkymmentä vuotta sitten nämä vaiheet USAn hajoittamiseksi. Kun seuraa uutisia USAn tämän päivän tilanteesta, on projekti ollut menestyksekäs. USA:n nykyinen presidentti vieraili Nevustoliitossa jo 70-luvulla ja on valtaan päästäkseen toiminut venäläisten oppien mukaisesti. USAssa ei presidentin vaaleja enää tarvita hänen mukaansa.

Trump kerää suosiota pelon avulla, esittäen olevansa vahva johtaja. Jopa naisilla pelotellaan. Naisten oikeuksista puhuminen on kielletty. On lietsottava jatkuvasti vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. On keksittävä jatkuvasti uusia piinaajia ja herätettävä henkiin vanhoja vääryyksiä. Yksinkertaiset lauseet ja samojen sanojen toisto ovat tehkeinoja.

Kirja kertoo Venäjän vaikuttamisesta sekä USA:n presidentinvaaliin 2016, että Brexitiin, eli brittien eroon Euroopan Unionista. Molemmissa hyödynnettiin Internettiä ja silmitöntä valehtelua. Tosin briteille oli mustamaalattu EU:ta jo vuosikymmenet. Heidän pääministerinsä Boris Johnson oli aikanaan toimittajana saanut lehdestään potkut jatkuvien EU-valeuutistensa vuoksi.

Koko tämän vuosituhannen Venäjä on tarkasti harkiten pyrkinyt vaikuttamaan ja ohjaamaan Suomea. Venäläisille kerrotaan uutisissa, kuin Suomessa kohdellaan kaltoin venäläisiä, erityisesti lapsia. Hyvänä hanslankkarina valeuutisten keksimisessä on suomalainen dosentti Bäckman. Tavallisia rikosjuttujakin on uutisoitu venäläisten vainoamisina, vaikkei tapauksissa ole ollut mitään venäläistä.

Venäjän hyökättyä 2014 Ukrainaan vallaten Krimin niemimaan, Suomen puolustusvoimien edustajat alkoivat herätellä hallinnon siviilejä Venäjään luottamisen unesta. Kun ihanteellisuus oli vaihtunut todellisuuteen, suomalaiset kävivät herättelemässä muissa länsimaissa viranomaisia.

Yleisradio kaivoi esille Pietarista Putinin kokki Prigozinin hallinnoiman trollipajan. Olihan vastaavia perustettu kymmenittäin ympäri Venäjää jo vuosituhannen alussa. Toimittaja Jessikka Aro kävi esitelmöimässä tosiasioista USAn tiedustelulle niin tehokkaasti, että hänelle ehdotettiin kunniamerkkiä. Presidentti Trump peruutti luovutuksen, koska Venäjästä ei saanut kertoa ikäviä tosiasioita.

Suomessa toimittaja Aro joutui pitkäaikaisen julman maalittamisen kohteeksi. Äärivasemmisto, äärioikeisto, populistit, fasistit, natsit ym. eivät sietäneet, että Venäjän väitettiin toteuttavan ikäviä asioita. Noilta ajoilta alkaen perussuomalaiset ovat vastustaneet Yleisradion toimintaa ja puolueessa julistetaan nykyisin koko Ylen lopettamista.

Jo ennen nykyisen hallituksen muodostamista alkoi hyökkäys suomalaista kulttuuria vastaan. Presidentti Stubb puolusti suomalaista kulttuuria ja piti sitä tärkeänä myös henkiselle huoltovarmuudelle. 

Suomalaisen identiteetin muodostaa kansallinen kertomus, jonka perustana ovat taideteokset, näyttelmät, elokuvat, musiikki, kaikki taiteellinen luova toiminta, urheilu, elämäntapa. Presidentin tukea kulttuurille moitittiin, millä tuettiin Venäjän hybridisotaa: informaatiovaikuttamisen yksi päätavoitteista on tuhota kansallinen kertomus: millaisiksi itsemme koemme.

Kulttuurin valtavasta voimasta kirjoittajat kertovat Viron vapautumisen Neuvostoliiton ikeestä: Tallinnan laulukentälle oli kokoontunut yli 300 000 laulajaa. Neuvostoliiton miehityshallinto oli laulun edessä lopulta voimaton. Viro oli löytänyt uudelleen tarinansa ja kajauttanut sen ilmoille.

Netissä on kauan voinut ostaa kannatusta viesteilleen. Kympillä, parilla on myynnissä satoja peukutuksia ja kannatuskommentteja omille viesteille. Murheellinen tilanne: oman ajattelun sijaan ihmiset haluavat tukea sitä, mitä monet muutkin.

Venäläiset ovat kehittäneet tehokkaamman ja edullisemman suosion keräyksen. Esimerkki: julkaisivat venäläisen ainoan ja romukuntoisen lentotukialuksen muokattuja kuvia – poistettu mm. sankka savu laivaa vetävä hinaaja – ja kehutaan laivaa maailman tehokkaimmaksi. Sadat laiva-asiantuntijat länsimaissa pilkkaavat ja kiistävät sekä kuvan, että tekstin. Kun on kertynyt tarpeeksi raivokkaita kommentteja, vaihdetaan alkuperäinen kuva ja teksti ja muokataan vaikkapa kehumaan jotakin ukrainalaista. Niinpä alkuperäistä valeuutista lentotukialuksesta vastustavat pilkkaavatkin Ukrainaa.

Skannaan liitteeksi kirjasta pari sivua luetteloa Venäjän infromaatiovaikuttamisen tavoitteista. Ovat hyvinkin samankaltaisia, kuin nykyisin Suomen vallanpitäjien aikaansaannokset.

Arvo Tuominen: Pelon Vyöhyke. Suomi ja seitsemän Venäjän läntistä rajamaata. Otava 2025. Sivuja 255. ISBN 978-951-1-50865-4.

Arvo Tuominen on tuttu toimittaja Yle Areenasta löytyvistä Laatokan Karjalan kiertomatkoistaan. Ohjelmissa tulee mainiosti esille silloisten asukkaiden elämäntilanne ja mielipiteet. Onpa Arvo Tuominen saanut Putinilta Ystävyyden kunniamerkinkin. Venäjän korkein kunniamerkki ulkomaalaisille.

Arvo Tuominen on kiertänyt kaikki kahdeksan rajamaata Suomesta Mustallemerelle. Yhteistä historiaa on, että jokainen maa on kokenut venäläisten hyökkäyksiä ja sortoa. Meillähän tunnetaan venäläisten hyökkäykset Suomeen. Kirja kertoo, että vuoteen mennessä 1918 Venäjä oli Turkin kanssa sotinut 12 kertaa. Edelleen venäläisten nationalistien mielestä Venäjälle kuuluu Bosporin salmi, samoin kuin Alaska.

Arvo Tuominen hyvin asiantuntevasti listaa venäläisten ajatuksia ja tavoitteita tällä vuosituhannella:”Venäjä on syyttänyt länttä kaksinaamaisuudesta, yhteistyöhaluttomuudesta ja sopimusten pettämisestä, mutta ei se ole ollut vierasta Venäjällekään. Esimerkiksi vuonna 1994 somitussa Budapestin sopimuksessa Ukrainan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kesken sovittiin, että Ukraina luopuu Neuvostoliiton hajotessa perimistään ydinaseista ja vastavuoroisesti Venäjä, Yhdysvallat ja Iso-Britannia lupasivat kunnioittaa Ukraian alueellista koskemattomuutta ja itsenäisyyttä”. Sittemmin tätä turvatakuuta liittyivät takaamaan myös Ranska ja Kiina. Jos Venäjä noudattaisi tekemäänsä sopimusta, tai takuumaat vastaisivat sitoumuksestaan, ei Ukrainassa sodittaisi.

”Venäjä solmii heikouden hetkellä sopimuksia aikomatta noudattaa niitä ja vahvistuttuaan muuttaa ne. Tämä sopimuksista piittaamattomuus haittaa myös uusien sopimusten solmimista...Saksan liittokansleri Angela Merkel valitteli Putinin käytöstapoja Barack Obamalle:”En tiedä mitä tehdä miehelle, joka valehtelee minulle lakkaamatta”. Obama nauroi: ”Sama täällä”. Moni muukin on joutunut kuuntelemaan Putinin ilmiselviä valheita.” Venäjä on koko historiansa rakentunut valheille. Mahtaneeko Obamaa nyt naurattaa, kun hänen oman maansa presidenttinä on maailmanhistorian ahkerin valehtelija?

Venäläinen sopiminen on ”nollasummapeliä”: jos toinen osapuoli hyötyy sopimuksesta jotakin, venäläiset kokevat sen olevan itseltään pois. Samanlainen sopija on Yhdysvaltojen presidentti Trump, joka yrittää saada jokaisen sopimuksen tuotosta 100 prosenttia itselleen.

”Putinin mukaan pahinta, mitä voi tehdä, on pettäminen, sillä sitä ei voi antaa anteeksi”. Tosin Venäjällä tämä koskee vain ylempiarvoisten pettämistä. Venäjällä ”rehellinen varas” on arvostettu kansalainen. Tarkoittaa, että tietää oman paikkansa varkaiden/hallinnon hierarkiassa, on rikkumattoman lojaali ylemmilleen, eikä varasta asemaansa enempää.

Venäjällä jokainen hallitsija on kirjoittanut historian uudelleen omien tarpeidensa mukaisesti. Putinin kehittelemä historia uskottelee, että Venäjä periytyisi 800-luvulla syntyneestä Kiovan Rusista, jossa 900-luvun lopulla käännyttiin ortodoksiseen uskoon. Arkistojen mukaan Venäjän juuret löytyvät 1200 luvulta suomalaisugrilaisten asuttaman soisen Mustajoen – sittemmin Moskova – rannoilta, jonne slaavit levittäytyivät. Kun mongolit olivat vallanneet alueita Mustallemerelle ja siitä pohjoiseen, Moskovan ruhtinaskunta valtuutettiin mongolien veronkantajiksi. Ääretöntä julmuutta käyttäen ja naapurikansakuntia valloittaen moskoviitit saivat kerätyksi mongolien vaatimat verot kuin myös rikkauksia itselleen.

Putin on parhaiten onnistunut edistämään hankkeita, joita on halunnut estää. Vaikkapa Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys. Ukrainalaisista vielä ennen Venäjän 2022 hyökkäystä lähes puolet ajatteli, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat samaa kansakuntaa. Nykyisin niin myöntää enää pari prosenttia. Aivan kuten venäläisten julistamat hyökkäyksen syyt vaihtelevat tilanteen mukaan, vaihtelee myös propaganda Ukrainasta. Välillä koko maata, kansaa ja kieltä ei ole koskaan ollutkaan. Välillä Ukraina on Leninin luomus. Välillä Venäjä periytyy Ukrainasta. Välillä ukrainan puhuminen on kielletty.

Samanlainen jakomielinen suhtautuminen Venäjällä on natseihin. Vaikka fasisti/natsi on yleisnimitys kaikelle venäläiselle pahalle, on Venäjällä vankka kannatus aatteelle. Putinin yksityisarmeija Wagner nimettiin natsien mukaan. Toiminta oli hitleriläistä ja sotilaat saivat Putinilta kunniamerkkejä. Nykyisinhän Afrikassa toimiva Wagner on nimeltään Africa Krops, Hitlerin armeijan mukaan.

Putinilainen valtioideologia Russki Mir eli venäläinen maailma on sama, kuin Hitlerin tavoite: ”kodin, uskonnon ja isänmaan korostaminen sekä lännen haukkuminen muun muassa homoeuroopaksi, vaikka homoja on Venäjällä suhteellisesti saman verran kuin EU:n alueella… nyky-Venäjän ideologinen vientituote on homofobia… Venäjällä noin 60 prosenttia avioliitoista päätyy eroon, kun taas EU:ssa keskimäärin 40 prosenttia… Venäjä on perinteisten arvojen alalla vahvimmillaan kaksinaismoraalin saralla… Venäläinen maailma ideologia on puhdas silmänkääntotemppu, joka oikeuttaa muiden maiden sisäisiin asioihin puuttumisen – myös aseellisen… Se on avoin valtakirja Kremlille, riippumatta siitä, haluaako kukaan apua vai ei. Venäjä julistaa haluaan suojella ulkomailla eläviä venäjää puhuvia. Oikeasti Venäjän hallinto ei ole koskaan antanut mitään arvoa ihmishengelle. Kansalaiset ovat ”vankileirien tomua” tai ”planktonia”.

(Tämän kirjan ulkopuolelta voi mainita, että historia tietää ankarasti homoja vainonneita, jotka ovat itse olleet homoseksuaaleja. Esimerkkinä Hitlerin lähimpiä apureita ollut Ernst Röhm, joka passitti homoja keskitysleireille. FBI:n johtaja J. Edgar Hover jahtasi vimmatusti homoja. Suomalaiset ovat valinneet edustajamiehen EU parlamenttiin, joka elää Mosambikista kotoisin olevan maahanmuuttajamiehen kanssa. Kenelläkään ei pitäisi olla syytä puuttua muiden perheasioihin. Paitsi tämän meppimiehen puolueen tärkein tavoite on vastustaa maahanmuuttoa ja homoja. Venäläistä homofobiaa?)

”Saksalainen Königsberg nimettiin vuonna 1946 Kaliningradiksi neuvostojohtaja Mihail Kalinin mukaan. Kalinin oli yksi allekirjoittajista määräyksessä, jonka tuloksena Katynin metsässä ammuttiin keväällä 1940 niskalaukauksella 20 000 puolalaista ”vastavallankumouksellista ja nationalistia.” (Murhattujen puolalaisten tilallehan Stalin oli tuomassa sotavankeja ”valloitetusta Suomesta”.)

On Venäjä onnistunutkin. Kahdesti on autettu USAn presidentiksi Venäjän ehdokas ja vasalli. Britannian ero Euroopan Unionista sujui Venäjän haluamalla tavalla. Pitkäaikaisella rahoituksella ja propagandalla oikeistolaiset populistit eri puolilla maailmaa tukevat Venäjän tavoitteita. Euroopan valtioista Venäjän tukijoita ovat Unkari, Tsekki ja Slovakia, sekä jotkin Balkanin maat. Saksassa, Ranskassa ja Italiassa on vankka populistien Venäjän kannatus eikä sitä ole vähentänyt paljastuneet mittavat rahalliset tuet Venäjältä. Viimeisin projekti on pitää Venäjän vasalli vallassa Unkarissa.

Ville Ranta: Kurissa ja nuhteessa. WSOY 2022. Sivuja 141.

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo. Sammakko 2019. Sivuja 139.

Ikäni olen ollut joukkuepelaaja. Tärkeämpää on ollut puuhata yhteiseksi hyväksi, kuin pelkästään omaa etuaan ajaen. Empatia ja inhimillisyys ovat perusta. Päinvastoin kuin hallituksella, jos on uskominen ministeri Purran julistusta, ”ettei politiikassa ole empatiaa”.

Toisaalta en ole halunnut olla ulvomassa sutena susien joukossa. Erityisen vastenmielistä on lukea salaliittoteorioita julistavien uskomuksia ja luuloja.

Kuten vaikkapa presidentti Trumpin vankkojen perustukijoiden, QAnon uskovien sanomaa, että maailmaa hallitsee demokraattien ja Hollywoodin salaliitto ja he ovat kaapanneet lapsia maan alle kaivettuihin tunneleihin. Eräs äärikristitty salaliittouskovainen kuormasi autoonsa pyssyjä, ajoi 1 000 mailia Washingtoniin ja hyökkäsi pitseriaan, mistä oli uskovien tietämä kulkuaukko noihin maanalaisiin tunneleihin. Onneksi ei kukaan kuollut, kun uskovainen ampui kiväärin lippaan tyhjäksi hyökätessään pitseriaan ja tunnelin ovelle. Ovi oli kuitenkin siivouskomero. Koko talossa ei ollut kellaria.

Hienointa on löytää sellaista uutta tietoa, mikä kyseenalaistaa omat tiedot, jotta voi muuttaa uskomuksiaan. Uuden tiedon on oltava uskottavaa ja luotettavasta lähteestä. 

Hyvin muistan jo 50-luvulta kansansadun, jossa lammaspaimen kiusasi kyläläisiä tämän tästä huutamalla ”susi, susi”, vaikkei sutta ollutkaan. Lopulta kyläläiset oppivat paimenen huijavan, eivätkä korviaan lotkauttaneet, kun sudet oikeasti raatelivat paimenen lauman. Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella faktantarkistajat kirjasivat yli 30 000 valetta, eli parikymmentä vuorokaudessa. Presidentti nääs saattoi öisin herätä ja viestitellä, mitä unet olivat hänelle kertoneet.

Useat suomalaiset kansanedustajat ovat ollut toistuvasti otsikoissa perättömistä tiedoista. Niinpä eräs näistä valehtelijoista vastikään valittiin ministeriksi.

Kun vallanpitäjät niin Suomessa, kuin maailmallakin totuttavat kansalaiset perättömiin puheisiinsa aiheutuu vaara, ettei heidän joskus kertomiaan tosiasioitakaan uskota. Kun totuus ja vale hämärtyvät, myös oikeaa ja väärää on vaikea erottaa toisistaan.

Eduskuntavaalien alla seurasin netissä ehdokkaiden ilmoittelua, koska niitä kutsumatta ja tilaamatta ilmaantui näytölle. Lähes kaikkien puolueiden ehdokkaat julistivat punavihreitä tavoitteita kantaen huolta yksittäisten ihmisten pärjäämisestä, perheistä, koulutuksen saatavuudesta, terveydestä, jopa suomalaisesta kulttuurista. Monille ehdokkaille kehuin heidän tavoitteitaan hyviksi samalla arvellen, ettei puoluejohto heidän ajatuksiaan hyväksy. Nyt vaalien jälkeen monen punavihreä onkin palautunut alkuperäiseksi sinimustaksi ja mustaksi.

Ohessa kummastakin kirjasta joitakin kuvia, jotka eivät välttämättä ole kaikkien katsojien mielen mukaisia. Saattavat herättää ajatuksia. Toivottavasti sellaisia, että voi olla olemassa muutakin, kuin oman kuplan mukaista elämää. Ei tarvitse ruveta toisinajattelijaksi mutta voisi kokeilla, osaisiko ajatella toisinaan.

v

Lasse Rantanen: Raha pilaa kaiken. Kriittisen ajattelijan kuvakirja. Docendo 2024. Sivuja 216.

Kirjailija on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran Helsingin Sanomien piirtäjänä. Lehden perusteellisiin tutkivan journalismin artikkeleihin piirtäjä on vielä lisännyt oman persoonallisen näkökulmansa. Monesti piirrokset jäävät paremmin lukijoiden mieleen, kuin pitkä asiapitoinen teksti.

”Tämä kirja on syntynyt tunteesta… koen suurta myötätuntoa kanssaihmisiäni kohtaan.” Harvinaista on nykyisenä lokeroinnin aikakautena kirjailijan suhtautuminen. Eipä kanssaihmisiä kohtaan koeta myötätuntoa, eikä muutakaan, vaan suhtautuminen lähimmäisiin riippuu lokeron määrityksestä: sukupuoli, kansallisuus, kieli, uskonto, ihonväri, seksuaalisuus, varallisuus, terveys ja monta muuta.

Kirjailija tiputtaa alas monia vääriä luuloja. Netissähän herätellään sitkeästi tämän tästä henkiin monia väitteitä, jotka kerta toisensa jälkeen on todistettu vääriksi (seuraavat ovat VÄÄRIÄ väitteitä): 

- tuloerojen kasvu hyödyttää kaikkia
- suurituloiset maksavat suurimman osan valtion tuloista
- suurituloiset eivät saa mitään vastinetta maksamilleen veroille
- köyhyys on oma valinta kuin myös toinen kokoomukselaisten sitkeästi markkinoima väite, että puolue olisi talousosaaja. Toki kokoomus on Suomen osaavin velanottaja.
- luontoa ei tarvita, kun kaiken saa kaupasta
- Caruna/Uniper miljarditappiot (oikeasti aloitteellisia Jan Vapaavuori ja Jyrki Katainen) oli heidän syytään, joilla oli enää mahdollisuus raunioiden jälkisammutukseen.

Telkkarikanavia selatessani olen joskus havainnut ohjelman Stadi vs Lande. Tavoitteena tuntui olevan tehdä itsestään mahdollisimman typerä. Sama pyrkimys tuntuu olevan noiden uutisankkojen jakelulla netissä. Ellei niistä sitten makseta?

Presidentti Trumpin historiaa käsitellään useassa otsikossa. Hänen oppi-isiään ovat olleet henkilöt, joiden ainoa elämänarvo on ollut raha. WinWin pisnestä ei ole, vaan kaikki on nollasummapeliä: on itseltä pois, jos toinenkin osapuoli hyötyy. Se on totuus, mitä oma etu vaatii ja sumeilematta pitää valehdella tilanteen mukaan (Trumpin edellisellä kaudella kirjattiin yli 30 000 julkista valehtelua, eli keskimäärin parikymmentä päivässä). Koskaan ei saa mitään epäedullista tekoaan tunnustaa ja sitä voimakkaammin on hyökättävä, mitä huonompaan tilanteeseen on itsensä ajanut. Kolme Trumpin kampanjoiden masinistia ovat olleet jo Nixonin ja Reaganin apureina. Kaikki, kuten presidentti itsekin ovat oikeudessa tuomittuja rikollisia. Neuvonantajilla ihan linnatuomiot. ”Trump on pahempi tauti, kuin korona”.

Suurten tulojen esimerkkinä on UPM toimitusjohtaja Jussi Pesonen, jonka tienesti on ollut kuusi (6) miljoonaa euroa vuodessa. Stora Enson Härmälän eläke on 70 000 euroa/kk. Monenlaisia perusteluita noille rahamäärille kirjailija ampuu alas. Useita miljarditappioita kirjailija muistelee eri johtajien ansioiksi. ”Tehtyjen maalien saldo on kyllä komea, mutta suuri osa niistä tehtiin omaan maaliin.” Ei johto korota palkkojaan osaamisensa ja ansioidensa mukaan vaan siksi, että toisten yritysten johtajat ovat yhtiöiden hallituksissa niistä päättämässä. Tulisiko työntekijöillekin oikeus päättää toinen toistensa palkoista? 

”Teollisuudelle metsä takoittaa puuta. Muut metsän ekosysteemien osat – kuten kasvit, eläimet, sienet tai bakteerit – eivät sinne kuulu.” Tilastojen mukaan yli 10% elämästä luonnosta on uhanalaista. Luontotyypeistä 75% on uhanalaisia. Monen suomalaisen mielestä elämän kuuluukin kuolla luonnosta, koska elämän säilymisen puolesta kampanjoivia jaksetaan tulisesti vastustaa ja solvata.

Mitä suuremmat tulot, sitä enemmän lainsäädännössä on keinoja välttyä veronmaksulta. Vuosia sitten arvioitiin Eu:n menettävän verotuloja noin 1 000 miljardia euroa harmaan talouden vuoksi. Paljon suurempi kustannus veronmaksajille tullee korruptiosta. Suomenkin poliittisilla puolueilla on tilinsä veroparatiiseissa (tax haven, verojen turvasatama). Samoissa laitoksissa, joissa omaisuuksiaan hoitavat ja veroja kiertävät suuryritykset, mafia, Putin oligarkkeineen, ISIS ja muut terrorijärjestöt.

Aikanaan sotataloutta varten luotiin bruttokansantuote BKT, joka on pankki- ja lehtiväen mantra. Sen muutoksia on tarkkaan seurattava. BKT johtaa huonoihin päätöksiin:
”Jos talouskasvu on kestämätöntä sen vuoksi, että tuhoamme ympäristöä ja kulutamme loppuun rajalliset luonnonvaramme, tilastojemme pitäisi siitä meitä varottaa.” 
BKT ei varota. BKT vain kasvaa, kun Venäjä tuhoaa Ukrainaa ja Israel milloin ketäkin naapuriaan. 

Sellaisia mittareita on luotu, joihin kirjataan hinta kaikelle luonnosta saatavalle, mutta eivät ne ole rahamaailman suosiossa. Tuskinpa senkään väen suosiossa, joiden mielestä ei saa vastustaa luonnon ja sen elämän hävittämistä.

Lasse Lehtinen: Läheltä piti – Kansakunnan hurjat hetket. Otava 2025. ISBN978-951-1-51272-1

Viime vuosituhannen alusta talonpoika Lallin ja piispa Henrikin kronikasta kirjailija aloittaa. Tämä taitaakin olla ainoa historiallinen tapaus, jossa Novgorod tai Venäjä eivät ole olleet suomalaisia vainoamassa. Ja tämäkin tarina on kirjailijan mukaan pelkkää legendaa.

Kirjailija selostaa lukujen alussa ”hurjan hetken”. Sen jälkeen selviää, kuinka tilanteeseen on jouduttu, ja kuinka siitä on selvitty. Samankaltaiset tapahtumat ovat toistuneet Suomen historiassa. Läheskään aina päättäjät eivät ole osanneet ottaa opikseen aiemmista epäonnistuneita toimista, vaan on aiheutettu samoja ongelmia. Kuten juuri nytkin.

Paljon kerrotaan presidentti Urho Kekkosen ajasta. Neuvostoliiton etu oli Kekkosen etu ja päin vastoin. Noilla eduilla kuitenkin saatiin pidetyksi puna-armeija rajan takana. Suomen itsenäisyys edellytti, että kaikkiin päätöksiin kysyttiin Neuvostoliiton hyväksyntä. Jopa sanomalehden pilapiirros nosti ulkopoliittisen kriisin. ”Presidentti Kekkonen ratkaisi monia ongelmia, joihin ei olisi jouduttu ilman presidentti Kekkosta.” Maailmankuulua suomettumista tosin rajaa ”Max Jakobsonin muinoinen päätelmä, jonka mukaan Suomessa vain eliitti oli suomettunut” (eliitillä oli toki laajat tukijoukkonsa).

Pitkin matkaa kirjassa mainitaan poliitikkojen lain vastaiset toimet. Jopa valtiosääntöä rikottiin Kekkosen operaatioissa. Nykyiset lain vastaiset lait eivät ole mikään uusi ilmiö. On kuitenkin hyvä, että laittomasta lainsäädäntötyöstä voidaan vielä julkisuudessa kertoa, vaikkakin vallanpitäjien sensuurin vaatimukset ovat lisääntyneet.

Kansakunnan yhtenäisyys on menestymisen edellytys. Kun pari sataa vuotta sitten Suomen suuriruhtinaskunnassa kulttuuri alkoi luoda suomalaisuutta, lujitti se yksimielisyyttä vastustaa Venäjän tsaarin sortokausia. Talvisodan aikaan lähes yksimielinen Suomi taisteli Neuvostoliiton tsaari Stalinin hyökkäystä vastaan. Erityisen merkittävä oli ”Tammikuun kihlaus”. Työnantajat suostuivat neuvottelemaan työntekijöiden kanssa sopimuksista.

Aina ei ole yksimielisyyttä löytynyt. Venäjän vallankumouksen aikaan Suomessa bolsevikkien kellokkaat kaappasivat sosialidemokraattisen puolueen ja aloittivat kapinan tamikuussa 1918. Vallankumousyritys johti sisällissotaan. Samalla käytiin vapaussota, kun venäläisten satatuhantinen sotaväki riisuttiin aseista ja palautettiin Venäjälle. Ensimmäinen maailmansotakin rantautui itsenäiseen Suomeen Saksan armeijan mukana. Silloin ratkottiin ongelmat vihan voimalla.

Jo Suomen suuriruhtinaskunnan aikaan väkivaltaa käytettiin ongelmanratkaisuun. Jopa koulupojat suunnittelivat ja olivat toteuttamassa esivallan murhia. Suomalaiset murhasivat oman sisäministerinsä 1922. Sisäministeri Ritavuoren tappamisen syynä oli yritys rakentaa suvaitsevuutta ja yhteistyötä kaikkien suomalaisten kesken. Nykyisin meidän aikanamme on päinvastainen tilanne: hallinnon tavoite on lisätä polarisaatiota, eli erimielisyyttä, suvaitsemattomuutta ja vihaa. Vastustajaa on vasaroitu ja pistooli on paukkunut.

Presidentti Ståhlberg sai 32 jääkäriupseerin allekirjoittaman vaatimuksen erota, jos ei halua tulla tapetuksi. Myöhemmätkin presidentit ovat saaneet tappouhkauksia. Lapuanliike ja kommunistit kahakoivat ja ihmisiä katosi. Nykyinen eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on murehtinut:”Väkivalta on aliarvostettu ongelmanratkaisukeino”. Silti nykyinen Suomi on jatkuvasti EU:n väkivaltatilaston kärjessä. Paljonkohan tarvittaisiin uhreja lisää, että Halla-ahon ongelmanratkaisukeino muuttuisi arvostetuksi?

Viime vuosituhannen lopulla kokoomuksen ex-puheenjohtaja Harri Holkerin hallituksen, pankkien ja presidentti Mauno Koiviston ”vahvan markan” politiikalla Suomi ajautui historiansa pahimpaan talouslamaan. Kirjailija toteaa:”...yksi historian huonoimmista hallituksista.” Muistan, kuinka ministeri Suominen hehkutti eduskunnassa:”Tämä hallitus tullaan muistamaan rahamarkkinoiden vapauttamisesta.” Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja oli oikeassa, vaikkei ehkä ymmärtänyt, millaiseen katastrofiin oli Suomea johtamassa.

Seuraavan hallituksen Esko Ahon ja Iiro Viinasen johdolla laman rauniot pistettiin kansalaisten piikkiin. ”Pelastamalla pankit tuhottiin samalla suuri määrä kannattavaa bisnestä… Historiamme suurinta omaisuuden uusjakoa kesti koko 1990-luvun”. Valtion velka kymmenkertaistui. Työttömiä puoli miljoonaa, konkursseja noin 60 000, ulosotossa puoli miljoonaa suomalaista. ”Lama kosketti eri tavoin likimain puoltatoista miljoonaa suomalaista, mukaan lukien omistajat, työntekijät ja perheenjäsenet. Arviolta 10 000 itsemurhaa oli sidoksissa laman tapahtumiin.” Edelleenkään pankkien toimintaa ei ole laitettu aisoihin ja odotellaan seuraavaa pankkikriisiä.

Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin 2020 koronan ja Venäjän hyökkäyksen aiheuttamien ongelmien hoidossa otettiin oppia Holkerin hallituksesta, mitä ei pidä tehdä. Työllisyys kasvoi, yritykset eivät tehneet konkursseja.

Äänestäjät halusivat vuoden 2023 eduskuntavaaleissa muutosta. Niinpä tuon ”historian huonoimman hallituksen” ennätyksiä ollaan nyt lähestymässä, mahdetaanko ylittääkin ennen seuraavia vaaleja: jatkuvasti jyrkässä kasvussa ovat olleet valtion velka, työttömyys ja tuloerot, eli lisää rutiköyhiä, joiden tuet siirretään ökyrikkaille. Valtion tulonsiirroista rikkain kymmenys saa lähes tuplaten sen, minkä köyhin kymmenys.

Presidentti Kekkosen jälkeen Ahti Karjalaista seuraavaksi presidentiksi tukeneen Teollisuuden keskusliitton vaalijulistuksen oli allekirjoittanut sata teollisuuden ja kaupan vaikuttajaa. ”Jos Karjalaista ei valita, panssarit tulevat (Venäjältä)… Vetoomus on noloimpia lukuja suomalaisen kappaporvariston historiassa. Mutta liikemiespiirit olivat olleet Suomen itsenäistymistä vastaan myös vuonna 1917. Silloinkin pelättiin Venäjän kaupan vaikeutuvan.”

”Vuoden 1938 budjettiin sosialidemokraattien valtionvarainministeri Tanner esitti puolustusmenojen kattamiseksi 20 prosentin korotusta tulo- ja omaisuusveroon. Esitystä vastustettiin ankarasti oikeistossa, ja se sai nimen ”Tanner-vero”. Väittelyn ollessa kiivaimmillaan Tanner sanoi, etteivät porvarin isänmaallisuus ja lompakko näyttäneet olevan edes hyvänpäivän tuttuja keskenään. Eduskunta kuitenkin hyväksyi veron.”

”Rahalla ei ole isänmaata ja kauppiaan sydän on lompakossa (pohjaton).” 

Kirjailija muistelee myös Veikko Vennamoa, joka 1959 perusti Suomen Pientalonpoikien Puolueen. Sittemmin nimeksi vaihtui Suomen Maaseudun Puolue. Tästä puolueesta kehkeytyi nykyinen hallituspuolue Perussuomalaiset.

Veikko Vennamon kehittämät ilmaisut kuvaavat hyvin hänen nykyisten perillistensä hallitustoimia:”rötösherrat, seteliselkärankaiset”. Ovathan ministerit toistuvasti halunneet alentaa omia verojaan ja kasvattaa tuloeroja.

”Kyllä kansa tietää, riistohallitus, pelin politiikka ja unohdettu kansa”. Kansaa ei ole Vennamon nykyiset seuraajat unohtaneet: jatkuvasti on muistettu kurjuutta köyhimmille ja heikoimmille kasvattaa. Muutama kuukausi sitten yli 100 000 suomalaista tiputettiin alle köyhyysrajan. Lisäksi lapsia köyhyyteen putosi arviolta 30 000, jotta valtakunnan rikkaimmat saivat miljardin verohelpotukset. Käsittämätöntä on pahin suomalaisen kulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan sortokausi sitten tsaarin vainojen. Venäjän hybridisodassa on ollut sama tavoitte koko tämän vuosituhannen.

Kirjoittaja Mariam Naiem, kuvittaneet Julija Vus & Ivan Kypibida. Pitkän sodan lyhyt historia. Suomentanut Eero Balk. Tammi 2025. ”Kirjan teossa ei ole hyödynnetty tekoälyä”. Kuvateos Ukrainan historiasta 800-luvulta nykypäivään. ISBN 978-952-04-7525-3.

Tämän kuvateoksen löysin kirjastosta. On niin selkeä tietoisku, että kävin kirjakaupasta ostamassa oman kappaleen. Siksikin, kun kirjassa lukee:”Tuotto ohjataan Suomen Unicefin kautta lyhentämättömänä Ukrainan lasten hyväksi”.

Kirja kertoo elämästä Ukrainassa venäläisten epäinhimillisen ja järjettömän hyökkäyksen kohteena. Välillä kerrotaan Kiovan ruhtinaskunnan alkuajoista yli tuhat vuotta sitten. Valotetaan parinsadan vuoden takaisia Venäjän valtiaan Katariina Suuren valloituksia nykyisen Ukrainan alueilla. Myös selviää Neuvostoliiton diktaattorin Stalinin toteuttamat nälänhädät ja kansanmurhat. Ukrainan aluehan ei ollut ainoa Neuvostoliiton alueista, missä kansalaiset näännytettiin nälkään tai muuten murhattiin.

Kiovan ruhtinaskunta (Kiovan Rus) oli Euroopan suurin ja vaurain valtio. Mongolien hyökkäys 800 vuotta sitten hajotti Kiovan Rusin. Itäosat jäivät valloittajien verotettaviksi. Kiovan Rusin länsialueet liitettiin Liettuaan, joka laajeni Euroopan suurvallaksi. Liettuan liitto Puolan kanssa säilyi 1700-luvun lopulle asti.

Moskovan ruhtinaskunta syntyi Moskova-joen soisille rannoille jonkin aikaa ennen mongolien hyökkäystä. Mongolit sopivat Moskovan ruhtinaiden kanssa valloitettujen alueiden veronkannosta. Mongolien väkivalta ja epäinhimillinen julmuus juurtui venäläisiin veronkantajiin ja vallanpitäjiin. Mongolien verojen lisäksi ryöstettiin alamaisilta loppuomaisuus ruhtinaskunnan valtiaille ja alue nimettiin suuriruhtinaskunnaksi. Veronkanto mongoleille kesti satoja vuosia. Venäläisten lähteiden mukaan vielä Pietari Suuri maksoi veroja Krimin kaanille. 

Moskovan suuriruhtinaskunnassa ymmärrettiin loisteliaan historian merkitys. Jo kuusisataa vuotta sitten ympäri aluetta perustetuissa luostareissa kirjoitettiin suuriruhtinaita ja sotasankareita ylistäviä kronikoita. Jokainen hallitsija on halunnut oman Eskon puumerkkinsä todistamaan omaa erinomaisuuttaan.

Venäläiset eivät itsekään pidä kunniakkaana valtionsa syntyä mongolien julmina verokarhuina. Mongolitausta halutaan kiistää ja monenlaisin kommervenkein pyritään piirtelemään perintökaavioita Kiovan Rusiin. Olihan siellä oltu kristittyjä yli 1 000 vuotta sitten. Silti toisesta suupielestä venäläiset kyseenalaistavat koko Ukrainan ja ukrainan kielen olemassaolon.

Jos kiinnostaa oppia aiheesta lisää, kannattaa lukea Pekka Lehtosen kirja ”Myyttien ja utopioiden maa. Venäjän historiaa ja aatteita penkomassa”. Kirjoittaja on ollut vankka tosiuskovainen kommunisti. Herätyksen todellisuuteen koettuaan hän on kiinnostunut selvittämään, kuinka asiat ovat oikeasti. Eräs tiivistys aiheesta:”Venäjä on aina perustunut valheelle!”

Peter Pomerantsev: Totuudella ei voi taistella valheita vastaan. Docendo, 2025. Sivuja 391. ISBN 978-952-850-173-2.

Kuinka sattuikaan. Tämän päivän uutisissa kerrotaan tutkimuksesta, kuinka Suomessakin poliitikkojen valehtelu lisääntyy. Esimerkkinä vaikkapa, kun viime viikon uutisissa kuultiin, että ministereiden julistamat 10 miljardin euron säästöt ovatkin oikeasti vain kolmasosa. Samoin hallitus on pitänyt tärkeänä, että tuleville suomalaisille sukupolville jätetään kukoistava luonto. Tänään uutiset toteavat, että ”luontostrategia on ollut jumissa” koko hallituskauden ajan. Vaikka pääministeri kävi Dubaissa asti julistamassa Suomen edistyksellisyyttä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Nyt Ympäristö- ja ilmastoministeri haluaa lykätä omat vastuunsa kunnille ja yrityksille.

Tässä kirjassa käydään läpi Thomas Sefton Delmerin elämänkertaa. Australialaisten vanhempien poika syntyi Berliinissä. Ensimmäisen maailmansodan alkuaikoina koululainen koki, mitä oli olla brittiläinen lapsi kiihkokansallisessa Saksassa.

Ajoittain kirjailija vertailee natsien ja Venäjän Putinin toimien samankaltaisuutta. Mikä on tehonnut Saksassa, tehoaa Venäjälläkin. Ja tehoaa yleensäkin ihmisiin.

Ensimäisen maailmansodan jälkeen lehtimiehenä Delmer loi suhteita nousevan natsiliikkeen johtoon. SA:n katutappelijoita johtanut Ernst Röhm järjesti muutaman Hitlerin haastattelun ja pääsyjä natsien sisäpiirien kokoontumisiin. Natsit keksivät saksalaisten ihanteeksi arjalaisen rodun ja kaikkea siitä poikkeavaa piti vainota. Myös homoja, vaikka Röhm oli itse ”julkihomo”. Sittemmin Hitler murhautti vankan tukijansa.

Natsipuolue oli noussut valtaan vastustamalla korruptiota. Samaa tietä on kuljettu Kiinassa, Unkarissa, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Euroopan populistisissa puolueissa. Kun on valtaan päästy, pyritään siellä kaikin keinoin pysymään, jotta omaa korruptiota voisi jatkaa. Tärkeä keino on propaganda ja sensuuri estämään omien väärinkäytösten paljastuminen.

Natsit olivat opiskelleet kansanjoukkojen villitsemistä: ”tiedostamattoman merkitys kaikissa teoissamme on valtava, kun taas järjen merkitys on hyvin pieni... väkijoukkojen näkemykset alkavat muistuttaa sokeaa alistumista ja raivokasta suvaitsemattomuutta. Hitlerin propagandassa erityisen vaikuttavaa oli häijy viha oletettuja vihollisia vastaan.” Viha kasvattaa vihaa.

”Ei ole mitään uutta auringon alla” toteaa Vanhan testamentin Saarnaajan kirja. Niin natsit, kommunistit, kuin Putinin, Trumpin ja populistien tukijat rakentavat kannatustaan nöyryytyksen tunteelle. Siitä kasvaa pelko, kateus ja erilaisuuden viha, jolla halutaan peittää omaa huonoa itsetuntoa.

Ideologian kannattajat luottavat niihin tiedotusvälineisiin, jotka edustavat heidän poliittista identiteettiään ja tuntevat epäluottamusta muita kohtaan. Niin natseilla, kuin Venäjällä, Yhdysvalloissa ja maailmalla populisteilla. Perussuomalaisten tiedotus ei noudata Julkisen Sanan Neuvoston journalistin ohjeita, joissa edellytetään julkaistun tiedon olevan totta. Samoin julistivat natsien propagandakäsikirjat:”uutiset eivät pyri olemaan objektiivisia, vapaita, riippumattomia, vaan päämäärä on heijastella aatteen henkistä perustaa.”

Natsit kannattivat kansalaisia ilmiantamaan puolueen vastaisia voimia. Natseille oli katkera pettymys todeta, että ilmiantojen takana oli useimmiten ihmisten kateus ja viha, riidat naapureiden tai työtovereiden välillä.

Brittien propagandasotijat oli keskitetty Woburniin, luoteeseen Lontoosta. Lähellä oli Bletchely Parkin maineikkaat koodinmurtajat, joilla oli käytössään maailman ensimmäinen ohjelmoitava tietokone Colossus.

Kun Englannissa epäilyt Sefton Delmerin natsisympatioista väistyivät, hän pääsi luomaan keski- ja lyhytaaltoradiolähetyksillä natsien vastaista viestintää saksalaisille. Hänen asemansa esittivät isänmaallisia saksalaisia, jotka olivat uskollisia Hitlerille, mutta kaivoivat maata natsipuolueen johdon alta. Laajan avustajaverkon avulla kerättiin nippelitietoa Saksan valtaamilta alueilta puoluejohdon korruptiosta, mässäilystä, öykkäröinnistä ja itsekkyydestä samalla, kun sotilaat rintamilla ja kansa kotimaassa kärsi. Vaikka sittemmin saksalaiset tiesivät, että radiolähetykset tulivat briteiltä, lähetyksiin uskottiin, koska oli todettu tietojen olevan totta.

Niinpä erään Britannian rannikkovesillä väijyneen sukellusveneen päällikkö sai Delmerin radiolähetyksessä onnittelut terveen pojan syntymisestä. Päällikkö ei ollut kahteen vuoteen päässyt käymään kotonaan perheensä parissa. Onnittelut saivat hänet ajamaan veneensä Englantilaiseen satamaan.

Sodan päätyttyä Delmer palasi Saksaan. Vaikka natsit olivat saaneet koko Euroopan tuhotuksi, heitä alettiin nostaa merkittäville paikoille hallinnossa. Säädettiin lakeja sotarikollisten armahtamisiksi. Itävallassa presidenttinä oli tunnettu natsirikollinen vielä 1990-luvulla. Neuvostoliiton hallitsemassa Itä-Saksassa jatkui tyrannia entiseen malliin, nimi vain vaihtui. Natsien sijaan valtaa pitivät kommunistit. Korruptiokin jatkui totutulla tavalla.

Kirjan tekstissä jokunen kohta hämmensi. Toistuvasti mainittiin Saksan kansalaisten transistoriradiot. Sota-aikaan ei ollut transistoreja missään laitteissa. Myös kerrotaan, että saksalaiset laajalti selasivat lyhytaaltojen radioasemia. Muista kirjoista on voinut lukea, että Saksassa olisi ollut sallituja vain kansanradiot, keskiaaltovastaanottimet, joissa oli kiinteästi valittavissa vain saksalaisia asemia. Ja sitten mainitaan että Woburnista Lontoon nurkilta oli 1600 kilometrin päässä Yhdysvaltojen Nebraska. Olisiko tuohon erheeseen syynä, että USAssa on myöskin Woburn nimisiä paikkoja? 

Alussa mainittu kotimaamme uutinen, että poliitikot valehtelevat yhä enemmän kertoi myös, että rahalla on yhä suurempi vaikutus äänestäjien suosioon. Orbanin, Putinin ja Trumpin lisäksi miljoonamiehiä on valittu valtioiden johtoon muuallakin. Viimeksi Tsekissä ja Slovakiassa. Näin jatkunee niin kauan, kuin äänestäjiä ei kiinnosta seurata päättäjien puheiden ja tekojen erilaisuutta. Sitäkin on tutkittu, että valehtelu syö moraalia, eikä enää eroteta oikeaa väärästä, hyvää pahasta.

Tämän tikustelin aikanaan Facebook-sivulleni. Viime kesänä lopetin Facebookin käytön, mutta tämä teksti sopii näin pyhäaamun rauhaan.

Ville Mäkipelto, Paavo Huotari: Sensuroitu, Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023).

Olen tottunut semmoiseen, että jos kirjan nimessä on "vaiettu", kirjailija on ollut laiska, eikä ole viitsinyt silmäillä, mitä kaikkea aiheesta aiemmin on julkaistu. Tämä kirja on poikkeus: jo alussa todetaan, ettei suomeksi ole tällaista julkaistu.

Omalla vastuullaan saa jokainen selostukseni lukea. Uskon asiat ovat useimmille netin selaajille tärkeitä ja herkkiä. Ei pystytä hyväksymään muuta, kuin omaan kuplaan sopivaa tietoa, on kyse sitten uskonnosta tai politiikasta. Eräistä toisista aiheista kirjoittaessani olin saman päivän aikana "vihervasuri, punikkikommari, demari ja natsi" sekä lietsoin "Venäjän vihaa". Kun lukijalla ei ole vankan luulon tueksi tietoa tosiasioista, voi pistää niin vihaksi, että voi vain yrittää leimata tosiasioista kertovan valehtelijaksi. Toki olen hyvilläni noista kommenteista, koska olen lukijoiden mielestä osannut asioita käsitellä monipuolisesti ja laajakatseisesti.

Olen tiennyt, että eksegetiikka on uskonnollisten kirjoitusten parissa tehtävää salapoliisityötä. Erinomaisesti tämä kirja aihetta valaisee perinpohjin.

Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. Ensimmäiset kristittyjen pyhät kirjat oli juutalaisten Tanak, kristityille Vanha testamentti. Juutalaisten pyhät kirjoitukset olivat osin kolmen tuhannen vuoden takaa kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi. Kristittyjen Vanha testamentti Septuaginta oli Egyptissä tehty kreikankielinen käännös noin vuodelta 300 ennen ajanlaskun alkua. Puhdasta Jumalan sanaa julistaa yli 6 000 Uuden testamentin erilaista versiota. Uuden testamentin kirjojen ensimmäisiä versioita arvioidaan kirjoitetun vuosina 50 - 150 ajanlaskun alun jälkeen. Yksikään kirjoittajista ei ollut Jeesuksen lähipiiriä. Tekstit perustuvat kuulopuheisiin.

Suomenkielinen kirkkoraamattu on vuodelta 1992. Joidenkin uskovien mielestä käännös on harhaoppinen, koska alkuperäistä Jumalan sanaa julistaa käännös vuodelta 1938. Tosiuskoville kelpaa vain käännös vuodelta 1776.

Yhtään alkuperäistä raamatun tekstiä ei ole säilynyt, eikä kirjoittajia tunneta. Kaikkia tekstejä on ollut muokkaamassa ja eri kielille kääntämässä lukematon määrä kirjureita eri maissa. Raamatun kertomusten aikoihin hepreankielessä oli alle 10 000 sanaa, eikä kirjoitetussa tekstissä ollut vokaaleja (a, e, i, o, u, y). Nykyisin satoja tuhansia ja sanojen merkitys on osin muuttunut. Lisäksi kopioitaessa tai käännettäessä on tapahtunut tahattomia tai tahallisia virheitä ja sisältöä on soviteltu ajan hengen mukaiseksi.

Vanhan testamentin alkuaikojen ylijumala oli Eljon ja oli paljon "jumalan poikia", yhtenä Jahve. Eljonin puoliso ja Jahven äiti oli Asera, joka vaihdettiin myöhemmin Jahven puolisoksi ja lopulta hylättiin harhaoppina (suomalaisilla oli Ukko ylijumalan lisäksi mies- ja naisjumalia). Jumalan pojille jaettiin maat ja Jahve sai Juudan asukkaineen. Vähitellen Jahve nousi hierarkiassa ja niinpä ensimmäinen käsky sanookin "... älä pidä muita jumalia."

Ohessa liitekuvana kirjan sisällysluettelo. Monet asiat eivät ole uskomustemme mukaisia. Neitsyt Marian kertomuksen kulku lähtee noin 2 700 vuotta sitten vaikuttaneen Jesajan kirjasta. Jumala tekee liiton Juudan kuninkaan Ahasin kanssa ja "lupauksen merkkinä on nuori nainen, joka synnyttää pojan" (ei mainita kuka missä milloin). Lähes tuhannen vuoden kuluttua Matteuksen evankeliumin kirjoittajat huomaavat, että "nuori nainen" on Neitsyt Maria ja "poika" on Jeesus. Noina aikoina alkuperäisellä sanalla oli molemmat merkitykset ja sittemmin "nuori nainen" hävisi ilmaisulle "neitsyt." 

Kirjoittajat tietävät, että Suomen eduskunassa useimmiten siteerattu on Raamattu. Murheellisesti julkisuudessa Raamattu on monesti lyömäase, josta poimituilla tekstipätkillä todistellaan muiden mielipiteet synniksi. Kirjassa on mm. otsikko:"Kääntäjät lisäsivät homoseksuaalisuuden Raamattuun".

Itse suosittelen tätä kirjaa koulujen uskontotunneille (mikähän lie nykyisin oppituntien nimitys?) kuin myös rippileireille. Ei tarinoiden taustojen selvityksen pitäisi ihmisen henkilökohtaisia uskonasioita ja arvoja muuksi muuttaa. Raamattu kertoo tuhansien vuosien ajalta ihmisten suhtautumisesta jumaliin.

Ps. maailmassa lienee erilaisia uskontokuntia satoja tuhansia (kristittyjäkin on laskettu olevan lähes 50 000 erilaista seurakuntaa). Monilla on omat pyhät kirjoituksensa, joten sanan selittäjillä riittää työsarkaa.

Ps2. Raamatussa ei mainita Eevan poimineen omenaa paratiisissa. Maailman vanhin ammattihan on ollut omenanpoimija. Vasta toisena on se "maailman vanhin ammatti". Ennestään olen tiennyt, että ennen Eevaa Jumala oli luonut Aatamin kaveriksi Lilithin samoista aineksista kuin Aataminkin. Koska Lilith tykkäsi päntiönään rillutella joidenkin lähiseudun örkkien kanssa, yritti Jumala uudelleen: loi Eevan Aatamin kylkiluusta. Onnistuikohan nyt paremmin?

Ps3. Eräs kristinuskon peruspilareista, kirkkoisä Augustinus, oli jumalalle vihainen naisen luonnista. Hänen mielestään jumalan olisi pitänyt luoda mies Aatamin kaveriksi. Niistä ajoista naiskeskeinen uskonto alkoi lietsoa naisvihaa, joka jatkuu edelleen.

(Jatkoa tälle kirjalle viime vuonna julkaistussa Mäkipellon kirjassa Jumalan synty)

Äänimeressä on uusien merikirjojen palsta, sekä foorumi ”Muita kirjoja”. Palstan seuraajat jakavat tietoja omista lukemisistaan. Ohessa eräs vinkki, kiitos.

Fredrik Rejman: Laivalääkärinä valaanpyynnissä. Sahlgrenin kustannusliike Oy 2006. Sivuja 219.

Fredrik Rejman (Helsinki 14.12.1928-15.2.2012 Porvoo) vasta valmistuneena lääkärinä hoksasi Hufvudstadsbladetista pikkuisen ilmoituksen, jossa etsittiin lääkäriä valaanpyyntikaudelle 1957-1958 Antarktiksen vesille. Redari lähetti matkaliput: DC-3 lentokoneella Maariaahaminasta Tukholmaan ja sieltä DC-8 lennolla Osloon. Esittäytymisreissu oli suotuisa molemmin puolin ja lääkäri sai jobin.

Jo tuohon aikaan valaanpyynti oli kansainvälisesti säännösteltyä.Vajaat 15 000 valasta oli sallittu ammuttavan tuolla pyyntikaudella. Laivalla oli kaksi valtion virkamiestä, jotka tunnistivat pyydetyt valaat ja mittasivat pituuden ja kirjasivat tiedot. Ei kerrota, mitä alamittaisille tehtiin, muttei niitä varmaankaan saatu herätettyä henkiin.

Valaskeittämö PELAGOS oli alunperin liverpoolilainen 1902 rakennettu pasiseeri/rahtilaiva ATHENIC, joka oli 1928 muutettu valaanpyyntiin. Saksalaiset olivat takavarikoineet laivan käyttöönsä sotavuosiksi. Romuranta odotti Hampurissa 1962.

Pyyntiretkelle lähti noin 400 miestä. Naisia ei ollut. Varsinaisia pyyntialuksia oli vajaat kymmenen. Tykillä ammutun harppuunan kärjessä oli räjähdyspanos. Tapetut valaat puhallettiin täyteen ilmaa ja jätettiin merkittyinä kellumaan tukialuksen keräiltäväksi.

Ensimmäiset tapetut valaat kiinnitettiin keittiön ulkosivuille fendareiksi pyyntialuksia varten. Aikansa raato kesti puristusta kahden laivan välissä, kunnes räjähti ja levisi palasina ja löyhkänä molempiin aluksiin. 

Nuori lääkäri oli kovin huolissaan osaamisestaan. Oli kokemusta vasta vain vajaan sadan umpisuolen leikkaamisesta. Pyyntimatkalla lukema kasvoi yhdeksällä. Lisäksi yksi vatsakalvon tulehduksen leikkaus. Paljon enemmän tohtoria työllisti pyyntiväen mädäntyneet hampaat, joita oli jatkuvasti revittävä irti. Lisäksi aasialainen flunssa piileskeli jossain ja merellä sairastutti tohtorinkin.

Olessani töissä rahtilaivoilla 70-80 luvuilla pääsin tutustumaan suomalaisten merenkulkijoiden alkoholinkäyttöön. Tuolloin huomasi, että norjalaiset olivat tässä taidossa paljon pidemmällä. Laivatohtori kertoo, että matkalla pyyntivesille bunkraussatamissa porukka täydensi omia viinavarastojaan. Kaikki juotiin yhtä mitaa niin kauan, kuin pulloissa riitti. Massiivinen seppä kantoi Kapkaupungista kaksi koppaa viskiä puuriin. Parin pullon vuorokausivauhdilla ne riittivät 12 päiväksi. Kova kuuri oli toipuminen, mutta sen jälkeen työkunto löytyi.

Kokeneet valaanpyytäjät kertoivat, että aiemmin oli löytynyt satojen valaiden parvia. Nyt enää alle kymmenen.

Retkikunta saavutti tavoitteensa 80 000 tynnyriä valasöljyä. Yhdestä valaasta saatiin keitettyä 300 astiaa. Tavoite tuotti laivaväelle bonukset, paitsi tohtorille, joka oli neuvotellut kiinteän palkan.

Antarktiksella oli kaksi muutakain norjalaista valaanpyyntilaivastoa. Niiden saaliit olivat yli 130 000 tynnyriä. Lisäksi havaittiin japanilaisia, brittejä ja neuvostoliittolaisia. Neuvostoliittolaiset olivat tarkkaan perillä kaikista kansainvälisistä säännöistä, mutteivät noudattaneet yhtäkään. Näköetäisyyden päässä norjalaiset kuuntelivat venäläisten radioivan aivan muuta, kuin mitä tekivät.

Töissä olen ollut tankkilaivalla, josta ei sinä aikana päässyt maihin kolmeen kuukauteen. Huomasi, että joillekin laivaväestä eristäytyminen kävi raskaaksi. Suunnilleen saman mittaisen pyyntikauden loppuaikoina alkoi norjalaistenkin humeetit höyrähdellä. Ilmaantui vainoharhaisuutta jopa niin, että joitakin oli vahdittava. Onhan valaanpyytäjillä painolastina kurjat säät ja jatkuva tappamisen löyhkä.

Fredrik Rejman jatkoi kirurgin hommiaan ja on kirjoittanut toisenkin muistelun: Som volontärkirurg i Afrika