Lippulaivat, mukavuusliput

Uusin päivitys 20.10.2011: Jari Savolaisen löytämä singaporelainen lehtiuutinen suomalaisten merenkulkijoiden palkoista.

Suomi oli itsenäistymisensä jälkeen erittäin edullinen maa liikemiehille. Oli alkanut voimakas taloudellinen kehitys, mutta palkkataso oli Euroopan matalimpia (kuten edelleenkin) ja verotus vähäistä. Ulkomaisia yrittäjiä ja pääomasijoittajia aloitti liiketoiminnan eri aloilla.

Laivamiehistön palkkataso englantilaisiin verrattuna oli alle puolet. Ruotsalaisissa laivoissa miehityskustannukset olivat kaksinkertaiset suomalaisiin verrattuuna. Useat muut Länsi-Euroopan maat olivat Ruotsia kalliimpia. Pienten palkkakustannusten lisäksi suomalaisia laivoja saatiin ajaa parikymmentä prosenttia pienemmillä miehistöillä.

Lippulaivat ja mukavuuslippulaivat

Pienten kustannusten ansiosta ulkomaisia laivoja liputettiin Suomeen jo 1920-luvun alusta alkaen, ollen ensimmäiset Norjasta. Ulkomainen varustaja teki sopimuksen suomalaisen yhteistyökumppanin kanssa, joka perusti yhtiön ja hankki siihen lain edellyttämät kolme osakasta. Ulkomaalaiselle päämiehelle siirrettiin osake-enemmistö ja uudelle varustamolle ostettiin laivoja. Vuosikymmenen lopun lama kiihdytti laivojen siirtoa Suomeen. Rahdit romahtivat ja Suomen halvoilla kustannuksilla pystyttiin liikennöimään ilman tappioita. Suomen lipun alle siirrettiin eniten laivoja Ruotsista. Muita olivat Iso-Britannia, Norja, Saksa, Hollanti ja Tanska. Näitä mukavuuslippulaivoja lasketaan olleen 85.

The Singapore Free Press, 7.9.1932.

Suomeen liputetuista laivoista ei käytetty mukavuuslippulaiva nimitystä, vaan puhuttiin lippuvaltiosta tai lippulaivoista. Nykyinen mukavuslippulaivajärjestelmä alkoi 1920-luvulla monikansallisten yritysten siirtäessä aluksiaan Panaman rekisteriin. Erityisesti maissa, missä merenkulkijoiden palkkoja oli saatu nostetuksi inhimilliselle tasolle oli ulosliputus runsasta. Palkkojen polkemisen lisäksi ulosliputusta tekivät varustamot, joitten alukset eivät omassa maassa kelvanneet kuntonsa puolesta merenkulkuun. Säästöä yritettiin saada palkkaamalla halvalla epäpäteviä työntekijöitä ja liikennöimällä pienemmillä ja miehistöillä, kuin oma lippu olisi edellyttänyt. 1950-luvulla Panaman lisäksi ilmaantui mukavuuslippumaiksi Liberia, Honduras ja Costa Rica. Länsi-Euroopassa mukavuuslippujen käyttö laajeni voimakkaasti 1960-luvulla.

Norjalainen A/B Nordenfjeldske Lines O/Y oli Suomen ensimmäinen mukavuuslippuvarustamo aloittaen toimintansa 1920-luvun alussa. Yritys kansvoi konsuli Kristian Hansenin johdolla erääksi Suomen suurimmista hoitovarustamoista perustaen mm. Ab Turret Oy:n. Turretin osti 1941 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö ja yhtiö operoi sodan jälkeen tankkilaivoja. Nordenfjeldske Linesin nimeksi vaihdettiin johtajan mukaan Ab Kristian Hansen Oy vuonna 1937. Myytyään Suomessa varustamot laivoineen konsuli Kristian Hansen palasi Norjaan vuonna 1941.

Mukavuusliputus Suomessa

Rederi Ab Gustaf Erikson aloitti virallisesti ensimmäisenä Suomessa alustensa mukavuusliputtamisen 1980-luvulla. Merikapteeni Timo Härmälä kertoo ensimmäisen Eriksonin aluksen siirrosta:

REEFER INSEL Veracruzissa lokakuussa 1984 lastaamassa appelsiinejä määränpäänä Rotterdam. Kuva: Timo Härmälä

"Ensimmäinen GE:n ulosliputettu laiva oli SAGGÖ. No tämä menee suunilleen seuraavasti. GE oli tietääkseni myynyt SAGGÖn saksalaiselle Hanseatic Shippingille, jotka nimesivat SAGGÖn REEFER INSELiksi. En ole ihan varma mutta luulen, että REEFER INSEL silti ajoi GE:n lasteja. Marraskuussa 1983 GE:ltä soitettiin (olin aloittanut yhtiössä joulukuussa 1979 förstinä ja välillä vikajeerauskipparina eri laivoissa) ja kysyttiin olisiko minulla kiinnostusta alkaa päälliköksi heidän hankkimaansa REEFER INSEL alukseen joka on ex SAGGÖ ja joka tulee purjehtimaan Kyproksen lipun alla filippiinomiehistöllä. Lisäkseni yliperämies, konepäällikkö ja 1 mestari olisivat suomalaisia. GE oli "ostanut" laivan takaisin Hanseaticilta. Olivatko sitä edes koskaan myyneet, en tiedä. No joka tapauksessa kun sinne sitten menin Las Palmasiin niin siellä oli saksalainen ylin päällystö. Suostuin tähän tarjoukseen koska palkka jota tarjottiin oli todella hyvä. Ymmärtääkseni REEFER INSELillä meni todella hyvin ja INSEL pilottina ja esimerkkinä GE sitten nopeassa tahdissa ulosliputti seuraavina vuosina 1984-85 koko sen hetkisen kylmälaivaston. GE:llä oli useita kippareita jotka vannoivat, että eivät koskaan lähde ulosliputettujen mukaan, mutta toisin kävi kun oli hiljainen pakko sillä muuten olisi ehkä duunit loppuneet. REEFER INSEL myytiin sitten lopullisesti (nyyh) huhtikuussa 1987. Palvelin siinä siis kolme ja puoli vuotta. Kolme yli vuoden kestävää törniä joiden välillä pidin vain parin kuukauden lomat (palkattomat)."

Muut Rederi Ab Gustaf Eriksonin ulosliputtamat jäälaivat olivat HERRÖ, NORRÖ, RANNÖ ja TINGÖ. Suomen pankki oli 1984 antanut luvan liputtaa alukset Kyprokseen.

Toisen näkemyksen mukaan Suomen ensimmäiset mukavuuslippulaivat olisivat olleet YIT:n ABHA (1977) ja BURAIDAH (1978) kotisatamanaan Alankomaiden Antillien Curacao. Merenkulkijapiireissä muistellaan, että Vasa Shippingillä olisi ollut jo 1970-luvulla aluksia mukavuuslippujen alla.

Jari Savolainen muistaa 1970-luvulta Vasa Shippingin mukavuuslippulaivat GREZ ja MARLY (klikkaa laivan nimeä nähdäksesi tiedot). "Näissä Grezissä ja Marlyssa oli suomalaista porukkaa päällä Vasa Shippingin mönsträämänä. 1980-luvun alussa muistaakseni VS siirsi mm. Frances/OIBL ja Sandviken/OIJF rekisterit halvemmille lipuille, osa porukkaa oli kuitenkin suomalaisia. Olisiko jotain muitakin paatteja hätäliputettu ulos kesällä 1983 ennen suurta jysäystä."

Vuonna 1985 liputti Kyprokseen laivojaan Eriksonin lisäksi myös Gustav Paulig. Caymansaarille siirtyi Finnlinesin aluksia, Bahamaa käytti Henry Nielsen. Kaikkiaan 16 alusta siirrettiin mukavuuslippujen alle ja seuraavina vuosina määrä kasvoi.

Lue lisää mukavuuslipuista

Lähteet

Tietoja ovat keränneet Jari Savolainen, Timo Härmälä ja Timo Sylvänne, joka on kirjoittanut tekstin.

• Suomen Höyrypursiseuran kirja Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta, sekä Navis Fennica, Suomen Merenkulun historia osa 2, molempien toimittaja Erkki Riimala.
• Suomen Laivahistoriallisen yhdistyksen lehti LAIVA
• Museoviraston Kauppalaivatietokanta kauppalaiva.nba.fi
• Miramar Ship Index www.miramarshipindex.org.nz
• http://newspapers.nl.sg/Digitised/Article/singfreepressb19320907.2.31.aspx