Olimme Pääsiäispyhinä lastaamassa öljyä La Salinassa, Venezuelassa. Läheisen Cabimas-kylän yöelämä oli keskittynyt kahteen vierekkäiseen paikkaan. Pääsiäisestä johtuen toisessa oli henkilöstö töissä, mutta baari kiinni. Toisessa päinvastoin.

Maracaibolahden öljytornimetsää

Koska oli iltapäivä alullaan, ei mielessä ollut yöelämä, vaan kuljeskelimme pitkin kylän muutamaa pölyistä katua auringon armottomasti paahtaessa.

Edellisenä iltana olimme pyrkineet kulttuuririentoihin: ostimme liput kylän elokuvateatterin lännenkuvaan. Kyläläisten ponchojen ja olkihattujen seasta löysimme paikat keskeltä salia, juuri katon suojasta. Valkokangas ja salin etuosa olivat paljaan taivaan alla. Lintujen ja hyönteisten iltakonsertti raikui voimallisesti. Aprikoimme, kuuluukohan elokuvan pyssyjenpauke moisen laulukuoron seasta. Toivoimme myös, ettei puhkeaisi trooppisia sadekuuroja, joissa vettä tulee kuin rännistä.

Jos oli sali erikoinen, oli elokuvakin. Välillä kankaalla häilähti jotakin, välillä näkyi vain läheisten katulamppujen loiste ja taivaalta jokin kirkas tähti. Jossain vaiheessa paikalliset alkoivat nousta ääneti
paikoiltaan. Ne, jotka olivat tulleet polkupyörillä, ottivat pyöränsä penkkirivinsä päästä.
Kaikki suuntasivat tottuneesti kohti ulko-ovea; niin mekin. Ovella oli lipunmyyjä rahatukko kourassa ja lykkäsi jokaiselle
poistujalle muutaman setelinriekaleen lipun hinnan palautuksena.

Nyt kujia kiertäessämme ilmaantui yllättäen tilaisuus ravita edellisestä illasta jäänyttä
kulttuurinnälkää: pölyisellä hiekkakentällä oli suurehko teltta ja sen sivussa melkein teltan kokoinen kyltti: Sirkus.

Teltan ympärillä parveili ihmisiä ja arvelimme näytöksen sopivasti alkavan. Pääsylipputaulusta osoitimme lipunmyyjälle kalleimpia lippuja. Sorvi maksoi kahdenkymmenen Amerikantaalan setelillä kaikkien liput. Kassanhoitajan piti poistua kopistaan hakemaan lisää rahaa, jotta sai sorville takaisin riittävästi vaihtorahaa.

Kyläläiset istuivat teltan takaseinustalla. Meidät ohjattiin parhaille paikoille esiintymisalueen eteen. Juuri siihen, missä oli suuri mutainen vesilätäkkö. Niinpä pidimme parhaana siirtyä kyläläisten joukkoon kuivalle piippuhyllylle.

Pian esitys alkoikin – arvelimme. Silinterihattuinen sirkustirehtööri tuli mekastamaan yleisön eteen ja luultavasti sätti alaistaan. Meistä kukaan ei ollut kovin pätevä Espanjan kielessä, muttei se haitannut, koska esiintyjien oudossa murteessa ei kovin paljoa Espanjan sanoja kuulunut. Yleisö ympärillämme ymmärsi paremmin ja pyrskähteli tämän tästä nauramaan.

Mekin vedimme suuta hymyyn, kun konekakkonen pisti taskumatissaan lämmintä konjakkia kiertämään. Muttei se tuonut yhtään lisävalaistusta sirkusesityksen huutoon ja tömistykseen.

Periksi ei annettu. Vaikka konekakkosen taskumatti oli tyhjentynyt aikoja sitten, istuimme sitkeästi muun yleisön seassa. Kun oli liputkin maksettu parhaista paikoista. Kakkonen ja sorvi tosin olivat tehneet uudestaan edellistä pääkoneen haalausta ja pohdiskelivat syvällisesti nelosen ristipään sielunelämää.

Kesken koneremontin valot teltassa sammuivat. Uutta valoa saatiin, kun sirkustirehtööri sytytti areenan reunalle suuria
kynttilöitä. Samalla alkoi kovaäänisistä jykevästi soida Finlandia.

Tirehtöörin kanssa koko aiemman ohjelman kiljunut taiteilija työnteli lavalle ruumiskärrit. Ruumiskärriksi rakennelman tunnisti siitä, että laverilla oli musta ruumisarkku.

Kynttilöiden lepattaessa, Finlandian soidessa ja kyläläisten hurratessa areenalle sipsutteli kiiltävässä uimapuvussaan lipunmyyjänainen. Monien kumartelujen ja niiausten jälkeen tirehtööri apumiehinen avusti lipunmyyjän seisomaan avonaiseen ruumisarkkuun. Uusien kumarrusten ja niiausten jälkeen nainen istahti arkkuun ja yleisölle vilkuttaen katosi näkyvistä.

Tirehtööri ja taiteilija nostivat ruumisarkun kannen paikoilleen. Finlandia pauhasi kohti finaalia, vain yksi kynttilä tuikutti himmeää valoaan. Yht´äkkiä arkku hulmahti palamaan ja hetkessä ruumiskärreillä oli jäljellä enää musta tuhkaläjä.

Taiteilija juoksutti kärrejä teltan taakse ja tirehtööri kumarteli joka suuntaan valojen sytyttyä

<>Palatessamme laivalle poikkesimme juomassa pari kaljaa siinä baarissa, joka oli Pääsiäisestä huolimatta auki. Sorvi arveli, ettei ole tuon sirkuksen lipunmyyjillä kovin pitkä uraputki tiedossa, joskin sitä valoisampi.

Savolaisella konekakkosella, jolla oli koulut käyty ja paloasiat hallinnassa, oli vankka mielipide palotempusta: "Ruumiskärrin pöötälevyhän oelj lähes metrin paksune. Sen sissään oes mahtunna melekeen puelj katsommoo, vaekka oesivat polttanneet koko teltan."

La Salinan öljysatamaa