”Suapko tänne tulla?”

Radiohytin peltinen palo-ovi oli vähän raollaan. Hämärältä kongilta kurkistavaa silmää en olisi tuntenut, mutta äänen tunsin: Paavo Miettinen Vänninsuolta Ylä-Savosta. Ensimmäistä kertaa poissa kotoaan ja heti junkin lentojobi New Yorkiin.

 

”Suaphan tänne tok tulla”, yritin matkia murretta. ”Mikä ettei?”

”No, kun tähän teijän huoneen ovveen on tällättynä räntti, jotta piäsy kielletty.”

”Pääsy kielletty kyltti ovessa pitää olla radio-ohjesäännön pykälien perusteella. Saa tänne aina tulla, jos on asiaa ja minä olen paikalla. Mutta hyvä on tulla hissukseen, jos satun kirjoittamaan radiosta säätiedotusta tai on muuta radioliikennettä menossa.”

”Mistäs sen tietää, millon työ ootta paekalla?”

”Jos täällä ei ole ketään, silloin en ole paikalla. Työaika merellä on kahden tunnin pätkissä: kaksi tuntia radiopäivystystä ja kaksi tuntia vapaata. Alkamisaika vaihtelee laivan ajan mukaan. Aamuisin tasatunnilta kello kuuden ja kymmenen välillä. Illan viimeinen vahti päättyy kahdeksan ja kahdentoista välillä. Sitten saattaa olla vielä muina aikoina paperihommia”

”Teellä se taetaa olla raskas homma tuo ratiotievustelu, kun aena pittää piästä huilaelemmaan het' kohta?”

”No, onhan teillä täkkäreillä joka tunti kymmenen minuutin tupakkatauko! Enemmän radiovahdin jakautumisessa on kyse siitä, että laivaan on saatavissa yhteys mahdollisimman usein vuorokauden aikana. Nyt ajamme kohti Karibian meren Curacaon saarta ja varustamon ilmoitus määräsatamasta tulee radiolla joskus matkan aikana. Tieto pitäisi saada välittömästi, jottei kovin kauan ajella väärään suuntaan. Sitä paitsi täällä radiohytissä ei pruukata teititellä, vaan sinutellaan. Se on eri asia, jos kippari ja joku perämiehistä teitittelee. Vaan mitäpä olisi asiaa?”

”Pitäes piästä soettammaan koetpuoleen Vänninsuolle, jotta hyvin on matka männy ja laeva on pysynnä pinnalla. Laevamiehet käski kiivetä tänne katolle, jotta jotenkin jollain kipinällä soetetaan. Vuan ovatpa suattaneet tuas turhoo juoksuttoo, kun ovat aemminnii käskennä ehtimään jottaen peräveskuapin avvainta ja ruumanpohjalta haeskella jottain muaruuvija. Vuan enhän minä kottiin soettas, kun meillä ei oo puhelintakaan, vuan kaappiaalle, joka sitten kertoo terviisijä koetväelle.”

”Nythän täältä Usan iistkustilta on niin huonot radiokelit, ettei ole moneen päivään kuulunut Suomeen. Meidänkin viestit kulkevat lähempänä Eurooppaa olevien laivojen välityksellä.”

”Vuan kaanis ilimahan nyt näättäs olovan. Laevakin männä jytkyttellöö kun kiskoja pitkin. Pittääkö se olla ulukona myrsky, ennen ku ratijolla kuuluu?”

”Ei nämä maanpäälliset säät vaikuta radiokuuluvuuten vaan auringon toiminta ja sen vaikutus maan ilmakehän ylemmissä kerroksissa. Muutamat muutkin täällä laivalla odottelevat mahdollisuuksia soittaa Suomeen. Jos radiokelit paranevat, Suomeen saattaa kuulua aamuyöstä kolmen neljän aikoihin. Voin kyllä käskeä vahtimiehen silloin purraamaan.”

”Minkä takia sen vahtimiehen pittää purra? Minuako se purree? Mistä kohasta?”

”Ei, ei se pure, vaan purraaminen tarkoittaa laivakielellä herättämistä. Vahtimies käy sinut herättämässä, jos saadaan radiolla niin hyvä yhteys Suomeen, että puhelu onnistuu.”

”Tiällä kun on ilimaset evväät ja huoneet ja petipaekat, niin suapiko virman tilliin soettookkii?”

”No ei sua. Lyhytaaltopuhelut maksavat vähän yli kympin minimissään ja sillä saa puhua kolme minuuttia. Laivapojan kuukausipalkalla voit jutella kotjpuoleen muutaman tunnin puhelun. Sinulle olisi nopeampaa ja edullisempaa tiedottaa kotiin sähkeellä.”

”Eepä sinne kottiin voe sähköö lähettöö, kun ei meillä oo sähköö. Meillä on semmoiset petromaksit.”

”Tarkoitan sähkösanoman lähettämistä. Kirjoitat asiasi paperille tämmöiselle sähkelomakkeelle. Minä välitän sen Suomeen sähköttämällä radioteitse Keimolan rannikkoradioasemalle. Viestisi kirjoitetaan paperille kuten kirje ja lähimmän lennättimen lähetti vie sen kotiisi.”

”Vuan tokkiisa, annappas sitten muutama paperi ja kynä, niin alan muistelemmaan terveesiä.”

”Se maksaa tämä sähkösanomankin lähetys. Jokaisesta sanasta menee maksu erikseen ja minimimaksu on seitsemästä sanasta.”

Niinpä sitten yhdessä laadittiin vähillä sanoilla sähkösanoma:

isäntä ja emäntä miettinen vänninsuo =

curacaoon matkalla stop hyvää joulua =

paavo

Vähän tuossa törsättiin ylimääräisellä sanalla laittamalla osoitteeseen emäntäkin. Vaan kerroin Paavolle täkkärien huomenna alkavasta tankkijobista. Siitä kertyy ylitöitä niin paljon, että useammankin ylimääräisen sähkesanan niillä tuloilla kustantaa.

Laevakin männä jytkyttellöö kun kiskoja pitkin