Malta for orders

ylavalikot

Suezin kanava avattiin kesäkuussa 1975, oltuaan suljettuna kahdeksan vuotta veljeskansojen vihanpidon takia. Työntäydyimme kanavaan samana syksynä viemisinä lastillinen öljyä Sudanista Turkkiin. Kanavan läpiajo sujui rivakasti ja selkeästi. Varmaankin siksi, koska yhteydenpidossa maihin käytettiin vielä radiosähkötystä. Jossain kanavan varrella suomalaiset YK-sotilaat huutelivat terveisiä, että Kekkonen on vielä presidenttinä Suomessa. Kielipuoli kippari, jolla kuulokin oli vähän vajaa ihmetteli:”Kui se olla Kekkone tääl Egyptisskin presidentti”.

San Francisco, Pier 36

San Francisco, Pier 36

Seuraava öljylasti oli Mustanmeren itärannalta Batumista Malta for orders, eli vietäisiin lastia kohti Maltan-saarta ja matkalla tulisi radiolla tieto, mikä olisi purkaussatama. Maltalla käynti olisi mukavaa, koska historia kiinnosti, mutta for orders ei oikein vakuuttanut, että sinne pääsisimme.

Mustallamerellä olin käynyt puolenkymmentä vuotta aiemmin. Suuresti hämmästytti Bosporin-salmen yli rakennettu suuri ja mahtava silta, jota pitkin autoliikenne ylitti salmea molempiin suuntiin. Batumin satamassakin näkyi silta, mutta se oli vielä työn alla. Työn alla se oli ollut silloin viisi vuotta aiemminkin.

Päästyämme matkaan uuden lastin kanssa muuttui määränpääksi Gibraltar fo. Sieltä aukeasi merta ja kulkuteitä moneen suuntaan.

Siiffi oli tyytyväinen. Kattila vaati remonttia ja Gibraltarissa voisi tehdä korjauksen ja saada sille luokituslaitoksen hyväksynnän. Osoittautui, että Gibraltarin luokkamiehellä oli oma remonttifirma, jonka väki paikkaili kattilaa samalla kun luokkamies itse istui salongin tarjoilujen äärellä laatimassa todistusta.

Siiffi oli vanhan ajan ammattimies, jolle tärkeämpää oli turvallisuuden takaava työnjälki, kuin pykälien mukaisesti leimatut sertifikaatit:

”Niin kelvotonta työtä oo ennen nähnyt. Revin luokitustodistuksen ja puratin koko korjauksen ja aloitettiin alusta ja omat porukat oli mukana. Hyvähän se teidän siellä miidsipissä on kellua öljytankkien päällä. Me täällä ahterissa asutaan kattilan yläpuolella ja jos se pamahtaa, niin meillehän se on menoa.”

Kattilaa korjattaessa oli sähkösanomat kulkeneet ja liikkeelle päästessä tiedettiin suunnata länttä kohti: Panaman kanava fo. Optimistisimmat arvelivat:” Taidetaan tämäkin kuorma viedä Turkkiin, kierretään vaan lännen kautta.” Eikä reittiarvaus ollutkaan ihan huonoimmasta päästä.

Panaman kanavaan pääsyä odoteltiin ankkurissa muutama vuorokausi. Rivakkaa ja sujuvaa oli kanavan läpiajo, vaikka siellä luotseilla oli jo käytössä puheradiot. Sähköveturit kiskoivat laivan toisensa perään kanavan slusseihin. Kun laiva oli noussut ylempään slussiin oli alemman vedenlaskua odottamassa toinen laiva. Samoin mentiin läpi Tyynen meren puoleiset sulut, välillä vain vähän toviksi konetta stopaten.

Lopulta tuli tieto purkaussatamasta: Sacramento, Kalifornia, USA. Kalifornian osavaltion pääkaupunki sijaitsee Sacramento-joen varrella, noin puolentoista sadan kilometrin päässä San Francisosta koilliseen. San Francisocon lahden pohjukasta lähtevää jokea kiemurreltiin sisämaahan. Parhaiten nähtävyyksistä jäi mieleen USA:n laivaston koipussipaatit joen pohjoisrannalla: kymmenittäin suuria aluksi kylki kylkeen surrattuna, rivi toisensa perässä. Vielä tänäänkin Internetin satelliittikuvista näkee samaisessa paikassa aluksia varastoituna. Lukumäärä on vain tainnut vähentyä.

Purkamisen jälkeen oli matkan seuraava for oders San Franciscoon, missä töijättiin aivan keskustan ränsistyneeseen laituriin. Tankkipaatille oli harvinaista maata suurkaupungin keskustassa, missä odottelimme porukan vaihtoa. Uusi väki toi tullessaan tiedon, että lastauspaikka olisi jokin Kiinan öljysatamista.

Tyyntä merta lähdettiin ylittämään perinteisesti isoaympyrää ajaen Alaskaa ja Aleutteja hipoen. Säätiedot USA:sta, Japanista ja Filippiineiltä kertoivat yhtäpitävästi, että matalapaine toisensa jälkeen oli tulossa lännestä vastaan tuoden mukanaan ankaria tuulia ja myrskyistä merta. Päällikkö oli kiinnostunut sääopista ja kirjoitin aamuin illoin numerokoodattuja tiedotuksia, joista täkkikakkonen piirteli sääkarttoja ja kippari luennoi huononevasta kelistä.

Painolastissa kulkeva tankkilaiva vatkasi kuin pyykki pesukoneessa. Syöntimatkoilla miidsipistä messiin ahteriin vaadittiin kärsivällisyyttä, ennakointia ja räjähtävää lähtönopeutta, jos aikoi päästä pitkin lehmänsiltaa kuivana mennen tullen.

Kun olimme paiskoutuneet muutaman vuorokauden samassa paikassa matkan edistymättä eteen- tai taaksepäin, teki päällikkö sellaisen ainutlaatuisen päätöksen että muutti kurssia etelään kiertääkseen myrskyt. Vähitellen alkoi matka joutua, tuulet tyyntyivät ja aurinkokin lämmitti jo mukavasti Hawaijin vesillä.

Radiokelit olivat hyvät kotimaahan ja aikanaan tuli tieto lastaussatamasta Kiinassa. Sama satama, mihin laiva oli aiempina vuosi kuljettanut Alabanian öljytuotannon vuoden tuloksen. Taas tiedettiin arvailla, että nyt tietysti viedään samaa öljyä takaisin Albaniaan.

Oli lastina albanialaista öljyä tai ei, mutta matka jatkui länttä kohti. Jo toisen kerran samana syksynä laiva ajoi läpi Suezin kanavan. Samoja sotaromuja näkyi rannoilla kuin aiemminkin, vaan tällä kertaa ei saatu tietää presidenttitilannetta.

Etukäteen arvailtuihin Albaniaan ja Turkkiin ei kuitenkaan Kiinan viemisiä purettu. Kun lopullinen orderisähke saatiin, käskettiin öljylasti viemään Romaniaan, Mustanmeren länsirannalle.

Tyynellä merellä