Laiva oli ollut liikkuvana raakaöljyputkena jo monta vuotta. Persianlahdella poijussa imettiin säiliöt täyteen rikkivedylle haisevaa tököttiä. Paskanhajun lisäksi aine oli erityisen ahne syömään torpan valkoväriä, mikä piti täkkärit maalauspuuhissa kaikki merimatkat. Kokka kohisten sitten riennettiin lossaamaan Kaukoitään. Raakaöljy purettiin pienempiin tankkereihin rannikon edustalla. Mahdollisuus päästä maihin oli vain ulosmaksaneilla.

Itsenäisyyspäivän saunan jälkeen istuskelimme korsteenin kupeessa uima-altaan reunalla jatsi-noppia kolistelemassa. Joulua kohti oltiin elämässä ja se toisi jonkinlaista vaihtelua muuttumattomaan arkeen – tosin lähinnä vain ruuan osalta.

Olihan meillä ajankuluakin: vaihtomiehistöt raahasivat mukanaan elokuvia, videokasetteja ja kirjastoja. Purkauspaikoilla näkyi kymmenittäin telkkarikanavia. Mutta kaivattiin jotakin muutakin piristystä.

Emäntä ehdotteli porukan yhteisen pikkujoulun järjestämistä. Vähän pohdittiin, että mikäs ero siinä on normaaliin viikonloppuun, jolloin muutenkin juodaan viikottainen ransuunin mukainen kaljakoppa tai viinaputeli. Ei tosin niin isossa porukassa.

Miehistön messilikka kertoi olleensa laivassa, jossa oli suurella menestyksellä pidetty naamiaiset. Voisiko pikkujouluun yhdistää naamiaiset? Ajankohtakin oli otollinen: Vielä odotettaisiin ankkurissa muutama päivä poijupaikkaa. Merivahdit oli poikki, stoptörnit päällä ja viikonloppu tulossa, joten pidemmälläkin kaavalla voisi juhlan järjestää.

Noppapelin viimeisenä heittona timppa kolautti pöytään jatsin, mutta oli silti häviäjä. Hajaantuessamme omiin messeihimme syömään oli työnjako sovittu. Emäntä hoitaa pikkujoulun tarjoomukset ja juhlapaikan koristelun muun pyssäporukan kanssa. Timppa rakentaa joulukuusen ja konekolmonen hommaa koristeet – lähinnä rättipaalista löytyvää värillistä materiaalia ja kiiltäviä pellinpalasia. Konekolmonen varasi vielä itselleen joulupukin osan, mihin pulskana miehenä olikin omiaan. Kipinänä minä huolehdin ohjelmasta ja tiedotuksesta.

Samana iltana oli messien seinillä värikkäät ilmoitukset naamiais-pikkujoulusta, joka pidettäisiin koko laivaväen kesken kuntosalissa. Naamiaisasusteen oli liityttävä jotenkin jouluun. Jokaisen oli tuotava joulupaketti yhteiseen pukin säkkiin. Ohjelmaksi olin tuumaillut aluksi yhteisiä joululauluja. Messilikat lupasivat esittää keijukaistanssin. Siitäpä tulisi varmasti menestys, koska molemmilla riitti mittoja vaikka keijukaislaumaksi. Joulupukin jälkeen muu ohjelma hoituisi itsestään, koska monilla oli vauhtiin päästyään lausumisen ja laulajan lahjoja tai komeljanttarin elkeitä.

Takaisku koettiin, kun seuraavana aamuna päällikkö radiohytissä käydessään totesi yksikantaan, että tässä laivassa ei päällystö ja miehistö juhli yhdessä kuntosalissa. Varmuuden vuoksi toistin lauseen päällikölle ja kirjoitin sen vielä ylös. Vahdin jälkeen kävin keräämässä pikkujouluilmoitukset pois.

Järjestelytoimikunnan kokouksessa korsteenin kupeella oltiin hieman allapäin tilaisuuden peruuntumisesta. Itse näin ongelman toisin. Pyrkiessään täsmälliseen ilmaisuun päällikkö oli ehkä ollut liian täsmällinen: Laivaväen yhteistä pikkujoulua ei saa pitää kuntosalissa. On tuumittava jokin muu riittävän suuri paikka.

Ulkotilat eivät kävisi. Siihen aikaan juhliin kuului, että ilma oli sakeana savukkeiden ja sikareiden savusta, eikä tankkipaatissa ulkona tupakoitu. Proviantissa oli yksi melko tyhjä varasto, muttei senkään seinien savustusta pidetty hyvänä. Lääkärin velvollisuuksista huolehtiva väliperämies muisti tyhjän sairashytin. Sitä ei ollut koskaan käytetty mihinkään ja kun sängyt nostelisi skoteille, olisi tilaa yllin kyllin.

Pikkujouluiltana sairashytti oli kokenut muodonmuutoksen: venttiileissä punaiset verhot, patjoja turkilla, kynttilöitä kaappien päällä ja skoteissa, höyryävä glögikulho. Timpan ja konekolmosen yhteiseen luomukseen oli selvyyden vuoksi ripustettu kyltti: Joulukuusi.

Juhlatoimikunta istui patjoilla joululauluvihkosten kera testaten glögin prosenttimäärää. Kuin sattumoisin yksi jos toinen laivaväestä kävi poikkeilemassa arkivaatteissaan ovella, muttei kukaan tullut sisälle.

Toimikunta jo arveli viettävänsä juhlansa keskenään, kun ensimmäinen tonttu tapsutteli sisään. Sitten alkoi sairashyttiin tulla keijua, poroa, enkeliä, tulitikkutyttöä ja pakkasukkoa. Useimmat näyttivät hyödyntäneen naamiaisasussaan konehuoneen rättipaalia. Jopa pari jenkkiä, jotka olivat mukana reissussa tarkastamassa laivaa ostoaikeissa, huutelivat ”hii-hoota” stetsonit päässä ja trasselit nenänalla.

Hyvät juhlat niistä tulivat. Pukki oli tosi vanha, kulki hyvin horjuen ja puhui erittäin epäselvästi, mutta sai tarpeeksi apulaisia lahjojen jakoon. Joululaulut kajahtelivat voimallisesti ja glögiä haettiin lisää. Kunnes ovi sitten aukesi. Sitä mukaa, kun todettiin päällikön seisovan ovella, vaimeni äänten sorina. Hämmingin laukaisi stetsoni takaraivolla toinen jenkki:”Hello captain, very nice party here, please join us.”

Kun päällikkö oli pamauttanut oven kiinni kongin puolelta, jatkettiin vapaata seurustelua. Perinteen mukaisesti koneporukka haalasi konetta tai remontteerasi kakkosen ristipäätä. Täkkärit muistelivat eri baareja eri satamissa ja millaista palvelua missäkin oli ollut tarjolla. Sitkeimmät jatkoivat vielä seuraavana aamuna, eikä aamupalalla ollut muutenkaan tungosta.

Parin päivän päästä pääsimme poijuun. Porukkaa vaihtui ja tuli uusia elokuvia ja kirjoja ja postiakin. Päällikkökin vaihtui.

Uudella päälliköllä oli uudet ohjesäännöt. Neljässä eri messissä syödyn jouluaterian jälkeen vietettiin laivaväen yhteinen joulujuhla redarihytissä. Nyt ei ollut pukimina rätei ja lumpui, vaan kravatit ja kretongit. Mutta hyvät juhlat olivat nekin. Päällikkö oikein kiitteli, että joululaulut osattiin hämmästyttävän hyvin.