Crown Pearl

ylavalikot

Olimme ajelleet elämänsä ehtoossa olevalla tankkiladylla öljyä Abu Dhabista Karachiin muutaman kuukauden. Molemmissä päissä jouduimme makaamaan ankkurissa päiviä – välillä viikonkin. Keskikesällä ei Persianlahdella tuuli virinnyt. Pilvettömältä taivaalta irvistelevä aurinko kärvensi liikkumattoman rautalaivan kupruille.

Olimme odotelleet Karachin redillä kymmenien muiden laivojen seurassa laituripaikkaa. Vaikka ankkurissa olimmekin, kirjoitin päivittäin rantaradion lähettämän säätiedotuksen. Olin brygällä ripustamassa aamun tuoretta säätiedotusta naviskan koukkuun, kun veehooähvästä kuului muun melskeen seasta kaukoitään viittaava sorahtava arlä-vikainen kutsu paikalliselle luotsiasemalle:

“Manorla pailot this is Crlawn Pöörl koolling, ovörl!

Tapansa mukaan luotsiasema vastasi välittömästi kehoittaen “go ahead”.

Kutsuja pysyi vaiti, mutta jonkin minuutin kuluttua kuului uudelleen: “Manorla pailot this is Crlawn Pöörl koolling, ovörl! Ja taaskin luotsiasema vastasi kutsuun turhaan.

Tuumailtiin perämiehen kanssa, että sieltä taitaa olla taas tulossa jokin hylky, jolla on radiopuhelimen vastaanotin risa. Mutta kiikari näytti että rediä oli jämerästi lähestymässä aivan telakkatuore moderni kuivarahtialus. Keulassa isoin kirjaimin nimi Crown Pearl.

Lähemmäksi päästyään Crown Pearl oli mieltänyt, että hänen kutsuihinsa vastataan ja esitti asiansa pyytäen ankkurointiohjeita. Luotsiasema kertoi käytäntönä olevan, että mihinkä vaan, missä on tilaa, voi ankkuroida.

Koska Crown Pearl ei kommentoinut luotsin ohjetta, meillä perämiehen kanssa virisi odottava arvelu. Ja eikös kohta taas Crown Pearl pyytänyt ankkurointiohjeita.

Brygälle ilmaantunut poosu totesi ilmassa väreilevän jotain arjesta poikkeavaa. Kuultuaan esityksen juonen ja tutustuttuaan kiikarein tulijaan poosu jäi seuraamme jännittämään sisääntulon kehitystä.

Lopulta luotsiasema kyllästyi toistelemaan ankkurointiohjeitaan ja jyrkästi ilmoitti, ettei hän puhu enää mitään Crown Pearlin radioäänelle, vaan kapteeni on haettava luuriin.Päätöksessään Manora Pilot pysyi niin tiukasti, että lopulta Crown Pearlin radioäänen oli tunnustettava: this is captain speaking.

Sitkeällä jankkaamisella ja toistojen toistoilla tieto vaihtui osapuolten välillä ja pian näimmekin Crown Pearlin keulapakalle ilmaantuvan valkokypäräisiä Kauko-Idän poikia näpräämään ankkuripeliä. Ja meidän brygällä kiinnostunut yleisömäärä kasvoi timpan ja pumpun ilmaantuessa. Ja eikös pian kippari tullut ihmettelmään, että mikäs sotamiesneuvoston kokous brygällä on menossa. Ja unohtui sitten itsekin seuraamaan esityksen etenemistä.

Ja meidän aplodeeratessamme molskahti kauimpana redillä olevien laivojen takana Crown Pearlin ankkuri rasvatyyneen mereen ja ensimmäinen näytös oli päättynyt.

Onnistuneen ankkuroinnin kunniaksi kippari hätysti villen hakemaan konjakit ilahtuneelle yleisöllemme. Mutta brygällämme olevan asiantuntevan katsojajoukon kommentit kohta jo keskytyivät, kun luotsiasema kutsui Crown Pearlia. Ja Crown Pearlin korva oli jo niin harjaantunut radiopuhelimen kuunteluun, että kutsuun osattiin heti vastata.

Ja niin alkoi toinen näytös!

Manora Pilot ilmoitti, että redillä on uponneita laivanhylkyjä, joita pitää varoa ankkuroitaessa. Sana wreck ei tainnut olla Crown Pearlin päällikölle ihan tuttu, mutta numerot hän osasi sujuvasti. Ei tarvinnut kovinkaan monta toistoa, kun puolenkymmenen hylyn paikat oli kirjattu ylös.

Kipparimme ja perämiehemme olivat kuin hevoskilpailun selostajat kiikarit suunnattuina tiukasti kohti ankkurissa olevaan Crown Pearlia: “nyt tulee valkokypäräisiä kannelle, ovat pakalla, ankkuria aletaan hiivata, kone käynnistyy, laiva liikkuu, nyt se suuntaa kohti lähintä hylynpaikkaa.”

Silloin säikähtivät lähinnä Crown Pearlia olevat laivat ja radiokanava täyttyi toinen toistaan hätäisemmistä varoituksista Crown Pearlille: älkää menkö sinne, älkää menkä sinnekään. Ja kun parisataa metriä pitkä rautalaiva pujotteli redillä ankkuroidun laivaston välissä, alkoivat ankkurissa olevat pelätä jäävänsä alle. Ensimmäisenä aloitti Captain of the City of Bearnais kieltäen ankarasti Crown Pearlia lähestymästä laivaansa ja kehoittaen muuttamaan suuntaa.

Ja kun Crown Pearl oli saanut äänekkäät varoitukset yrittäessään lähestyä muutamaa muutakin hylynpaikkaa, onnistui se lopultakin ankkuroitumaan uudelleen redillä olevien alusten toiseen reunaan.

Ja jännityksen lauettua olikin jo päivä puolessa ja koko tarkkaavainen yleisömme lähti lampsimaan aterialle ahteriin. Paitsi kippari, jolle ville näkyi kantava kattiloita miidsipin salonkiin.

Pääsimme sitten piakkoin laituriin valuttamaan öljykuormaamme. Seuraavana päivänä suunnatessamme kohti Persianlahtea, ei Crown Pearlia näkynyt. Jos se ei ollut saanut luotsiasemalta uusia hylynpaikkoja ja onnistunut ajamaan niistä jonkin päälle ja uponnut, oli se varmaankin päässyt kunnialla laituriin. Edellyttäen, että se oli onnistunut löytämään oikeaan satamaan.