Keir Giles: Kuka puolustaisi Eurooppaa? Hyökkäävä Venäjä, uinuva manner. Docendo 2025. Suomentanut Kyösti Karvonen. Sivuja 328.

Brittiläisen Keir Gilesin Venäjä kirjoja on suomennettu useita vuosien mittaan. Kaikissa niissä hän kertoo Venäjän uhasta, jota länsimaissa ei ymmärretä, eikä haluta uskoa. Joissakin kirjoissa on arveluita, ettei Venäjä ehkä kaikkein pahinta vaihtoehtoa toteutua. Seuraavassa kirjassaan Giles myöntää olleensa väärässä: Venäjän hallinnon toimet ovat olleet julmempia ja epäinhimillisempiä, kuin hänkään pystyi keksimään.

Tämä kirja on julkaistu sen jälkeen, kun USA:n äänestäjät valitsivat presidentiksi Trumpin. Selasin vain silmäillen Trumpin tekemiset ja arviot hänen tekemisistään. Edellisellä kaudellaan presidenttinä Washington Postin faktantarkistajat kirjasivat yli 30 000 Trumpin perätöntä väitöstä eli valetta. Sama on jatkunut, ellei sitten kiihtynyt.

Kirjan otsikon mukaisesti käydään läpi joidenkin Euroopan maiden sotaväkien vahvuuksia. Britanniassa on koko tämä vuosituhat ajettu alas niin ilmavoimia, laivastoa, kuin maavoimia. Maassa on enemmän värikkäissä kostyymeissä marssivia paraatisotilaita, kuin sodankäyntiin koulutettuja.

”Jokainen hiljattainen ”lisäys” Britannian puolustusbudjettiin on tarkoittanut asevoimien supistumista. Niinpä onkin olemassa vaara, että jos Britannian hallitus ”kasvattaa” puolustusbudjettia vielä suuremmaksi, Britannian asevoimat lakkaa ylipäätään olemasta…. Rinnastamme nyt Downing Streetiltä ja puolustusministeriöstä tulevat kannanotot Kremlistä ja Pohjois-Koreasta kuultaviin lausuntoihin”. 

Tällä vuosituhannella henkilöstösupistukset ovat olleet maavoimissa 30%, laivasto ja merijalkaväki 25% ja ilmavoimat yli 40%. Kerrotaan myös sairaaloiden kyvyttömyydestä huolehtia haavoittuneista. Edes ylimääräisiä sänkyjä ei ole olemassa. Puhumattakaan siitä, että nykyisille palkkasotilaille olisi säälliset asuintilat.

Kirja kertoo lyhyemmin Ranskan, Saksan ja muutaman muun maan puolustustilanteesta eikä sielläkään ole kehumista. Ehkä prikaatin suuruusluokkaa oleva joukko saataisiin kussakin maassa vihollisen hyökkäystä vastaan. Uuden samankokoisen maajoukon perustaminen maksaa yli kymmenen miljardia. Koulutus ja varustaminen eivät tapahdu hetkessä, koska aseteollisuuden kykyä pitää ensin kasvattaa.

Mainitaan hollantilainen sotalaiva Punaisellamerellä turvaamassa rahtilaivojen kulkua maista ammuttuja ohjuksia vastaan. Sotalaivan viime vuosituhannelta olevat tykinammukset räjähtelivät sirpaleiksi ilmaantuessaan tykkien putkista.

Hyvänä esimerkkinä Keir Giles kehuu Suomea. Suomessa on lähes aina muistettu historiasta Venäjän toimet ja varauduttu sen mukaisesti. Toinen kehuja saava maa on Puola, joka ei ole puolustuksen vahvistamisessa jäänyt pelkästään poliitikkojen lupausten varaan, vaan on niitä rivakasti toteuttanut.

Keir Giles jakaa Euroopan maihin, joilla on yhteinen raja Venäjän kanssa ja näistä maista länteen olevat maat. Kansalaisille ei rohjeta rehellisesti kertoa Venäjän uhasta. Siksi poliitikkojen diskuteerauksien julistukset jäävät pelkästään toteuttamista vaille valmiiksi. Vuosituhannen alku on ollut ”naiiviuden, omahyväisyyden, ylimielisyyden ja joskus yksinkertaisesti välinpitämättömyyden 20 vuotta”.

Euroopan maissa – ja muuallakin maailmalla – on koko vuosituhat leikattu kansalaisten hyvinvoinnista, vaikka rahan määrä kasvaa jatkuvasti. Kirjailija ei kerro, mihin rahat on käytetty. Muista tietokirjoista voi lukea, että nelisenkymmentä vuotta sitten Reaganin/Tacherin johdolla aloitettu uusliberalismi on toteuttanut koko maailmassa mittavan tuloerojen kasvun. USAssa keskiluokan varallisuus ei ole kasvanut, päinvastoin kuin rikkaimpien. Ruotsissa insinöörin palkalla ei pysty ostamaan asuntoa omaksi. Suomessa hallitus kannattaa samaa valtionvarainministerin julistaessa, että meillä on liian pienet tuloerot.

Ukrainan lisäksi Venäjä on jo kauan hyökännyt länsimaihin käyttäen informaatiosodankäyntiä, terroristhyökkäyksiä, salamurhia, kyberhyökkäyksiä, kiristyshaittaohjelmia, valtionvastaista toimintaa, kulttuurisotia, energiasulkuja, taloussaartoja, psykologista painostusta, pahantahtoista vaikuttamista jne.

”Jos Venäjän pystäyttämiseksi ei tehdä vastaisuudessakaan mitään, sen looginen seuraava askel on ryhtyä GPS-häirintään myös Euroopan tieliikenteessä. Tätä on tehty jo useita kertoja Venäjän omissa kaupungeissa…. Häirintä saisi aikaan laajan kaaoksen… hankaloittaa poliisin ja pelastuspalvelujen toimintaa… moni muu jokapäiväinen toiminta on riippuvainen satelliittipaikannuksesta.”

Ahkerasti poliitikot ovat pitäneet huippukokouksia ja antaneet yleviä julkilausumia. Voi miettiä kenen puolesta: asetetaan esteitä aseiden käytöstä Ukrainan puolustamiseksi, kerrotaan koko maailmalle, mitä ei aiota tehdä. Ilman tämän kirjan lukemistakin olen ymmärtänyt, ettei sodassa viholliselle pidä kertoa omia suunnitelmiaan.

Ilmastonmuutoksessa ja Venäjän tyranniassa on sama tilanne: molempien aiheuttamt tuhot ja kustannukset ovat moninkertaisia verrattuna niiden pysäyttämisen aiheuttamiin kuluihin.

”Venäjä ei pysähdy, ellei sitä vastusteta voimakkaalla ja uskottavalla sotilaallisella voimalla sekä selkeällä tahdolla käyttää sitä. Voima on ainoa este, jonka Kreml ottaa vakavasti ja joka saa sen ajattelemaan kahdesti ja perääntymään aggressiosta.”

Oikea kysymys ei ole, hyökkääkö Venäjä. Oikea kysymys on ”milloin Venäjä hyökkää”.