Muita kirjoja

Timo R. Stewart: Palestiina ja Israel. Historia Karttoina. Gummerus 2025. Sivuja 280.

Siihen aikaan, kun olin Facebook-käyttäjä, näin siellä useinkin erilaisia karttoja Välimeren itärannasta. Yleensä julkaisija halusi vankistaa näkökantaansa jonkun puolesta tai jotakin vastaan historian keinoin. Jotkin kartat huomasin itsekin helposti tökeröiksi väärennöksiksi. Vastikään näin kirjakaupassa tämän kirjauutuuden ja ostin välittömästi. Nyt on saatavilla oikeaa tietoa.

Ei ole harvinaista, että karttoja väärennetään omien intressien mukaisesti. Sitenhän tekivät ruotsalaisetkin yrittäessään kaapata Ahvenanmaata juuri itsenäistyneeltä Suomelta. Vastaavia karttoja on tässäkin kirjassa. Kirjoittaja sitten perkaa tekstissä kartantekijän tavoitteita ja esitettyjä virheellisiä tietoja.

Pahoittelen, että tästä tikustelusta saattaa venähtää pitkä, koska on uskosta ja uskonnosta kyse. Mutta kukapa on kuullut lyhyttä papin saarnaa! Se on monisanaista hommaa. 

Aluksi alustusta maailman suurimmista uskonnoista perustuen arkeologisiin ja eksegetiikan tutkimuksiin. Kirjan tikustelu alkaa otsikon ”Historia Karttoina” jälkeen.

Raamattu on merkittävin syy Palestiinan alueen vihanpidossa. Vanha testamentti oli alunperin juutalaisten kansalliseepos. Se kertoo tapahtumista, joista muissakin uskonnoissa ympäri maailman kerrotaan ja jotka ovat tapahtuneet tuhansia vuosia sitten. Vanhan testamentin vanhimpien tekstien arvellaan olevan kirjoitetun noin 2 700 vuotta sitten. Muidenkin kertomusten parin sadan vuoden kuluessa. Tekstit on kirjoitettu eri kielillä, kuten aramea, heprea ja kreikka. Tekstejä on käännetty kielestä toiseen. Aikojen saatossa kielet ovat kehittyneet: sanasto on moninkertaistunut ja monien sanojen merkitys on muuttunut. 

Vanhan testamentin mukaan jumalan luomat ensimmäiset ihmiset olivat Aatami ja Eeva. Heidän pojistaan polveutuivat juutalaiset ja arabit. Toisaalta juutalaisten tekstien mukaan ennen Eevaa jumala oli luonut Lilithin maan tomusta, kuten Aataminkin. Lilith oli kovin huikentelevan ja riekkui ja elosteli lähiseudun muiden asukkaiden (eivät kai olleet ihmisiä?) kanssa. Jumala totesi epäonnistuneensa ja teki uuden yrityksen luoden Eevan Aatamin kylkiluusta. Itse kukin voi sydämessään tutkiskella, tuliko parempi.

Maailman suurimmat uskonnot (väkimäärältään) kristinusko ja muhamettilaisuus ovat ”abrahamilaisia”. Kristittyjen, islamilaisten, kuin myös jutalaisten patriarkka on Abraham. Syntyisin Irakin alueella Persianlahden pohjukassa olevasta kaupungista Ur. Hän yritti polttaa roviolla ainoan poikansa Iisakin kuvitellen sen olevan jumalan tahto. Meidän aikamme tutkijat pitävät Abrahamia lähinnä juutalaisena kansanperinteenä. Kuten suomalaisten Väinämöinen.

Abrahamin aikaan Välimeren itärannan ja Persianlahden välillä oli paljon jumalia. Raamattukin puhuu jumalan pojista. Ensimmäinen käsky kieltää pitämästä muita jumalia. Abrahamin aikaan pääjumala oli El, hänen vaimonsa nimi oli Asera ja Jahve eräs heidän monista pojistaan.

Vanhan testamentin mukaan Iisakin poika oli Jakob, jolle jumala antoi lisänimen Israel. Hänellä oli 12 poikaa – näiden nimilistaa päntättiin koulun uskonnontunnilla Ruben, Simeon, Leevi, Juuda… jne. - joista syntyi Israelin 12 heimoa. Pääjumala El antoi jokaiselle heimolle pojistaan oman jumalan ja yksi heistä oli Jahve (olikohan niin, että Jahve määrättiin Juudan perheen jumalaksi?).

Tarut kertovat mystisesti ”kadonneista heimoista”. Brittiläisten ja yhdysvaltalaisten äärioikeistokristittyjen mukaan jokin kadonnut juutalainen heimo muutti Brittein saarille ja levisi sieltä Yhdysvaltoihin. Niinpä israelilaiset eivät näiden uskovien mukaan ole ”Jumalan valittu kansa” vaan valittu kansa ovat brittien ja jenkkien oikeauskoiset.

Babylonian kuningas Kyyros vapautti juutalaiset palaamaan vankeudesta kotiseudulleen noin 2 500 vuotta sitten. Koska vanhojen jumalien palvonnalla ei ollut menestystä, haluttiin oikeaan jumalaan uskomalla taata juutalaisille turvallinen tulevaisuus. Pappi ja kirjanoppinut Esra loi juutalaisille uuden lakiin perustuvan uskonnon. Lain pohjaksi kopioitiin hallitsijoiden ja vasallien käyttämät yhteistyösopimukset. Uskottiin, että Jahven palvominen takaisi parhaan tulevaisuuden. Muut jumalan pojat, kuin myös Jahven äiti Asera - josta sittemmin oli pyhissä teksteissä tullut Jahven puoliso - julistettiin pakanallisiksi. Vanhojen jumalien aikaisia pyhiä kirjoituksia muokattiin uuden opin mukaisiksi. Myöhemmin keksittiin taivas palkkioksi esivaltaan ja puhtaaseen oppiin uskoville ja helvetti niille, jotka eivät usko.

Babylonian kuningas Kyyros on nykyisin noussut maineeseen Yhdysvaltojen äärioikeiston kristittyjen palvontamenoissa. Vaikka Kyyros oli pakana, hän auttoi juutalaisia. Presidentti Trump on uskoville Kyyrokseen verrattava: vaikka hän on rikkonut ja rikkoo kaikkia raamatun käskyjä vastaan, hän auttaa äärioikeistolaisia kristittyjä pääsemään yksinvaltaan.

Uuden testamentin evankeliumien kirjoitus alkoi muutama vuosikymmen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Tekstit ovat kuulopuheita ja evankeliumit nimettiin paljon myöhemmin ilman tietoa niiden oikeista kirjoittajista. Kirjoituskieli oli kreikka.

Ensimmäiset Jeesukseen uskoneet olivat juutalaisia, kuten Jeesuskin. Koska juutalaiset olivat vaatineet Jeesuksen ristiinnaulitsemista, Uuden testamentin teksteissä esiintyi juutalaisvastaisuutta. Vuosisatojen kuluessa ”jumalan henki” on vaikuttanut uusien kopioiden ja käännösten kirjoittamisessa, kuin myös maallisten vallanpitäjien tavoitteet. Nykyisin kuuluu löytyvän 6 000 erilaista Uutta Testamenttia. Erilaisia kristittyjä ryhmiä kertovat eksegetiikan tutkijat olevan 47 000. Tietysti jokainen rymä on oikeassa ja muut väärässä. Suomeksi on julkaistu kymmenkunta raamatun käännöstä. Niistä voi valita, mikä on "aitoa puhdasta jumalan sanaa, josta ei saa pilkkuakaan muuttaa".

Vuonna 70 ajanlaskun alun jälkeen roomalaiset harmistuivat juutalaisten sitkeään kapinointiin. Jerusalemin temppeli tuhottiin toisen kerran ja alkoi juutalaisten diaspora, eli hajaannus ympäri maailman. Juutalaisia vainottiin tämän tästä. Kun Rooman kirkon paavi lähetti ensimmäiset ristiretkeläiset vapauttamaan Pyhää Maata 1099, harjoiteltiin sotimista teurastamalla Euroopassa asuvia juutalaisia ja ryöstämällä heidän vähäinen omaisuutensa.

Historia Karttoina.

Timo R. Stewart on rohkea tutkija. Hän kertoo tosiasioita, vaikkei se nykyisin ole muotia ja voi olla jopa vaarallista. Stewart kertoo joutuneensa tietojensa vuoksi vainoamisen kohteeksi ("Saan minua ihmisenä ja tutkijana lyttääviä viestejä some-kanavieni kautta, tekstiviesteinä, sähköpostilla ja kirjeinä. Minua on haukuttu esimerkiksi kommunistiksi, natsiksi, Hamasin asianajajajksi ja Kremlin kätyriksi"). Lisäksi mediassa arvellaan, että hän menetti työnsä Ulkopoliittisessa instituutissa, koska pysyy totuudessa, eikä myötäile vallanpitäjien luuloja ja toiveajattelua.

Jos haluaa perehtyä vainoamiseen Suomessa, siitä kertoo kirjailija Jessika Aro. Julkaistuaan kirjansa ”Putinin trollit” (2019) hän joutui vainon, vihan ja solvausten kohteeksi. Ääriliikkeet eivät sulattaneet, että Putinin hybridisodasta länsimaita vastaan kerrotaan. 

Äärivasemmisto - kommunistit - dosentti Bäckmanin johdolla ja äärioikeisto perussuomalaisten ja natsien kokoonpanoilla yhteisessä rintamassa uhkaili kirjailijaa ja hänen läheisiään:”Tiedämme missä asutte!” Oli ryövätty kirjalijan lääkäridiagnoseja, jotka julkaistiin. Jopa presidentti Niinistö uudenvuodenpuheessaan esitti huolensa vainoamisesta Suomessa. Presidentti Stubb on todennut, ettei sellainen toiminta ole suomalaista.

"Palestiina ja Israel" kirjan ensimmäinen kartta on saksalainen 1500-luvulta. Kartan keskipisteenä oli Jerusalem. Tuon ajan Palestiina oli köyhää kurjaa aluetta. Juutalaisia väestöstä oli noin yksi (1) prosentti. Kartta ei kertonutkaan sen ajan tilannetta, vaan kuvasi raamatun ajan "hunajan ja maidon" maailmaa.

Eurooppalaisille ja sittemmin yhdysvaltalaisille Palestiina säilyi raamatun ja sen henkilöiden kaukokaipuuna, jota ruokkivat uskonnolliset kuvaukset. Vähitellen raamatun innoittamana eurooppalaiset matkasivat ”Pyhään maahan” ja olivat pettyneitä, koska olosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Suomestakin kuljettiin Palestiinaan 1800-luvun lopulla. Sihen aikaan muslimit asuttivat aluetta. Kristittyjä eli lähinnä katolilaisia ja ortodokseja oli kymmenesosa, juutalaisia kolmisen prosenttia. Kieli oli arabiaa eri murteineen. Palestiina kuului turkkilaisten eli osmanien valtakuntaan.

Poliittinen siionismi perustettiin Wienissä 1800-luvun lopulla. Tavoitteena oli elvyttää juutalaisia perinteitä ja elämäntapaa Osmani-imperiumissa. Juutalaisten muutto palestiinaan kasvoi erityisesti Venäjältä, missä vainot olivat jatkuvia. Sionistit ostivat Palestiinassa maita omaan viljeyskäyttöönsä. Sukupolvien ajan alueilla asuneet paikalliset vuokramaiden viljelijät joutuivat muuttamaan pois, kun palestiinalaiset maanomistajat olivat myyneet maitaan sionisteille. Vuoteen 1917 mennessä juutalaisten määrä oli kasvanut, ollen 60 000.

Ensimmäisen maailmansodan lopulla britit ja ranskalaiset jakoivat Lähi-Idän eli alueet Välimeren itärannalta Persianlahdelle omiin etupiireihinsä. Siitäpä johtuvat noiden maiden viivottimella vedetyt rajat. Esim. Irakin alueelle britit paketoivat kolme keskenään vihamielistä heimoa.

Edellisen vuosisadan lopulla eurooppalaiset olivat jakaneet koko Afrikan mantereen omiksi siirtomaikseen. Vain Etiopia ei ole ollut siirtomaavalta.

Britit tukivat sionismia ja lupasivat juutalaisille kansankodin Palestiinasta. Raamattuun oli painettu ennustus, että jumala sallii juutalaisten joskus palavan esi-isiensä maille. Uskottiin, että nyt oli se aika ja eurooppalaiset halusivat olla toteuttamassa jumalan tahtoa.

Nuori Kansainliitto toimi päätösten ylimpänä sinetöijänä. Tiedettiin, etteivät paikalliset asukkaat hyväksyneet eurooppalaisten siirtolaisten valtaavan heidän maitaan omiksi siirtomaikseen. Päättäjätkin sen tiesivät, muttei siitä välitetty, vaan varauduttiin voimakeinoihin.

Voimakeinohin sitten turvauduttiin koko maailmansotien välinen aika puolin ja toisin. Toisen maailmansodan ja saksalaisten juutalaisvainojen jälkeen Palestiinan juutalaisten määrä oli kymmenkertaistunut: 600 000 tuhatta juutalaista, kolmannes väestöstä.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettu YK otti päätettäväkseen juutalaisten ja palestiinalaisten välisen vihanpidon ratkaisun. Juutalaiset vetosivat uskontoonsa eli Raamattuun, jonka tekstin mukaan jumala oli joskus 2500 vuotta aiemmin luvannut heille koko Palestiinan alueen. Palestiinalaiset vetosivat historiallisiin tosiasioihin eli faktoihin, että koko Palestiina kuuluu heille, koska he ovat juutalaisten lähdettyä asuttaneet aluetta lähes 2000 ja ovat edelleenkin alueella enemmistö, sekä 90% maista oli tuolloinkin heidän. Juutalaisten johdossa ollut David Ben-Gurion kannatti suunnitelmaa, että kun ensin saadaan jonkinlainen itsenäinen Israel, voidaan sen jälkeen väkivalloin alkaa aluetta laajentamaan.

Äänestyksen jälkeen 27.11.1947 päätettiin jakaa Palestiina sekä juutalaisten, että palestiinalaisten valtioiksi. Juutalaiset saivat isomman osan, palestiinalaisille jäi vähemmän. Jerusalemin kaupungista tehtiin avoin kaikille. Kaikille taattiin oikeus liikkua vapaasti eri alueilla.

Kuten kaikki osapuolet ennustivat, päätös johti sotaan. Tuloksena voitokas Israelin valtio julistautui itsenäiseksi. YK:n päättämiä palestiinalaisten alueita Israelin lisäksi valloittivat Egypti ja Jordania.

Israelin johdossa olleen pääministeri Ben-Gurionin näkemys on toteutunut. YK: päätös ei ole toteutunut. Israelin valtion alue on laajentunut jatkuvasti väkivalloin. On ollut sotia naapureiden kanssa. Maata on jatkuvasti vallattu perustamalla siirtokuntia palestiinalaisten alueille ja karkottamalla tai tappamalla heidät. Lainrikkomuksiin ei oli puututtu, vaan vähitellen vaivihkaa uudet siirtokunnat on laillistettu.

Kirjan lopussa todetaan:”Mikäli väkivaltaisten etnisten puhdistusten visiot suljetaan pois, jäljelle jää vain kolme vaihtoehtoa”:

1. kahden valtion malli YK:n päätöksen mukaan. Sen on tunnustanut ¾ maailman valtioista. Suomi ei.

2. yhden valtion malli, johon kuuluu koko Palestiinan alue ja kaikilla asukkailla on samat oikeudet.

3. nykyinen yhden valtion malli, jossa ihmisoikeudet on juutalaisilla, muttei palestiinalaisilla.

Kohtaa 1 kannattavat muut, kuin israelilaiset ja palestiinalaiset.

Kohtaa 2 kannattavat palestiinalaiset, eivätkä hyväksy vaihtoehtoja 1 ja 3.

Kohtaa 3 kannattavat israelilaiset, eivätkä hyväksy vaihtoehtoja 1 ja 2.

PS. "Suomen sijoitus akateemisen vapauden vertailussa on laskenut. Suomalainen tiedemaailma oli tämän vuoden vertailussa vasta 47. vapainta, kun vielä vuonna 2023 sijoitus oli 9. Stewartin mukaan syitä kehitykselle voivat olla tutkijoiden kohtaaman vihapuheen lisäksi yliopistoilta vähennetty perusrahoitus, (vähennetään edelleen) tutkimusrahoituksen epävarmuus ja tutkijoiden pätkätyöt sekä yliopistojen tuloskriteerit." (Savon Sanomat 25.11.2025). 

Erityisesti perussuomalaisten ministerit ovat aktiivisesti kritisoineet tieteellistä tutkimusta.

Tyynenmeren Sota. 2013 Bonnier Publications International AS.

Jos historia kiinnostaa, muttei jaksa lukea paksuja opuksia, ovat nämä Bonnierin yhteenvedot eri aiheista erinomainen tiedonhankintatapa.

Tyynenmeren sodan taustoja selvitetään jo 1800-luvun puolivälistä, kun yhdysvaltalainen laivasto-osasto pakotti Japanin avaamaan satamansa ulkomaiselle kaupankäynnille. Kohta sen jälkeen Japanissa paikallisten sotaherrojen vallan syrjäytti keisari. Otettiin käyttöön yleinen asevelvollisuus, parlamentarismi, armeijaa kehitti preussilainen upseeri ja muualta Euroopasta otettiin mallia ja asiantuntemusta koulutuksen ja teollisuuden luomisessa.

Japani kävi jatkuvasti sotia. Taiwan oli ensimmäinen valloitus 1895 sodassa Kiinaa vastaan. Sittemmin vallattiin Korea ja Mantsuria, josta sota laajeni muualle Kiinaan. Japani valtasi 1940 Ranskan Indokiinan, eli nykyisen Vietnamin.

Japanissa sotilaskasvatus aloitettiin jo pikkulapsille, samoin kuin nykyisin Venäjällä ja vaikkapa Yhdysvalloissa kristillisen äärioikeiston lapsille. Kuten nykyisin oikeisto ympäri maailman, haikailtiin ankaraa kuria ja perinteisiä arvoja. Keisari ja siviilihallitus vastustivat armeijan lietsomaa sotahulluutta. Niinpä sotilaat murhasivat pääministerin ja muita ministereitä ja teollisuusjohtajia. Vaikka keisari oli jumala, ei jumalan vastustuksesta välitetty, kun maata valmisteltiin suursotaan.

Euroopassa Saksa ja Neuvostoliitto olivat aloittaneet toisen maailmansodan jakamalla Puolan syyskuussa 1939. Neuvostoliitto myöhästyi aloituksesta, koska se soti Japanin armeijaa vastaan Mantsurian ja Korean seutuvilla. Kun ns. Halhin-Golin taistelut oli sovittu lopetettavaksi 16.9.1939, rohkeni Stalin määrätä hyökkäyksen Puolaan heti seuraavana päivänä. Vuotta myöhemmin Japani teki sopimuksen ”puolustusliitosta” Saksan ja Italian kanssa. Japani ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen keväällä 1941. Puolustusliitot antoivat oikeuden hyökätä kaikkiin muihin maihin.

Japanin sotimista hillitäkseen Yhdysvallat määräsi talouspakotteita. Aluksi metallien vienti Japaniin kiellettiin. Kun Yhdysvallat julisti öljysaarron, Japani vastasi hyökkäämäällä Hawaijille laivastotukikohtiin 7.12.1941. Vaikka paljon tuhoa hyökkäys sai aikaiseksi, Yhdysvaltojen lentotukialukset olivat poissa satamista ja säästyivät tuholta.

Muutamassa kuukaudessa Japani valloitti lähes koko Tyynenmeren alueen Singaporeen ja Australian naapurisaarille asti. Kopeille brittiläisille aristokraateille ja siirtomaaisännille japanilaiset olivat heikkolaatuisia – erään kotimaisen puoluejohtajan ilmaisua käyttäen – joista ei koitusi uhkaa. Linnoitettu Singapore oli mahdoton vallata, tiesivät britit. Japanilaisille valtaus kesti viikon. Brittejä jäi vangiksi 80 000.

Japanin teollisuustuotanto oli noin kymmenen prosenttia Yhdysvaltain tuotannosta. Jo kesällä 1942 alkoi japanilaisten valloitus kääntyä perääntymiseksi. Pääosassa molemmin puolin olivat lentotukialukset ja niiden lentokoneet. Merkityksellistä oli myös amerikkalaisten selvittämä japanilaisen radioliikenteen salaus.

Amerikkalaisten maihinnousujoukot valtasivat Tyynenmeren saaria yhä lähempää Japanin pääsaaria. Kirjan lopussa kuvataan ensimmäisten atomipommien pudotukset Hiroshimaan ja Nagasakiin. Siitä ei kerrota, että B29 lentokoneet olivat koko vuoden pommittaneet japanilaisia puusta ja paperista rakennettuja kaupunkeja fosfori- ja napalmpommeilla. Napalm oli uusi keksintö Japanin ja Saksan kaupunkien tuhoamiseksi. Japanin kaupunkien palopommitukset tappoivat enemmän ihmisiä, kuin kaksi atomipommia yhteensä.

Toisaalta ei kerrota sitäkään, että japanilaiset kehittivät 30- ja 40-luvuilla biologisia aseita, joiden testauslaitoksissa tapettiin arviolta 14 000 ihmistä. Parisataatuhatta ihmistä menetti henkensä japanilaisten käyttäessä biologisia aseita sodankäynnissä. Biologisia aseita ovat mm. bakteerit ja virukset. Tämän päivän otsikoissa ne ovat pysyneet lähinnä Venäjän murhatessa kriitikoitaan. Venäjä on allekirjoittanut biologisten aseiden kieltämissopimuksen. 

Japanin ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus oli voimassa lähes sodan loppuun asti. Juuri ennen Japanin antautumista neuvostoliittolaiset rikkoivat sopimuksen ja valtasivat Japanilta Kuriilien saariston. Neuvostoliitolla oli hyökkäämättömyyssopimus myös Suomen kanssa, muttei se Stalinia haitannut aloittamasta talvisotaa. Ja onhan Venäjä 30 vuotta sitten taannut Ukrainan koskemattomuuden, ettei mikään ulkopuolinen taho voi vaikuttaa millään tavalla ukrainaliseen suvereniteettiin.  

Japanilaisten sodankäynti ja vallattujen alueiden hallinta oli äärettömän julmaa ja epäinhimillistä. Samoin oli äärettömän julmia ja epäinhimillisiä Japanin liittolaisten Neuvostoliiton ja Saksan vastaavat toimet.

Ljudmyla Dolhonovska: Rautakenraali. Valeri Zalužnyin elämä. WSOY 2025. Suomentaja Eero Balk. Sivuja 229.

Rautakenraali johti Ukrainan asevoimia Venäjän hyökätessä 24.2.2022 maahan Venäjän ja Valkovenäjän rajojen takaa. Lukemisen jälkeen jäi vaikutelma, että oli pikaisesti koottu kirjanen komentajan kehumiseksi. Ja kirjoittajankin, joka toimi komentajan tiedottajana.

Ukrainan asevoimat oli koulutettu venäläisin opein torjumaan hyökkäystä lännestä. Neuvostoliiton hajottua ja Ukrainan itsenäistyttyä havaittiin pian, ettei hyökkäys uhkaakaan lännestä, vaan idästä Venäjältä.

Kenraalin merkittäviä saavutuksia oli Ukrainan armeijan ”desovjetisoinnin” edistäminen. Venäjän armeijan perustaa ovat ”törkeys, häikäilemättämyys ja nöyryyttäminen. Aloitteellisuudesta rangaistaan. Minä olen johtaja, sinä tollo!”

”Virkakautensa ensi päivistä lähtien Zalužnyi pyrki muuttamaan neuvostoaikaiset toimintatavat, jotka tasapäistivät persoonallisuuden. Hän näki armeijan ensi kädessä ihmiskeskeisesti: Päävaatimukseni on, että käännätte kasvonne kohti ihmisiä ja opettelette näkemään alaisissanne persoonallisuuden.” 

Venäläinen tasapäistäminen on länsimaiden populistien käyttövoimaa: ei ole yksittäisiä ihmisiä, vaan jokainen kuuluu moneen erilaiseen ryhmään: on naisia, ulkomaalaisia, vääräuskoisia, väärää kieltä puhuvia, ulkonäöltään vääränlaisia, heikkolaatuisia ja paljon muita lokeroita, joihin kuuluvia ihmisiä syrjitään ja vähätellään lokeron mukaan.

Vaikka Venäjä on vyöryttänyt armeijansa vasta Ukrainan rajan yli tavoitteena tuhota valtio, kansa ja kieli, on Venäjän sota koko Eurooppaa vastaan voimistunut koko tämän vuosituhannen ajan, eli Putinin valtakaudella. Venäläisen hybridisodan tavoite on levittää eripuraa kansalaisten keskuuteen, murentaa kansallista kulttuuria, heikentää kansalaisyhteiskuntaa, sananvapautta ja oikeusvaltiota. Suomessahan tätä on viime vuodet tehnyt valtiovalta ilman Venäjän apuakin. Rautakenraali on ymmärtänyt vaaran:”Puolustuskyvyn murentamista sodan aikana ei kukaan anna meille anteeksi.”

Kirjan takakannessa mainitaan kenraalin erottaminen komentajan tehtävästä ja siirtäminen Lontooseen suurlähettilääksi. Kirjassa ei kerrota tämän operaation juonta. On kylläkin joitakin mainintoja, etteivät poliitikot presidenttiä myöten olleet tyytyväisiä kenraalin kaikkiin suunnitelmiin ja tiedotuksiin. Menestyksellisen sodanjohdon lisäksi kenraali oli rehellinen.

Roald Dahl: Poika & Yksinlentoon. Avain 2004. Suomentaja Seppo Sipilä. Sivuja 468.

Aina kun kirjaston hyllystä löytyy Roald Dahlin kirja, lainaan. Ellen ole opusta ihan muutaman vuoden sisään lukenut. Jos joku arvelee, että sittenhän olen lukenut Dahlin kirjoja useaan kertaan, on aivan oikeassa.

Kirjailijan vanhemmat olivat norjalaisia. Isä matkusti Englantiin ja perusti Cardiffiin laivameklariliikkeen. Vilkkaassa satamassa riitti töitä ja taloudellinen menestys oli hyvä. Roald Dahl syntyi varakkaaseen kartanoon. Isän kuoltua jäi norjalainen äiti huolehtimaan lapsista. Niinpä Roald pienenä poikana kirjattiin yksityiseen kouluun, joka oli sisäoppilaitos.

Sata vuotta sitten kaikkialla kaikki oli toisin. Silti saa haukkoa henkeään lukiessaan noiden koulujen opettajien ja vanhempien oppilaiden sadistisesta tyranniasta. Hakemalla haettiin syitä määrätä lapset pyllistämään, jotta päästiin tähtäilemään kireään takapuoleen voimakkaita kepiniskuja. Tavoitteena tuntui olleen tähdätä iskut juuri samaan kohtaan. Ja iskujen välillä viivyteltiin, jotta kidutus kestäisi mahdollisimman pitkään. Niinpä Roald Dahl kertoo saaneensa loppuiäkseen fyysisiä vammoja koulujen järjestyksenpidosta.

Erään Dahlin koulun rehtori eteni urallaan piispaksi ja sittemmin Canterburyn arkkipiispaksi ja oli kruunaamassa Elisabethia kuningattareksi. Lasten kepittäminen on ollut arvostettua kristillistä työtä.

Mitä enemmän vanhemmat oppilaat ja opettajat simputtivat, sitä parempi yhteishenki oli lasten keskuudessa. Kirjan ensimmäinen osa Poika kertoo näitä muistoja.

Kirjan toinen jakso Yksinlentoon muistelee Roald Dahlin työelämän alkutaipaletta. Ensimmäinen komennus oli Shell-öljy-yhtiön hommissa Afrikassa. Hitlerin ja Stalinin aloitettua II maailmansodan Roald Dahl hyväksyttiin Kuninkaallisiin ilmavoimiin. Alkeiskoulutusta annettiin Nairobissa ja Suezilla. Kun osasi lentokoneella nousta ja laskeutua ja siinä välissä lentääkin, oli valmis ilmataisteluihin kouluttajien mielestä. Dahl sai väärän asemapaikan lentueensa sijainniksi Afrikassa. Polttoaineen loputtua pakkolasku kivikkoiseen erämaahan oli katstrofi. Hilkkua vaille hengenlähtö. Reilun puolen vuoden sairaalahoidon jälkeen hävittäjälentäjän ura jatkui Kreikassa ja Syyriassa ranskalaisia ja saksalaisia vastaan.

Samanlainen itsetietoinen omahyväinen narsistinen meininki kuin kouluissa, on vallinnut ilmavoimissa. Käskyjä jaetaan vähääkään välittämättä niiden järkevyydestä. Laivastoa suojataan ilmasta, vaikkei merellä ole yhtään laivaa. Ketään ei kiinnosta, menetetäänkö lentäjä ja lentokone, kunhan jostain tullut käsky toteutetaan.

Brittien sotimisella on ollut yhtäläisyyksiä venäläisten ikiaikaiseen sodankäyntiin: koska ihmisiä riittää tapettaviksi, ei elämällä ole mitään arvoa. Jokunen vuosi sitten luin tuoreen kirjan Normandian maihinnoususta 1944. Brittien kansallissankari marsalkka Montgomery halusi itselleen kunniaa ja arvostusta tekemällä jääräpäisesti itsekkäitä päätöksiä, joiden ansiosta  sodan lasketaan venähtäneen puolisen vuotta. Arvio turhaan tapetuista ihmishengistä on noin puoli miljoonaa.

Vaikka Roald Dahlin maine on eniten kertynyt lasten kirjailijana, ovat hänen aikuisten tarinansa yhtä hervottomia. Onhan elokuvaksi tehty Dahlin kirja Jali ja suklaatehdas hieno filmi katsojan iästä riippumatta. Jos kiinnostaa tutustua, on hyvä aloittaa vaikkapa novellikokoelmasta Helppo nakki ja muita kertomuksia.

Jaana Munck: Kuninkaan leijona. Kustaa III:n hovitallimestari Adolf Fredrik Munck. Docendo 2025. Sivuja 461.

Venäjän hallitsija Katariina Suuri toteaa eräässä kirjassa, että hänen Pietarin hallintopalatsinsa ”on maailman suurin bordelli”. Tsaaritar itse kuuluu olleen näiden palveluiden esimerkillinen ja mielikuvitusrikas hyödyntäjä.

Katariina Suuren serkun Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n palatsissa Tukholmassa oli päinvastainen ongelma: kruununperillistä ei kuulunut tulevaksi. Ilmeni, että niin kuninkaalla, kuin kuningattarellakin oli ahtaat paikat, kuin Pielaveden kirkossa. Kuninkaalla oli tiukka esinahka, kuten oli hänen aikalaisellaan Ranksan kuninkaalla Ludwig kuudennellatoistakin. Kuningattaren ahtauteen lie ollut syynä vain käytön puute. Lisäksi pariskunta ei ollut perillä, mikä on asian ydin:”Kuningas makasi kuningattaren päällä kuin juusto leivällä”.

Kuningasparin luotettu hovitallimestari Munck kutsuttiin apuun kokeneena asiantuntijana. Niinpä aikanaan Ruotsin kuningaskuntaan syntyi kruununprinssi, joka 1792 kruunattiin kuninkaaksi nimellä Kustaa IV Adolf. Hänen ongelmansa oli kuninkaan jobi. Kun Venäjä oli kaapannut Suomen 1809, kaappasivat Ruotsin aateliset kuninkaalta vallan ja ajoivat hänet maanpakoon loppuiäkseen. 

Hovitallimestari kreivi Munck kirjoitti osallisuudestaan perhesuunnitteluun perinpohjaisen dokumentin, joka on säilynyt jälkipolville. Huolimatta hänen vakuutteluistaan pelkkänä neuvojana toimimisesta kaikenlaisia pahansuopia arveluita levisi kansan parissa, kuten piirroksesta ilmenee.

Adolf Fredrik Munck syntyi Mikkelin Rantakylässä. Isä oli everstiluutnantti ja äiti maineikasta Wright sukua, josta sittemmin versoivat Kuopion kuuluistat Wright taiteilijaveljekset.

Tulevan suurmiehen ura urkeni 11 vuotiaana Savon jalkaväkirykmentissä. Kohtapa aatelisten sukulaisten avulla avautui kuninkaan paašikoulun ovet ja sieltä jo luottovirka Kustaa III:n kamaripaašina. Kuningas ja kuningatar palkitsivat tallimestariaan anteliaasti hyvästä työstä ylennyksillä ylitallimestariksi, everstiluutnantiksi, vapaaherraksi, kreiviksi, käskynhaltijaksi ja serafiimiritarikunnan ritariksi.

Adolf Fredrik Munck nimitettiin moniin vaativiin tehtäviin: Drottningholmin linnan käskynhaltija, Drottningholmin ja Svartön läänin käskynhaltija ja maaherra. Kamarirevision puheenjohtaja, Ruotsin ritarikuntien seremoniamestari, edustaja Ruotsin säätyvaltiopäivillä sekä hallituksen jäsen. Lisäksi hän johti Ruotsin avomerilaivaston kunnostusta ennen Ruotsinsalmen taistelua: laivoissa miehiä ja poikia kuoli enemmän, kuin maista uusia löydettiin. Vielä enemmän kuolema troolasi uhreja rantojen sairaaloista.

Kustaa III hyökätessä Venäjälle kreivi Munck sekaantui tai sekaannutettiin rahanväärennyshankkeisiin. Kuului olleen tavanomaista, että vihollismaan rahaa väärennettiin sotatilan aikana. Lisäksi sodankäyntiä varten tehtiin omalle väelle sota-ajan seteleitä. Kustaa III syytti Munckia väärennyspuuhista. Munck kiisti ja väitti omaavansa todisteet, että kuningas oli aloitteellinen Venäjän rahan väärentämisessä.

Kun kuningas Kustaa III murhattiin 1792 Tukholmassa, Munck pakeni ulkomaille. Neljänkymmenen vuoden maanpakolaisuuden aikana kreivillä oli jatkuvasti huolia niin rahoituksesta, kuin oman arvonsa palauttamisesta. Lisäksi hän yritti päästä Ruotsiin oikeuteen puolustamaan syyttömyyttään väärennykseen.

Paljolti lainarahalla kreivi kunnostutti Toscanan Massan kaupungissa – vähän La Speziasta etelään – Napoleon Bonaparten siskolta ostamansa palatsin. Vähän ennen Adolf Fredrik Munckin kuolemaa palatsi myytiin huutokaupalla, muttei hinta kattanut velkoja.

Erinomaisen elävästi kerrottu historia. Paljon kuvia menneiltä ajoilta maalauksina, sekä kirjoittajan omia valokuvia ja piirroksia. Ainoa miinus tulee kirjan painosta. Hankala lukea sohvalla maaten. No, hankalaa taisi aikanaan olla kuninkaallisillakin makaaminen.

Antti Blåfield / Erja-Outi Heino: Puola on samaa maata. Siltala 2025. Sivuja 312.

Puola ja Suomi ovat kahteen otteeseen olleet yhteisen hallitsijan alamaisia. Lisäksi molemmat maat ovat ankarasti kärsineet naapureidensa väkivallasta. Tässä kirjassa selvitetyn Puolan historian rinnalla kuljetetaan Ruotsin historiaa ja sittemmin Suomen, kun maamme siirtyi ruotsalaisten hallinnasta Venäjän tsaarien hoiviin.

Puolan historiasta kronikat kertovat jo yli tuhannen vuoden takaa. Reilut tuhat vuotta sitten hallitsija kääntyi kristinuskoon. Suomen kansa on parin sadan sadan vuoden ikäinen. Onhan meilläkin taruja, että Ukko-Noakin sukua ollaan. Raamatun Mooseksen kirjaan vedenpaisumus ja Noakin arkki kopioitiin noin 4 000 vuotta vanhoista mesopotanialaisista taruista. Toisaalta samanlaisia vedenpaisumuksia kertovat monet uskonnot ympäri maailman.

Jo 1400 luvulla Puola-Liettualla oli yhteinen hallitsija. Alue ylettyi Itämereltä lähes Mustallemerelle ja oli Euroopan suurin valtio. Kustaa Vaasan pojanpoika Sigismund oli muutaman vuoden ajan myös Ruotsin kuningas, kunnes setä onnistui kaappaamaan vallan.

Puola-Liettua oli aatelisten tasavalta. Kuninkaat valittiin vaaleilla. Ruotsissa syntynyt Sigismund III jälkeläisineen menestyi lähes sadan vuoden ajan kuninkaanvaaleissa. Valtioliitossa oli myös yhteinen aatelisten senaatti ja edustajisto. Vain yksimieliset päätökset tulivat voimaan. Useimmiten päätöksiä ei tehty, koska jokainen edustaja ahnehti omaa etuaan ja poistui kinkereistä, jos tavoitteita ei hyväksytty. Lisäksi katolinen kirkko turvasi omia etujaan. Kansalaisista ei kukaan välittänyt. Elivät köyhyydessä, kunnes kuolivat sodissa ja kapinoissa, jos ei nälkä ja taudit ehtineet tappaa.

Naapurimaiden kuninkailla päätöksenteko toimi. Kolmeen otteeseen Itävalta, Preussi ja Venäjä lohkaisivat alueita itselleen, kunnes koko Puola hävisi kartalta 1795. Puolan neljäs jako oli Napoleonin ja Aleksanteri I sumpliminen keskenään Preussin ja Itävallan Puolavaltauksilla. Puolan viides jako oli Napoleonin sotien jälkeinen Puolan alueiden uusjako. Samalla myös Ruotsi menetti Suomen alueensa, joka siirtyi Venäjän tsaarin hallintaan. 

Venäjän tsaari oli autonimisen Puolan kuningas. Puolalaisilla oli oma hallitus, oikeuslaitos, kansanedustuslaitos, virkamiehet, armeija, sotakoulut, finanssipolitiikka. Puola oli maan virallinen kieli. Kansalaisilla oli sanan- ja uskonnonvapaus. Ensimmäistä kertaa maanviljelijöillä oli oikeus ostaa maata omaksi. Perustettiin yliopisto ja monenlaisia oppilaitoksia.

Ei mennyt montakaan vuotta, kun Katolinen kirkko hyökkäsi liian maallista koulutusta vastaan. Kansanopetusta kavennettiin ja haluttiin edistää varakkaille perheille omia kouluja. Puolan autonomiaa alettiin kaventaa, kansalaisjärjestöjä rajoittaa ja Siperiaan marssitettiin puolalaisia lisääntyvässä määrin. Rajoitukset johtivat väkivaltaan ja kapinointiin, mikä aiheutti kovempaa kuria. Samaan aikaan Suomessa opeteltiin rauhallisesti oman hallinnon alla elämistä, mita tsaari piti suuressa arvossa suvaiten suomalaisille vapauden hoitaa itse omia asioitaan. 

Ensimmäisen maailmansodan loppulitviikissä länsimaat vaativat Puolan perustettavaksi uudelleen. Maassa puhuttiin viittä kieltä, oli kuusi valuuttaa, kaksi raidelevyttä, kahdeksantoista puoluetta. Ei sujunut nytkään puolalaisilta yhteistyö: marsalkka Piłsudski kaappasi vallan 1926.

Puola kuudes jako oli vuorossa 1939: diktaattorit Hitler ja Stalin aloittivat toisen maailmansodan jakamalla Puolan keskenään. Tavoite oli hävittää kansakunta lopullisesti. Hitlerin keskitysleirit lienevät kaikille tuttuja. Venäläisten rautatiet olivat kovilla kuljettaessaan pitkissä kylmissä härkävaunujunissa Siperiaan vangittuja puolalaisia. Gatynin metsissä venäläiset ampuivat yksi kerrallaan 21 857 puolalaista sotavankia joukkohautoihin. Leireille piti mahtuman isompi joukko sotavankeja Suomesta.

II maailmansodan toinen aloittaja Stalin oli sodan lopussa voittajien puolella rankaisemassa hävinneitä. Puola, kuten koko Itä-Eurooppa oli Stalinin käskyvallan alla 45 vuotta. Vapaat vaalit saatin järjestymään 1989.

”Puolet puolalaisista haluaisi lähettää toisen puolen puolalaisista kuuhun.” Nykyinen polarisaatio ajoittui vuoteen 2005. Korruptioskandaali aiheutti vasemmiston hiipumisen. Vallanjakajiksi ponkaisivat keskustaoikeistolaiset Kaczynski-veljesten PiS (Laki ja oikeus) ja Donald Tuskin PO (Kansalaisfoorumi). Puolueet pyrkivät yhteistyöhön kunnes totesivat, että keskinäinen riitely tuotti paremman kannatuksen.

Laki ja oikeus puolue oli kaksi vaalikautta maan johdossa. Puolue alkoi muuttaa demokratiaa ”illiberaaliksi” (demokratian ja diktatuurin välimuoto. Puoluejohto halusi diktaattoriksi) seuraten Unkarin ja Turkin (ja nykyisen USAn) otteita. Aloitettiin oikeusvaltion romutuksesta. Tuolloin Puolan pelastus oli vahva valtiosta riippumaton kansalaisyhteiskunta. EU:n tuomioistuimeen virtasi Puolasta satamäärin valituksia laittomista päätöksistä. Vallanpitäjien mielestä kansalaisyhteiskunnasta oli tullut vihollinen ja valitukset olivat epäisänmaallisia. Valittajien mielestä hallitus johti kohti Neuvostoaikaa. EU:n tuomioistuin useimmiten totesi valitukset aiheellisiksi eli hallinnon toimet olivat laittomia.

Kansalaisyhteiskunta toimi vastoin hallituksen tahtoa huolehtiessaan Ukrainan pakolaisista. Puolaan virtasi Euroopan maista eniten pakolaisia Venäjän hyökkäyksen jälkeen 2022, miljoonittain. Samoin yksityiset ihmiset avustivat Venäjän ja Valko-Venäjän muilta mantereilta rajoille rahtaamia pakolaisia rajametsissä. Pakolaisten selän takana valkovenäläiset estivät poistumisen rajalta. Virallinen Puola halusi estää rajalle tuotujen pääsyn maahan sakkojen ja syytteiden voimalla. Samalla virallinen Puola keräsi kunniaa inhimillisestä toiminnasta, jota se koitti estää.

Laki ja oikeus puolueen kannattajat ovat enimmäkseen maaseudulta, Katollisen kirkon palvojia, arvokonservatiiveja, jotka haluavat paluuta entisyyteen. Tosin vähitelleen on alkanut kirkastumaan, ettei se entisyys kovin herkkua ja tavoiteltavaa ollutkaan. Kansalaisfoorumia kannattavat kaupunkilaiset, koulutetut, liberaalit, nuoret, jotka katsovat tulevaisuuteen ja haluavat oikeusvaltiota, demokratiaa, sananvapautta ja tasa-arvoa. Katolisen kirkon arvostusta on vähentänyt pappien pedofilia ja sen peittelyt.

Puolalaiset äänestivät toissa vuonna valtaan Kansalaisfoorumin liittolaisineen. Laki ja oikeus liittolaisineen sai 35% äänistä. Kansalaisfoorumivaaliliittoa äänesti 30%, mutta enemmistö varmistui muiden puolueiden tuella.

Rivakkaa on ollut laillisuuden palauttaminen, joskin Laki ja oikeus puoluetta edustava presidentti pystyy estämään paluuta jättämällä vahvistamatta lakimuutoksia. Kuitenkin nykyiset vallanpitäjät haluavat päästä laittomuuksista eroon laillisin keinoin. EU vapautti Puolalta jäädytetyt tukimiljardit. ”Aiemmin vuoropuhelusta puhuttiin, mutta sitä ei ollut. Nyt oikeasti tehdään yhteistyötä EU:n kanssa”.

”Puola yrittää peruuttaa kahden vaalikauden vaurioista takaisinpäin ja on siinäkin edelläkävijän asemassa. Mikään Euroopan maa ei ole aiemmin tehnyt siirtymää illiberaalista järjestelmästä takaisin tavalliseksi demokratiaksi."

Nykyisen hallinnon parin vuoden taipaleella on ilmennyt varovaisia merkkejä, että vihdoinkin Puolassa alettaisiin ymmärrtää yhteistyön ja kompromissien merkitys: tarvitaan empatiaa.

Atte Korhola: Kristillinen Äärioikeisto ja Trump. Tammi 2024.

Kateus ja pelko → Viha → Väkivalta → Sota. Näin on ollut ihmiskunnan aikojen alusta. Näin on edelleenkin. Ympäri maailman – myös Suomessa – julistetaan vieraan pelkoa ja vihaa erilaisuutta vastaan. Mitä useammat pelkäävät, sitä enemmän julistajat rikastuvat. Mitä enemmän rahaa, sitä suurempi valta. 

Erilaisuuden pelon aiheita mm.: varallisuus, sukupuoli, seksuaalisuus, uskonto, kansallisuus, ihon väri, kieli. Meillä Suomessa jopa uutta missiä solvataan, koska toinen hänen vanhemmistaan on Välimeren seudulta.

Kirjan alussa kuvataan aukeaman verran USAn vuoden 2024 presidenttiehdokasta:”Trump, ilman epäilyksen häivää, on misogyyni, seksuaalinen saalistaja, rikollinen huijari, rasistinen ja autoritäärinen eksentrikko, hän jos kuka on ”valehteleva koirannaamainen ponisotilas” sekä ylimielinen, omasta neroudestaan vakuuttunut nepotisti (sukulaisten suosija), joka rikastui uhkapelikasinoilla, pilkkasi vammautunutta New York Timesin toimittajaa ja palkkasi presidenttinä ollessaan oman tyttärensä ja vävynsä Valkoiseen taloon. Jopa hänen iskulauseensa ”Make America Great Again” on varastettu suoraan Ronald Reaganilta.”

Pitkä liuta oikeusjuttuja ja rikoksia ei ole estänyt presidenttiehdokkuutta. ”Voisin ampua ihmisen keskellä kaupunkia ilman seuraamuksia”, ”voin kouria naisia mistä haluan, eikä kukaan estä”, on Trump todennut. Ja paljon muuta: ensimmäisellä presidenttikaudella faktantarkistajat kirjasivat yli 30 000 Trumpin valehtelua. Keskimäärin parikymmentä vuorokaudessa.

Kristillinen äärioikeisto eli ”evankelikaalit” on USAn suurin uskonnollinen ryhmä. Protestanttisten uskonlahkojen määrä kasvaa huimaa vauhtia, suurimpien ollessa helluntaiherätys, vapaakirkkko, metodistikirkko, baptisiyhdyskunnat. Näillä hyvin erilaisilla uskovaisilla on yksi yhteinen tavoite: Kristuksen kuningaskunta. Trump on heille jumalan lähettiläs – tai jumala – joka välittää amerikkalaisille jumalan tahdon ja auttaa valkoihoisten protestanttien tyrannian toteutumista. Siksi suvaitaan, että Trump on rikkonut ja rikkoo edelleen kaikkia raamatun käskyjä. Eikä haittaa, ettei Trump osaa lausua sanaa ”evankelikaali” ja pilkkaa heidän kaikkien olevan huijareita.

Kirja kertoo evankelikaalien huolella suunnitelleen kapinaa ja vallankaappausta 6.1.2021 estääksen presidentiksi valitun Joe Bidenin presidenttikauden. Kapinasta tehdyn tutkimuksen tiedot kertovat, että Trump olisi itsekin lähtenyt marssimaan mielenosoittajien mukana kongressiin, mutta salainen palvelu esti ja vei hänet Valkoiseen taloon. 

Vuosisatoja Yhdysvalloissa tulisesti julistavat saarnamiehet ovat keränneet suuria seurakuntia ympärilleen. Lähes poikkeuksetta he ovat saaneet taivaallisia ilmoituksia unessa tai näkyinä tai muina mieleen juolahtaneina ajatuksina. Useimpia ei ole kohdeltu Trumpin lailla: kun seurakuntalaisille on selvinnyt paimenen salatut puuhat, kuten yhteisten varojen kavaltaminen, loistelias yksityiselämä, seurakunnan alaikäisten tyttöjen ja poikien hyväksikäyttö – aikuisten lisäksi – raiskaukset, homous, on seurannut lähtöpassit. Oven täydeltä on ollut tarjolla tilalle uusia kiihkeitä julistajia, joille on saattanut käydä samoin kuin edeltäjilleen. Toisaalta hairahtuneille on aina ollut kysyntää muualla tarjoten mahdollisuudet hämärähommien jatkamiseen ja oman omaisuuden kartuttamiseen seurakuntalaisten kukkaroista.

Yhdysvalloissa on 1 800 megakirkkoa, joiden viikoittaisissa palvelutilaisuuksissa käy kerrallaan vähintään 2 000 ihmistä. Suosituimmissa kirkoissa voi julistusta kuunnella lähes 100 000 uskovaa. Megakirkot toimivat yhden karismaattisen saarnaajan ympärillä. Seurakuntalaiset maksavat paimenelleen kymmenyksiä, jotka jumalan siunauksella tulevat maksajalleen satakertaisina takaisin, todistavat saarnaajat itse. Mitä äveriäämpi saarnaaja – suihkukoneita, loistoautoja, kartanoita – sitä enemmän jumala on paimenen toimintaa siunannut. Raha tuo valtaa ja kirkot ovat voimakkaita poliittisia toimijoita.

Saarnaajien tekemällä parannustyöllä jumalan avulla on iso merkitys seurakuntalaisille. Jos joku ei tervehdy, tai jopa kuoleekin, on syynä potilaan uskon puute. Jotta vältyttäisiin ikäviltä uutisilta, että jumalan parantama kuolikin lääkehoidon puutteen vuoksi, pyritään estämään herätyskokouksissa sairaiden tulo parannettavien jonoon. Terveet parannetut julistavat jumalan avulla parantuneensa mitä vaikeimmista sairauksista.

Helluntaiherätys tulee kirjassa usein esille. Liike perustettiin 1900 alussa ja lanseerasi uskovien kielillä puhumisen. Seurakunnan mukaan transsiin vaipuneet puhuivat oikeilla kielillä. Heitä saatettiin lähettää saarnaajiksi maihin, joissa kyseinen kieli oli käytössä. Tosin sielläkään ei kukaan heitä ymmärtänyt.

Maineikkain helluntaisaarnaaja lie ollut Jim Jones. Hän siirsi Kansan Temppeli seurakuntansa Guyanaan Etelä-Amerikkaan, jossa lopulta määräsi noin tuhat seuraajaansa – kolmasosa lapsia – tekemään itsemurhan.

Keväällä 2023 samoin helluntalaisten opein Keniassa saarnaaja Paul Nthenge Mackenzie johti seurakuntalaisensa paastoamaan itsensä hengiltä. Taivassa odottaisi autuus. Yli neljäsataa ruumista on löytynyt, mutta arvellaan vielä satoja paastoajia makaavan joukkohaudoissa.

Ku Klux Klan-, natsi-, Hitler Jugend- ja muissa väkivaltaa ihannoivissa yhteisöissä toimivat ovat usein ahkeria seurakuntalaisia. Saksalainen natsi Paul Schäfer keräsi Chileen helluntaihenkisen seurakunnan nimeltään Colonia Dignidad. Piankin alue eristettiin ulkomaailmasta, eikä alueelle päässyt luvatta sisään, eikä ulos. Oli sähköaidat ja miinakentät. Seurakuntalaisten elämää säädeltiin pikkutarkasti ja rangaistukset olivat ankaria ja väkivaltaisia. Seurakunnan johtaja käytti hyväkseen pieniä poikia. Kun alueen kaikki pikkupojat oli käytetty, kaapattiin lähiseuduilta lisää. Seurakunnan yhteydessä piiloteltiin etsittyjä natsirikollisia. Kun CIA masinoi Chileen vallankumouksen 1973, alueelle rakennettiin kidutus- ja teloitustiloja vallankaappari Pinochetin vastustajille. Alueelta on löydetty suunnattomia asevarastoja ja myrkkykaasujen kehittämiseen laboratorioita. Tehokkuuden testaamiseen tarvittiin vankeja.

Yhdysvalloissa perustuslaki kieltää uskonnon ja politiikan yhdistämisen. Evankelikaalit eivät siitä välitä. Seurakuntien herätyskokoukset on valjastettu Trumpin kampanjaa varten. Trumpin vastustaminen on jumalan tahdon vastaista, eikä taivaaseen ole pääsyä. Uskontoa muokataan politiikan tavoitteisiin, eli republikaanien valtaa pönkittämään. Sitä tukemaan on uusia ramatun versioitakin julkaistu. Lähtökohtana ei ole raamattu, vaan republikaanien tavoitteet (tutkijat ovat laskeneet, että eri puolilta maailmaa löytyy 6 000 erilaista raamattua, erilaisia kristillisiä lahkoja 47 000, ja jokaisella on oikea jumala, kaikilla muilla väärä).

Tulevaa Kristuksen kuningaskuntaa varten seurakunnissa toimivat ”apostolit” ja ”profeetat”. Apostoli on yksinvaltias kuin myös rahakirstun vartija. Profeetta juttelee työkseen jumalan ja muiden henkien kanssa – ei ole enää vain yksi jumala, kuten meillä – ja välittää näiden tahdon. Toisaalta apostolit ja profeetat ovat komentaneet jumalaa ja henkiä julistamaan paljon ankarampaa oppia, kuin vanhassa testamentissa on kerrottu. Onhan Mooseksen kirjassa sentään jumalan määräämät kansanmurhat ja lasten ja naisten tappamiset, muttei tunnu riittävän saarnaajille.

Koska evankelikaalit ajavat valkoihoisten uskovien tyranniaa on selvää, ettei taivaassa ole tilaa erilaisille: ei eri tavalla uskoville, eikä muille ihonväreille. Evankelikaalit todistavat, että Aatami ja Eeva olivat valkoihoisia, kuin myös Jeesus. Eivätkä juutalaiset ole raamatun juutalaisia vaan englantilaiset ja amerikkalaiset. Tätä todistellaan ”Israelin kadonneilla heimoilla” (720 eKr). Toisaalta samaa todistellaan eri puolilla maailmaa, jopa Suomessakin.

Erittäin tärkeä Yhdysvaltain evankelikaaleille - jos monille muillekin eri puolilla maapalloa - on Venäjän tsaarin ohranan 1900 vaihteessa luomat ”Siionin viisaiden pöytäkirjat”. Salaisen poliisin laatimilla väärennöksillä haluttiin todistella juutalainen maailmanvalloitus ja perustella Venäjällä juutalaisten vainoa. Juutalaisvihaa väärennöksen avulla ovat julistaneet myös kommunistit ja arabit. Siksipä evankelikaaleille onkin paranoidista yhtä aikaa sekä vainota, että tukea juutalaisia.

Presidentti Trump on huolella Hitlerinsä opetellut ja lainailee paljon Hitlerin julkisia puheita. Kannattaa myös perehtyä Leninin ja Stalinin keinoihin. Trumpin lisäksi nykyajan hallitsijoista voi ottaa oppia Putinilta sekä yksinvaltiaiksi pyrkiviltä Orbanilta ja Erdoganilta. Heidän opeillaan seurakunta kasvaa väkevästi. Totuudesta ei ole väliä, vaan aina on muistettava todistaa julistuksessaan, että näin tahtoo jumala.

Jos haluaa julistaa meille suomalaisille opetettua evankelisluterilaista uskontoa, eli empatiaa, lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa, suvaitsevaisuutta, yhteistyötä, miekan laittamista tuppeen, köyhien avustamista, ei sellaista tästä kirjasta löydy. 

Bonnier: Yhdysvaltain alkuaika. Bonnier Publications International AS 2013. Sivuja 127.

Jos haluaisi tuntea historiaa, muttei jaksa lukea paksuja opuksia, on yksi vaihtoehto kuvakirjat, joissa asiat kerrotaan pääpiirteissään.

Tämä kirja aloittaa vuodesta 1565, jolloin Floridaan saapuneet espanjalaiset jahtasivat ranskalaisia siirtolaisia ja hirttivät heitä kerettiläisinä eli harhaoppisina.

Euroopassa oltiin opittu tuntemaan Atlantin takainen uusi manner, kun Genovasta kotoisin ollut Kolumbus oli 1492 eksynyt Intian matkallaan ja löytänyt Karibian saaria. Jo vuotta aiemmin toinen genovalainen, Giovanni Cabot , oli löytänyt Amerikan mantereelle johtaessaan englantilaisten retkikuntaa nimellä John Cabot. Viikingithän olivat majailleet tuolla mantereella ja yli 500 vuotta aiemmin. Uskottavana pidetään, että baskilaiset ja irlantilaiset kalastajat olisivat pyyntimatkoillaan mantereella käyneet. Koska eivät olleet kynämiehiä, ei dokumentteja ole löytynyt.

Britit perustivat ensimmäisen siirtokuntansa Virginiaan 1607. Maineikkaampi on MAYFLOWER laivan tuoma puritaanijoukko 1620 Uuteen Englantiin nykyisen Massachusettsin rannikolle. Ilman paikallisten asukkaiden apua molemmat siirtokunnat olisivat kuolleet nälkään, kylmään ja tauteihin. Puritaanit, eli ”perustaja isät” etsivät itselleen uskonvapautta uudesta maailmasta. Opittuaan siellä tulemaan toimeen, he aloittivat väkevän käännytystyön. Jos paikallinen intiaaneiksi sanottu väki ei suostunut pakkokastamisiin, meni omaisuus ja henkikin, jos ei ehtinyt pakoon.

Aluksi brittien siirtokunnat käyttivät Englannista tuotuja sopimusorjia, jotka määräajan jälkeen vapautuivat, jos olivat hengissä. Kohta hoksattiin Afrikasta tuotujen orjien etu: ihonväristä pystyi orjan tunnistamaan, eivätkä he vapautuneet. Siirtolaiset kehittelivät tarinaa vähempiarvoisesta ja lahjattomasta rodusta, joka oli isännille irtaimistoa ja verrattavissa karjaan. Tuo tieteellä ja jumalan tahdolla perusteltu humpuuki on levinnyt ympäri maailman ja Suomessakin voi hyvin ääriliikkeissä. Afrikasta laivattiin Amerikkojen mantereille noin 12 miljoonaa orjaa satojen vuosien aikana. Suurin osa myytiin Etelä-Amerikkaan. Orjia oli Amerikoissa paljon enemmän, koska lapsetkin olivat orjia, ja heitä oli mittavasti.

Kun seuraa eurooppalaisten maailmanvalloituksia, lähes joka paikassa he ovat tarvinneet paikallisten apua, säilyäkseen hengissä ja pystyäkseen valloittamaan löytämiään alueita. Jos käyttää perussuomalaisten varapuheenjohtajan ulkomaisista ihmisistä lanseeraamaa määritelmää ”heikkolaatuinen”, ovat eurooppalaiset valloittajat olleet heikkolaatuisia. Laadukkaita he ovat olleet ainoastaan aseistuksensa ja tautiensa suhteen. Amerikan mantereella sadan vuoden aikana noin 90% paikallisesta väestöstä kuoli eurooppalaisten aseiden tappamina tai tauteihin (uskon, että historioitsija Keskisarja tietää puhuvansa pötyä maahanmuutosta, mutta hän tietää, etteivät hänen kannattajansa tiedä, vaan kannattavat toisenlaista totuutta) .

Yhdysvallat itsenäistyi 1776. Tärkein Uuden Englannin elinkeino oli kolmioliikenne Afrikkaan ja Karibialle. Afrikkaan laivattiin rommia, jolla vaihdettiin orjia paikallisilta päälliköiltä. Karibialla orjat vaihdettiin sokeriteollisuuden jätteeseen melassiin. Melassista tislattiin Uudessa Englannissa rommia. Lisäksi oli eteläisten osavaltioiden mittavat puuvilla, tupakka, riisi ym. pellot orjatyön varassa.

Uskonnonvapautta etsineiden puritaanien seuraajat jatkoivat paikallisten asukkaiden vainoamista. Käännyttäminenkin hiipui rosvoamisen ja murhatöiden kiihkossa. Jopa kymmenien miljoonien biisonilaumoja yritettiin hävittää sukupuuttoon tavoitteena intiaaninen nälkäkuolema. Eräs intiaanipäällikkö totesi 1800-luvun lopulla:”Olemme noudattaneet ”suuren isän” (presidentti) kanssa tekemiämme kaikkia yli 300 sopimusta (en muista, mikä oli tarkka lukumäärä). Suuri isä ei ole noudattanut niistä yhtään.”

Kasvava teollisuus ja intiaanien maiden valloitus tarvitsi paljon uutta väkeä. Omasta halusta ja omalla kustannuksella Euroopasta saapui siirtolaisia Yhdysvaltoihin enemmän, kuin orjia oli Amerikoihin kaupattu. Kirjan kertomukset loppuvat ensimmäiseen maailmansotaan.

Tutkijat arvioivat, että nykyisin orjia on enemmän, kuin koskaan. Meillä Suomessakin orjuus on jatkuvasti uutisissa. Tänään kerrottiin, että kehitysvammaisia on työssä alle 10 euron päiväpalkalla. Viime viikolla tuomittiin monen vuoden vankilarangaistuksiin marjanpoiminnan ihmiskauppiaita. Aloilla, joilla on pienet palkat, paljastuu eniten orjatyön teettäjiä. 

Länsimainen elämäntapa on rakennettu ja sitä edelleen ylläpidetään orjuudella. Maailman väestöstä 1% omistaa enemmän kuin loput 99% (sveitsiläispankki Credit Suisse). 

Keir Giles: Kuka puolustaisi Eurooppaa? Hyökkäävä Venäjä, uinuva manner. Docendo 2025. Suomentanut Kyösti Karvonen. Sivuja 328.

Brittiläisen Keir Gilesin Venäjä kirjoja on suomennettu useita vuosien mittaan. Kaikissa niissä hän kertoo Venäjän uhasta, jota länsimaissa ei ymmärretä, eikä haluta uskoa. Joissakin kirjoissa on arveluita, ettei Venäjä ehkä kaikkein pahinta vaihtoehtoa toteutua. Seuraavassa kirjassaan Giles myöntää olleensa väärässä: Venäjän hallinnon toimet ovat olleet julmempia ja epäinhimillisempiä, kuin hänkään pystyi keksimään.

Tämä kirja on julkaistu sen jälkeen, kun USA:n äänestäjät valitsivat presidentiksi Trumpin. Selasin vain silmäillen Trumpin tekemiset ja arviot hänen tekemisistään. Edellisellä kaudellaan presidenttinä Washington Postin faktantarkistajat kirjasivat yli 30 000 Trumpin perätöntä väitöstä eli valetta. Sama on jatkunut, ellei sitten kiihtynyt.

Kirjan otsikon mukaisesti käydään läpi joidenkin Euroopan maiden sotaväkien vahvuuksia. Britanniassa on koko tämä vuosituhat ajettu alas niin ilmavoimia, laivastoa, kuin maavoimia. Maassa on enemmän värikkäissä kostyymeissä marssivia paraatisotilaita, kuin sodankäyntiin koulutettuja.

”Jokainen hiljattainen ”lisäys” Britannian puolustusbudjettiin on tarkoittanut asevoimien supistumista. Niinpä onkin olemassa vaara, että jos Britannian hallitus ”kasvattaa” puolustusbudjettia vielä suuremmaksi, Britannian asevoimat lakkaa ylipäätään olemasta…. Rinnastamme nyt Downing Streetiltä ja puolustusministeriöstä tulevat kannanotot Kremlistä ja Pohjois-Koreasta kuultaviin lausuntoihin”. 

Tällä vuosituhannella henkilöstösupistukset ovat olleet maavoimissa 30%, laivasto ja merijalkaväki 25% ja ilmavoimat yli 40%. Kerrotaan myös sairaaloiden kyvyttömyydestä huolehtia haavoittuneista. Edes ylimääräisiä sänkyjä ei ole olemassa. Puhumattakaan siitä, että nykyisille palkkasotilaille olisi säälliset asuintilat.

Kirja kertoo lyhyemmin Ranskan, Saksan ja muutaman muun maan puolustustilanteesta eikä sielläkään ole kehumista. Ehkä prikaatin suuruusluokkaa oleva joukko saataisiin kussakin maassa vihollisen hyökkäystä vastaan. Uuden samankokoisen maajoukon perustaminen maksaa yli kymmenen miljardia. Koulutus ja varustaminen eivät tapahdu hetkessä, koska aseteollisuuden kykyä pitää ensin kasvattaa.

Mainitaan hollantilainen sotalaiva Punaisellamerellä turvaamassa rahtilaivojen kulkua maista ammuttuja ohjuksia vastaan. Sotalaivan viime vuosituhannelta olevat tykinammukset räjähtelivät sirpaleiksi ilmaantuessaan tykkien putkista.

Hyvänä esimerkkinä Keir Giles kehuu Suomea. Suomessa on lähes aina muistettu historiasta Venäjän toimet ja varauduttu sen mukaisesti. Toinen kehuja saava maa on Puola, joka ei ole puolustuksen vahvistamisessa jäänyt pelkästään poliitikkojen lupausten varaan, vaan on niitä rivakasti toteuttanut.

Keir Giles jakaa Euroopan maihin, joilla on yhteinen raja Venäjän kanssa ja näistä maista länteen olevat maat. Kansalaisille ei rohjeta rehellisesti kertoa Venäjän uhasta. Siksi poliitikkojen diskuteerauksien julistukset jäävät pelkästään toteuttamista vaille valmiiksi. Vuosituhannen alku on ollut ”naiiviuden, omahyväisyyden, ylimielisyyden ja joskus yksinkertaisesti välinpitämättömyyden 20 vuotta”.

Euroopan maissa – ja muuallakin maailmalla – on koko vuosituhat leikattu kansalaisten hyvinvoinnista, vaikka rahan määrä kasvaa jatkuvasti. Kirjailija ei kerro, mihin rahat on käytetty. Muista tietokirjoista voi lukea, että nelisenkymmentä vuotta sitten Reaganin/Tacherin johdolla aloitettu uusliberalismi on toteuttanut koko maailmassa mittavan tuloerojen kasvun. USAssa keskiluokan varallisuus ei ole kasvanut, päinvastoin kuin rikkaimpien. Ruotsissa insinöörin palkalla ei pysty ostamaan asuntoa omaksi. Suomessa hallitus kannattaa samaa valtionvarainministerin julistaessa, että meillä on liian pienet tuloerot.

Ukrainan lisäksi Venäjä on jo kauan hyökännyt länsimaihin käyttäen informaatiosodankäyntiä, terroristhyökkäyksiä, salamurhia, kyberhyökkäyksiä, kiristyshaittaohjelmia, valtionvastaista toimintaa, kulttuurisotia, energiasulkuja, taloussaartoja, psykologista painostusta, pahantahtoista vaikuttamista jne.

”Jos Venäjän pystäyttämiseksi ei tehdä vastaisuudessakaan mitään, sen looginen seuraava askel on ryhtyä GPS-häirintään myös Euroopan tieliikenteessä. Tätä on tehty jo useita kertoja Venäjän omissa kaupungeissa…. Häirintä saisi aikaan laajan kaaoksen… hankaloittaa poliisin ja pelastuspalvelujen toimintaa… moni muu jokapäiväinen toiminta on riippuvainen satelliittipaikannuksesta.”

Ahkerasti poliitikot ovat pitäneet huippukokouksia ja antaneet yleviä julkilausumia. Voi miettiä kenen puolesta: asetetaan esteitä aseiden käytöstä Ukrainan puolustamiseksi, kerrotaan koko maailmalle, mitä ei aiota tehdä. Ilman tämän kirjan lukemistakin olen ymmärtänyt, ettei sodassa viholliselle pidä kertoa omia suunnitelmiaan.

Ilmastonmuutoksessa ja Venäjän tyranniassa on sama tilanne: molempien aiheuttamt tuhot ja kustannukset ovat moninkertaisia verrattuna niiden pysäyttämisen aiheuttamiin kuluihin.

”Venäjä ei pysähdy, ellei sitä vastusteta voimakkaalla ja uskottavalla sotilaallisella voimalla sekä selkeällä tahdolla käyttää sitä. Voima on ainoa este, jonka Kreml ottaa vakavasti ja joka saa sen ajattelemaan kahdesti ja perääntymään aggressiosta.”

Oikea kysymys ei ole, hyökkääkö Venäjä. Oikea kysymys on ”milloin Venäjä hyökkää”. 

Ville Tietäväinen & Iiro Küttner: Harvennus. WSOY 2021. Sivuja 136.

Kuvakertomus kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa. Ajalta, jolloin kehitettiin uskonto, joka levisi ympäri maailman: niin sanotut ”kirjan kansat”, eli juutalaisuus ja siitä versoneet kristinusko ja muhamettilaisuus.

Jerusalemin temppeli tuhottiin ja suuri osa juutalaisista pakkosiirrettin Babyloniaan noin 586 ennen ajanlaskun alkua. Ennen tempelin tuhoa uskottiin, että pääjumala oli Eljon , hänen vaimonsa Asera ja yksi monista jumalan pojista oli Jahve.

Juutalaisista osa pääsi palamaan Babylonista entisille asuinsijoilleen seuraavalla vuosisadalla. Koska kuningas ja ylin papisto oli tapettu, uskonoppineet ja kirjurit pohtivat temppelin tuhoamisen ja kansan karkoituksen syitä. Uskottiin, että oli palvottu vääriä jumalia. Oikean jumalan viha oli rangaistus.

Uudeksi uskonnoksi kirjurit valitsivat maallisten vasallisopimusten pohjan. Kuten vahvempi valloittaja vaati alamaisiltaan kuuliaisuutta, uskollisuutta ja uhreja, siirrettiin sama sapluuna uskontoon. Kuninkaan nimen tilalle vaihdettiin jumalan nimi. Muuten samat sopimus- ja lakitekstit olivat valmiina uuden uskonnon perustaksi.

Aiemman pääjumala Eljonin vaimo Asera oli jossain vaiheessa siirretty Jahven vaimoksi. Nyt Aseran palvominenkin julistettiin harhaopiksi. Juutalaisten ainoa jumala oli miespuolinen Jahve. Koska Jahven patsas oli tuhoutunut temppelin myötä, luotiin uskontoon taivas, jonne Jahve oli muuttanut temppelistä. Muutama sata vuotta myöhemmin piti keksiä helvetti heille, jotka eivät uskoneet papiston julistuksia.

Tämä kuvakirja kertoo ajasta, jolloin vanhat uskomukset ja kirjoitukset hävitettiin ja siirryttiin uuteen uskontoon Esran johdolla. Wikipedia:”Esra oli Esran kirjan mukaan juutalainen pappi ja kirjanoppinut. Häntä on usein pidetty varsinaisen lakiin perustuvan juutalaisuuden perustajana. ”

Kaikkia vanhoja pyhiä kirjoituksia ei Esran johdolla onnistuttu hävittämään. Tämän kirjan tarina seuraa Noakin arkin rakentamista, josta kertonut pyhä kirjoitus pystyttiin kätkemään.

Kertomus seuraa myös meidän aikamme tutkijoita, jotka Araratin vuorelta löytävät alkuperäisen dokumentin Noakin arkista, joka on erilainen, kuin Esran teettämä väärennös. Tieto kulkee Israeliin oikean uskon vahtijoille, jotka eivät voi sallia, että heidän edustamansa uskonto paljastuu petokseksi. 

Jos on kiinnostusta näihin vanhojen dokumenttien tutkimustyöhön, voi silmäillä eksegetiikan tutkimusta. Erittäin helppolukuisia ja kiinnostavia ovat kirjat, joissa teologian tohtori Ville Mäkipelto on yhtenä kirjoittajana. Myös Palestiinan arkeologissa tutkimussa on tapahtunut muutos. Nykyisin arkeologiset löydökset kumoavat raamatun väitteitä. Aiemmin arkeologia hävisi raamatun teksteille.

Semmoistakin olen pohtinut, että Suomessa toimii poliittinen puolue, joka pitää noita vanhoja juutalaisia lakitekstejä tärkeämpinä, kuin nykyinen Suomen laki.