Antti Blåfield / Erja-Outi Heino: Puola on samaa maata. Siltala 2025. Sivuja 312.

Puola ja Suomi ovat kahteen otteeseen olleet yhteisen hallitsijan alamaisia. Lisäksi molemmat maat ovat ankarasti kärsineet naapureidensa väkivallasta. Tässä kirjassa selvitetyn Puolan historian rinnalla kuljetetaan Ruotsin historiaa ja sittemmin Suomen, kun maamme siirtyi ruotsalaisten hallinnasta Venäjän tsaarien hoiviin.

Puolan historiasta kronikat kertovat jo yli tuhannen vuoden takaa. Reilut tuhat vuotta sitten hallitsija kääntyi kristinuskoon. Suomen kansa on parin sadan sadan vuoden ikäinen. Onhan meilläkin taruja, että Ukko-Noakin sukua ollaan. Raamatun Mooseksen kirjaan vedenpaisumus ja Noakin arkki kopioitiin noin 4 000 vuotta vanhoista mesopotanialaisista taruista. Toisaalta samanlaisia vedenpaisumuksia kertovat monet uskonnot ympäri maailman.

Jo 1400 luvulla Puola-Liettualla oli yhteinen hallitsija. Alue ylettyi Itämereltä lähes Mustallemerelle ja oli Euroopan suurin valtio. Kustaa Vaasan pojanpoika Sigismund oli muutaman vuoden ajan myös Ruotsin kuningas, kunnes setä onnistui kaappaamaan vallan.

Puola-Liettua oli aatelisten tasavalta. Kuninkaat valittiin vaaleilla. Ruotsissa syntynyt Sigismund III jälkeläisineen menestyi lähes sadan vuoden ajan kuninkaanvaaleissa. Valtioliitossa oli myös yhteinen aatelisten senaatti ja edustajisto. Vain yksimieliset päätökset tulivat voimaan. Useimmiten päätöksiä ei tehty, koska jokainen edustaja ahnehti omaa etuaan ja poistui kinkereistä, jos tavoitteita ei hyväksytty. Lisäksi katolinen kirkko turvasi omia etujaan. Kansalaisista ei kukaan välittänyt. Elivät köyhyydessä, kunnes kuolivat sodissa ja kapinoissa, jos ei nälkä ja taudit ehtineet tappaa.

Naapurimaiden kuninkailla päätöksenteko toimi. Kolmeen otteeseen Itävalta, Preussi ja Venäjä lohkaisivat alueita itselleen, kunnes koko Puola hävisi kartalta 1795. Puolan neljäs jako oli Napoleonin ja Aleksanteri I sumpliminen keskenään Preussin ja Itävallan Puolavaltauksilla. Puolan viides jako oli Napoleonin sotien jälkeinen Puolan alueiden uusjako. Samalla myös Ruotsi menetti Suomen alueensa, joka siirtyi Venäjän tsaarin hallintaan. 

Venäjän tsaari oli autonimisen Puolan kuningas. Puolalaisilla oli oma hallitus, oikeuslaitos, kansanedustuslaitos, virkamiehet, armeija, sotakoulut, finanssipolitiikka. Puola oli maan virallinen kieli. Kansalaisilla oli sanan- ja uskonnonvapaus. Ensimmäistä kertaa maanviljelijöillä oli oikeus ostaa maata omaksi. Perustettiin yliopisto ja monenlaisia oppilaitoksia.

Ei mennyt montakaan vuotta, kun Katolinen kirkko hyökkäsi liian maallista koulutusta vastaan. Kansanopetusta kavennettiin ja haluttiin edistää varakkaille perheille omia kouluja. Puolan autonomiaa alettiin kaventaa, kansalaisjärjestöjä rajoittaa ja Siperiaan marssitettiin puolalaisia lisääntyvässä määrin. Rajoitukset johtivat väkivaltaan ja kapinointiin, mikä aiheutti kovempaa kuria. Samaan aikaan Suomessa opeteltiin rauhallisesti oman hallinnon alla elämistä, mita tsaari piti suuressa arvossa suvaiten suomalaisille vapauden hoitaa itse omia asioitaan. 

Ensimmäisen maailmansodan loppulitviikissä länsimaat vaativat Puolan perustettavaksi uudelleen. Maassa puhuttiin viittä kieltä, oli kuusi valuuttaa, kaksi raidelevyttä, kahdeksantoista puoluetta. Ei sujunut nytkään puolalaisilta yhteistyö: marsalkka Piłsudski kaappasi vallan 1926.

Puola kuudes jako oli vuorossa 1939: diktaattorit Hitler ja Stalin aloittivat toisen maailmansodan jakamalla Puolan keskenään. Tavoite oli hävittää kansakunta lopullisesti. Hitlerin keskitysleirit lienevät kaikille tuttuja. Venäläisten rautatiet olivat kovilla kuljettaessaan pitkissä kylmissä härkävaunujunissa Siperiaan vangittuja puolalaisia. Gatynin metsissä venäläiset ampuivat yksi kerrallaan 21 857 puolalaista sotavankia joukkohautoihin. Leireille piti mahtuman isompi joukko sotavankeja Suomesta.

II maailmansodan toinen aloittaja Stalin oli sodan lopussa voittajien puolella rankaisemassa hävinneitä. Puola, kuten koko Itä-Eurooppa oli Stalinin käskyvallan alla 45 vuotta. Vapaat vaalit saatin järjestymään 1989.

”Puolet puolalaisista haluaisi lähettää toisen puolen puolalaisista kuuhun.” Nykyinen polarisaatio ajoittui vuoteen 2005. Korruptioskandaali aiheutti vasemmiston hiipumisen. Vallanjakajiksi ponkaisivat keskustaoikeistolaiset Kaczynski-veljesten PiS (Laki ja oikeus) ja Donald Tuskin PO (Kansalaisfoorumi). Puolueet pyrkivät yhteistyöhön kunnes totesivat, että keskinäinen riitely tuotti paremman kannatuksen.

Laki ja oikeus puolue oli kaksi vaalikautta maan johdossa. Puolue alkoi muuttaa demokratiaa ”illiberaaliksi” (demokratian ja diktatuurin välimuoto. Puoluejohto halusi diktaattoriksi) seuraten Unkarin ja Turkin (ja nykyisen USAn) otteita. Aloitettiin oikeusvaltion romutuksesta. Tuolloin Puolan pelastus oli vahva valtiosta riippumaton kansalaisyhteiskunta. EU:n tuomioistuimeen virtasi Puolasta satamäärin valituksia laittomista päätöksistä. Vallanpitäjien mielestä kansalaisyhteiskunnasta oli tullut vihollinen ja valitukset olivat epäisänmaallisia. Valittajien mielestä hallitus johti kohti Neuvostoaikaa. EU:n tuomioistuin useimmiten totesi valitukset aiheellisiksi eli hallinnon toimet olivat laittomia.

Kansalaisyhteiskunta toimi vastoin hallituksen tahtoa huolehtiessaan Ukrainan pakolaisista. Puolaan virtasi Euroopan maista eniten pakolaisia Venäjän hyökkäyksen jälkeen 2022, miljoonittain. Samoin yksityiset ihmiset avustivat Venäjän ja Valko-Venäjän muilta mantereilta rajoille rahtaamia pakolaisia rajametsissä. Pakolaisten selän takana valkovenäläiset estivät poistumisen rajalta. Virallinen Puola halusi estää rajalle tuotujen pääsyn maahan sakkojen ja syytteiden voimalla. Samalla virallinen Puola keräsi kunniaa inhimillisestä toiminnasta, jota se koitti estää.

Laki ja oikeus puolueen kannattajat ovat enimmäkseen maaseudulta, Katollisen kirkon palvojia, arvokonservatiiveja, jotka haluavat paluuta entisyyteen. Tosin vähitelleen on alkanut kirkastumaan, ettei se entisyys kovin herkkua ja tavoiteltavaa ollutkaan. Kansalaisfoorumia kannattavat kaupunkilaiset, koulutetut, liberaalit, nuoret, jotka katsovat tulevaisuuteen ja haluavat oikeusvaltiota, demokratiaa, sananvapautta ja tasa-arvoa. Katolisen kirkon arvostusta on vähentänyt pappien pedofilia ja sen peittelyt.

Puolalaiset äänestivät toissa vuonna valtaan Kansalaisfoorumin liittolaisineen. Laki ja oikeus liittolaisineen sai 35% äänistä. Kansalaisfoorumivaaliliittoa äänesti 30%, mutta enemmistö varmistui muiden puolueiden tuella.

Rivakkaa on ollut laillisuuden palauttaminen, joskin Laki ja oikeus puoluetta edustava presidentti pystyy estämään paluuta jättämällä vahvistamatta lakimuutoksia. Kuitenkin nykyiset vallanpitäjät haluavat päästä laittomuuksista eroon laillisin keinoin. EU vapautti Puolalta jäädytetyt tukimiljardit. ”Aiemmin vuoropuhelusta puhuttiin, mutta sitä ei ollut. Nyt oikeasti tehdään yhteistyötä EU:n kanssa”.

”Puola yrittää peruuttaa kahden vaalikauden vaurioista takaisinpäin ja on siinäkin edelläkävijän asemassa. Mikään Euroopan maa ei ole aiemmin tehnyt siirtymää illiberaalista järjestelmästä takaisin tavalliseksi demokratiaksi."

Nykyisen hallinnon parin vuoden taipaleella on ilmennyt varovaisia merkkejä, että vihdoinkin Puolassa alettaisiin ymmärrtää yhteistyön ja kompromissien merkitys: tarvitaan empatiaa.